Kaverillani on juuri todettu anoreksia ja en tiedä miten häntä voisi auttaa pääsemään siitä eroon.Onko kenelläkään mitään neuvoja?
Miten parantuu anoreksiasta?
moimoimimoi
4251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen parantelemassa anoreksiaa. Olen enää lievästi alipainoinen mutta mielestäni paino on vain numero ja tärkeämpää olisi keskittyä siihen mitä pään sisällä liikkuu siis millainen suhde ihmisellä on ruokaan ja omaan vartaloon.
Meni kauan ennen kuin opin sen että tunne ei ole koskaan väärä. Itseä kohtaan pitää olla armollinen. SIlloin kun on nälkä, on oikeus syödä. Ja silloin saa syödä niin paljon että napa rutisee, tietenkin terveellisesti että saa kaikki oikeat ravintoaineet jne.. ja joskus jotain herkkujakin lisänä toki :) sitten kun tuntuu taas siltä että pikkunälkä iskee niin syö taas lisää. Tärkeintä paranemisessa on oivaltaa että onnellista elämää voi elää ja nauttia niistä asiosita msitä haluaa vain syömällä hyvin. Ruoka on vain väline siihen että tätä elämää voi elää täysillä ja rakastaa itseä ja muita. Ei siitä kannata tehdä sen suurempaa numeroa. Kääntää huomion omasta itsestä ympäröivään maailmaan. Avaa silmänsä ja katsoo mitä on ympärillä eikä vain keskity itseensä. Silloin ihminen on oikeasti vapaa.
Läheisillä ja maailman suurimmalla rakkaudella, sisarus-suhteella.
On tosi sääli, että ette ole saaneet aikaan aidatulla yhteiskunnalla ja terveyden valvomisella aikaiseksi, mitään muuta, kuin Anoreksia Nervosan, mutta on se niin kaunista. Poistaessaan aaria-virhettä. Kesäisin tämä on psykiatrisen hoidon kohokohta, vain vapaus, ja taivas kattona. Tai vaikkapa cross training, ja aamulehti, pari kolikkoa ja huoltiksella, ihan kaakaomukina.
Maailma on sairaan kaunis, ja se korostaa sinua suorittamaan, joka luukusta se lähtee tulvimaan, että olet eristyksessä, mutta mitä sitten?! Olet liian eristynyt, mutta miksi sitten?! Miksi se ei olisi edullista, kuin lehti,tai vaikka sinulle itsellesi ja läheisillesi, syrjimisen sijaan, jotakin autenttisen hyödyllistä? Voittamisen elämykset seksistä ja urheilusta kannustavat ketä tahansa laihduttamaan, ja kuka tahansa osaa arvostaa sen kaltaista turvallisuudentunteen luomaa rauhaa. Vain turvassa omalla itsellä ja rauhalla..
Kuten suorittamisesta ja siitä saa elämän, aivan kuten Diego Maradona aikoinaan esitti. Miksi se Eurosportin pallo oli sininen? Se suoritti peippaillen ja se suoriutui pyörien, kuin katsojan ja veikkaajan haaviin. Tarkoitus oli aivan varmasti pysäyttää, se, seisahduttaa, kuin vaikka skeleton. Ekan kerran sen huomasin, en ollut enää albiino. Läheinen oli tuottanut suuren pettymyksen, kun sanoi, turvallisuutta uhkaavasti, että oletko varmasti sairastunut. Vain suutaan soittaen, ja osoittaen. Suuri lapsi, ja ikuinen lapsellisuus. Tämä voi vähän kestää, kun olen yli-kokoinen.
Päätös oli 1-vuotiaan. Voi se laihuus, mieleen siten vaikuttaa.
Psyk. SH: Mut sun mieleen ei jotenkin ollenkaan.
Kukaan muu ei voi parantaa anoreksiaa, ellei potilas halua itse parantua. Kannattaa muistaa kun auttaa koska siihen liittyy käsittämättömiä turhaumia kun toinen ei usko järkipuhetta.
Jos luet englanniksi, ihan klassikko on seuraava kirja Jane Terasure: Skills-Based Learning for Caring for a Loved One with an Eating Disorder: The New Maudsley Method. Siellä on aika yllättäviäkin ohjeita siitä ette mene mukaan toisen harhoihin. Kun ystävä itkee että eihän musta tule läskiä ei ole oikein lohduttaa koska silloin lohduttaa sairautta, ei helpota paranemista. On parempi sanoa että nyt puhuu taas anoreksia, annan sulle viisi minuuttia, sitten on aika taas puhua asiaa.
On tosi tärkeää ymmärtää milloin auttaa sairasta mieltä, milloin sitä paranevaa omaa minää. Ei se aina ole helppoa ja varsinkin paranemisen alussa potilas itsekin helposti sekoittaa vanhan minänsä ja anoreksian hallitseman minän.
Normaali syöminen on anorektikolle tavoite kuin maraton meille muille. Vaatii valtavasti harjoittelua ja on silti haastavaa. Jskus auttaa parhaiten jos vain pysyy rinnalla. Tsemppiä! Anorektikon läheisillä ei ole aina helppoa, se on tosi rankkaa. Toisaalta kiitollista kun se paraneminen alkaa. Ja siinä on tosi tarpeellinen koska vaikka anorektikko yksin voi sen tehdä, hän ei voi tehdä sitä yksin! :-)
Hienoa Abacab, että toit Maudsleyn menetelmän esiin. Se on todettu tehokkaaksi sekä anoreksian että bulimian hoidossa ja mikä parasta, sitä voidaan soveltaa itse kotona silloinkin, kun asiantuntija-apua ei ole saatavissa.
Kannattaa käydä Syömishäiriöliiton keskustelusivulla, mistä löytyy linkkejä eteenpäin! http://www.syomishairioliitto.fi/keskustelu/