Olen niin kyllästynyt

Kilttiin luonteeseeni! En osaa toimia ihmisten kanssa niin, että en tekisi jotain heidän puolestaan ja sitten tunnen katkeruutta kun homma ei etene niinkuin toivoisin. Olen siis sellainen että teen ihmisten eteen asioita, mutta en osaa odottaa vastapalvelusta ja kärsin huonosta itsetunnosta.
Kuitenkin haluan auttaa muita ihmisiä, mutta motiivini on minultakin jo hämärän peitossa. Luule auttavani ystävää, joka ei sitten kuitenkaan ole niin ystävä kuin olen toivonut, ja pelkään että tulen vielä pahasti pettymään.
Epäselvää siis on autanko puhtaasti välittämisestä, vai tavoittelenko vain itsekkäästi omaa napaa. Paranoidihan tästä alkaa tulla kun pelkään että sekin minkä tiedän olevan hyödyksi toiselle, tuottaa minulle huonoa omaatuntoa, siis se teko, jota en ole tehnyt puhtain sydämin. Onko sillä edes väliä millä sydämellä tuottaa toisille hyviä asioita, eiväthän he siitä mitään menetä.
Nimim, välinpitämättömyys kunniaan!
3216
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Riippuu vähän minkälaisesta auttamisesta on kyse. Henk.koht en pidä ihmisistä, jotka liikaa yrittää sotkeutua toisten elämiin, joten jos palaute on negatiivista voi johtua tästä. Jospa jatkossa tekisit niin että autat vain silloin kun apuasi pyydetään. Tai jos auttamisen tarve edelleen on suuri niin mitäpä jos menisit vapaaehtoistyöhön, vaikka vanhuksia auttamaan?

Äänestä

Surullista, että ajattelet tuolla tavoin. Kyllä se vilpitön auttamishalu ja empatia tulee ihan luonnostaan niiltä, joille se on ominaispiirre. En sano itse lukeutuvani tähän ryhmään, mutta minulla on ollut onni tutustua muutamaan tällaiseen henkilöön.

Äänestä

Jospa auttaisit ensin itseäsi, ja sitten näkisit tarkemmin omat motiivisi. Vaikuttamisen (vallan ja rahan) halu?
Todellinen auttaja kuuntelee mitä autettava sanoo,
kaikki muu on manipulaatiota,
jotta hanat pysyy auki.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksi tökerö ihminen kirjoitti:

Kilttiin luonteeseeni! En osaa toimia ihmisten kanssa niin, että en tekisi jotain heidän puolestaan ja sitten tunnen katkeruutta kun homma ei etene niinkuin toivoisin. Olen siis sellainen että teen ihmisten eteen asioita, mutta en osaa odottaa vastapalvelusta ja kärsin huonosta itsetunnosta.
Kuitenkin haluan auttaa muita ihmisiä, mutta motiivini on minultakin jo hämärän peitossa. Luule auttavani ystävää, joka ei sitten kuitenkaan ole niin ystävä kuin olen toivonut, ja pelkään että tulen vielä pahasti pettymään.
Epäselvää siis on autanko puhtaasti välittämisestä, vai tavoittelenko vain itsekkäästi omaa napaa. Paranoidihan tästä alkaa tulla kun pelkään että sekin minkä tiedän olevan hyödyksi toiselle, tuottaa minulle huonoa omaatuntoa, siis se teko, jota en ole tehnyt puhtain sydämin. Onko sillä edes väliä millä sydämellä tuottaa toisille hyviä asioita, eiväthän he siitä mitään menetä.
Nimim, välinpitämättömyys kunniaan!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu