Olen jotenkin ihmeissäni että olenko ihan aikuisten oikeesti jo NÄIN VANHA??
Mihin ne vuodet meni?
Nyt olen yksin lapset aikuisia ja mies paremmassa paikassa.
Mihin ne vuodet meni?
Nyt olen yksin lapset aikuisia ja mies paremmassa paikassa.
Olen nuorekas yli 55 vuotias nainen,,jee!!
EX- AIKUINENKO ?
36867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
;))) no mutta, nostetaan malja sille!
Vai rakas Hunkz??- siellä ex-aikuisen nimimerkin takana naureskelee ja piruilee partaansa samalla hivelee.. siinä tapauksessa tietenkin pusu- partanaamalle siis poskelle;)))
sano nyt ettei pelkkää ole toive-ajattelua..laittaisin sulle sit soimaan yhden kappaleen josta niin tykkäät;))) ihan takuulla laittaisin...mut jos, et Hunkz, niin voihan rähmä...
Tsau:Friidu
Koska 55 vuotias ei ole läheskään vanha, niin ei hän voi olla nuorekaskaan. Sana nuorekas sopii vasta yli 7-kymppisille.
Tämä on paras ikä olla itsenäinen!
Kiva kun vastasitte ja hyvää perjantaita kaikille.
Itse vietän sitä täällä yksin ja ajattelin juuri lähteä ruokaa laittamaan ja otanpa lasin viiniäkin sen kanssa.
Sitten on se Korkojen kera ohjelma tai nelosella se" foisjoku finland".
Miten Sinä vietät iltaasi?
Näissä ikäryhmissä kaikki viettävät kaikki päivät palstalla ja telkkarin äärellä. Eli molemmat auki ja molemmissa roikkuvat.
Näin olen kuullut, tämän halusin sanoa.
ja sitten myöhemmin illalla otetaan joku kirja ehkä unikavereksi..jos, silmät vielä kestävät lukemista.. tuossa itselläni kesken..eräs hyvin mielenkiintoinen teos...mikä käsittelee syksyä Prahassa, 1994 ja näinnä kyseisinä ajanjaksona myös Unkarissa ja Slovakiassa ja Tsekissä myöhemmin...varsin mielenkiintoista;))
Samaa ajattelen, parhaita ikävuosia mennään...viimeistä kolmmannesta kuitenkin..siksi pitäisi jaksaa ajatella mahdollisimman positiivisesti elämästä...paras hetki on juuri se missä nyt olet..ei menneisyydessä vaikka siellä olisi paljonkin hyviä muistoja ja hyvä niin..myös ne huonot ovat arvokkaita ethän tietäisi muuten mikä on hyvää...ja tulevaisuudesta tai edes huomisesta et tiedä?
Malja siis nostakaamme itse elämälle, skåål! (skåålailen tässä itse tilkalla konjakkia johon lisätty tilkka amoretto-likööriä...vielä kun mies keittäisi kupilliset kahvia..) Makaroonilaattikko kun oli verrattain hyvää;))) tänään...
Tsau: Friidu joka myös toivoo tänne Hyvää Ilanjatkoa;))) Tsau... ja sulkee myöskoneensa...siis tämän tietsikan tältä illalta...
Meikä 57 ja lähtee karaokee laulamaan. Miksi jämähdätte kotisohvalle lihomaan? On parempaain tekemistä.
eihän minäkään nyt aina;))) suurimmaksi osaksi vaan...Itse vähän laiska enään yksin varsinkaan lähtemään...mies minulla sellainen soffis...Pitää raahata mukana vähän väkisin. Ystäväni käyvät niin paljon laivalla taas viikolla ja en aina jouda minäkään...ehkä sitä vaan ei enää jaksa? heilua..
Hauskaa karaokee-iltaa vaan sulle;)) Kun kevät tässä lähestyy täälläkin...eiköhän sitä sit vähän piristy...ehkä;)))
Tsau:Friidu-pullasorsa;))
Elämä on ja etenee, ei tässä kiirusta eikä hätiä. Monta juttua vielä toteuttamatta, eli mielenkiintoa jatkuu jatkollekin.
