Narsisti tuhoaa uhrin ihmissuhteet

Olet selvästi ollut oikea uhri!
Narsistit ei tosiaan itke exänsä perään.

Ensin lähti osa sukulaisista, siiten sukulaiset yksi kerrallaan, sitten loputkin ystävät...
Hän löysi niistä vaikka mitä vikaa tai paremminkin laittoi minut löytämään vihjauksillaan, kysymyksillään... Hän esitti vienoa enkeliä kysymyksineen...
Miksi se puuttuu meidän elämään, miksi annat sen kohdella sinua tuolla tavalla, mihinköhän hävisi "se ja se" kun se oli käymässä meillä... Kun olin siellä, niin se haukkui sinua...

Luulin joitain varkaiksi, olin suuttunut osalle heidän käytöksestään...

Ja se sairas ilme narsistilla, kun ilmoittaa jollekkin entiselle kaverille, ettei sitten enää tarvitse meille tulla.

Ennemmin tai myöhemmin narsisti löytää paremman lähteen kuin se onneton ääliö, joka oli niin tyhmä, että antoi tuhota itsensä. Silloin hän lähtee taakseen katsomatta ja vie kaiken vähänkään arvokkaan mukanaan.

Sitten kun se uusi lähde ehtyy tai sinä satuisitkin menestymään, niin sitten se paskiainen yrittää tulle nenä pystyssä takaisin. "ANNAN SINULLE VIELÄ YHDEN MAHDOLLISUUDEN"...

Se on siellä laalaalandissa!
Se saa ostaa uudelta äidiltään huomiota, elää elämää suurempaa rakkaustarinaa, tuntea huonommuutta (joka on hänelle tuttu lapsuudesta).
Röyhkeys kasvaa ja hän toimii narsistin käsikassarana...

Ja kun he sitten lopulta eroaa (se tulee aina ennemmin tai myöhemmin), niin narsisti kertoo silmät kirkkaina, kuinka kaverisi on tehnyt hirveyksiä ja käyttänyt henkistä välivaltaa koko suhteen ajan häneen "raukkaan".
Kaverisi menee pohjalle, etsii syytään itsestä ja miettii mitä ihmettä hän on tehnyt, kun kaikki paljastuu valheeksi. Siitä menee vielä pitkä aika (siis jos osaa hakeutua terapiaan) ennen kuin ymmärtää olleensa oikean narsistin kanssa. Normaaliksi hän ei enää koskaan tule.

Menee jetsulleen noin.

Kuulostaa NIIN tutulta! Kauan olemme epätoivoisina tuskailleet poikamme vastaavaa tilannetta emmekä ole MITENKÄÄN voineet käsittää, että tällaista oikeasti on olemassa. Nyt olemme "antaneet periksi" ja odottelemme vaan, milloinka tuo suhde päättyisi. Surettaa vaan etukäteen, minkälaisena rauniona poikamme sitten on :/

Järkyttäviä kirjoituksia, mutta valitettavasti niin totta. Seuraan tällaista parisuhdetta hyvin läheltä ja pahaa tekee.

"Narsistit ei tosiaan itke exänsä perään."

Tuossa on suuri totuus. Exät ovat narsisteille pahoja
ja huonoja ihmisiä joista oli vain hyvä päästä eroon.
Heti kun ovat löytäneet uuden ja "paremman" lähteen,
sillä narsisti harvemmin on yksin.

