Olen nuori pienen vauvan äiti ja olen naimisissa. Mieheni on vakituisessa työssä joten päivät menee minulla vauvaa yksin hoitaessa. Asun niin syrjässä, että ystäväni eivät kerkeä käymään meillä, mutta netin kautta onnistuu sosiaalinen kanssakäyminen silloin kun vauva nukkuu. Ongelmana on se, ettei mieheni osallistu vauvan hoitoon siten kun haluaisin. Töiden jälkeen hän on niin väsynyt, että makoilee vain sohvalla silmät kiinni ja näyttäisi ettei olisi energiaa kiinnittää huomiota vauvaan. Jos pyydän häntä sitten olemaan vauvan kanssa että saan hoidettua omat asiani niin hän kieltäytyy kun hänellä on mukamas aina jotain muuta (tärkeämpääkin) tekemistä. En ymmärrä miksei hän halua viettää aikaa oman lapsensa kanssa, luulisi että se olisi hänestä hauskaa..
Ennenkuin hankkiuduin raskaaksi mieheni sanoi että tulee varmasti osallistumaan vauva-arkeen, joten sitten ajattelin että näin tulee tapahtumaan. Mutta todellisuus on sitten ihan muuta. Jos hän sitten (puoliväkisin) on vauvan kanssa niin se on vain vauvan vierellä istuskelua ja tuijottelua ilman mitään sen enempää juttelua jne. näen miehestä että on jotenkin poissaoleva. Vauva sitten alkaa itkemään hermostuneena.
En itse saa hetken lepoa, mies ei osallistu kunnolla vauvan hoitoon edes viikonloppuisin. Nyt viimeaikoina vauva ei ole nukkunut yöllä kovin hyvin (herää joka toinen tunti melkein). Tunnen itseni väsyneeksi mutten pysty nukkumaan päivisin silloin kun pikkuinen nukkuu kun minun täytyy tehdä kotitöitä että koti pysyisi edes perussiistinä. On luksusta kun saan hädin tuskin vaikka tunnin omaa aikaa silloin kun mies on kotona. Mies ei vaihda vaippoja ja sylissäkin pitää korkeintaan 2 min, kun itse päivän aikana saatan parhaimmillaan pitää useita tuntejakin sylissä... mutta nautin siitä paljon. En tiedä mitä on oikein meneillään, tuntuu etten jaksa enää kovin kauaa tätä arjen pyöritystä kun mieskin on tuollainen... ihankuin olisi sokea kaikelle eikä näe vauvan kehitystäkään, olevinaan läsnä, muttei kuitenkaan olekaan. Kommentteja?
Ennenkuin hankkiuduin raskaaksi mieheni sanoi että tulee varmasti osallistumaan vauva-arkeen, joten sitten ajattelin että näin tulee tapahtumaan. Mutta todellisuus on sitten ihan muuta. Jos hän sitten (puoliväkisin) on vauvan kanssa niin se on vain vauvan vierellä istuskelua ja tuijottelua ilman mitään sen enempää juttelua jne. näen miehestä että on jotenkin poissaoleva. Vauva sitten alkaa itkemään hermostuneena.
En itse saa hetken lepoa, mies ei osallistu kunnolla vauvan hoitoon edes viikonloppuisin. Nyt viimeaikoina vauva ei ole nukkunut yöllä kovin hyvin (herää joka toinen tunti melkein). Tunnen itseni väsyneeksi mutten pysty nukkumaan päivisin silloin kun pikkuinen nukkuu kun minun täytyy tehdä kotitöitä että koti pysyisi edes perussiistinä. On luksusta kun saan hädin tuskin vaikka tunnin omaa aikaa silloin kun mies on kotona. Mies ei vaihda vaippoja ja sylissäkin pitää korkeintaan 2 min, kun itse päivän aikana saatan parhaimmillaan pitää useita tuntejakin sylissä... mutta nautin siitä paljon. En tiedä mitä on oikein meneillään, tuntuu etten jaksa enää kovin kauaa tätä arjen pyöritystä kun mieskin on tuollainen... ihankuin olisi sokea kaikelle eikä näe vauvan kehitystäkään, olevinaan läsnä, muttei kuitenkaan olekaan. Kommentteja?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei!