Vanhojahan tässä toki ollaan ainakin parikymppisten mielestä. Ysikymppiset vanhemmat taas on edelleen huolissaan siitä että syököhän toi mun lapsi terveellisesti.
Kivaa karaokea ex 57ja Tsaulla varmaan amaretto konjakilla sopii myös hyvin tähän talviseen iltaan.
Söin pihvin kermakastikkeella salaatin kanssa ja hyvää oli.
Joo surffailin kanvalta kolmonen neloselle. Jotenkin toi Hallis Harkimon poika vaikutti tosi symppikseltä siinä korkojen kera ohjelmassa. Näytti jännittävän kun kädetkin tärisivät. Minä aina sympatiseeraan ihmisiä jotka jännittävät kun olen itsekkin ollut tai olen ollut samanlainen.
Joo mullakkin on nykyisin aina joku kirja jota luen ennen nukahtamista ja nyt on Lehtolaisen dekkari jota ei malta lopettaa ennen kuin nukahtaa siihen.
Rentoa iltaa ikäkaverit ja olen tällä palstalla ollut viimeksi neljä vuotta sitten kun tarvitsin tukea ja kiitos vieläkin tuestanne ystävät .
Ole hyvä.
Nettiystävät auttavat aina.
Ja ovat paikalla ja tavoitettavissa 24 h.
Ei ole sellaista pulmaa mikä ei ratkea :)
Joko taas, joko sishill tuli tiensä päähän? Johan sille harkittiin pyydettäväksi banneja palstoilla sähläämisestä.
Varo ettei korvensatuilija tunnista sinua, silloin sut hukka perii.
riidelkää ne lapselliset riitanne siellä 60 palstalla älkääkä tulko tänne toraamaan, täällä keskustellaan aiheista eikä kirjoittajista
vanha ja vanha, riippuu mihin tai keneen vertaa. itse olen 52 ja välillä tuntuu että paras ikä ja taas välillä aika vanha... en ainakaan ostaisi kamaa joka on yli viidenkymmen vanhaa:) välillä ikä säikäyttää kun ystäviä on kuollut sydänkohtaukseen, muistutus että ikää on ja riskiryhmään kuulun. ei voi aina vain olla positiivinen, totuuttakin on katsottava silmiin. kun saa vaan olla terveenä niin viis iästä. kapakat ei kiinnosta enemmän olen kotipuolessa ja pidän terveydestä huoli.
ei tarvi enään suunnitella mitään kun koti on valmis, lapsi aikuinen ja nyt on vain aikaa itselleen. ei ole enään samaa eteenpäin katsomista niin kuin ennen kun lapsi oli pieni.
Tulin palstalle ja luettuani aloituksesi, aloin kynsimään päänahkaani siihen malliin, että tiesin tuumailevani jotakin. Noh, kattelin ajatuksiani ja hokasin, että mietiskelen mitä tuo "nuorekas" oikeastaan tarkoittaa.
Ehkäpä nyt saivartelen näin aamutuimaan, mutta oikeasti ja oikeasti tuumin tuota Nuorekas-sanaa.
Mulle tulee tunne, että siitäpä ainakin tietää, että on jonkun toisen mielestä vanha, kun se toinen alkaa visertelemään, että "Kyllä sä ootkin Nuorekas". :)
Jos on erilaisia eri-ikäisiä ihmisiä, niin miksi esim. yli viiskymppistä aletaan kutsumaan nuorekkaaksi, kun vaikkapa kakskymppistä sanotaan, että on energinen, aktiivinen, ripeätoiminen jne.... kolmekymppisistä, neljäkymppisistä samalla tavalla. Miksei me yli viiskymppiset voida olla vikkeläkinttuisia ja viipottelevia viiskymppisiä?
Jos ihan tarkkaan ajattelee, niin eihän viiskymppinen Voi olla muuta kuin viiskymppinen ja hän on juuri sellainen, kuin on. Vai kuvitellaanko, että viiskymppisen Pitäisi olla määrätynlainen hmmmm.... hidas köpsöttelevä, vanhoillisesti pukeutuva tyyppi ja jos ei olekaan sellainen, niin aletaan ajattelemaan hänen olevan nuorekas :)
Vielä yks mieleenjuolahdus: Onko Nuorekas-sana positiivinen vai negatiivinen sana?
