Huvittavinta on läskin ihmisen puolustelu:) hah

Täällä kanssa entinen läski. Se itseinho mikä minulla oli läskeistäni sai minut aina puolustuskannalle ja pilkkaamaan kaikkia jotka yrittivät elää terveellisesti tai valitsivat mäkkärissä salaatin. Se vaan tuli aina luonnostaan se vastareaktio kun inhotti oma läski kroppa. Sitä ei vain suostu itselleen myöntämään että läskiys on huono juttu vaan on pakko puolustella kun on niin paha itsellä olla. Nykyään olen normaalipainoinen ja enää ei tarvitse puolustella kun läskit on kovalla duunilla hävitetty. Olin saamaton ja laiska vätys kun päästin itseni aikanaan yli 140kg ryhävalaaksi. Ainoa pakotie oli päättäväisyys, työnteko ja kutinalaisuus kaikessa ruuan ja liikunnan suhteen.

Niinhän se on, että aika monet ihmiset yrittävät hakea hyväksyntää sille ylipainolleen. Pitää ikään kuin puolustella itseään hoikkia vastaan ja antaa selitys sille, miksi on lihava.

Nämä kootut selitykset ovat yleensä joku seuraavista: "kilppari reistaa", "syön tosi vähän ehkä laihdu", "meillä on geeneis tää lihavuus", "olen tyytyväinen itseni tällaisena", "jokainen kantaa kilonsa itse", "anoreksia on nykyään vakava ja yleinen ongelma", "naisessa kuuluu olla muotoja", "joulun jälkeen aloitan kuntoilun", "elämä ei ole elämisen arvoista ilman herkullista ruokaa" tai "lääkitys lihottaa mua" tai "selkävaivojen takia en voi mennä lenkille tai uimaakaan" tai jotain vastaavaa.

Niin kauan kuin kieriskelee näiden selitysten parissa, on turha odottaa, että laihtuisi. Siihen tarvitaan ihmisen oma halu ja kyky tajuta, ettei laihtumista tehdä toisten ihmisten vaan oman itsensä vuoksi. Koska syömällä vähemmän kuin kuluttaa, pakostakin laihtuu. Jos ei laihdu, niin silloin elimistö ei kuluta saatua energiaa.

Hiton loistavaa tekstiä edellisellä...toi on tuttua toi "mun mielestä naisella pitää olla muotoja" heheh eli muka läskiä!! Ovat vielä huonoja valehtelemaan jutuissaan... Oon myös kuullu lihavan siskoni suusta että " mulla on isot luut" ja sekin on aikas huvittava selitys:) eli selityksiä kyllä aina löytyy...oma vaimokin selittää että ei voi liikkua kun on selkä kipee, no joo sitähän se on aina..läskeihin on selitykset aina

Minä olen vain tyhmä, laiska kuriton lihava. Anteeksi, että rumennan hienoa laihaa elämäänne. Anteeksi! Ei ole mitään selitystä. Olen vain HUONO.

Ihan hienoa, että niin moni tämän ketjun kirjoittajista on päässyt ylipainosta eroon. Mutta... miksi pitää heti alkaa arvostella niitä, jotka eivät ole samaan pystyneet? Entisinä lihavina luulisi, että teiltä riittäisi ymmärrystä ylipainoisille, kun itsekin hyvin tiedätte, mitä on olla lihava.

Minäkin olen laihtunut ja paljon (n. 60 kg:a). En silti tunne tarvetta alkaa mollata niitä, jotka eivät siihen pysty, sillä tiedän hyvin kuinka vaikeata se on. Sympatiani ovat jokaisen ylipainoisen puolella enemmin kuin arvostelu ja pilkkaaminen.

Voisin kuvitella, että suurin osa lihavista haluaisi laihtua. Aina se ei vain onnistu syistä, joita on niin paljon, että ei kannata niitä alkaa luetella. Kyllä me kaikki, niin entiset lihavat kuin edelleen lihavat, ne syyt tiedämme. Ja tiedämme, että hyvin harva, jos kukaan, nautti lihavuudesta.

Ette kai ole jostain kumman syystä katkeria, vaikka olette päässeet ylipainosta eroon? Kannattaa myös muistaa, että lihominen entisiin mittoihin ja ylikin, käy yllättävän helposti. Kokemusta on.

Anoreksia on sairaus, ahmintahäiriökin on sairaus. Anoreksia on "hyväksyttävää", ahmintahäiriö ei, koska lihavuus ei ole haluttavaa. Laihuus on... vaikka henki menisi.

Eläkää ja antakaa toisten olla arvostelunne ulkopuolella. Ei laihtuminen ole tehnyt teistä yhtään parempia ihmisiä. Lihavuus on tarpeeksi raskas taakka, niin henkisesti kuin fyysisesti, ilman turhaa "entisten lihavien" omaa kehua ja toisten alas painamista.

Olkaa onnellisia omasta onnistumisesta, sen olette ansainneet, mutta se ei tuo teille oikeutta arvostella muita!

Olen entinen lihava. Tätänykyä en laihaksi ole päässyt mutta normimittoihin. Lihoin alkoholilla ja sen mukana tulleella mukavalla elämällä. Eli hamppareita, juhlimista ja vähäistä liikuntaa. En oikeastaan edes ymmärrä kuinka kehtasin touhuta ja tanssia tuolla yössä vaikka painoin vajaat sata kiloa. Alkoholin vaikutuksen alaisena kai tuli niin itsevarma olo. En juo tippaakaan enää ja kova kamppailu jatkuu että en myöskään retkahda.