Minusta miehellä on aivan täysi oikeus ensimmäisenä kotiin töistä tultuaan hieman levähtää. Tämän levähdystauon sohvalla maaten silmät kiinni ei kuitenkaan tarvitse kestää puolta tuntia kauempaa (käyn itse töissä ja mies on koti-isä, "onnekseni" lapsi on päikkäreillä kun tulen töistä kotiin joten saan itsekin torkahtaa hetkeksi).
Kun mies on saanut ottaa rennosti ja rauhassa vaikkapa sen puoli tuntia, tulisi hänen tottakai olla lapsensa kanssa aivan omasta tahdostaan. Jos kerran asia on toisin, olisi varmaan aika kysyä häneltä suoraan:" Miksi et halua olla lapsesi kanssa? Onko todella liikaa pyydetty että olisit lapsesi kanssa sen aikaa kun minä käyn kaupassa (tms)?"
Ei meilläkään asiat mene niin, että kun käyn töissä, en silloin haluaisi viettää aikaa lapseni kanssa. Ei todellakaan. Koko loppupäivän ja illan olen hänen kanssaan.
Välillä on ollut raskas työpäivä, jolloin toivoisin saavani hengähtää vähän enemmän, mutta meillä mies tahtoo vähän tehdä niin että kun minä tulen töistä, hän vaihtaa vapaalle ja olettaa että nyt on minun velvollisuuteni hoitaa lapsi loppupäivän koska hän on hoitanut häntä herättyään yhdeksältä aina puoli kolmeen saakka.
Kuitenkin kaikenkaikkiaan meillä ei ole tuottanut ongelmaa sellainen asia kuin että kuka JOUTUU olemaan lapsen kanssa. Ei tosiaankaan. Molemmat hoidetaan ja leikitään lapsen kanssa enemmän kuin mielellämme.
Ehkä miehesi on vain hämmentynyt ja kokee ettei vain yksinkertaisesti osaa hoitaa lasta? Monesti kuulee kuinka miehet "pelkää" vauvan itkua ja kokevat olevansa lähes yhtä avuttomia tuona hetkenä kuin nuo pienet ihmeet =)
Sellainenkin tuli mieleen, että kokeiles vain yksinkertaisesti jättää lapsi miehellesi ja häivyt vain vaikkapa puolen tunnin kävelylle? Ei kannata heti tunneiksi häipyä vaan vähän kerrallaan. Älä anna miehelle mahdollisuutta livistää paikalta, vaan häivyt aivan yllättäen ;) toki kerrot vaikka juuri kun kenkiä pistät jalkaasi että hei mä käyn lenkillä, ei mee kauan, vauva on siinä sun vieressäs =)
Näin miehen on pakko keskittyä vauvaan kun tietää että hän on yksin vastuussa sillä hetkellä.
Tiedä vaikka isällä ja vauvalla onkin hauskaa kun tulet takaisin?
Nämä ovat siis vain ehdotuksia eikä mitään "näin ne asiat ovat, piste" =)
Ei muuta vaihtoehtoa kun lopetat ne kotyöt päivälla ja lepäät kun lapsikin nukkuu ja sitten kun mies tulee kotiin niin hänelle kanssa kotihommia sopivassa suhteessa ettei liikaa mutta mihenkin pitää osallistua kotihommiin. itse miehnä olin vuoden kotona laspen kanssa kun -90 luvun laman aikana ei ollut töitä ja rahapulan vuoksi naiseni meni vanhempain vapaalta töihin mutta kivaa oli ja tyttäreni on jälkeenpäin ihmetellytettä olen toiminut näin. Naiseni on vuorotöissä ja kun haluan käydä jyväskylässä rallia kattelemassa niin lapseni ollut mukana 2v lähtien ja kivaa on ollut. Itse olen aina ihmetellyt kun miehet eivät osaa tytäriensä kanssa olla mitenkään ja itselleni se on ollut itsensä selvyys.
