muistaako kukaan vääpeliä 60 luvulta

miehisty vitun räkänokka neiti

"hirveen raaka kurin pitäjä"

Mitä tarkoitat nimimerkki ikävä muisto ?

Huusiko, polttiko iltavapaita ja lomia, repikö kaapin tavarat ulos, punnerrutti, istutti ja etsikö pölypunkkeja sängystä ? En kuitenkaan usko, että touhu muistutti Natsiarmeijaa tai Neuvostoliiton puna-armeijaa ?

Oli Kuti sotilasmestarin arvossa ja patterin vääpelinä kun itse olin Heikkilässä 80-luvun alussa. Hyvä tyyppi.

Herra kapiainen yleni vääpelistä sotilasmestariksi asti.. Turussa näkyy Antti Grönroos asuvan edelleenkin.

Tasapuolisuuden nimissä Grönroos saisi kertoa oman mielipiteensä onko totta vai tarua.

Inttimuistoja kirjoitti:

Herra kapiainen yleni vääpelistä sotilasmestariksi asti.. Turussa näkyy Antti Grönroos asuvan edelleenkin.

Tasapuolisuuden nimissä Grönroos saisi kertoa oman mielipiteensä onko totta vai tarua.

Lue lisää

Komentajien ja ylempien velvollisuus on valvoa, jotta simputusta ja asiattomuutta ei tapahdu.

simpauttaja. kirjoitti:

Komentajien ja ylempien velvollisuus on valvoa, jotta simputusta ja asiattomuutta ei tapahdu.

Nyt puhuttiin armeijasta 60-luvulla eikä mistään nykypäiväkerhosta.

Laivastoasemaa kutsuttin Pansion puolisotilaalliseksi pursiseuraksi.
Nimi kertoo löysästä paikasta.

Jos ihminen on täysi paska, sen voi kirjoittaa pienillä alkukirjaimilla.

Parolassa oli joskus jussi hautamäki niminen kapiukko, kierteli kutsunnoissa kyyläämässä nuoria poikia, oikein kuola valui tämän suusta.

kyllä Kapteeni Mattila asiallinen mies.Oli varmaan aika ihmeissään,kun kurillisesta kuukadesta ei tullut mitään,mutta voitimme Kotkapokaalin Lohtajalla tammikuussa 82.Laiston Erkki oli tuolloin vääpeli,jaoksemme johtaja.Oli kyllä semmoinen ääni että tuli liikettä niveliin.
Tuli kerran Lohtajan ammunoissa laukeematon,jäi putkeen.Laisto käytti ääntää ja huusi:Painukaa tykkimiehet helvettiin siitä,ettei koko Turunpatteri lennä helvetinkuuseen.

Anonyymi kirjoitti:

kyllä Kapteeni Mattila asiallinen mies.Oli varmaan aika ihmeissään,kun kurillisesta kuukadesta ei tullut mitään,mutta voitimme Kotkapokaalin Lohtajalla tammikuussa 82.Laiston Erkki oli tuolloin vääpeli,jaoksemme johtaja.Oli kyllä semmoinen ääni että tuli liikettä niveliin.
Tuli kerran Lohtajan ammunoissa laukeematon,jäi putkeen.Laisto käytti ääntää ja huusi:Painukaa tykkimiehet helvettiin siitä,ettei koko Turunpatteri lennä helvetinkuuseen.

Lue lisää

Olin Heikkilän kasarmilla 1979-1980. Erkki laisto oli jaosjohtajani. Silloin ylikersantti. Yliluutnantti Mattila oli patterin päällikkönä silloin. Mattila oli tiukka mutta asiallinen kaveri. Erkki Laisto oli kyllä aika kova kouluttaja, mutta toimeen tultiin. Molemmat ymmärsivät nuoria miehenalkuja. Molemmista mukavat muistot