Liityin laihdutusryhmään, jossa oli työpaikalta (iso konserni) painoindeksi 30-34 omaavia ihmisiä. Saimme saman ruokavalion ja liikuntaohjeet, joita piti noudattaa sen vuoden, mitä se ryhmä kesti. Kaikki syömiset piti kirjata kalorilaskuriin ja liikkumiset heiaheiaan, jotta ohjaaja pääsi tarkistamaan tekemisemme.
Noudatin kaikkea orjallisesti. Laihduin vuoden aikana kilon. Kokonaisen kilon. Miespuolinen työkaverini laihtui 35 kiloa. Toinen työkaveri 2 kiloa.
Minulla meni vielä sen vuoden aikana unirtymikin sekaisin, kun asun niin kaukana, että työmatkoihin kuluu vuorokaudesta jo aina 3 tuntia ja viikottaiset tapaamiset veivät vielä pari tuntia. Siihen päälle se 10 tuntia ylimääräistä liikuntaa kulkemisineen, eväsrasioiden tekeminen iltaisin (työpaikkaruokalassa ei saanut käydä vaan piti valmistaa ruoka annettujen ohjeiden mukaan ja noudattaa yksilöllisiä proteiini yms suosistuksia) niin sain nukuttua 5 tuntia yössä keskimäärin, kun normaali arkikin piti hoitaa vielä siihen päälle iltaopintoineen verkossa. En tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Ravintoterapeutti oli ihmeissään, samoin vetäjä. Viime vuonna löin hanskat tiskiin ja totesin, että ei taida olla keinoa saada minulta ylipainoa pois. En liho, mutten laihdukaan. Surettaa, vihastutta, itkettää, inhottaa ja ottaa päähän. Jos en laihdu ravintoterapeutin ohjauksessakaan, niin miten sitten?

Siis oli. Meidän painot ja ympärysmitat ja kaikki otettiin talteen ja niiden perusteella laadittiin jokaiselle ruokavalio, jota piti noudattaa ja kirjata kaikki vielä kalorilaskuriin. Mulla vähennettiin sitä kalorimäärää jopa niin, että lopulta sain syödä enää 1100 päivässä, eikä sekään auttanut. Ihan täysi mysteeri. Ja siis minä noudatin ihan jokaista saamaani ohjetta orjallisesti. Kärsin ihan jumalattomista päänsäryistä ja huimauksistakin välillä, tuli kymä ja nihkeä olo, silti en luovuttanut, vaan uskoin loppuun asti, että kyllä se paino putoaa. Kokeilin sitäkin, että söin vain aamulla klo 6, sitten töissä klo 11 ja illalla kotiin tullessa klo 19. Siitä seurasi vain ihan valtavn huono olo. Pelottavinta oli yöllä, kun tämä kaikki sekotti pulssini, aloin saada öisin ihmeellisiä rytmihäiriöitä. Mutta, tuolla se ruokavaaka nököttää keittiössä. Liikun edelleen samalla tavalla, en vain enää jaksa punnita ruokiani. Enkä käy neää salilla. kun sinne on hankala aikataulullisesit päästä. Kun sinne vihdoin pääsee, siellä joutuu jonottamaan hurjan kauan joka laitteelle.
En edelleenkään syö vehnää enkä ilkeitä rasvoja. Mutta muuten en enää jaksa ottaa paineita. Ensi vuonna minulla on kokoverenkuva ja kaikki kokeet työterveydessä. Katson sitten uusiksi tilanteen.

Olisko sitten näinkin, että niitä omia laihuus-, sporttisuus-, ym. pakkomielteitä pitää puolustaa osoittamalla ylemmyydentunnetta lihavia kohtaan? Olen itse laiha ja käyn säännöllisesti lenkillä, mutta jotenkin elämänasenne on pysynyt sillai kohdallaan, etten ole alottanu mitään puoliuskonnollista missiota toisella tavalla eläviä vastaan.

Ai että oikeen uudesti syntynyt vai? Kas kun minä en ole huomannut mitään muutoksia persoonallisuudessani painonvaihtelusta riippumatta. Jännä juttu että toisilla vaikuttaa...................... Ja painoni on sahannut laihasta lihavaan ja jälleen normaaliin.

Noniin taas kaikki jotka ottivat itseensä aloittajan vittuilun ni perustelkaa minkä takia runsas alkoholinkäyttö on asia josta SAA vittuilla ? Juon paljon viinaa, mutta työt hoidan normaalisti ja ikinä en ole juomisen takia töistä pois. Viikonloppuisin juon yleensä pe 16 - 20 kaljaa ja la 18 - 24 kaljaa ja sunnuntaina ehkä 6 tasotteluna. Minkä takia minulle töissä saattaa joskus ruokatunnilla joku tonnikeiju vittuilla tavasta jolla vietän viikonloppuni kun hän itse vetää siinä jotain tauolla haettua perhepizzaa ? Perustelette aina että "kaikkien ei tarvitse olla normaalipainosia" no kaikkien ei tarvitse olla normaalisti alkoholiakäyttäviä. Itseasiassa syy miksi kirjoitin tämän on se, että läskit kokevat painosta huomauttavisen jonainen henkilökohtaisena loukkauksena. Sen takia en itsekään ikinä kenellekkään sano ku sotahan siitä syntyy. Miten te muka päätätte mistä saa sanoa ja mistä ei ?

Laiha tai lihava, syy tai tekosyy... vanha totuus tähän asiaan on: Seksin ja suklaan suhde on vakio. Jos toista saa liian vähän, pitää toista saada vastaavasti enemmän. Sitten joko lihoo tai laihtuu. Niin se on!

Läskit ovat helppo kohde. Kaiken muun voi tehdä salaa. Voi käyttää salaa huumeita, varastaa, pettää, polttaa ja olla vaikka kuinka edesvastuuton. Se vaan ei näy päällepäin, joten ei voi samalla tavalla hyökätä kimppuun.
Tunnen muuten kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia, joita Thyroxin ei ole auttanut. Että se aineenvaihdunta on ja pysyy hitaana. Ja ruumiinlämpö alhaisena. Ei kaikki ole aina niin helppoa. Meillä puolet suvusta on kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia. Sisarellani on liikatoimintaa. Sekään ei ole kivaa. Olla 177 cm pitkä ja painaa 49 kg. Paino ei nouse millään. Ja aina on kuuma, sydän hakkaa. Vajiksessa taas palelee.