Saattavat kyllä ottaa yhteyttä eron jälkeen jos ei ole tarpeeksi lähteitä
ympärillään, uusi ei miellytä tarpeeksi tai haluavat muuta hyötyä. Muutenkin parisuhde diagnosoidun narsistin kanssa on ON/OFF:ia kokoajan ja niitä "eroja" yleensä tulee enemmän kuin yksi. Narsistisessa osapuolessa vaan ei ole koskaan mitään vikaa. Osaavat kääntää nämä eroamis jutut juurikin tämän tyyliseksi:

"Ja kun he sitten lopulta eroaa (se tulee aina ennemmin tai myöhemmin), niin narsisti kertoo silmät kirkkaina, kuinka kaverisi on tehnyt hirveyksiä ja käyttänyt henkistä välivaltaa koko suhteen ajan häneen "raukkaan".
Kaverisi menee pohjalle, etsii syytään itsestä ja miettii mitä ihmettä hän on tehnyt, kun kaikki paljastuu valheeksi."

... Tietenkin tämä henkinen väkivalta on esimerkiksi sitä jos sanoo totuuden narsistin käyttäytymisestä ja touhuista tai yrittää saada tolkkua siihen sekamelskaan jota suhteeksi kutsutaan. Sitä hän ei kestä ja raivostuu. Tosiaan kertovat silmät kirkkaina sitä hevonpaskaa muille ihmisille. Hyvää ei tulla puhumaan koska narsistin negatiiviseen maailmaan sitä ei paljoa mahdu vaikkakin hänen mielestään muut ovat negatiivisia ja haluavat pahaa.

Kaikki paljastuu valheeksi lopulta narsistin kanssa koska narsisti itse elää valheellisessa maailmassaan. Eikä narsu kestä jos joku alkaa kyseenalaistamaan sitä maailmaa. Puhun kokemuksen perusteella kun seurannut läheltä diagnosoidun nais narsistin touhuja ja heillä on ainakin yksi
etu verrattuna mies narsistiin, nainen voi aina vedota naiseuteen ja hormoni toimintaan kuten tuntemani narsu teki.

Surullista nähtävää.

Ompa tutun oloista. Narsut eivät rajoita " omistushaluaan " vain uhrin ystäviin vaan keskittyneesti pyrkivät kaikin keinoin tuhoamaan naapuruussuhteet, kaverisuhteet, sukulaissuhteet, aviolitot, avoliitot eli aivan kaikki. On se jännä tapaus.

Oma ex-narskuni pelasi peliä, jossa yritti saada ja osan saikin kavereistani ja sukulaisistani omalle puolelleen hoviksi! Totesin jo vuosia sitten, etten tarvitse tuonkaltaisia ihmisiä elämääni, jotka menevät narsun valheiden perässä, kuin pässit narussa.

Se hyvä narsistissa on, että
koska ei välitä toisista ihmisistä
pennin vertaa, niin hänestä tulee
aivan ihanteellinen Jumalan palvelija.
Siis mitä?
Narsisti kääntyneenä puhtaasti
Jeesuksen palvelijaksi on vaikea
vastustaja perkeleelle, koska
narsistille edes perkeleet eivät
ole minkään arvoisia.
Jumalaan kääntynyt narsisti
ei näe muita kuin Jumalansa.
Ja mitä voi perkele sille jolle
Jeesus on tärkein.

"Ensin lähti osa sukulaisista, siiten sukulaiset yksi kerrallaan, sitten loputkin ystävät...
Hän löysi niistä vaikka mitä vikaa tai paremminkin laittoi minut löytämään vihjauksillaan, kysymyksillään... Hän esitti vienoa enkeliä kysymyksineen...
Miksi se puuttuu meidän elämään, miksi annat sen kohdella sinua tuolla tavalla, mihinköhän hävisi "se ja se" kun se oli käymässä meillä... Kun olin siellä, niin se haukkui sinua...

Luin ajatuksella koko ketjun. Olen kokenut samaa kuin niin monet muutkin tässä ketjussa.
Yksi tapa erottaa ystävistä on juuri tuo, että mitä se tänne tulee istuun ja viemään meidän aikaa. Eiks sillä muuta tekemistä.
Minun edellisestä liitosta olevien lasten arvostelu minulle ja ystäville.
Kuulustelu missä viiviyit, vaikka olin käynyt hänen äitinsä luona niin vihanen siitä, että olin viipynyt liian kauan reissullani.
Työpaikalle tulo tarkkaileen työkavereita, Heistä ei mitään hyvää sanottavaa.
Hän teki itsestänsä korvaamattoman minulle. Kun kaikki ystävät häädetty niin hän oli se jonka kanssa jaoin kaikki asiat.