Onko Nuorekas-sana positiivinen vai negatiivinen sana?
POSITIIVINEN
Vastasin aikoinaan NUOREKKAAN naisen seuranhakuilmoitukseen ja sanan "nuorekas" synonyymiksi voi pienin varauksin käyttää sanaa HALUKAS.
Jaha, että positiivinen.
Kuitenkin tässä nyt alan Hmmm....yttelemään, ken neuvoisi tuon hmmm....yttelyn taivutuksen :)
Voisko tuota "nuorekas"-sanaa vielä kuitenkin kiännellä ja viännellä ess-taas-systeemillä, niin tulis joka nurkan takaa kurkistettua...
Mietin tässä, että jos joku sanoo itse olevansa nuorekas, niin eikö hän tarkoitakin, että "näyttää nuoremmalta" (tai yrittää näyttää)? Mutta-mutta Miksi pitäisi näyttää nuoremmalta, eikö voisi näyttää oman ikäiseltä. Tarkoitan, että eikö olisi parempi vaikkapa sanoa rehellisesti, että olen heevetin hyvän näköinen tämän ikäinen. Jos joku vartavasten tahtoo näyttää nuoremmalta, niin eikö hän ole hyväksynyt omaa ikäänsä?
Sana nuorekas ja sana halukas ei mielestäni tarkoita laisinkaan samaa.
Jos minun pitäisi johonkin seuranhakuilmoitukseen vastata, niin en vastaisi sellaiselle miehelle, joka ilmoittaisi olevansa nuorekas (ajattelisin hänen olevan ei-sinut ikänsä kanssa). Vastaisin sellaiselle, joka kertoisi olevansa sen ja sen ikäinen, harmaita hiuksiakin ohimoilla ja vikkeläkinttuisuudesta huolimatta on havaittavissa jonkinasteista köpöttelevyyttä :)
Ylpeäasti ikäänsä kantava tyyppi on haluttavampi, kuin semmonen, joka Yrittää olla hyvinkin nuorekas.
Pistittepä ajattelemaan, joo minun mielestä sana nuorekas ei ainakaan tarkoita samaa kuin halukas jos sillä tarkoitetaan seksuaalista halua. Pikemminkin se kohdallani tarkoittaa elämänhalukkuuta ja optimistista luonnetta, tapaa kääntää todella raskaat vaikeudet omaan elämään kuuluvaksi ainutlaatuisiksi asioiksi joiden takia olen olemassa.
En tiedä mutta kyllä minusta kuulostaa mukavalta kun ihmiset sanovat kuullessani ikäni että ei voi olla totta. Tää nyt voi vaikuttaa kehumiselta mutta se on suvussani kulkeva geeni joka saa meidät mummoani myöden näyttämään ikäistään nuoremmalta.
Ihailen suunnattomasti Aira Samulinia ja toivon eläväni hänen ikäisekeesn ja omaani edes osan hänen asenteestaan elämään ja ikääntymiseensä.
Täällä alkoi sataa lunta ja lumityöt odottaa.!
Aika hassua miten eri tavalla ihmiset mieltää jonkun tietyn sanan. Ei olisi mullekaan tullut nuorekkaasta mieleen halukas, mutta kai sen voi noinkin tulkita. Enemmän olisin ajatellut sen tarkoittavan notkeaa mieltää, ettei jämähdä.
Se että pitää ulkoisesti(kin) itsestään huolta, ei ole minusta mikään huono asia. Usein se kaiketi tarkoittaa kuitenkin että koettaa elää terveellisesti. Silti minusta se johtaa usein siihen entiseen haikailuun, aletaan vastustamaan vanhenemista hinnalla millä hyvänsä. Kun voisi ottaa vanhenemisen siltä kannalta, että se tarkoittaa sisäistä kasvua ja kauneutta, viisastumista ja seesteisyyttä. Me vanhennetaan jokain joka tapauksessa, joten miksi taistella vastaan. Miksei voisi nauttia niistä hyvistä puolista mitä se tuo. Kuten sydänvaivoja ja suonikohjuja ;D Jokin taas mättää mun ajatuksen juoksussa :)) sekä vauhti että suunta, epäilen :)
Olisiko se sitten niin, että nuorena viiskymppinen oli silmissämme ikäloppu, mutta nyt kun itse on ja ylikin, niin ei tämä vielä niin kamalaa olekaan. Sielu ei rypisty samaan tahtiin ihon kanssa. Olen kuullut vanhusten (tarkoitan 80 ikäisiä, en 50 ikäisiä) sanovan, että miten näin nuori sielu voi elää näin vanhassa kuoressa.
