Maastossa ryntäilevä suokki

Jos sillä maastoillaan harvoin, se saattaa olla vain niin innoissaan pääsystään pois kentältä, että purkaa innostustaan tuollaiseen pelleilyyn. Omallani oli aikoinaan taipumusta sellaiseen. Se ei ryöstäytynyt tuolla tavalla, vaan alkoi pukitella niin ettei siellä pysyneet kokeneetkaan ratsastajat. En edes tiedä montako kertaa se lennätti minut satulasta komeassa kaaressa! Kentällä oli kyllä kiltisti. Mutta syy voi silti olla sama.

Siihen auttoi kolme asiaa: Kaurat ym väkirehut kokonaan pois ruokavaliosta, se, että aloimme ratsastaa sen hyvään hikeen ennen maastoon lähtöä, ja se, että pitkän aikaa maastoilimme vain taluttajan ollessa mukana. Talutuksessa poni ei päässyt riehumaan, ja se tajusi, että maastossa mennään rauhallisesti ja piste. Myöhemmin sitten kun se oppi käyttäytymään rauhallisemmin, aloin maastoilla useammin, mikä taas rauhoitti sitä lisää ja uskalsin antaa sen juosta niin lujaa kuin se itse halusi, nauttien vauhdista ja tietäen, että se kyllä pysähtyisi kun sitä pyytäisin.

Toinen mitä tulee mieleen, on se, että se kokeilee teidän taitojanne. Omani (jälleen kerran) on kuin enkeli kokemattomille aloittelijoille (heppanne omistaja ei siis välttämättä valehdellut teille), mutta kun selkään kiipeää kokeneempi ratsastaja, niin johan alkaa temppuilu. Jos ratsastaja pystyy pistämään sen kuriin, se alkaa taas toimia kuin unelma, mutta jos ei... No, ratsastaja oppii ainakin terveellistä nöyryyttä ellei mitään muuta. Teillä saattaa olla sama juttu.

Valitettavasti kumpaankaan ei taida mitään pikaratkaisua olla... Ainakaan sellaista mitä uskaltaisi ääneen sanoa. Alaturparemmi ja martingalit auttavat hallinnassa, mutta ne eivät estä hevosta ryöstäytymästä jos se päättää niin tehdä. Ja jos olette jo 10v ratsastaneet, niin varmaan olette niitä jo kokeilleetkin.

Mutta siihen pysähtelyyn ja peruutteluun minulla on kyllä neuvo: Jos hevonen ei suostu kulkemaan haluttuun suuntaan etuperin, kulkekaa siihen suuntaan takaperin. Ei haittaa vaikka pää olisikin tallia kohti, jos kulkusuunta silti on sinne minne ratsastaja haluaa, eli pois päin tallilta. Olen sitä monella hevosella kokeillut ja hyväksi havainnut! Kokeilkaa välillä joko suostuu kulkemaan etuperin, ja jos ei, jatkakaa peruuttamista, juuri niin pitkälle kuin on tarpeen. Kyllä se jossain vaiheessa antaa periksi. Sitä harjoitusta ei yleensä tarvitse montaa kertaa toistaa.
Mutta taluttaja mukaan siltä varalta, että se päättäisi lähteä tallille kesken kaiken!

Kertoiko päiväkirja, tapahtuuko tuollaista aina maastossa, vai vain joskus? Tai pystyttekö selvittämään sen jotenkin muuten?

Kiitos hyvistä neuvoista!

Omistaja itse ei ilmeisesti ole vähään aikaan hevosella maastoillut, lähinnä vain köpötellyt pariin kertaan ihan tallin lähellä riimunnarussa. Eli siis tottumattomuus tai mainitsemasi innostuneisuus voi olla syynä tähän käytökseen - tosin tallille kävi kova kaipuu. Nythän en ole käynyt maastossa lainkaan silloisen maanantain jälkeen. Silloinkin olin ratsastanut melko rankasti kentällä ennen maastoon lähtöä, onneksi. Vauhtia kai olisi ollut vielä enemmän, jos oltaisiin alkukäynneille sinne lähdetty köpöttelemään. Aion ilman muuta kokeilla maastossa taluttelua - alkaa myös olla aika selvää, että hevonen pitää meitä yhä vieraina, eikä todennäköisesti luota meihin paljon.

