En enää tiedä, mitä voisin tehdä. Miten voin olla näin ihastunut johonkin. Tämä on ihan hirveää ja kiduttavaa. Tuntuu kuin en olisi aiemmin kokenut näin syvää tunnetta. Miten toisesta voi tykätä niin paljon. Voisin keskustella hänen kanssaan loputtomiin ja katsoa ikuisesti silmiin. Vuoret ovat kuitenkin välissä ja me toisillemme saavuttamattomissa. Turhaa täälläkään ikävääni huutelen. Tosiasioille ei voi mitään. Olisinpa tavannut sinut jo nuoruudessani enkä vasta nyt kun asioille ei voi enää mitään. Voin vain kysyä ivalliselta kohtalolta, miksi. Miksi elämänsä miehen löytää vasta perheellisenä ja miksi se mieskin on perheellinen.
Olen sekaisin sinusta
ertikka kaipaa
3200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni jo aika mones vuosi menossa tätä kaipuuta varattuna varattuun. Ikävänpuuskia tulee ajoittain, mutta ikäväitkut ovat loppuneet. Sitä oppii elämään sen ikäväntunteen kanssa, kun tarpeeksi aikaa kuluu. Tunteet ovat toki edelleen vahvat, mutta tunne ei ole enää niin repivä kuin joskus aikaisemmin. Voimia sinulle! :))
Olen mies ja samanlaisia tunteita on naista kohtaan, jonka kanssa en ole edes jutellut. Oma avioliitto eräänlaisessa käännekohdassa ja ajatukset pyörii vain tuossa henkilössä, jonka nimeä en edes tiedä??? Järki sanoo, että pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää laittaa nykyinen parisuhde ruotuun...pää sekoaa. Taidan olla eräänlainen taivaanrannan maalari koko mies;)
Olet tehnyt valintasi. Pysy siinä. Muu on haihattelua ja vahingoittaa rakkaitasi.