Kuin roskapussista keskelle päälakea, kuinka näin nuori sielu elää tämän ikäisessä vartalossa.
Toisaalta kun vilkaisen peiliin syrjäsilmällä, ohi kulkiessa (vilkaisen tosi harvoin) en voi välttyä ajatukselta, etten näytä kovinkaan yli viisikymppiseltä. Mies sen kuin komistuu :)
Niinpä, mihin se ihminen vanhetessaan muuttuisi. Korkeintaan elämänkokemuksen mukanaan tuomaa viisautta voi tulla lisää.
Oikeesti ajatelkaas tätä. Työ oli usein meidänkin vanhemmillamme ja isovanhemmillamme paljon raskaampaa fyysisesti. heidän lapsuudessaan tai nuoruudessaan työ kulutti eritavalla..varsinkin fyysisissä hommeleissa työskenteleviä ihmisiä..kuluttaahan se nytkin...silloin vaan määrä oli suurempi ja ehkä myöskin itse tuon työn määrä tehtiin paljon käsin...talotkin ja pellotkin raivattiin monesti sitä fyysistä kehoa jo nuoresta asti aikalailla rääkättiin.....itse muistan lapsena sellaisen asian että, kun joku sukulainen sitten täytti juhlavat 50v. Lahjana oli usein yhteisesti hankittu seinäkello tai joku ilmapuntari, tai hieno kävelykeppi....Ravintokin saattoi pula-aikana ja pitkälti vielä ennen pula-aikaa olla heikkolaatuista tehdä siten tehtävänsä. eikä niitä vitamiini sun muita mitä me voimme ostaa suinkaan ollut tarjolla edes...kaikille....tällaisiin vanhuksiin kun täällä törmäillyt jotka tästä ajasta minullekin ovat kertoneet omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan... (en tosin iso-vanhempini ikäisiin minäkään, mutta oman vanhempani aikaisiin ihmisiin. jos he nyt olisivat elossa)....Ei sitten ihme jos 50v..ja 60v...monet olivat aika huonoissa hapeissa jo...siinä iässä..ja onhan tuo lääketeollisuus ja lääkkeet ja kaikki muukin terveydenhoito kehittynyt valtavin harppauksin tuosta näistä ajoista eteenpäin.. Jos, puhutaan nyt ihan fyysisistä jutuista.....Henkinen ikähän ihmisellä voi olla vielä 90v ja ylikin hyvinkin nuorekas..ei se ikä ole mitattavissa numeroissa minustakaan.
Ystävissäni on monia jo 70v ja 80 v...lähestyviä myöskin. Vielä ne vaan mennä viuhtovat ja haluavat opiskella uusia asioita kuten nyt vaikka eri kieliä ym..ja jaksavat kaikenlaista harrastaa..ja ovat verttain hyväkuntoisia voisi sanoa jopa paremmassa kunnossa ovat kuin moni minun ikäryhmässäni olevat ihmiset......ja moni vielä matkusteleekin aika lailla....enemmän kun itse jaksaisin....;))) Tekevät pitkiä kävelylenkkejä jne...
Harvemmin vain muistaa...tätäkään...että, erikaudet vaikuttavat näin..tai ehkä vuosikymmenet paljon kiinni siitäkin missä vuosikymmenissä olet syntynyt itse ja minkälaisiin olosuhteisiin..jne...ja vaikuttavat nämä samat taustatekijät edelleenkin...jos, rahaa tarpeeksi voit saada myös paremmin sitten hoitoa myöskin itsellesi...jne..
Tätä mieltä;))
Tsau:Friidu
Sitä sopii kyllä ihmetellä, mihin ne vuodet meni. Vanhana en itseäni pidä, sen kummemmin kuin "nuorekkaanakaan". Mutta pakko myöntää, että kyllä se tämä ikä jo jossain tuntuu. Päivä taas takana metsätöissä ja tietää jotain tehneensä.