Kuulostaako sinusta hyvältä idealta pyytää omistaja mukaan talutuskerroille niin, että hevonen on mahdollisesti rauhallisempi? Hevosen hoitamisen ja ratsastamisen lopettaminen tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta - ajattelin kohentaa suhdettamme ja miettiä tätä maastohommaa moneen otteeseen, ennenkuin harkitsen sopimuksen purkamista.

Kokeileminen käy periaatteessa järkeen, mutta pelleilyä on tapahtunut vain maastossa - kentällä heppa toimii ihan normaalisti, hallitusti ja reippaasti. Maastossa kuitenkin moni asia on toisin ja ilmeisesti maastoilu ei ole(kaan) niin tuttua hevoselle, kuin ensin luultiin.
Olen kokeillut peruuttaa tallista poispäin, mutta silloinkin hevonen on osoittanut paljon menohaluja tallille päin; purrut kuolaimeen, pukitellut ja loikkinut (ei nyt ihan hyppinyt takasille, mutta vähän kokeillut.) - taluttaja jäänyt siinä vaiheessa jalkoihin. Peruuttaminen kuitenkin kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta vieläkin, taluttajaksi kuitenkin pitää ilmeisesti vaihtaa hevoselle tutumpi henkilö. Ongelmana onkin luultavasti se, ettei hevonen vielä ole luonut meihin hyvää suhdetta - omistajan kanssa ruuna ilmeisesti kulkee ihan mallikelpoisesti maastossakin.

Päiväkirjassa oli muutamaankin otteeseen mainittu hevosen ryöstäminen, tosin vain yhdessä (siinä aikaisemmin mainitsemassani) ruuna oli juossut kotiin asti. Muissa se on ryöstäytynyt hallinnasta vain esim. yhden suoran ajaksi, kuunnellen sitten taas apuja. On myös useita kirjoituksia maastolenkeiltä, joilla heppa on pysähdellyt, peruutellut, loikkinut ja ottanut kotimatkalla laukalle tai raville. On ihan ymmärrettävää, että omistaja ei ole näistä suoraan kertonut. En minä olisi vuokrannut tai varsinkaan ottanut ylläpitoon hevosta, joka ryntäilee maastossa ja on muuten haluton.

Vielä kerran kiitos neuvoista - sovin siskoni sekä omistajan kanssa, että tulevat maastolenkit tehdään hevoselle tutun taluttajan taluttaessa tai ollessa paikalla. Jos tämä ei toimi, eikä suhteen syventäminen hevosen kanssa, harkitsemme kaurojen vähentämistä / poistamista ruokavaliosat - hevonen kuitenkin tekee kohtalaisen rankkaa treeniä, kilpailee ja käy omistajan ja siskoni kanssa valmennuksissa, joten kauran totaalinen poistaminen tuskin käy.

Eipä kestä! Hankalat hevoset saavat sormeni syyhyämään. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen sen kanssa.

Minusta olisi erittäinkin hyvä ajatus ottaa omistaja mukaan maastoon. Jos hepo päättää tehdä jotakin koomista (tai vähemmän), omistaja näkisi sen itse ja osaisi ehkä sanoa muutakin kuin "oho". Hän kuitenkin tuntee hevosensa parhaiten.

Hevonen saattaa kokeilla teitä maastossa, koska kenttä on tavallisesti aidattu, tylsä alue jossa ns kierretään kehää ilman sen kummempaa mielenkiintoa mihinkään. Mutta maastossa ei ole aitoja ja ympäristö muuttuu matkan taittuessa. Siellä riehantuu helposti. Se, että hevonen palaa tallille, on vaistomainen liike hevoselta. Harvemmin irtipäässeet hevoset pois päin juoksevat vaikka olisivat kuinka innoissaan.