Lopulta aloin pelkään ystävättäreni pistäytymisiä. Yritin ohjata lasten käyttäytymistä kun hän oli läsnä. En pystynyt olemaan vapaa seurassaan. Työpaikan asioista kasvoi ylitsepääsemättömän vaikieta kun luotin hänen neuvoihinsa. En enää mennyt yksin edes äitinsä tai edes minun äidin luo.
Tunsin itseni tahdottomaksi sätkynukekesi jka hyppi hänen antaman tahdin mukaan.
Silti maailmani murtui kun hän jätti.
Nyt ymmärrän senkin, olin niin alistettu, että pelkäsin olla yksin. Luulin että ainoastaan hän on voima jota tarvin.

Eheytymiseen kului vuosia. Vaikka elämä onkin nyt hyvällä mallilla niin pelkään vieläkin kohdata hänet.

Minun narsistini ei hauku koskaan ns. exiään pitkään. Aina sen mukaan minkälainen tuuli käy. Eli onko haukkumisesta hyötyä. Silloin kun on uusi uhri pyörityksessä kannattaa ehkä ns. exiään hallitusti, asia tai pari, vaikuttavaan sävyyn.

Minä olen tyynnytellyt lopulta itseni sillä, että se, mistä narsisti puhuu kun mukamas puhuu minusta, en ole minä, vaan ihan joku toinen. Se joku toinen on narsistin luoma kuvajainen ja sätkynukke omiin tarpeisiinsa. Sillä kuvajaisella ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

Narsistin taruilu ja joruilutaipumukset tulevat uusille ja taas uusille uhreille esille ennemmin tai myöhemmin. Keihin muihin ihmisiin narsisti pääsee käsiksi, onkin sitten toinen juttu. Minä en ole antanut enää aikoihin mitään avaintietoja omista menoistani ja ystävistäni narsistille. Näin se ei tiedä keiden kanssa olen tekemisissä. Olen antanut ymmärtää, etten ole enää ns. vanhojen ystävieni kanssa missään tekemisissä.

En usko, että kukaan, kuka tuntee minut, edes uskoisi mitään aivan kamalaa minusta. Lähipiirini tuntee minut ja kuvioni ainakin suurin piirtein.

Tietynlainen ns. exien kehuminen on tärkeää narsistille. Näin hän luo nostalgista kuvaa itsestään ja antaa ymmärtää, miten hyvä mies on kun entisetkin ovat niin erinomaisia. Kehuminen tehdään kuitenkin vähän alentuen, koska täytyyhän se uusi aina nostaa sille kuuluisalle jalustalle ensin, että hänet voi sitten sieltä ylhäältä tiputtaa alas niin että tuntuu.

Tosin en koskaan ole päässyt täyteen selvyyteen kuinka tahallista se satuttaminen on. Narsistini ei vain pysty pitkään suhteeseen varsinkaan naisen kanssa, jolla on hyvä itsetunto eikä näin suostu narsistin sätkynukeksi ja pelleksi.

olen vasta viimeaikoina alkanut uskoa, että exäni oli narsisti, suhde päättyi noin neljä vuotta sitten.

mies vähätteli kaikkia ystäviäni ja ystävyyssuhteitani, hän ei niitä onnistunut tuhoamaan vaikka yritti ja hän minulle jaksoi mainita miten he eivät ole mitään tosiystäviä. hän myös rajoitti menemistäni baariin tai ulkomaille ystävieni kanssa.

exä ei olisi ikinä hylännyt minua. hän takertui minuun totaalisesti, hänen piti tietää kaikista menemisistäni kaikki ja kontrolloida kaikkea elämässäni. vuosienkin jälkeen, kun minä hänet jätin hän pyrki ottamaan yhteyttä minuun.

hän ei myöskään mitätöinyt exiään, hän oli osaan heistä yhä yhteydessä ja jaksoi aina vertailla meitä ja mainita miten heidän kanssaan ei koskaan ollut mitään ongelmia ja minä suututin miestä ja oli minun syytä, että hänellä oli kipuja ja särkyä ja ahdistusta.