Nuorekkuus, en oikein pidä siitä sanasta. Jokainen on oma itsensä, iästä riippumatta. Vielä vähemmän pidän sanasta, kun yritetään näyttää nuoremmalta, kuin oikeasti ollaan, vippaskonstejakin käyttäen.
Niinpäniin....en minäkään pidä itseäni vanhempana ...en nuorempanakaan kuin huhtikuussa täyttävänä kuusikymppisenä......
Vuodet näkyvät naamassa/vartalossa ja askeleen nousussa....sehän on selvääkin selvempi asia. Polkkaaminen/jenkkaaminen tosin onnistuu leikiten viel` hengästymäti.....
En yritä näyttää "nuorekkaalta/nuoremmalta"...mut en kasikymppiseltäkään viel`... kuitenkin vanhenen päivä kerrallaan...saas ny näkee kui kauan elon päivii on.
Kiinnostais, millasia vippaskonsteja tarkoitat..
Jos vaikka naiselle tulee kivampi olo, kun vähä sipaisee ripsaria silmiin.. käy suht' säännöllisesti kampaajala...
Olettaisin sun tarkoittavan jotain Tiina Jylhän edustamia, rypyt sileeksi.. melkein keinolla millä hyvänsä. Sellasia en ymmärrä minäkään.
En ajattele ikää vuosissa.
Ehkä kun tekee suht' epäsäännöllisiä työ-aikoja, huomaa ajoittain.. miten unta tarvisi enemmän kuin siihen on mahdollisuus.
Hyvä! Niin minäkin, sillä erotuksella, että numeroita on hieman vähemmän. Nuoruus elää mielessä, sielussa ja sydämessä. Olet niin vanha tai nuori kuin tunnet olevasi.
Vanha olen vasta sitten, kun olen niin vanha, etten tiedä, kuinka vanha olen.
Tässä erään ryppyisen vastaisku niille, jotka arvostelevat "ikuisen nuoruuden etsijöitä". Mitä sitä vanhuutta etsimään, sehän tulee etsimättäkin. Sitten joskus.
Nuoruus on elämänasenne :)
Onhan se huvittavaa, kun on kohta 58v! En oikein tiedä, mitä ajatella! Minkälainen pitää olla ja mitä tehdä? Mitä on pitänyt saavuttaa ja onko jotain saavutettavaa vielä?
En oikeastaan huomaa sen kummempaa eroa entiseen. Yksin elelen ja koen sen mukavaksi. Joskus oli isokin perhe ja koin sen silloin mukavaksi. Kaikki toiveeni ja unelmani olen toteuttanut ja enemmänkin olen saanut, mitä olen toivonut.
Olen tyytyväinen elämääni! Se on näköiseni!
Enpä usko, että pitää mitään.
Itse ainakin tunnen itseni päivittäin 10-100 vuotiaaksi, tilanteen ja mielialan mukaan.
Ei elämälle ole lukujärjestystä, ei ainakaan minulle.
Tyytyväinen olen omaani.
Heippa! Tulee katteltua peilistä naamaansa, ja aina välillä kauhistelee niitä juonteita, mutta sitten kun sutii meikit ja rasvat naamaan, niin tulee sidettävän näköiseksi töihin menoa varten.
Ihailen minäkin Aira Samulinin asennetta elämään. Elämä on koetellut häntä kovastikin, mutta hän ei ole katkeroitunut, vaan iloitsee tästä hetkestä.
Koko ajan jotain projektia pukkaa, ja eteenpäin on menossa.
Psyykkaan itseäni, että vanhenemista(ja ryppyjä) ei kai kannata estää, mutta itsestään voi pitää huolta. Ruokavalio ja reipas liikunta pitää kilot kurissa, ja hoikkana pysyminen vie vuosia ainakin kymmenen pois. Hoikkana voi ostaa nättejä ja muodikkaita vaatteita.
Tupakointia ja alkoholin litkimistä kannattaa välttää, ne lihottavat ja rumentavat.