Mutta nyt kun kerroit tarkemmin, arvelen, että tuo ryöstely voi olla myös silkkaa kurittomuutta, mutta näin näkemättä on mahdoton sanoa varmuudella mitään. Joka tapauksessa tuollainen temppuilu näyttää olevan sille enemmän tai vähemmän tapa, ja siitä voi olla vaikea päästä eroon.

Olen edelleen sitä mieltä, että väkirehun määrää voisi vähentää. Sanoit, että se saa rankasti liikuntaa, mutta että se on silti energinen. Se siis saa energiaa enemmän kuin tarvitsee. Sanoisin, että kokeile vähentää väkirehun määrää vaikka neljänneksellä ja katso mitä tapahtuu. Jos hevonen pysyy yhtä energisenä kuin ennenkin, vähennä lisää ja katsele taas jonkin aikaa jne. Jos laiskistuu liikaa, lisää määrää niin että se jaksaa taas hyvin. Jos hevonen on luonnostaan energinen, se ei välttämättä tarvitse väkirehuja vaikka kilpaileekin. Mutta sen te näette itse parhaiten mikä määrä sille sopii. Tosin jos omistaja kieltää, niin sitten ei tietenkään voi vähentää.

Muistuipa tässä mieleen toinenkin hyväksi havaittu kikkakolmonen sen temppuilun varalta. Kun se pysähtyy aloittaakseen pelleilyn, ala heti tehdä nopeassa tahdissa etuosakäännöksiä, peruutuksia ja jopa takaosakäännöksiä jos on niin pitkälle koulutettu. Etuosakäännös, pari askelta taaksepäin, etuosakäännös toiseen suuntaan, muutama askel eteenpäin ja taas käännös. Vaadi siltä mitä tahansa juttuja jotka vaativat sen huomion muualle siitä mitä se oli aikonut tehdä omin päin. Silloin se ei ehdi ajatella temppuilua.

Heipsis

Mulle kävi erään suokkitytön kanssa niin, että kun omistaja jäi maastolenkeiltä pois alkoi valtava temppuilu ja pomottaminen. Milloin ei liikuttu eteenpäin lainkaan, milloin hypittiin ojiin ja mikään pyytämäni suunta/askellaji ei tammalle enää kelvannut. Kerran ryösti laukkaan ja pysähtyi lopulta vasta puremaan sähkötolppaa tallin liepeillä ;) Ja tätä ennen tosiaan oli toiminut mulla kuin unelma!

Päädyin sitten tekemään harjoituksia maasta käsin ennen maastoon menoa PALJON ja HARTAASTI, maastossa vaan peruuteltiin jos ei eteenpäinmeno kiinnostanut ja jos jäkitti paikoillaan niin tein kaikkeni horjuttaakseen tasapainoa, että liikettä tapahtuu edes johonkin suuntaan. Kun homma oli jotakuinkin hallinnassa niin tehtävää tehtävän perään mm.käännöksiä, kiemuroita, vauhdin säätelyä eri askellajeissa, pieniä esteitä, pujotteluja jne.

Jonkun aikaa kesti pelleilyt ( ehkä kuukausi-pari ) ja yhtäkkiä vastustus vaan loppui kuin seinään ja siitä lähtien on suhde ollut puolin ja toisin rehellinen ja luottavainen! Jossakin alkuvaiheessa omistaja tuli kertaalleen maastoon katsomaan tilannetta, mutta tammahan käyttäytyi ihan normaalisti silloin; tietty.

Hevonen kuulostaa tosi ihanalta yms. mutta luulen että hevosella on vain jotkut traumat maastossa kulkemisesta jotka olisi ehkä korjattavissa tai sitten heppa innostuu vain niin paljon päästessään maastoon, voi myös olla että hevonen tarvitsisi toisen hevosen mukaansa, olisiko teidän mahdollista kokeilla maastoilua niin että toinen ratsastaisi jollain muulla maastovarmalla hevosella tai sitten kannataa kääntyä ammattilaisen puoleen, jos kumpikin teistä on vähänkin epävarma maastoilusta ei kannata itse edes yrittää, epävarmuus tarttuu hevoseen, joko yritätte heppakaverin kanssa, pyydätte ammattilaista apuun tai palautatte hevosen