Mulla ei ole enää mitään selityksiä. Hoikkana pysyminen on yksinkertaisesti liian vaikeata ja liian aikaavievää. Ei ehdi tehdä mitään muuta kuin valmistella terveellisiä ruokia ja juosta urheilemassa. Siinä ei sitten ystäviä enää ehdi nähdä eikä tavata ketään. Kaikki aika menee siihen painonhallintaan. Mulla on lisäksi kilpirauhasongelma ja iso kasa allergioita. Joudun niiden takia rajoittamaan syömisiäni jo ihan tarpeeksi. En todellakaan suostu enää kyttäämään kaloreita, enkä suostu tekemään enää kokopäiväisesti laihtumisjuttuja. Käytin vuoden ulostuslääkkeitä ja aineenvaihdunnan kiihdyttimiä, mitä kaveri toi usasta ja Kiinasta mulle. Niillä sai painon melkein ihannepainoon. Kun ne loppuivat paino alkoi nousta ja on taas sen 23 kiloa liikaa. Mutta en yksinkertaisesti jaksa elää erakkona ja viettää vähäistä vapaata aikaani yksin salilla ja lenkeillä ja sanoa ystäville etten voi jäädä kaupunkiin töiden jälkeen kun urheilu odottaa. Se ei ole elämisen arvoista elämää sosiaaliselle ihmiselle. Viikonloppuisin käyn kumppanin kanssa pitkillä lenkeillä ja nostellaan hänen kellarissaan puntteja. Se riittäköön.

Se on mielenkiintoista, miten täällä foorumilla aina kerrotaan ylipainoisista ihmisistä, joilla on pelkkiä tekosyitä, miksi eivät laihdu, ja jotka kuulemma "haukkuvat laihoja ja normaalipainoisia ja... eivät muka haluaisi olla normaalipainoisia". Itse olen lihava ja tunnen useita ylipainoisia ihmisiä, enkä ole koskaan törmännyt kuvatun kaltaisiin tapauksiin.

Kaikki tuntemani ylipainoiset ihmiset ovat ihan auliisti myöntäneet, että ylipainoa on kertynyt liian syömisen ja vähäisen liikunnan takia, eikä kukaan meistä ole tyytyväinen oloonsa lihavana. Omia mietteitäni voitte lukea vaikka täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11230210 , olo on kaikkea muuta kuin itseeni tyytyväinen.

En ymmärrä, mistä tälle foorumille kirjoittavat saavat nämä kummalliset käsityksensä ja tarpeen solvata ja irvailla ihmisille, jotka kärsivät olostaan ihan riittävästi ilmankin. Ja mikä saa kirjoittelijat vihaamaan toisia kanssaeläjiään niin paljon, että heitä on pakko satuttaa kaikin mahdollisin tavoin?Eikö teillä todella ole muuta tekemistä?

Jos en tietäisi, että hoikkuuden myötä ihminen tulee onnelliseksi, voisin kuvitella kirjoitustenne perusteella, että olette ennemminkin katkeroituneita ja elämäänne tyytymättömiä - kyllä se kuitenkin taitaa olla se ihmisen sisin olemus, joka tuo onnen ja ilon elämään, ei se, mikä näkyy päällepäin.

Mutta mitä järkeä on laihduttaa kun on joka tapauksessa niin patologisen ujo, ettei tutustu ihmisiin kuitenkaan? En mä näe muita ihmisiä kuin työkaverit ja olen kaikkia 15 vuotta vanhempi. Ei ole mitään järkeä laihduttaa, kun ei ole elämässä ketään, jota painonpudotus mitenkään ilahduttaisi. Eikä ole lenkkiseuraa eikä seuraa punttiksellekaan.

On se hyvä kun lihavis on kaikki vika. Laiskuus ,saamattomuus, tahdottomuus. Mikäs se laittaa ihmisen juomaan niin paljon et tulee holistiksi tai juopoksi. Oma vikahan sekin on. Lakatkaa jo syyllistämästä ihmisiä. Eläkää sitä täydellistä elämäänne. Voi kiesus mitä aivovammasia tyyppejä. Kunnei tiedä lähtökohtia niin ei parane puhua mitään.

LIHAVUUTENI JOHTUU: KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINNASTA, POLVEN RISTISIDEVAMMASTA (aiheuttaa liikkumattomuutta), ASTMASTA (lähes jatkuva kortisonikuuri päällä, joka turvottaa), LAKTOOSI INTOLERANSSISTA (laktoositabletit aiheuttaa ulosteen kovuutta). Tässä sinulle ihan oikeita syitä liikapainooni, ei selityksiä! Potuttaa tommoiset "kaikentietävät ääliöt" jotka viitsiivät vielä aukoa päätään asioissa joista eivät mitään tiedä. TOIVON SINULLE, kun ja jos, SAIRASTUTTUASI SAMOIHIN ASIOIHIN, ONNEA JA MENESTYSTÄ LAIHANA PYSYMISEEN. NIIN PITKÄÄN KUN ET ASIOISTA TIEDÄ NIIN PIDÄ MÖLYT MAHASSASI JA ANNA IHMISTEN OLLA SELLAISIA KUIN OVAT, HANKI OMA ELÄMÄ!!

Jos ei tunne yleisesti ylipainon taustalla olevia erilaisia tekijöitä, miksi edes kommentoit.

