Parikymppiset laihduttajat

29v, seurustelee. Näkee itsensä läskinä, isompana kuin kaikki muut ja ei ole tyytyväinen vartaloonsa. En halua olla "naisellisen muodokas", vaan hyvin hoikka, vähän kuin monet teinit ja varhaisaikuiset. Jokainen kertynyt kilo ahdistaa minua, mutta jokainen pudotettu kilo on lähempänä täydellisyyttä. BMI pyörii 17,5 paikkeilla, joten läski vieläkin.

Olen kohta 29 vuotta, pitkä ja moninainen syömisvammailuhistoria takana. Seurustelen, ja mies kyllä sanoo useinkin, että olen kaunis juuri tällaisena, eikä mun pidä laihduttaa grammaakaan, tai että saisin hänen mielestään jopa lihoa muutaman kilon. En mä oikeastaan nykyään mitenkään kauhean vimmaisesti laihdutakaan ja moni, joka ei tunne kunnolla, pitää mua varmaan terveenä. Painoindeksini on normaalin alarajalla. Olen kuitenkin edelleen tosi ankara itselleni, katson tarkasti, mitä syön ja urheilen paljon. En enää ajattele, että painon pitäisi kauheasti tippua (koska tiedän kokemuksesta, ettei se tie johda yhtään mihinkään) mutta en haluaisi sen myöskään nousevan yhtään. Ja on siellä taustalla edelleen se sama vanha ajatus, että "no mut jos kaks kiloa vaan..."

Välillä epäilen, etten voi parantua kokonaan, koska olen syömishäröillyt jo niin kauan, että anoreksiasta on jotenkin tullut osa mun persoonaa. Ikään kuin en enää osaisi olla mitenkään muuten.

Ei anoreksiassa se ongelma ole laihdutus eikä muissakaan syömishäiriöissä syöminen. Se ongelma on paljon syvemmällä, ongelmien ja tunteiden käsittelyssä, elämän kaaoottisuuden hallinnassa- Kun sitä ympäristöään ei voi hallita anoreksiassa alkaa hallita syömistään ja painoaan. Kun elämä sattuu, se menee pois kun nälkä sattuu vielä enemmän.

Anorektikolle neuvo syödä tai lopettaa laihdutus on vähän kuin diabeetikolle sanoisi että laitat vaan sokeriaineenvaihduntasi kuntoon, kyllä se sillä selviää. Anoreksiassa aivoissa tapahtuu paljonkin sellaista mitä terveen aivoissa ei tapahdu. Ja suurella osalla siihen sitten tulee vielä se ääni joka huutaa ettei mikään riitä, ettet koskaan ole tarpeeksi hyvä, että olet epäonnistunut ja turha eikä sinusta ole mihinkään. Syömättömyys johtaa AINA masennukseen.

Anoreksiasta tulee osa persoonaa. Se kuitenkin hallitsee sitä vähemmän ja vähemmän mitä vähemmän sille antaa valtaa. Pikkuhiljaa se lakkaa olemasta osa sinua, se menee pois. Se vie vuosia ja vaatii todellista sisua. Ja syöminen pitää opetella uudelleen.