Et vaan tainnut koskaan tietää mitä halusit? Olin menossa monta kertaa eteenpäin ja unohtamassa kun taas ilmestyit, mikä onni ja mikä pettymys, koska taisetelin sitä tunnetta vastaan myös usein, ihan tietystä ja pätevästä syystä.
Olet siis säätänyt siinä välissä vaikka mitä ja kun muista jutuista ole tullut mitään niin sitten voi tulla taas vastaan. Menikö noin ollenkaan? Vai onko sulla ollut elämässä jotain käännekohtia tai hankalia aikoja? Irtautumisia jostain toisesta? Jotain muuta? Siis varmaan joku selitys on olemassa. Vaikka onhan minulla myös selitettävää, jos sillä on merkitystä, enää tässä vaiheessa, koska taisit vähän ihmetellä miksi pyysin kaksi kertaa anteeksi irl, muistatko? Sanoit; ai taas vai. Pikkasen meni överiks, se yhteys kuitenkin jäi puuttumaan, kunnollinen, tasapainossa oleva, ymmärtävä yhteys. Siksi sitä kaikessa epätietoisuudessa lietsottiin vaikka minkälaisia kuvitelmia ja maaliltiin pirunpunaisia piruja sitten myöhemmin seinille ja vähän jokapuolelle.
Nyt tilanne on se että en ole menossa enää mihinkään suuntaan, varsinkaan eteenpäin. Sä onnistuit. Eli sua nyt vaan venailen ja pahimmassa tapauksessa vähän puuduttelen oloani jottta päivät luisuisi edes pikkasen kevyemmin. Ei tässä nyt oikeen voi mitään. Yhteyden otto olis ihan kiva, mutta mulla ei ole sun uusinta numeroa. Asutko missä paikassa, samassa vanhassa, en ihan tarkalleen tiedä, enkä sitä asutko siellä yksin, vai ihan eri huoneissa vaan. Millasella menopelillä liikut, kun sua on näkynyt vähän erinäköisissä kulkuneuvoissa aikojen saatossa. Ja sitten en ole siitäkään täysin varma, vai olinko koskaa, että olitko se tosiaan sinä siinä autossa, nyt jälkeenpäin mietiskellen. Et kyllä yksin siinä ollut joten jos se sinä siinä olit, käänsit liukkaasti päätä, niin mikäköhän tarkoitus sillä sitten oli? Ihan vaan, joko näyttää että oletkin ihan onnellinen etkä olekkaan enää kiinnostunut. Vai oliko se susta edes kiinni, jos se olikin siitä toisesta. Teit kuitenkin niitä alussa mainitsemiani temppuja ja tempauksia. Silti joka ainoa päivä olen sinua miettinyt, rakastellut unissa ja luonut kohtauksia pään sisällä.
Ja sitten vastannut vinkeihisi ihan suoralta kädeltä tai antanut takaisin sitä samanmoista vinkkiä, vähän eri tavalla, aika paljon suoremmin. Sitten kaikki muu siihen päälle, ei enää jaksa edes kaivella sitä kaikkea tuolta. Tähän ainakaan.
Eli?
Olet siis säätänyt siinä välissä vaikka mitä ja kun muista jutuista ole tullut mitään niin sitten voi tulla taas vastaan. Menikö noin ollenkaan? Vai onko sulla ollut elämässä jotain käännekohtia tai hankalia aikoja? Irtautumisia jostain toisesta? Jotain muuta? Siis varmaan joku selitys on olemassa. Vaikka onhan minulla myös selitettävää, jos sillä on merkitystä, enää tässä vaiheessa, koska taisit vähän ihmetellä miksi pyysin kaksi kertaa anteeksi irl, muistatko? Sanoit; ai taas vai. Pikkasen meni överiks, se yhteys kuitenkin jäi puuttumaan, kunnollinen, tasapainossa oleva, ymmärtävä yhteys. Siksi sitä kaikessa epätietoisuudessa lietsottiin vaikka minkälaisia kuvitelmia ja maaliltiin pirunpunaisia piruja sitten myöhemmin seinille ja vähän jokapuolelle.
Nyt tilanne on se että en ole menossa enää mihinkään suuntaan, varsinkaan eteenpäin. Sä onnistuit. Eli sua nyt vaan venailen ja pahimmassa tapauksessa vähän puuduttelen oloani jottta päivät luisuisi edes pikkasen kevyemmin. Ei tässä nyt oikeen voi mitään. Yhteyden otto olis ihan kiva, mutta mulla ei ole sun uusinta numeroa. Asutko missä paikassa, samassa vanhassa, en ihan tarkalleen tiedä, enkä sitä asutko siellä yksin, vai ihan eri huoneissa vaan. Millasella menopelillä liikut, kun sua on näkynyt vähän erinäköisissä kulkuneuvoissa aikojen saatossa. Ja sitten en ole siitäkään täysin varma, vai olinko koskaa, että olitko se tosiaan sinä siinä autossa, nyt jälkeenpäin mietiskellen. Et kyllä yksin siinä ollut joten jos se sinä siinä olit, käänsit liukkaasti päätä, niin mikäköhän tarkoitus sillä sitten oli? Ihan vaan, joko näyttää että oletkin ihan onnellinen etkä olekkaan enää kiinnostunut. Vai oliko se susta edes kiinni, jos se olikin siitä toisesta. Teit kuitenkin niitä alussa mainitsemiani temppuja ja tempauksia. Silti joka ainoa päivä olen sinua miettinyt, rakastellut unissa ja luonut kohtauksia pään sisällä.
Ja sitten vastannut vinkeihisi ihan suoralta kädeltä tai antanut takaisin sitä samanmoista vinkkiä, vähän eri tavalla, aika paljon suoremmin. Sitten kaikki muu siihen päälle, ei enää jaksa edes kaivella sitä kaikkea tuolta. Tähän ainakaan.
Eli?
Vastaukset 2
Vanhimmat
:))
...niin on ollut kaikenlaista. Omia temppuja ja pellehermanni-sekoilua. Yleistä päämäärättömyyttä. Tällä hetkellä elän ihan yksin ja samassa paikassa. Tuosta yleisestä säätämisestä meni maku aikaa sitten ja totesin fiksummilta että on aika luopua härväilystä. Aikuistua. Kaikki kirjoittaminenkin on ollut yleistä sekamelskaa tuntemattomille. Täällä tuli pari tutun oloista fraasia vastaan, että ajattelin kukapa sitä pelleilee taas. Siinäpä a-luokan vainoharhaa kerrakseen. Eipä ole varma fiilis miksi kirjoittelen ja kenelle taaskaan. Näen vain tekstiä ja vihjeitä. Ei mitään konkreettista. Kyl se tästä!