Olen yrittänyt saada seuraa lenkkipolulle tai suunnistamaan tai punttisalille tai minne tahansa liikkumaan. Haluaisin pelata sulkapalloa. Kukaan ei lähde kanssani pelaamaan sulkapalloa. Kenttää ei voi varata yksin. Olen niin ujo, etten uskalla mennä yksin punttisalille. Tahtoisin sinne jonkun mukaan. Muuten vaan seison arkana ja katselen kun muut tekevät, en uskalla olla laitteilla toisten tiellä. Laitoin ilmoituksia eri paikkoihin nettiin, että haen liikuntaseuraa. Sain pelkkiä seksiseurapyyntöjä.
En voi mennä yksin metsäänkään, koska minulta puuttuu syvyysnäkö ja näen vain toisella silmällä kunnolla. Olen liian monta kertaa kompastunut oksiin ja esteisiin ja kaatunut pahasti. Jos sattuu pahasti, pitää olla joku auttamassa. En ole niin vaikeasti lihava, ettenkö jaksaisi liikkua. Nyt puhutaan 20 kilon ylipainosta. Kadulla käveleminen on tylsää, siitä tulee jalat paljon nopeammin kipeiksi ja saa penikan. Luettelen faktoja, ne eivät ole tekosyitä. Ja kukaan perheestänikään ei ole ehtinyt kanssani liikkumaan, joten tuskin heitä laihtumiseni innostaa suuntaan tai toiseen. Olen tällainen outcast. Autoton erakko.

Tiedän ihmisen joka oli laihdutusleikkauksessa - laihtui sen jälkeen monta kiloa -mutta psyyke meni sekaisin. Laihtuminen ei ole aina mielelle hyväksi.

Miksi lihavuutta vastaan hyökätään? Hyökkäystä vastaan ihminen puolustautuu aina. Kuka mitenkin.
Jokainen olkoon sellainen kun on ja jos tuntuu niin laihduttakoon. Myös liian laihoja ihmisiä on ja he lihottakoon itseään jos siltä tuntuu. Mitä se muille kuuluu.

Itse olen ollut aina hoikka joten en puolustele tässä itseäni. En vaan ymmärrä suvaitsemattomuutta.
Elämä on ihanaa niinkuin aloittaja totesi. Miksi pilata sitä taivastelemalla jonkun toisen liikakiloja ja muuta itselle yhtä tyhjänpäiväistä asiaa.

Omaa ylipainoani kun kummastellaan niin vastaan ylpeänä: "Eipä ainakaan ole ollut nälkä" "Syön paljon" jne.. Tuleepahan kerralla selväksi ja myönnän pitäväni ruuasta. Onko tällainen vastaus sitten tyydyttävä?

Kiitos kaunis vinkeistä "liikunta on iloa". Olen pari kertaa yrittänyt mennä jollekin kurssille. Kaikilla on puoliso tai ystävä mukana, yksin olen sitten joutunut, opettaja parinani olemaan kurssilla. Ja lopettanut kesken, kun ei kukaan tule edes juttelemaan, kun ihmisillä on oma seura omasta takaa. Pahin kokemus oli hierontakurssi. Olin ainoa ilman paria, joten jouduin olemaan *katseluoppilaana* ja maksamaan täyden hinnan siitäkin kurssista. Siinä ei sanottu, että pitää olla pari mukana. Lienee tarpeetonta sanoa, etten ole enää pitkään aikaan edes haaveillut siitä, että voisin näin vanhana löytää enää uusia ystäviä. Kaipa se elämä on ohi kun täytti sen maagiset 40. Tässä sitä nyt ties kuinka monetta vuotta tulee vietettyä ruudun ääressä kaikki illat, kun ei muuta enää ole.

Aloittajalle: olen mieluummin läski kuin empatiakyvytön, itsekäs pilkkaaja.

Tässä ketjussa on paljon entisiä läskejä, joilla on noussut tuo iso läskien sulatus prosessi päähän.
Ihmettelen, että miksi tuollaisen asian tarvitsee nousta päähän?
Onko siinä jotain ihmeellistä, että on normaalipainoinen?
Ihan normaali asia.

Moni kirjoittaja on maininnun laihtumisen esteeksi kilpirauhasen vajaatoiminnan. Mulla on aika vaikea vajaatoiminta sekä siihen Thyroxin lääkitys. Olen nyt vuoden vaihteesta saanut 10 kiloa pois ja olen jo lähellä normaalipainoa. Voi olla, että laihduttaminen oli tavallista hitaampaa, mutta kyllä sekin onnistuu, jos tahtoa on kunnolla. Lihavillahan monesti on epätavallisen heikot tahdonvoimat, he eivät kestä nälkää.

Eikä tarvi katsoa kuin parikymmentä vuotta taaksepäin vanhoja kuvia...ei ollut näin paljon läskejä, vaikka aina ovat perintötekijöitä tai sairauksia syyttämässä. Kyllä lihavuus aiheutuu sairaudesta nimeltä laiskuus...aivan, kuten joku jo sanoikin.

mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän joudun hyvän ulkomuodon eteen näkemään vaivaa, sitä enemmän halveksun näitä laiskoja läskejä jotka kertoo lihavuutensa syyksi tosiaan aina jotain muuta kuin oman saamattomuuden. lisäksi lihavat ihmiset haisee tosi pahalle. ootteko huomanneet?

