Höpö höpö nilkki. Sinä et tiedä kaukopartioista yhtikästäkään. Luehan seuraava tositarina.
Oli vuosi 1942 ja Karjalan Kannaksen seuduilla oltiin.
Venäläinen joukko-osasto hiipi hiljaa yössä kohden arvioituja suomalaisten varustuksia.
Silloin kuului yöstä huuto läheisen ryteikön takaa:
- Yks suomalaine vasttoo ainaski kymmentä ryssee!
Venakkojen komentaja Mihail Urzinov hymähti ja lähetti välittömästi kymmenen erikoismiestä ottamaan selvää huutajasta. Kuului muutama sarjatuliaseen papatus ja pari yksittäistä laukausta.
Sen jälkeen syvä hiljaisuus, jonka rikkoi yht'äkkiä uusi huuto, murteellisella venäjällä:
- Один из финских эквивалентно 50 русских (Yksi suomalainen vastaa viittäkymmentä venäläistä, niken käännös)!
Raivostuneena Urzinov lähetti siis viidenkymmenen miehen valiojoukon tekemään selvää huonoa venäjää huutelevasta vihollisestaan.
Nyt kuului taas Suomi-konepistoolin pahaenteistä papatusta, lyhyitä sarjoja ja yksittäisiä laukauksia, noin minuutin ajan.
Ja taas täysi hiljaisuus. Kunnes suomeksi huudettuna kaikuu hiljaisuudessa:
- Yks suomalaine vasttoo ainaski sattoo ryssee!
Välittämättä enää mistään vihanvimmoissaan oleva komentaja Urzinov lähetti kaikki loput miehensä, 112 kaiken kokenutta taistelijaa, huutajaa nujertamaan.
Ryteiköstä alkoi kuulua julmettuja taistelun ääniä, konepistoolin räikeää papatusta, sotilaskiväärin pauketta, pistoolien vaimeita paukahduksia ja käsirysyn ääntä.
Taas täydellinen hiljaisuus, jonka rikkoo jonkin ajan kuluttua oksien ritinä ja huohotus.
Yksi pahasti haavoittunut suikkalakki raahautui ryömien komentajansa eteen ja sihahti:
- Herra komentaja, se oli ansa. Se pahuksen suomalainen huutelija valehteli meille päin naamaa. Niitä olikin siellä kaksi!
Se huutelija olin minä.
Oli vuosi 1942 ja Karjalan Kannaksen seuduilla oltiin.
Venäläinen joukko-osasto hiipi hiljaa yössä kohden arvioituja suomalaisten varustuksia.
Silloin kuului yöstä huuto läheisen ryteikön takaa:
- Yks suomalaine vasttoo ainaski kymmentä ryssee!
Venakkojen komentaja Mihail Urzinov hymähti ja lähetti välittömästi kymmenen erikoismiestä ottamaan selvää huutajasta. Kuului muutama sarjatuliaseen papatus ja pari yksittäistä laukausta.
Sen jälkeen syvä hiljaisuus, jonka rikkoi yht'äkkiä uusi huuto, murteellisella venäjällä:
- Один из финских эквивалентно 50 русских (Yksi suomalainen vastaa viittäkymmentä venäläistä, niken käännös)!
Raivostuneena Urzinov lähetti siis viidenkymmenen miehen valiojoukon tekemään selvää huonoa venäjää huutelevasta vihollisestaan.
Nyt kuului taas Suomi-konepistoolin pahaenteistä papatusta, lyhyitä sarjoja ja yksittäisiä laukauksia, noin minuutin ajan.
Ja taas täysi hiljaisuus. Kunnes suomeksi huudettuna kaikuu hiljaisuudessa:
- Yks suomalaine vasttoo ainaski sattoo ryssee!
Välittämättä enää mistään vihanvimmoissaan oleva komentaja Urzinov lähetti kaikki loput miehensä, 112 kaiken kokenutta taistelijaa, huutajaa nujertamaan.
Ryteiköstä alkoi kuulua julmettuja taistelun ääniä, konepistoolin räikeää papatusta, sotilaskiväärin pauketta, pistoolien vaimeita paukahduksia ja käsirysyn ääntä.
Taas täydellinen hiljaisuus, jonka rikkoo jonkin ajan kuluttua oksien ritinä ja huohotus.
Yksi pahasti haavoittunut suikkalakki raahautui ryömien komentajansa eteen ja sihahti:
- Herra komentaja, se oli ansa. Se pahuksen suomalainen huutelija valehteli meille päin naamaa. Niitä olikin siellä kaksi!
Se huutelija olin minä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eipä sodalla voi kerskailla tai rehennellä se on aina onnettomuus kansakuntaa kohtaan mutta isänmaataan on puolustettava eikä paettava, tiedoksi afrikan lusmuille ja hyysäreille
"Se olin minä"
Et ollut sinä, tais lipsahtoo ystäväiseni,
olet syntynyt vasta sota-ajan jälkeen,
tämä oli niistä kokoelmista.
Huijaa...
Et tiedä sinäkään.
Sissillä on tytär kiivasluontoinen...
Tämän viestiketjun aloittajasta tulee mieleen se kokoomukselainen kunnallispolitiikko joka istuu valtuussa ja kerää sotajuttuja. Alkavatko käydä valtuutetutkin kuumana kun arvostelu kaupungin virkamiestoiminnasta lisääntyy?