Kuulostaa tutulta. Mies kyllä välillä hoitaa vauvaa kun olen parina iltana viikossa töissä. Mutta tuohon voin samaistua täysin, että raskausaikana sitä oli niin suuret puheet kuinka perhe on ykkönen. Ja puheet on vieläkin suuret, teot eivät. Tuntuu että harrastukset ja viikonloppuisin kaverit menevät aina meidän edelle. Vaikka vauvaa selvästi paljon rakastaa mutta itselle ei riitä se että töiden jälkeen on leikkivinään 10 minuuttia ja viikonloput sitten kotona viihtyy ihan yhtä vähän kun viikollakin ajallisesti.
Tästä olemme vääntäneet kättä nyt 5 kuukautta. Vauva on 5,5 kk. Välillä skarppaa mutta en halua että hän minun mielikseni viruu kotona. Haluan että hän ITSE haluaisi viettää vauvan kanssa aikaa. Olen kuullut että usein mies ei vauva aikana saa samanlaista sidettä vauvaan muodostettua kuin äiti. Toivon että sitä mukaa kun lapsi tulee sosiaalisemmaksi ja hänen kanssan voi "oikeasti" tehdä jotain, löytäisivät he myös sen syvemmän siteen. Uskon että miehesikin vain on ehkä yllättynyt vauva-arjesta ja syttyy vain hitaammin isän rooliin. Kiva kyllä kuulla muiltakin samanlaisia kokemuksia! Ajattelin että kaikilla muilla menee joko aivan fantastisesti tai sitten mies on joku rapajuoppo. Näitä siltä väliltä- tapauksiakin on. Olisi kiva kuulla jos tilanne on jonkun perheen sisällä ajan kanssa muuttunut.
En tajua tätä valittamista ettei jaksa oman lapsen kanssa.
Itselläni on kaksoset ja olen ollut alusta lähtien yh.
Tämähän on vain siitä kiinni miten asiaan asennoituu ja lapsia ei pidä tehdä
ellei ole varma että ne myös jaksaa hoitaa.
No ohhoh..... kaikki eivät olekaan ihan yhtä täydellisiä.
Jos ei jaksa, niin ei jaksa, ja minusta on hyvä että uskaltaa sanoa sen ääneen, eikä peitä jaksamattomuuttaan superäitiasenne-kilven taakse.
Voi jösses... Ainakaan henk. koht. En valittanut väsymystä. En vaadi että mies esim heräilisi öisin. Nukun jopa väloaikaisesti eri huoneessa ettei yöheräilyt häiritsi. Puhe oli lähinnä siitä miten on pettynyt siihen miten mies on käyttäytynyt. Varsinkin kun ennen lasta puheet ovat antaneet odottaa jotain muuta. Ainahan maailmass jollain menee huonommin. Sinä olet kaksosten yh ja jossain on kaksosten äiti jota mies hakkaa ja jossain on kaksosten äiti jolta mies kuoli ja jossain on kaksosten isä joilta äiti kuoli. Ei sitä tolleen voi ajatella. Jos väsyttää ni kai sitä nyt perkele saa väsyttää ilman että vertaa tilannettaan maailman kärsiviin orpoihin. Kai sitä nyt saa ap tulla purkamaan tuntojaan ilman että joku tulee pätemään.
En koe olevani mikään superäiti,jos hoidan omat lapseni valittamatta.
Itse ne tänne maailmaan olen tarkoituksella tehnytkin.
Moni muukin kotiäiti hoitaa lapset valittamatta jaksamistaan, kun mies puolestaan käy töissä ja tienaa leivän pöytään.Ei se töissäkäyntikään aina helppoa ole.
No se on hienoa, että sä elät valittamatta. Mä en myöskään ymmärrä sitä, että jos joku tuo esille väsymystäään, niin vastaus on että älä valita ja on sitä selvitty pahemmastakin. Moni tilanne olisi helpompi, jos ihmiset kommunikoisivat toiveistaan ja jos saisi ajoissa sanoa, että nyt alkaa kuorma käydä suureksi.
Joo, monia valintoja tekee itse, samalla loogikalla raskaasta työstä voisi sanoa, että itsepä valitsit. Mutta johtaako se mihinkään?