Niin totta. Läskeillä on aina selitys :D olin itsekkin muutama vuosi sitten hieman ylipainoinen, en paljoa mutta kuitenkin. Ahdisti vähän väliä.. Nykyään syön tavallisia ruokia ja kerran viikkoon tulee tehtyä ns. paskaruokaa tai käytyä pitsa tms mutta paino pysyy ja vatsamakkarat poissa kun liikkuu. Itse 4-5krt viikossa sali 1-2kertaa 1-2tunnin juoksulenkki. Läskeille vinkki: JÄTÄ MUNKKIPOSSUT KAUPPAAN, HOMMAA SALIKORTTI TAI KÄY LENKILLÄ JOKA PÄIVÄ. SYÖKÄÄ 3-4 TUNNIN VÄLEIN TAVALLISTA RUOKAA NIIN ALKAA LÄSKI SULAMAAN. ALUSSA ON TIEDOSSA TEILLE TUSKAISIA HETKIÄ MUTTA KAHDEN ENSIMMÄISEN VIIKON JÄLKEEN ALKAA HELPOTTAA. PS. läskit ihmiset ällöttää, ei tulisi mieleenkään koskea johonkin 100kg tanttara akkaan jolla on paksut makkarareidet ja kaksoisleuka. En sano että ovat huonompia ihmisenä mutta ällöttäviä.

Olen vielä vähän läski, vaikka ole jo laihtunut lähes normaalipainoon (ainakin ihan pian tällä vauhdilla).
Inhosin itseäni läskinä ja näin kuinka myös muut inhosivat. Kun liikuin kaupungilla ihmiset väistyivät tieltäni syrjään. He pelkäsivät varmaan, että jäävät 90 kiloisen ruhoni alle! :D
Se oli noloa, enkä halua enää koskaan kokea samaa.

Olin kymmeniä vuosia läski. Laihdutin ja paino nousi. Yhtenä päivänä sain ahaa-elämyksen. Vartaloni on kuin kone. Se tarvitsee oikeanlaista polttoainetta oikean määrän. Se pysyy kunnossa liikunnalla. Kun minua ahdistaa tai masentaa, ne eivät häivyttää syömällä tai juomalla. Niihin on aivan omat lääkkeenä. Kaikkein tärkeintä on pitää oma keho toimintakunnossa. Nyt painan 65 kiloa ja olen 161 cm pitkä. En enää liho, koska mieltäni ei hoideta ruoalla.

Läskit ihmiset on rumia. Kyllä normaali ihminen on kaunis.
Kun katsoo mitä laardiperseet ostaa kaupasta niin ei ihme että ollaan lihavia. Pullaa ja leipää, karkkia ja limua. Siiderivalaat syyttävät silti jotain kilpirauhasta.
Kauheaa kun se lähtee vielä usein kotoa. Siskoni tytär on helvetin läski 3. luokkalainen.
Karkkikaapissa on aina karkkia. Ruokana yleensä syö hampurilaisia kun ei kotiruoka maistu. Ja siskolleni tämä on okei. Siskoni on muuten urheilullinen ja hoikka. Tyttö vaan mässyttää ja pelaa koneella.

Olin kaupassa ja ostan kyllä itselleni suklaapatukan silloin tällöin.
Vieressä oli äiti ja 5 vuotias poika. Irtokarkit oli tarjouksessa ja poika vaan pani pussiin lisää karkkia vaikka äiti sanoi että kyllä nuo sinulle riittää. Lisää vaan. Äiti sanoi että ei enempää. Poika laittoi vaan lisää ja lisää äidin "kielloista" huolimatta.
Lopulta pussi oli niin täynnä ettei sitä meinannut saada suljettua. En tiedä mitä sellaiseen pussiin mahtuu mutta siinä oli aikuisen vuoden karamellit.

Kauheaa minusta.

Kiitos viestistäsi. Toivoisin, että täällä olisi enemmänkin kaltaisiasi kertomassa totuutta.
Ehkä se päivä vielä koittaa?

t:MatiasOskari

Totuus jota ei muuta mikään on, että " Lihavuus tarkoittaa normaalia suurempaa kehon rasvakudoksen määrää. Suurin osa liikarasvasta kertyy ihon alle, mutta myös muualle, esimerkiksi vatsaonteloon.

Suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää melkein kaksi kolmasosaa ja naisista yli puolet. Vähintään merkittävästi lihavia (vähintään 15 kilon ylipaino) on yli 30-vuotiaista sekä miehistä että naisista useampi kuin joka neljäs. Teini-ikäisistä ylipainoa on 15–25 %:lla, pojilla enemmän kuin tytöillä.

Suomessa lihavien aikuisten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1980. Samassa ajassa nuorten lihavuuden määrä on 3-kertaistunut. Lihavuuden lisääntyminen on kaikkialla maailmassa suuri kansanterveyden ongelma." Duodemic 2019
Kyllä tämän pitäisi panna hälytyskellot soimaan itse kunkin kohdalla.
Ylipaino ja lihavuus ON vakava ongelma, niin Suomessa kuin kautta maailman, ns. kehittyneissä maissa.

Suomessa on ihan valtava määrä läskiä ja valtava määrä lihavia! Tämä on pieni maa, mutta ilmeisesti täällä arvostetaan lihavuutta, tai jos nyt ei varsinaisesti arvosteta, niin hyväksytään täysin.

Jo 75 % suomalaisista aikuisista on ylipainoisia. Toinen lihava hyväksyy toisen ihmisen lihavuuden, enkä mitenkään voi ymmärtää sitä, miksi asialle ei tehdä yhteiskuntatasolla mitään. Lihavien lapsetkin ovat usein lihavia jo alle kouluikäisinä, ja lihavista lapsista tulee lihavia ja sairaita aikuisia. Jo lapset opetetaan hyväksymään sekä oma että muiden lihavuus. Tavallaan ongelma on siinä, että ihmisiä opetetaan näkemään ja hyväksymään ihminen lihavuuden takana. Hyvät tavat eivät salli sitä, että lihavalle ihmiselle sanotaan sanaakaan lihavuudesta ÄÄNEEN.

Lääkäreillä on vain kourallinen sellaisia ihmisen fyysiseen olemukseen liittyviä asioita tiedossa, jotka estävät laihtumisen. Yli 99 % lihavista laihtuu, jos vuorokautinen kulutus on suurempi kuin syöty energiamäärä. Mutta lihava ei halua käyttää vaakaa makuuhuoneessa eikä keittiössä, eikä lihava osaa tai halua laskea kaloreita.