Hyvä mieli on kuin ainaiset pidot. Ei kannata kerätä itselleen katkeruuden aiheita, vaikka aihettakin olisi. Niistä tulee vaan viharyppyjä naamaan!
Lapset ja lapsenlapset ovat ilonaihe, ja hyvät ystävät. Ja unelmat!
mies paremmassa paikassa.
Sanotaan, että tyhmiä kysymyksiä ei ole mutta mikä tuo parempi paikka?
Olettaisin, että taivaan koti tai kuolo, sanoisi joku muu. Mutta tietäähän ei voi, kun puolinaisesta kommentista ei voi arvailla jonkun tuntemattoman mielen liikkeitä ja ajatuksia.
Voisihan se olla toisen naisen kanssakin. Mikäli kertojalla on huono itsetunto
Olen 58-vuotias nainen ja tunnen eläväni parasta aikaa elämässäni: ei tarvitse huolehtia kenestäkään, rakkaat lapset ovat maailmalla enkä jatkanut mieheni palvelemista enää, jätin omakotitalon velvollisuudet kun en enää niistä nauttinut.
Huomasin vain suorittavani itse itselleni asettamia velvotteita ja aloin kysyä itseltäni, onko pakko. Niin sai entinen elämäni mennä, ja muutin omilleni.
Hyväksyn ajatuksen että jään loppuelämäkseni yksin ilman kumppania, mutta en voinut edes turvallisuuden takia jäädä liittooni. Hylkäsin myös taloudellisen turvallisuuden, mistä minua on kovasti peloteltu, etenkin sukulaisteni taholta.
Ystävät ovat uusi perheeni, ja yhdessä teemme kaikenlaista mukavaa ja nautinnollista. Parhaimman ystäväni kanssa olemme jopa suunnitelleet muuttavamme yhteen myöhemmin, kun olen menettänyt toivoni löytää mieskumppani.:) En toivo mitään muuta niin hartaasti kuin löytää fiksu mies rinnalleni, mutta se ei näytä todennäköiseltä, olen kai liian vaativa. Olen nuorekas, huoliteltu, erittäin huumorintajuinen, ja kroppa on notkeampi ja sutjakampi kuin monella kolmikymppisellä. Kaipaisin läheisyyttä ja seksiä, sen suhteen olen aivan villiintynyt. Liitossa en nauttinut seksistä enkä sitä halunnut mieheni kanssa.
Olemme ystävieni kanssa päättäneet nauttia elämästä ja asioista, jotka meille ovat mahdollisia ja myös mahdottomia. Tehdään mitä huvittaa. Ketään eri jätetä yksin murehtimaan elämäänsä. Olemme kai itsekkäitä, mutta katson että minullakin on oikeus lopulta ajatella vain itseäni, kun olen koko ikäni ajatellut aina toisten parasta ja uhrannut omani. Kommentoikaa!
Samat täällä, mutta en kaipaa kumppania, kokeilin eron jälkeen ja pieleen meni.
Alkoi ihan sama, olen varjo vaan ja palvelija eli kaipa itse en osaa elää toisen kanssa.
En osaa ottaa paikkaani tasa-arvoisesti, vaan itse alan palvelijaksi ja sitten väsyn.
Menee se näinkin ja kun itse on valinnut yksin elämisen, eipä tässä muuta kuin eteenpän, sano mummo lumessa.
Siinäpä se taas tuli, toisin sanoin vain. Entisaikain naiset ovat kuin hyvin koulutettuja koiria, eivät pääse irti oppimastaan eivätkä osaa arvottaa itseään kuin piikomisen ja passaamisen kautta.
Pahiten tämä asenne kostautuu nykypäivänä terveydenhoito- ja hoivapuolella, jossa pitäisi panna kova kovaa vastaan pomoille ja päättäjille, jotta työssä ei tarvitsisi menettää omaa terveyttään. Sieltä ei kukaan selviä eläkkeelle asti, henkilökunta vähenee vähenemistään, jotta pomoporras saa kerättyä riittävästi omaan pussiinsa julkisista varoista. Ja naiset raataa niska limassa, kiltisti, vain selän takan mukisten, ettei kukaan vaan vahingossakaan kuule eikä näe, että on jotain sanomista.