Voisko jhoku kertoa miten abortti tapahtuu? minun abortti on edessä ja pelottaa kamalasti. saako vanhemmat tietää? onko se väärin?
mitä teen?
liian nuori äidiksi
4714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se o väärin, kai sitä nyt saa järkeä käyttää ja nauttia nuoruudesta vielä. Kyllä sitä joskus kerkeää sitä pentujen rääkymistä kuulla...
Hei,
Minäkin olin kallistumassa aborttiin, koska ajattelin olevani liian nuori ja pelkäsin vanhempieni reaktiota. Loppujen lopuksi sain kerrottua raskaudest aäidilleni, ja hänpä olikin iloinen! Hän on ollut suurena tukena koko raskauden ajan, ja olen todella iloinen etten aborttiin mennyt. Luulen että itkisin sitä koko loppuelämäni...
Mieti siis mitä todella haluat, äläkä tee päätöstäsi siksi että sinua pelottaa ihmisten mielipiteet. Ja tämä pätee oli päätöksesi mikä tahansa.
Älä tee aborttia jota saatat katua koko loppuikäsi! Ja sinulle minni ihanaa, että et tehnyt aborttia! :) Voit olla varma siitä, että teit oikean päätöksen sen huomaat viimeistään silloin kun sinulla on sylissä tuo pieni ihana nyytti!. Onnea vaan sinulle ja pienelle masuasukille!:)
Teknisesti abortti on oman kokemukseni mukaan helppo ja kivuton. Menet aamulla sairaalaan, jossa vaihdat sairaalan vaatteisiin, jossain vaiheessa sitten leikkaussaliin, jossa asetut leikkauspöydälle ja sinut nukutetaan tipalla. Siteen laittavat sinulle heti kaavinnan jälkeen jo ennen kuin nukutuksesta heräät. Jälkivuotoa on jonkun aikaa leikkauksen jälkeen. Mitään kipuja ei itselläni ollut, tunsin siitä jopa syyllisyyttä, että se kävi niin helposti.
Tunnepuolella oli vaikeampaa - puolen vuoden ajan heräilin öisin itkukohtauksiin ja päivisinkin itkeskelin herkästi. Vieläkin kun abortista on kuusi vuotta, tulee vedet silmiin asiaa ajatellessa ja mietin joskus minkä ikäinen lapseni nyt olisi.
Päädyin aborttiin viiden lapsen jälkeen, kun mieheni sanoi, ettei tätä lasta halua. Ratkaisun tein kuitenkin itse ja sen kanssa on elettävä; en ole sitä tyyppiä, että kovasti surkuttelisin tai katuisin - tehty mikä tehty.
Jos oma tyttäreni olisi raskaana, toivoisin hänen kertovan asiasta minulle - tukisin häntä siinä ratkaisussa, mihin hän itse päätyy. Olisin iloinen lapsenlapsesta, jos hän päättäisi jatkaa raskautta, mutta hyväksyisin myös raskauden keskeytyksen ja tukisin häntä molemmissa tapauksissa mahdollisuuksieni mukaan.
Ratkaisu, mihin sitten päädytkin ja se onko se väärin tai ei, on yksin sinun. On kyse sinun elämästäsi ja tulevaisuudestasi. Jos uskot äitisi ymmärtävän sinua, pyydä häneltä tukea. Tai jos on joku muu aikuinen, jonka kanssa pystyt keskustelemaan asiasta, tee se.
Tsemppiä sinulle :)