Toisin kuin peruslääkäreillä, psykiatreilla, psykoterapeuteille ja psykologeilla sen sijaan on tuhansia erilaisia syitä lihavuuteen. Lähes poikkeuksetta kaikki lihavuus lähtee korvien välistä.

Ruoka antaa lihaville hyvänolon tunteen, eikä lihava kykene mitenkään - tai kykenee vain huonosti - rajoittamaan syömistään: lihava ei osaa lopettaa syömistään, sillä hyvänolontunteen etsiminen menee kaiken järjen ohi. Lihava ei osaa eikä varsinkaan halua rajoittaa tekemisiään, kuten alkoholisti ei kykene tai halua rajoittaa juomistaan. Ajattelemattomuus, välinpitämättömyys ja ymmärtämättömyys tulevat listassa seuraavina, mutta nykyisin kenenkään on turha väittää, ettei tietäisi rasvan, sokerin ja valkoisen jauhon ja niiden yhdistelmien olevan tappavan sairaalloinen yhdistelmä. Kenenkään on myöskään turha väittää, ettei tietäisi kävelyn ja muun liikunnan kuluttavan energiaa ja aktiivisuuden olevan hyväksi.

Suurin este laihtumiselle on lihava ihminen itse, ja suurin osa lihavista tarvitsisi psykoterapeutin apua: aina löytyy sopivaksi katsottava trauma jostakin lapsuudesta tai nuoruudesta. Psykoterapeutti pystyy kertomaan lihavalle usein, että ihmisessä itsessään on sisään rakennettuna tahdonvoimaa, josta lihava ei ole tietoinen. Lihavalle kun aina löytyy tekosyy syödä ja juoda epäterveellisesti ja varsinkin syödä liikaa, ja aina löytyy tekosyy olla noudattamatta sovittua ruokavaliota. AIna löytyy tekosyy odottaa sopivaa hetkeä, aina löytyy aikaa odottaa ihmettä.

On tärkeää erottaa toisistaan kokonaisvaltaisesti ja henkisesti lihava ja vain lihava. Lihavan on melko helppo laihtua, sillä lihava ymmärtää annettuja ohjeita ja haluaa laihtua. Henkisesti lihava on kokonaisvaltaisesti lihava, on ollut lihava jo pitkään, ja tällainen ihminen on hyväksynyt oman lihavuutensa omaksi identiteetikseen. Henkilö saattaa olla tyytymätön omaan itseensä, mutta hän ei katso, että muutos olisi välttämätön: kyllä lihavanakin pärjää.

On selvää, että melkein poikkeuksetta EPÄONNISTUMINEN laihduttamisessa ja painon sopivana pitämisessä johtuu yhdestä ainoasta asiasta, ja se on henkisesti lihavan oma tahto. Henkisesti lihava ei kykene noudattamaan asiantuntijoiden antamia ohjeita, sillä henkisesti lihava itse (VAIN omasta mielestään) tietää, mikä tapa ja mikä aikataulu sopii hänelle parhaiten. Henkisesti lihava tietää aina paremmin kuin asiantuntijat. JA tämä on totaalisen väärin: henkisesti lihava ei tiedä parhaiten, ja henkisesti lihava tarvitsee poikkeuksetta ulkopuolisen auktoriteetin, jonka tahto on vahvempi kuin henkisesti lihavan oma tahto.

Henkisesti lihava tarvitsee aina ulkopuolista apua, mutta silloinkin pitää olla halua ottaa apua vastaan. Muutoin mahdollisuudet laihtua ovat tasan nolla.

Vanhemmat: ellei teidän lapsillanne ole lääkärin toteamaa fyysistä syytä lihavuuteen, lapsenne lihavuus on teidän SYYTÄNNE. Vaikka ette välitäkään itsestänne, älkää antako lastenne tulla yhtä lihaviksi kuin te itse olette. Se on anteeksiantamatonta.

Täällähän jutut alkaa olemaan jo ihan kummia. Hirveitä sepustuksia jostain läskeistä. Varmaan imette pottumuusinkin pillillä.

No mä kyllä oon aika lihava, mutta sen kans on elettävä. Oon jo tottunu tähän. Se on vain sivuoire siitä, että tykkään kaikesta rasvaisesta ja sokerisesta ruuasta, sekä olen laiska.

Itse ennen lihavuutta olin alipainoinen enkä mä nähnyt lihavia oksettavina silloinkaan. Toiset syntyy sieluttomina kusipäinä.

Kiitos, antaa tulla vaan LISÄÄ palautetta !! Kerään motivaatiota laihduttamiseen! Läskit löllyy, mutta mätän silti vaan herkkuja. Eilen meni sipsipussi ja suklaarasia. Joululeivonnaiset oon jo syöny. Tänään ostin lisää suklaata. Nyt saa luvan kanssa haukkua, että saisin itteni niskasta kiinni!

Sellasia läskejä en ymmärrä kenelle ruoka on elämäntarkotus kuhan saa vaa rasvasta ja sokerista paskaa syötyä nii että lihoo enemmän ja enemmän vittu että vituttaa sellaset kotonaa makaavat läskit kenellä ois mahollisuus mihin tahansa muuhun tekemiseen ku siihen että kaikki viimeset pennit menee vittu karkkii sipsii jne pizzaa mäkkipaskaa. Frendit pyytää baarii nii jotkut vaa valittee mielummin sen sohval makaamisen ja kaksin käsin paskan mättämisen koko viikonlopun.

Minä olen hyväkuntoinen ylipainoinen. Olen ylipainoinen koska pidän hyvästä ruoasta, oluesta, viinistä ja väkevistäkin.

Minua ei ylipaino haittaa pätkääkään. Minulla on kaikki mitä saatan toivoa, sekä vaimo ja aikuiset lapset.