Täällä kirjoittajat ovat kaikki naisia. Surkimuksia jotka eivät kestä tosiasiaa,että heidät on jätetty. Tietävät olemattomuutensa,mutta kun ylpeys ei anna periksi myöntää että mies ei halua heitä enää. Sitten vedetään narsistikortti esiin. Yllätys yllätys,naisten keksimä sana sekin. Valehdelkaa vaan itsellenne,olemattomia olette silti. Ette ole miehen arvoisia. Narsismia ei ole olemassakaan. Kyseessä on luonteenpiirre joka löytyy jokaisesta ihmisestä. Se on luonnollinen piirre. Surkimukset valittaa,jätkä sen kun porskuttaa. Älä itke Iines.

Kaikki kirjoittajat eivät ole valittavia naisia ja totta on myös se, että narsisti pilaa kaikki kumppanin ihmissuhteet. Omansa ovat jo menneet, joten seuraavaksi on käytävä kiinni toisen ystäviin ja läheisiin.

Tässä ketjussa kuvaavaa oli myös tuo vihjailu, lopuksi meni jutut niin mahdottomiksi että oli pakko havahtua totuuteen. Sen koomin en narsulle antanut tietoja, en ihmissuhteista enkä mistään muustakaan. No siitähän se raivo sitten syntyikin. Koomisinta lienee se, että ne ketä se mustamaalaa onkin narsuja, ja tosi kamalia, huonoja ja tuhoisia.

Miten kauan tämä voi kestää,ennen kuin narskun kanssa elävä huomaa että häntä viedään kuin pässiä narussa.Koko tukiverkko on purettu ja kaikki muut ovat pahiksia.Meidän tyttären kohdalla kestänyt 9vuotta.Sukulaisiin ja entisiin ystäviin ei ole vuosiin ollut yhteydessä.

Narsisti ovat narreja, joiden kynnysmatoksi ei kenenkään pidä alkaa.

Silloin kun oma olo ei ole narsistin kanssa hyvä, on syytä katsoa ajoissa peiliin ja kysyä, että mikä tässä mättää.
Ja tehdä sen jälkeen oikeat ratkaisut.

Jää, tuhoudu - pakene, selviät.

http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-ja-parisuhde-vaaran-merkit.html

Yksi tärkeimmistä, joka näkyy myös muille ihmisille, on tuo narsisitin eristämispyrkimys

Niin minun vanhempi teki kanssa noin.

hmmm... Minun aviomies on tavallaan eristäny minut mutta hyvällä tavalla. Oli ennen tosi paljon ystäviä, mutta kaikki enemmän tai vähemmän alkoholiin päin meneviä. Ei ollu paljon pikkuisella paikkakunnalla ystäviä ja ne vähäiset oli semmosia jotka yritti vain hyötyä. Mies vei minut kotiinsa ja niin jäi kaikki nämä ystävät.

Onko narsisteilla hyvä mielikuvitus? Tuntemani narsisti, on saanut ihmiset uskomaan, että minähän se narsisti olen ja hän itse on viaton uhri. Narsisti on omassa mielikuvituksessaan loihtinut minulle hovinkin.
Missähän se "minun hovini" mahtaa olla? En ole koskaan nähnyt siitä vilaustakaan. Ilmeisesti se on vain ja ainoastaan narsistin omassa mielikuvituksessa. Suunnilleen kaikki ihmiset on karkotettu minun ympäriltäni.
Vietän erakonelämää enkä tapaa koskaan ketään. Silti minulla on joku mystinen "hovi". Oikeasti kukaan ei ole koskaan minua puolustanut, ei auttanut eikä tukenut.