Työssä käynti on raskasta. Sitä paitsi kaikki miehet ei pidä vauvoista. Ei minun isäni ikinä ole kiinnittänyt huomiota vauvoihin. Sitten kun se vauva oppii puhumaan niin mieskin kiinnostuu kun osaa kommunikoida. Eiköhän jokainen pienen vauvan äiti ole väsynyt.
Tässä parhaillani itse kiristelen hermoja. Mies on ollut koko viikon sairaslomalla kun on inffulenssassa. Hoidattanut lapset mummoloissa ( olivat koko viikon siellä ) kun ei jaksanut hoitaa kotona ( lapset siis olivat myös kipeänä, eivätkä tämän takia olleet kunnallisessa hoidossa ) itse olen tehnyt 5pvä 12h päiviä ja tänään 7h päivän ( myös itse olen hiukan kipeä ). Yllätyksessi vielä se, että koko viikon aikana mieheni on kerran laittanut tiskit ja kerran tehnyt pussista valmiin pasta-aterian. Joka helvetin ilta minun on täytynyt siivota kotona, pyykätä yms. mitä nyt kotihommiin kuuluu. Tänään istun vasta nyt oikeastaan ensimmäisen kerran kotiin tultuani. Meillä on 5 lasta ja mieheni voin myös luokitella lapseksi, kaikista vaikeimmaksi sellaiseksi. Kun äsken rupesin poistamaan sivuhistoriaa, niin mies oli istunut 5h tämän päivän aikana nettiautossa, tietenkin voihan se olla tarpeellista jos ei ole tyytyväinen kun 2kk sitten vaihtoi auton ja haluu nyt uudestaan vaihtaa. Mikä siinä on niin helvetin vaikeata puhaltaa yhteen ja hoitaa koti/ lapset ja muut asiat yhdessä ja tasapuolisesti?
Siivoaminen, ruuan laitto, tiskaaminen jne. on IKÄVÄÄ työtä. Hyvin harva ihminen nauttii edellä mainittujen töitten tekemisestä!
Lastenkin kanssa voi olla tylsää, vaikka he leikkisivät kiltistikin, ei jaksa kauaa kuunnella : "kakka, pupu, nalle, pallo..."
Psykologian opettaja luennoi meille, että monet miehet menevät naimisiin vaaleanpunaiset silmälasit silmillä. He kuvittelevat, että kihlatun kanssa elämä tulee olemaan yhtä juhlaa: seksiä tunti päivässä, kopassa jokeltelee tyytyväinen vauva vaaleansinisessä nutussaan, jätskiauto soittaa pihassa ja pizzataksi tuo ruuan kihlaparille yläkertaan. Avioliitto ei sitten vastaakaan kaikkia näitä odotuksia 100%:sesti ja sitten tulee pettymys vaimoon.
No, mutta tässä tapauksessa vaimo on pettynyt mieheen.
Sinä puhut ristiriitaisesti.
"pyydän häntä sitten olemaan vauvan kanssa"
"Jos hän sitten (puoliväkisin) on vauvan kanssa niin se on vain vauvan vierellä istuskelua ja tuijottelua ilman mitään sen enempää juttelua jne."
Istuskelu ja tuijottelu ON olemista. Puhu selkokieltä, miten toivot miehesi 'olevan' vauvan kanssa, koska mistä hän tietää, että vauvalle pitää puhua.
Konkreettisena neuvona voisin sanoa, että pyydä miestäsi lukemaan vauvalle kirjoja. Itse aloin lukemaan jo raskaana ollessani.
Aika pian vauva alkaa vastaamaan ja siitä saa kimmoketta vastata (puhua) vauvalle.
Miten isovanhemmat; eikö heistä ole apua? Itse juoksisin, jos ja kun pyydettäisiin.
Köytä vauva kantoliinalla mieheen kiinni ja käske tiskaamaan tai pistä mies vauvan kanssa vaunulenkille ...
... voi olla, että mies ei oikeen osaa olla vauvan kanssa ja jännittää, jolloin vauva vaistoaa sen.
Huudat sille naamapunasena ja paiskot tavaroita ja käsket lähtee muualle siitä loikoilemasta, jos ei oman lapsen hoito kiinosta enempää. Mies sitten joko ryhdistäytyy tai lähtee. Jos lähtee niin on todella tyhmä.