Ylipaino tuo elämään rentoutta. Ei tarvitse kytätä mitä syö ja juo. Naudan sisäfile, vuohenjuustoperunat, kallis ja laadukas punaviiini, päälle konjakkia, ai ai nam.

Kaikille lihaville : menkää You Tubesta katsomaan prinsessa anne ja hänen kuviensa hoitoa. Hän on hyvin suosittu ja se kertoo kansan elintavoista ja mitä käytetään rauhoittava lääkkeenä ja lohdutuksena.
Iida Pasanen ja kumppanukset. Ette ikinä enää pistä lenkkitossut jalkaa ne, kun sen suloisuuden näette! Tai katsokaa niitä lihavuuslaikkauksiin meneviä ja niistä kertovia.
Ennen ja jälkeen. Lihavina mennään, laihdutaan ja lihotaan entistä komeimmiksi.
Lääketeollisuudella on loppuiäksi teille vitamiinit, jotka maksavat maltaita.
Täytyyhän lääkärienkin elää!

Miksi kenelläkään olisi tarvetta puolustella lihavuuttaan?
Jos se häiritsee ketä niin kanssaihmisiä!

Yritin uida, mutta eihän siitä mitään tullut! Yht'äkiä vesi hävisi uima-altaasta!
Pari Siiderivalasta oli sukeltanut mukaan, eikä siihen altaaseen mahtunut niin paljon fläsää.
Me normaalipainoiset räpiköitiin maha kaakelissa ja saatiin kapua ylös.

Halua tai pysty laihtumaan on oikeaa suomen kieltä!

Jotkut tv: n sairaalloisen lihavat ovat luonteeltaan patologisia, eivät kykene sisäistämään tosiasioita eivätkä pysty muutokseen. He elävät itsepetoksessa loppuun asti. Lihavuus altistaa sairauksille ja rumentaa. Ennen miehet olivat nuorekkaampia ja vetovoimaisempia, nyt monet ovat pönäköitä, tasapulleita, vetovoimakin on hiipunut.

ihmettelen kun koiraihmiset on niin lihavia kun luulisi että heidän liikkumisensa on säännöllistä että pitäisi heidät hoikkina, mutta nykyään ajetaan koiran ulkoiluttamisalueelle autolla ja koiran omistajat ottaa puhelimen ja menee someen ja koira liikkuu yksin
miksi ottaa koiran näin laiskat ihmiset

Jos kaipaa muutoksia omaan painoon pitää rutiineista osa väistämättä muuttaa ja saada ruokavalio sekä säännöllinen liikunta osaksi jokapäiväistä elämää.
Jos ei ole vielä täysin varma mistä lähtee aloittaa on yleensä helppo koittaa ottaa alussa pieniä tavoitteita ja pitää ensin niistä kiinni ja sitten pikkuhiljaa lisätä tavoitteita.
Ruokavalio on tärkein osa-alue ja ainakin kannattaa siihen perehtyä.
Laitan vielä linkin missä on ainakin yksi hyvä vaihtoehto jolla voi päästä alkuun.
https://b5288jt84j5p8z7dylxgv8r42f.hop.clickbank.net/

Läski on läski. On vain yksi syy ja totuus että ihminen on läski. Syö kokoajan ja liikaa kaikkea. Kaikki muu on potaskaa. Ai kehopositiivisuus ja ketään ei saa arvostella kiloista vaan ne pitää hyväksyä. Paskapuhetta. Läski on läski ja sillä on isoja terveysvaikutuksia. Ei ole tervettä olla ylipainoinen. Läskillä suu käy koko ajan. Se ei ole normaalia ihmiselle, sori vaan!

Arvaa mitä! Kukaan lihava, hoikka tai jotain siltä väliltä ei ole KENELLEKKÄÄN velkaa MINKÄÄNLAISTA selitystä siitä miks näyttää siltä miltä näyttää. Jos joku on lihava, se on lihava ja sillä selvä. Se on sun asias vasta sitten, jos se henkilö istuu sun naamas päälle. Mutta muuten voit jatkaa ihan rauhassa omaa surkeeta elämääs ja ehkä vähän funtsia, mistä tommonen kauhea kateus toisia kohtaan kumpuaa.

Lässyys ja läskit
On ihanaa,etenkin toisella ihmisellä
.pääsee vittuileen oikeasta asiasta.

Minä en kyllä ole koskaan laihoja haukkunut. Ja ihan tasan tarkkaan tiedän miten lihotin itseni ja miten itseni laihdutan jos/kun laihdutan.

Tiedän kyllä että jotkut läskit kiukkuilevat vähän joka suuntaan ja kaikki aina yhteiskunnan tai puolison tai työn tai kavereiden syytä. Ne samat syyttelijät syyttelee myös muista ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään ja jatkavat syyttelyä laihanakin.

Kusipäisyys ei liity lihavuuteen. On olemassa myös runsaasti laihoja kusipäitä

Amerikassa on eniten läskiä. Ja mitä se sulle kuuluu toisten läskit.

Vegaani suhtautuu petoihin varovaisesti!

Mä olen ns normipainoinen, mut nuorena kun jouduin muuttamaan pois kotoa 14 v niin ruokaa ei ollut läheskään joka pv ja painoin varmaan reilusti alle 50 kg... olen 167 pitkä... minimipalkkaa ei ollut silloin, sain 200 mk/kk ja 100 meni vuokraan... raha ei riittänyt.. kituutusta kesti kunnes täytin 18 ja pääsin tehtaaseen töihin kunnon palkalle

Aineenvaihdunnassa on yksilöllisiä eroja kumpaankin suuntaan.
Rasvasolujen lukumäärä on lopunikäinen lahja. Vain koko muuttuu.
Enempi soluja -> herkempi lihomaan ja oltava sapuskan suhteen tarkempi.
Sikiövaiheessa määräytyy osa ja varhaislapsuudessa määräytyy loppu rasvasolujen lukumäärästä.
Synnyin valekuolleena läskinä. 2v valokuvassa len kuin muinainen Michelin ukko. Pyöreä pallukka, poimu, poimu, poimu.
Niin pitkälle taaksepäin kuin muistan oli pullamölly tärkeä osa ravintoani. Tarkoittaa täysmaidossa liotettuja pullapaloja.
"Pitäähän lapsen saada kun se tykkää"!

