Haluan jo selvyyden!

KIlpirauhas kokeet otettu häneltä ja ne ok.

D-vitamiini on kaikille tärkeä ravintolisä etenkin pimeinä talvikuukausina, jolloin sitä voi huoletta syödä 125-250µg vuorokaudessa. Sen tiedetään suojaavan hyvin mm. A-influenssalta (lapsilla tehdyssä japanilaistutkimuksessa 20µg D-vitamiinia saaneen ryhmän todennäköisyys sairastua A-influenssaan oli 50 % pienempi kuin placeboa saaneella verrokkiryhmällä). Ms-taudin ja D-vitamiinin välinen korrelaatio on mielestäni hyvin osoitettu (tautia ei juurikaan esiinny päiväntasaajan alueella ja se lisääntyy sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla sitä enemmän, mitä vähemmän auringon UVB-säteilyä on saatavilla). D-vitamiinin puutos ei kuitenkaan ole ms-taudin syy.

Autoimmuunitaudin kehittyminen edellyttää kolmen pataofysiologisen muuttujan olemassaoloa. Nämä ovat: 1) geneettinen alttius sairastua, 2) vuotavan suolen oireyhtymä, eli ohutsuolesta verenkiertoon pääsee jokin tulehduksia aiheuttava patogeeni ja 3) ympäristön laukaiseva tekijä. D-vitamiinin puutos voi olla geneettisesti alttiilla henkilöllä ympäristön laukaiseva tekijä. Esim. Keliakiassa patofysiologiset tekijät tunnetaan hyvin: taudille ominaiset suolistovauriot, geneettinen alttius HLA DQ2-DQ8 alleeleissa ja gluteenin sisältämä gliadiini laukaisijana.

Gliadiini on glykoproteiini ja glykoproteiineja esiintyy lähes kaikilla organismeilla. Se muistuttaa molekyylirakenteeltaan elimistön omia kudoksia ja joitain viruksia. Vuotavan suolen oireyhtymässä zonuliini avaa suolistonukan tiiviitä liitoksia siten, että makromolekyylit - kuten gliadiini - pääsevät verenkiertoon. Se herättää elimistön immuunijärjestelmän, joka tulkitsee gliadiinin vieraaksi pahantekijäksi, joka pitää tuhota. Gliadiini läpäisee myös aivoveriesteen, jolloin se pääsee keskushermostoon ja voi siellä aiheuttaa autoimmuunireaktion, jossa immuunijärjestelmä pyrkii tuhoamaan vieraan (omia kudoksia muistuttavan) patogeenin. Geneettisesti alttiilla ihmisellä tämä immuunireaktio jää päälle ja ryhtyy tuhoamaan hermoratoja suojaavia myeliinivaippoja.

Ms-tautiin kehitellään zonuliini-inhibiittoria, joka ehkäisee ohutsuolen nukan solujen tiiviiden sidosten lisääntynyttä läpäisevyyttä, jolloin verenkiertoon ei pääse tulehduksia ja immuunireaktioita aiheuttavia makromolekyylejä.

D-vitamiini, eli kolekalsiferoli muuttuu elimistössä ensiksi kalsidioliksi, joka yhdessä K2-vitamiinin kanssa pitää verisuonet puhtaina ja joustavina sekä kuljettaa kalkkeuttavaa kalsiumia luustoon. Kalsidioli muuttuu edelleen kalsitrioliksi, joka on hormoninkaltainen sekosteroidi. Se osallistuu vähintään 300 geenin säätelyyn ja vaikuttaa voimakkaasti immuunijärjestelmän toimintaan. D-vitamiinin puutos on kiistatta yksi autoimmuunisairauksien tekijä, mutta se ei yksin selitä tai selätä tautia.

Sairastan itse PPMS-tautia. Olen syönyt vuosia 250-1000 µg annoksia D-vitamiinia ja vaikka D-vitamiini on ehkä hidastanut taudin kulkua, ei se tautia paranna. Pidän tällä hetkellä Alessio Fasanon teoriaa vuotavan suolen oireyhtymästä autoimmuunitautien patogeneesissä ylivoimaisesti luotettavimpana selityksenä ms-taudille. Tämä siksikin, että autoimmuunisairauksissa on mukana vähintään 30-60 samaa geeniä ja ne muistuttavatkin monien oireiden osalta toisiaan. Esimerkiksi keliakiaa voi esiintyä neuropaattisena, jossa oireet ovat liki identtisiä ms-taudin oireiden kanssa, tai ihokeliakiana, jossa ei esiinny keliakialle tyypillisiä suolistovaurioita, mutta jonka voi parantaa vain lopettamalla gluteenia sisältävien viljojen syönti.