Voi vittu mä oon vihainen... Voi vittu mua vituttaa pulata niiden kanssa, jotka tekee tuota ihan täysillä.

En oikeasti tän takia näe moniakaan minään. En sentään mitään ole tappanut enkä murhannut.

Tiedossa on muutama tapaus, joissa ilmeisen narsistinen puoliso on tuhonnut miehensä tai vaimonsa ystävyyssuhteita, mutta ennen kaikkea katkonut tämän yhteydenpidon sukulaisiinsa.

Surullisimmissa liitoissa narsistin puolison on menettänyt ensin toivonsa ja sitten terveytensä.

Satu on kuin metsä:
kuka sen poluilla vaeltaa,
tulee itseään vastaan
eikä palaa samana takaisin.

Näin jälkeenpäin ero narsistinaisesta oli hyvä asia, vaikka pitkän aikaa oli surkeat fiilikset. Ei sitä vain halua nähdä kaikkea pahaa, mitä toisessa on, varsinkin kun on lapsia ja kaikkea. Hän lähti suhteesta sillä tapaa, että laittoi minut yrittämään olla parempi mies, samaan aikaan kun jo salaa järjesteli itselleen uutta suhdetta. Olin hetken tyhmä ja yritin, sitten tajusin että mua kusetetaan, ja puhalsin pelin poikki. Näin tekstiviestit ja kaikki, silti narsisti kiisti kaiken. Vielä eron jälkeenkin kiisti kaiken, kun lapsetkin ihmetteli että mikä se uusi mies on. Sitten jonkin ajan kuluttua ilmoitti että hän on nyt löytänyt uuden miehen. Siis valehteli jopa lapsille päin naamaa.

Enpä ole tästä jaksanut välittää, päätin heti alkuunsa, että keskityn lapsiin ja omaan elämään, tehkööt exä mitä tykkää. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Eipä toki ole vuoden aikana uusimies alkanut miksikään isäpuoleksi lapsille, vaan pysyy poissa exän lapsiviikoilla.

Jälkeenpäin tulee mieleen monia erikoisia tapahtumia. Muistan kaksikin kertaa yöllisiä heräämisiä, tuntui kuin henki meinaisi loppua. Molemmilla kerroilla heräämisen yhteydessä tajusin että tämän narsistinaisen käsi oli kurkullani, ja revin sitä pois. Kysyin että mitä oikein teet, ja hän sanoi (=valehteli) kirkkain silmin että tunnusteli vain että hengitänkö, kun kuulemma korisin erikoisesti. Siis keskellä yötä. Uskoin tuolloin tämän, ja että hän oli muka vain huolissaan hengityksestäni. Jälkeenpäin olen miettinyt, että yrittikö hän tukehduttaa minut, puristamalla kaulaani. Kaiken valehtelun ja empatiattoman käytöksen jälkeen, en yhtään ihmettelisi, jos näin olisi ollut.

Elin parisuhteessa muutenkin pitkälti hänen minuuttiaikataulun mukaan. Ja tavallaan kaikki meni hänen tavallaan. Enkä edes kyseenalaistanut sitä. Koin että olen sillä tapaa hyvä aviomies, enkä tajunnut etten saa juuri mitään vastineeksi. Olin ehkä liian tyytyväinen siihen, että olin saavuttanut elämässäni lapset ja omakotitalon, sekä hyvän työpaikan. Olin sokea narsistin käytökselle.

Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisiko hän lynkannut minut jollain tapaa. Minulla oli suhteen loppuaikoina outoja rytmihäiriöitä ja muita erikoisia olotiloja kehossa. Exä tapasi tehdä minulle usein iltateen, olen miettinyt jälkeenpäin että mahtoiko sekoittaa jotain lääkkeitä siihen. Kerran näin hänen äitinsä nimellä olevan lääkepurkin kaapissamme, ja sitten se oli yhte päivänä jossain toisessa kaapissa, mausteiden takana. Muistan kuinka tuolloin ihmettelin asiaa, ja kysyin. Exä sanoi jotain että hänellä ei ole vastausta tms, ja sitten lääkepurkki hävisi johonkin. Että oliko tuossa jotain hämärää touhua, en tiedä.

Paljon oli myös outoja tavaroideni katoamisia, ja löytymisiä erikoisista paikoista. Ärsyynnyin tästä joskus, ja taisin syyttää välillä exää tavaroideni katoamisista. Ja hän sai sitten syyn loukkaantua. Jälkeenpäin mietin, että taisi olla narsistiexän tarkoituskin saada minut provosoitumaan, ja kuluttamaan aikaani turhiin tavaroiden etsimiseen, jotka hän oli tahallaan piilottanut. Joskus hän myös harrasti arvausleikkiä, kun minulla oli kiire johonkin. Esim etsin sulkapallomailaani hänen siivouksensa jäljiltä. Kyselin exältä että missä maila mahtaisi olla. Hän vastasi että eilenhän sanoin minne sen laitoin. Sitten jouduin sanoa että en kyllä enää muista jos olet eilen sanonut, että viitsisitkö kertoa uudestaan. No mietippä mitä mä just sulle eilen sanoin, käytäppä nyt sitä hernettäsi vaan. Pitkällisen vänkäämisen jälkeen hän sitten suostui kertoa missä sulkapallomailani oli. No tietenkin vaatehuoneen ylähyllyllä, olisihan se nyt pitänyt muistaa, kun hän oli siitä eilen maininnut muun puhetulvan ohessa. Ja tämmöiseenkin arvausleikkiin meni 10 minuuttia aikaa hukkaan, kun normaali ihminen olisi sanonut saman tien missä maila on, eikä minulle olisi tullut kiire.

Tämmöisiä kokemuksia. Ystäväpiiriäni narsisti ei onneksi saanut tuhottua, vaikka sitä yrittikin, mustamaalaamalla minua jne. Ehkä hän luovutti, ja keskitti ajatuksensa uuteen mieheen. Hypäten siihen suhteeseen ns lennosta. Yksi piirre tässä naisessa on se, että hänellä ei ole ketään bestistä, mutta tuttavapiiri on silti todella laaja, ja hänellä riittää ystäviä moneen lähtöön. Hän on taitava verkostoitumaan. Itselleni taas riittää pienempi tuttavapiiri, enkä sillä tapaa verkostoidu tai ole esillä. Mut tämmöstä...

Voi onneksi käydä myös niin että uhri havahtuu epätyydyttävään tilanteeseen ja saa hivuttauduttua turvaan. Itselleni kävi näin. Kauan olin ihmeissäni tilanteesta mihinkä olin joutunut koska en voinut kuvitellakkaan että näin epärehellistä ja itsekästä liippiä edes olisi olemassa. Vastapuoli ei tehnyt helpoksi siitä ns. tuttavuudesta poistumista koska hyötyi minusta lukuisin eri tavoin.
Toivon jokaisen heittävän kylmästi pois elämäänsä tuhoamasta toivottoman tunnevammaisen narsistin. Sellaisen kanssa ei pidä edes yrittää selvittää asioita. Se on turhaa ajan tuhlausta. Olen tyytyväinen ettei itselleni pahemmin käynyt vaikka hyvinkin vaarallisia tilanteita oli.. Ja, yhä se saattaa soitelle kun jotakin tarvitsee. Pitää vain pelata hetki etänä samaa peliä, jutella mukavia ja toivoa ettei enää häiritsisi.