Toisessa laidassa ovat kaksi työkaveriani esimerkkeinä. Normaalin sapuskan lisäksi toinen mätti suuhunsa surutta sokeria ja hämmästellessämme hepun luisevuutta hän sanoi isänsä olevan samanlainen. Missään vaiheessa ei heppu lihonut. Eipä muuten kertynyt lihastakaan.
Toinen kaveri oli saman tyyppinen mutta vanhemmiten herkullinen, epäterveellinen ruoka yhdessä olutihastuksen kanssa alkoi näkymään keskikropassa.
Kolmas työkaverini. Tavis. Minun ikäiseni ja kokoiseni. Teimme 4,5kk:n auto/teltta matkan Etelä-Eurooppaan. Söimme samat sapuskat. Talloimme samat taipaleet. Ryyppäsimme saman verran. Kaveri laihtui 3kg ja minä lihoin saman verran. 3 kiloa.
Seuraavien 20 vuoden aikana heppu söi ja ryyppäsi itsensä paksuksi. Toinen haimasyöpä lopetti leikin kummun alle.

Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia mutta eivät ylen harvinaisia. Lähipiirissä on yksi tapaus jossa läski, alle 10v lapsi on äitinsä ohella merkki syömisen laadusta ja määrästä. Ko. perheessä kävi joku kaupungin ravintoterapeutti opastamassa. Lienee saanut impulssin peruskoulusta.

Täytyyks paino mitata köntsät housuissa vai ilman !

Tottakai entiset läskit ovat julmia lihaville. Sama ilmiö, kun entinen työtön on pahin työttömien solvaaja.

Se on traumareaktio. Ex-läskin traumat aktivoituvat aina kun hän näkee lihavan henkilön. Hän on itse ehkä jopa lapsuudesta asti kokenut nöyryytyksiä ja itseinhoa. Ruokapöytähäpeää, kun hänelle on huomauteltu ehkä ihan hyväntahtoisesti, että eiköhän se yksi peruna liitä. Koulussa on kutsuttu possuksi.

Luulisi, että tällaiset kokemukset tekisivät ex-läskistä empaattisen lihavia kohtaan, mutta ei. Aina kun hän näkee läskin mussuttavan suklaalevyä, hän muistaa ajan jolloin hän inhosi itseään ja oli avuton, löysä, veltto, nyhverö itkupilli joka heittäytyi mielummin säälittäväksi uhriksi itsensä ja muiden silmissä keksimällä tekosyitä miksi hän ei voi tehdä elämäntaparemonttia, hänet valtaa inho ja viha noita aikoja kohtaan. Viha, jonka hän suuntaa ulospäin.
Hän voitti tekosyynsä ja itsensä, luopui rakkaista herkuista ja alkoi pistää itseään kondikseen.

Jos mietitään "the biggest loser"- tv showta, ( suurin pudottaja). Yksi ilkeimmistä trainereista oli Jillian Michaels, kuntoilun supertähti, jonka jumppavideot oli myyntimenestyksiä. Jillian Michaels ei kyennyt salaamaan inhoaan pudottajia kohtaan. Hän sai jopa raivokohtauksia ja haukkui osallistuja-parkoja jopa niin että siihen jouduttiin puuttumaan kulisseissa.
Jillian Michaels kärsi lapsena lohtusyömisestä yksinäisyydestä ja ahmimishäiriöistä. Hän oli sairaaloisen lihava ja paino räjähti käsiin kun hän oli 13v. kun hänen vanhemmat erosivat. Hänen äitinsä ilmoitti Jillianin karatekursseille, jota tämä saisi ystäviä ja itsevarmuutta koulukiusaajia kohtaan. Jillianin paino alkoi korjaantua ja hänestä tuli kuntoilu- ja hyvinvointiekspertti.

nykyään hyllyviä pyllyjä, reidet kuin mankelituki, mahat niinkuin viimeisillään raskaana..Miettikää lentokoneissa näitä 150 kgiloisia vieressäsi kun ei millään pysy omalla puolellaa vaan vievät viereiseltä tilan ,syödä, hengittäminen vaikeaa kun vieressä hikeä valuva ryhävalas. Kävelytiellä vaappuva lonkkavaivainen jonka ohi ei millään pääse koko kadun täyttyessä läski esteestä. Mieti kun tulee ensiavun tarve täytyy olla 6 raavasta miestä nostamassa ettei tule selkävammaa koko porukalle loppuiäksi. Mieti sairaalassa joku hento thaimaasta tullut neito pesemässä ryhävalaan poimuja kun ei edes jaksa yksin kääntää kyljelleen.
USsein nämä alle keski.ikäiset vanhenetessaa vielä lihoavat kun liikuntaa ei ole eikä tule. SaIrastavuus lisääntyy läskin myötä, rasvamaksa,disbetes, munuaisvaivat,sydän ja verisuonitaudit ,porukka niin heikkoja pikaruokiin ja lipittävät cocista ja energiajuomia sekä kaljaa , EIvät välitä yhtään meneekö terveys ja ulkonäkö. ei mitkään vaatteet näytä hyvältä kun on perse pullistelee leggareissa ja roikkuvatsaa ei paita peitä. Siihen lisäksi tatuoinnit,lävistykset, tekoripset, töröhuulet , hoitamattomat risuparrat ja likaiset hiukset