Aloittajalle tsemppiä. Neurologi löytää varmasti oireiden syyn. Ms-taudin oireet ja eteneminen ovat hyvin yksilöllisiä, joten en sitä lähtisi poissulkemaan. Verikokeissa sinulta tullaan rajaamaan pois ainakin borrelioosi ja puutiaisaivokuume (Kumlingen tauti). En myöskään poissulkisi täydellistä "loppuunpalamista" ottaen huomioon ison perheen pyörittämiseen liittyvän henkisen ja psyykkisen raskauden.

Hitsi kun tuota MS tautia esiintyy aurinkoisisillakin seuduilla, jossa elintavatkin ovat kevyemmät!
Tuo edellisissä otsikossa ollut kokeiluni(oikeesti kahdesti) verikokeissa ilman d-vitamiini lisiä osoitti että täällä "länsimaissa" saadaan normi annos tuotakin jos syödään monipuolisesti kalaa,ym kuin minäkin jolla ms ties vaikka 30v jo ollut.

Kun tämä tauti jyllää päällä, en vain suostu uskomaan yhteen "tohtori tolosen" pilleriin joka tois avun?

Mielenkiinnolla haluan itsekkin toivoani kuiiiitenkaan täysin menetettyäni löytää jostain muualtakin vastauksen tähän Pirulliseen tautiin. Minua viisaammat onneksi tutkivat sitä.
Marsiinkaan ei mennä päivässä asutusta tekemään. ehkä lapsenlapseni voivat todeta: Voi kun isoiso isäni olisi tuon hoidon jo saanut mikä nyt keksittiin....(jos he selvisivät ilman mahdollista perinnöllisyys rasitetta)

Esiintyy juu, mutta huomattavasti vähemmän. Myös aurinkoisilla seuduilla on väestöä, joka on paljon sisällä.

Ei sitä D-vitamiinia saa, jos ei ole nahka paljaan auringossa.

Ja ennaltaehkäisy on täysin eri asia kuin parantaminen.

Miksi kaikki vitamiinivastaiset aina sekoittavat nämä asiat?

Luetun ymmärrys ei oikein toimi?


Äidin D-vitamiinitasolla yhteys MS-tautiriskiin!

http://aijaa.com/VQKrhP

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa.

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

No se luetun ymmärtäminen... mitä lukemista on uskominen, kun mailman parhaat tutkijat eivät ymmärrä mistä on kyse?

Turha se meidän maallikkojenkaan on jotain d-.lisää pitää täällä "ruoka-aineiden" yltäkylläisyydessä taapertavien ongelmana! Sen tutkijan elämä haihtuu savuna avaruuteen joka siihen elämänsä perustaa....

Onko kaivoksissa suomessa työskentelevien d vitamiini tasoa tutkittu? Olen käynyt siellä, aamulla kilometrin syvyyteen, illalla pois ja suomen talvivalo siihen päälle!

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat täysin eri asia kuin neurologiset sairaudet.

Valitettavasti moni joutuu jopa koko elämänsä kärsimään, kun tavan lekuri ei näistä ymmärrä yhtään mitään, eikä potilas osaa hakea apua oikeasta paikasta. Selkäliiton keskustelufoorumi on hyvä paikka hakea apua.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/skolioosi.htm#Tuki-_ja_liikuntaelinvaivoihin_apua_ja

Ihan oikeesti....jaksaako joku lukea nämä d-vitamiini jutut? Minä en!!

Kyllä jaksaa. Ihan asiallisia kommentteja ja faktat ovat kohdillaan. D-vitamiinin vajaus on yksi MS-taudin laukaisevista ympäristötekijöistä ja sen korrelaatio MS-tautiin on tunnettu jo noin 30 vuotta.