Muistan tuon häiriöisen. Siitä oli kirjoitus Turun sanomissa sen jälkeen, tapaus oli käsitelty oikeudessa. Menetti tosiaankin sotilasarvonsa temppujensa takia. Ehti olla pari kolmen ikäluokan kouluttajana ennenkuin viranomaiset puuttuivat asiaan. Eduskunnan oikeusasiamies kävi kasarmilla ja halusi kuulla alokkaiden kokemuksia. Hitler -tervehdykset tulivat tutuiksi. Milloin vain saattoi kysyä Hitlerin vaimon tai autonkuljettajan nimeä. Voi sitä raukkaa, joka ei tiennyt. Ensimmäisen oppitunnin alussa sanoi nimenä ja sanoi, että nimeni tulette muistamaan. Siinä oli oikeassa, koska muistan vieläkin. Ne teoriatunnitkin olivat yhtä piinaa, kun selkänojattomilla penkeillä piti istua kivettyneenä kuin seipään nielleenä. Auta armias, jos liikautit vahingossa päätäsi istunnon aikana. Samantien noin metrin mittainen metalliruoska paukahti eteesi pöydän kanteen kaikin voimin. Kerran teoriatunnilla se kysyi jotain eräältä alokkaalta. Takana istuva erehtyi luulemaan, että häneltä kysyttiin. Käänsi päätään ja aloitti vastaamaa. Samassa tämä kersantti loikkasi alokkaan taakse, veti pään hiuksista takakenoon ja laittoi lapinleukun terän alokkaan kurkulle. Sitten tämä kersantti karjui, ”tämä puukko ei ole tikkujen vuolemista varten, vaan kurkkujen katkomista varten”. Tälle alokas raukka muistaa takuulla myös tämän herran nimen. Kerran jouduttiin isolla porukalla olemaan ihailemassa, kun tämä kersantti teki penkkipunnerrusta. Fyysinen simputus tapahtui etupäässä Hirvensalossa metsän kätköissä ja ennen lomille lähtöä marssin aikana. Tälle herralle oli suurta hupia nöyryttää sairaslistalla olevia. Me terveet menimme jalkamarssilla Hirvensaloon. Taisteluharjoituksista vapautetut tuotiin metsään kuorma-autolla ”teloitettavaksi” ja laitettiin riviin ammuttavaksi. Me terveet pakotettiin ampumaan heitä kohden rynnäkkökiväärillä ns. räkäpäillä. Aseissa oli patruunanmurskaimet, joten ei ammuttavilla todellista vaaraa ollut. Murskain tuhosi puisen luodin. Tämän kaiken tarkoitus olikin vain nöyrryttää vapautusmiehiä muiden silmissä. Ne ennen lomaa marssit olivat myös painajainen huonompikuntoisille. Ambulanssi ajoi aina muodostelman hännillä poimi kyytiin tajuntansa menettäneitä. Jatkuvat pysähtelyt ja ”metsään poistuttamiset” olivat uuvuttavia hyväkuntoisellekin. Tämä kersantti potki armotta niitä, jotka eivät jaksaneet pysyä porukan mukana. Näin monta ketaa, kuinka nämä väsähtäneet yrittivät kaikin voimin pysyä mukana, ettei heitä olisi potkittu. Lopulta tajuttomuus armahti ja rojahti maaha, Jotkut alkoivat itkeä hysteerisesti, kun ei ollut enää yhtään voimia. Se oli äärimmilleen vietyä sadismia. Tätä heikompien simputtamista tapahtui myös pitkin päivää taisteluharjoituksissa. Heikoimmat joutivat aina tekemään jotain ylimääräistä niin kauan, että he romahtivat rasituksesta ja alkovat itkeä. Kerran oli myös erikoinen episodi iltapesun jälkeen. Olimme jo yövaatteet päällä vuoteissa, kun meidät komennettiin juosten kasarmin pihalle. Kersantilla oli PU -vuoro ja hän oli päättänyt lähteä näyttämään tyttöystävälleen, kuinka suuri sotaherra hän on. Kersantti oli ajanut Saabinsa aivan portaiden eteen ja seisoi korkean kivipaaden päällä. Tyttöystävä istui autossa aitiopaikalla. Jouduimme tyttöystävän katsellessa ryömimään ympäri pihaa reunustavaa soratietä. Tätä jatkui aika pitkään. Aika monelle tuli verestäviä hiertymiä kyynärvarsiin ja polviin. Hetken päästä olimme aivan hikimärkiä ja mustia, kuin afrikkalaiset. Kylliksi saatuaan kersantti hyppäsi Saabiin ja ajoi pois. Olisi kiva tietää mitä tyttöystävän päässä liikkui seuratessaa hirveää näytelmää. Kersantti ainakin näytti nauttivan joka solullaan.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan tuon häiriöisen. Siitä oli kirjoitus Turun sanomissa sen jälkeen, tapaus oli käsitelty oikeudessa. Menetti tosiaankin sotilasarvonsa temppujensa takia. Ehti olla pari kolmen ikäluokan kouluttajana ennenkuin viranomaiset puuttuivat asiaan. Eduskunnan oikeusasiamies kävi kasarmilla ja halusi kuulla alokkaiden kokemuksia. Hitler -tervehdykset tulivat tutuiksi. Milloin vain saattoi kysyä Hitlerin vaimon tai autonkuljettajan nimeä. Voi sitä raukkaa, joka ei tiennyt. Ensimmäisen oppitunnin alussa sanoi nimenä ja sanoi, että nimeni tulette muistamaan. Siinä oli oikeassa, koska muistan vieläkin. Ne teoriatunnitkin olivat yhtä piinaa, kun selkänojattomilla penkeillä piti istua kivettyneenä kuin seipään nielleenä. Auta armias, jos liikautit vahingossa päätäsi istunnon aikana. Samantien noin metrin mittainen metalliruoska paukahti eteesi pöydän kanteen kaikin voimin. Kerran teoriatunnilla se kysyi jotain eräältä alokkaalta. Takana istuva erehtyi luulemaan, että häneltä kysyttiin. Käänsi päätään ja aloitti vastaamaa. Samassa tämä kersantti loikkasi alokkaan taakse, veti pään hiuksista takakenoon ja laittoi lapinleukun terän alokkaan kurkulle. Sitten tämä kersantti karjui, ”tämä puukko ei ole tikkujen vuolemista varten, vaan kurkkujen katkomista varten”. Tälle alokas raukka muistaa takuulla myös tämän herran nimen. Kerran jouduttiin isolla porukalla olemaan ihailemassa, kun tämä kersantti teki penkkipunnerrusta. Fyysinen simputus tapahtui etupäässä Hirvensalossa metsän kätköissä ja ennen lomille lähtöä marssin aikana. Tälle herralle oli suurta hupia nöyryttää sairaslistalla olevia. Me terveet menimme jalkamarssilla Hirvensaloon. Taisteluharjoituksista vapautetut tuotiin metsään kuorma-autolla ”teloitettavaksi” ja laitettiin riviin ammuttavaksi. Me terveet pakotettiin ampumaan heitä kohden rynnäkkökiväärillä ns. räkäpäillä. Aseissa oli patruunanmurskaimet, joten ei ammuttavilla todellista vaaraa ollut. Murskain tuhosi puisen luodin. Tämän kaiken tarkoitus olikin vain nöyrryttää vapautusmiehiä muiden silmissä. Ne ennen lomaa marssit olivat myös painajainen huonompikuntoisille. Ambulanssi ajoi aina muodostelman hännillä poimi kyytiin tajuntansa menettäneitä. Jatkuvat pysähtelyt ja ”metsään poistuttamiset” olivat uuvuttavia hyväkuntoisellekin. Tämä kersantti potki armotta niitä, jotka eivät jaksaneet pysyä porukan mukana. Näin monta ketaa, kuinka nämä väsähtäneet yrittivät kaikin voimin pysyä mukana, ettei heitä olisi potkittu. Lopulta tajuttomuus armahti ja rojahti maaha, Jotkut alkoivat itkeä hysteerisesti, kun ei ollut enää yhtään voimia. Se oli äärimmilleen vietyä sadismia. Tätä heikompien simputtamista tapahtui myös pitkin päivää taisteluharjoituksissa. Heikoimmat joutivat aina tekemään jotain ylimääräistä niin kauan, että he romahtivat rasituksesta ja alkovat itkeä. Kerran oli myös erikoinen episodi iltapesun jälkeen. Olimme jo yövaatteet päällä vuoteissa, kun meidät komennettiin juosten kasarmin pihalle. Kersantilla oli PU -vuoro ja hän oli päättänyt lähteä näyttämään tyttöystävälleen, kuinka suuri sotaherra hän on. Kersantti oli ajanut Saabinsa aivan portaiden eteen ja seisoi korkean kivipaaden päällä. Tyttöystävä istui autossa aitiopaikalla. Jouduimme tyttöystävän katsellessa ryömimään ympäri pihaa reunustavaa soratietä. Tätä jatkui aika pitkään. Aika monelle tuli verestäviä hiertymiä kyynärvarsiin ja polviin. Hetken päästä olimme aivan hikimärkiä ja mustia, kuin afrikkalaiset. Kylliksi saatuaan kersantti hyppäsi Saabiin ja ajoi pois. Olisi kiva tietää mitä tyttöystävän päässä liikkui seuratessaa hirveää näytelmää. Kersantti ainakin näytti nauttivan joka solullaan.