D-vitamiinin puutos ei kuitenkaan aiheuta MS-tautia, vaan sen aiheuttaa geneettinen alttius sairastua ja laukaiseva ympäristötekijä (D-vitamiinin puutos - ehkä) yhdessä. Lähinnä kyse on immuunijärjestelmän toiminnasta vastaavan n. 4 miljoonan emäsparin HLA-geenialueen muutoksista sekä IL7-R -geenistä, joka ohjaa kahden solukalvojen pinnassa toimivan proteiinireseptorin yhdistymistä (MS-taudissa reseptori kehittyy solukalvon sijasta solun sisälle). Ikävä kyllä nämä muutamat geneettiset muutokset eivät kerro koko kuvaa. MS-taudille ominaisia geenimuutoksia tunnetaan jo 157.

Ehkä kaikkein jännittävintä on geenin CYP27B1 merkitys MS-taudissa ja D-vitamiinin hyödyntämisessä. Se säätelee kolekalsiferolista (D-vitamiini) saadun kalsidiolin muuttamista vaikuttavaksi hormoninkaltaiseksi sekosteroidi kalsitrioliksi. Muutos tämän geenin toiminnassa vaikuttaa D-vitamiinin toimintaan elimistössä.

On kiistaton fakta, että D-vitamiinilla on tärkeä rooli MS-taudin patogeneesissä. Mutta, jos otetaan lähtökohdaksi odottavan äidin alkuraskauden matalat D-vitamiinitasot ja yhdistetään ne syntymättömän lapsen riskiin sairastua MS-tautiin, seuraa pulma. Geneettinen muutos - joka on todellakin seurausta D-vitamiinin vajauksesta - on tapahtunut jo syntymättömälle sikiölle ja muuttanut sen CYP27B1-geenin kykyä tuottaa kalsidiolista kalsitriolia. Tästä seuraa se, että MS-taudissa potilaan kyky tuottaa elintärkeää kalsitriolia on häiriintynyt jo sikiövaiheessa, jolloin on yksi vitun hailee, kuinka paljon sitä Deetä rouskii, kun se ei kuitenkaan muutu kalsitrioliksi, kuten pitäisi. Hmm. Sori. Jos MS-tautia sairastavalla CYP27B1 on off-tilassa, se pitäisi ensin saada on-tilaan, jotta syöty D-vitamiini tekisi sen, mitä siltä odotetaan.

Sairastan itse ensisijaisesti etenevää MS-tautia ja olen syönyt useiden vuosien ajan joa 1000 µg annoksina ilman kovasti toivomaani ihmeparantumista. Ikävä tosiasia on että oli Deetä tai ei, taudin oireet etenevät tasaisen varmasti. Minua ilahduttaa se, että ihmiset ovat heränneet ja ymmärtäneet kuinka tärkeä aine D-vitamiini on, mutta autoimmuunitautien patogeneesi ei ole aivan niin yksinkertainen yhtälö, kuin toivoisi. Siinä on aivan saatanan monta muuttujaa ja D-vitamiini on yksi niistä. Ei kuitenkaan ainoa.

Kiva kun joku muukin antaa tulla voimasanoilla tästä taudista! Anteeksi kun minua ärsyttää d-vitamiini kohu. olen työelämässä ja tuo uupumus mm. aiheuttaa ärtymystä ja halu nopeutetulla tahdilla (toiveissa) etenenevää taudin selvityksen ratkaisua!

Eikös se penisiliini myös keksitty vahingossa?

D-vitamiinin historiaa:
Riisitautiin liittyviä muutoksia on todettavissa jo muumioilla. Kaupungit olivat 1700- ja 1800-luvuilla äärimmäisen huonoja paikkoja elää. Viemäreitä ei ollut. Kadut olivat likaisia ja ilma oli täynnä hiilen tai puun poltosta tulevia pienhiukkasia. Aurinko ei juurikaan paistanut kaupungin slummeihin. Englannissa taudin kuvasi 1640 D. Whistler. Englantilainen F. Glisson antoi 1650 taudille nimen rachites – sitä kuitenkin kutsuttiin myös englannin taudiksi. Riisitauti oli yleistä. Lääkärit suosittivat sairaille lapsille ulkoilua ja hiekkarantoja.