Lue lisää

Pitkä vuodatus, mutta siitä huolimatta kirjoitukseen tuli vain pieni osa tapauksista. Herralla oli aivan ehtymätön halu ja mielikuvitus niin, että on mahdotonta kirjoittaa ja muistaa kaikkea mitä hän teki. Ääretön pahuus hänellä oli sisällä. Aina oli porukan heikoimmat hänen hampaissa. Olisi kiva tietää miten herra on luovinnut elämässään eteenpäin. Tämän kersantin aikana Heikkilän kasarmilla ei rauha laskeutunut edes virka-ajan päätyttyä. Olisiko niin, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Varusmiesalikersantit jatkoivat meidän alokkaiden simputusta kantahenkilökunnan lähdettyä klo 22.00 asti. Silloin päästiin sänkyyn. Miten ne jaksoivatkaan. Uhrasivat siinä oman vapaa-aikansakin. Periaatteessa meillä olisi pitänyt olla vapaata päivällisen jälkeen. Varmaan näitä alikersantteja on jälkeenpäin harmittanut se, että lähtivät mukaan simputtamiseen.

Olin PorPr:ssä jägsterinä ja ryhmyrinä 80-luvulla. Osa kapiaisista oli oikeasti vielä siihen aikaan puolihulluja juoppoja, rangaistuksia vaikka mistä syistä. Mainittakoon sodomia, laittomat aineet, varkaus jne. Kouluttajina olivat raakoja ja kovia.
Mutta kun katsoo netistä sodankäyntiä Ukrainassa, niin samoilla aseilla siellä taistellaan, mihin me saimme koulutuksen. Väitän että suomalaisella jägsterikoulutuksella selviäisi viikon pidempään hengissä. On noi ukrainalaiset s**tanan kovaa sakkia, mutta liian pystypäin menevät. Itse menisi monessa kohtaa nelinkontin tai ryömien vaikka missä kivikossa sinkoa ja rynkkyä raahaten.