Nyt kun kävin läpi säilyttämiäni kirjoituksia, hellytti mieltäni sellainenkin sanomalehti Karjalaisessa noin 30 vuotta sitten olleessa koko sivun, pääkirjoituksen ajatuksista. Mikä nuoruuden idealismi.
Ikävä kyllä en voi koko kirjoitustani jäljentää tänne, mutta jotain
"Yleensä päättäjien, suunnittelijoiden , tuntuu olevan vaikeaa ajatella ns. maalaisjärjellä. On jo myöhäistä korjata niitä vahinkoja, joita kaupungin vuokralähiöiden sijainnilla on aiheutettu. Joensuussa Utra on kaupunginosa, utra = kurja, raukka, siellä on paljon kaupungin vuokra-asuntoja. Talot sijaitsevat kaukana keskustasta, yli kuusi kilometriä kaupungin rajoista.
Kaupungin vuokrajonossa vuosiakin jo ollut on onnellinen saadessaan asunnon mistä tahansa. Hän joutuu alueelle, jossa asuu vain muita yhteiskunnan avustettavia. Kaupungin asunnossa asuu työtön, yksinhuoltaja, opiskelija, taiteilija, vammainen, vanhus. Siis hän, josta yhteskunnalle ei ole hyötyä, vain menoja.
Kuvittelevatko päättäjät, ettei Utran lähiössä asuvilla olisi tavallisen ihmisen tarpeita. Eihän rahattoman tarvitse kaupungissa käydä, pysyköön asunnossan kaltaistensa seurassa. Joutaahan työtön kävelemään, vanhus tai vammainen olemaan kävelemättä. Lähin kauppakin on kolmen kilometrin päässä."
Mielelläni koko jutun kirjoittaisin, on niin hemmetin hyvä idealismissaan..
No poimintoja vielä.
"Mitä tekevät nuoret, jotka asuvat äärilähiössä kaupungin vuokrataloissa. Onneksi he vielä osallistuvat koulunkäynninkin pakosta yhteiskunnan tavalliseen elämään. He kulkevat pyörällä, jos sitä ei ole varastettu, tapaamaan kavereita, toisia ihmisiä, erilaisia ihmisiä, erilaiseen ympäristöön, ns. käyvät6 ihmisten ilmoilla.....
Tottahan on, että pakosta syrjäytyneellä ihmisellä on enemmän ongelmia kuin suht.koht omillaan toimeentulevalla. Haluaisitko asua alueella, jossa oman lapsesi pitäisi pelätä, mennä muualle voidakseen olla ulkona. Sinunhan pitää sada päättää, milaisessa seurassa lapsesi on. Jokainen äitihän tekee parhaansa, on vain eri tavalla voimia kohdata vastoinkäymisiä. Monesti, liiankin usein, ote tavalliseen elämään lipsahtaa, liian monien pettymysten jälkeen välinpitämättömyyteen ja epätoivoon.
Kuinkahan monta pakkoirtisanomista, itsemurhaa, tappoa, avioeroa, saatikka viinaan ja huumeisiin turvautumista onkaan tapahtunut ja tapahtuu tällaisissa lähiöissä kaiken aikaa. Ketkä kärsivät eniten, osaammeko vastata, että pienet lapset."
No ihan pienen osan tähän kirjoitin, tietysti "huoleni" on pakostakin vähentynyt elämän myötä. Mutta edelleen myötätuntoa tuntien täällä Hervannassa, vähempiosaisille, joita on paljon.
.
Ikävä kyllä en voi koko kirjoitustani jäljentää tänne, mutta jotain
"Yleensä päättäjien, suunnittelijoiden , tuntuu olevan vaikeaa ajatella ns. maalaisjärjellä. On jo myöhäistä korjata niitä vahinkoja, joita kaupungin vuokralähiöiden sijainnilla on aiheutettu. Joensuussa Utra on kaupunginosa, utra = kurja, raukka, siellä on paljon kaupungin vuokra-asuntoja. Talot sijaitsevat kaukana keskustasta, yli kuusi kilometriä kaupungin rajoista.
Kaupungin vuokrajonossa vuosiakin jo ollut on onnellinen saadessaan asunnon mistä tahansa. Hän joutuu alueelle, jossa asuu vain muita yhteiskunnan avustettavia. Kaupungin asunnossa asuu työtön, yksinhuoltaja, opiskelija, taiteilija, vammainen, vanhus. Siis hän, josta yhteskunnalle ei ole hyötyä, vain menoja.
Kuvittelevatko päättäjät, ettei Utran lähiössä asuvilla olisi tavallisen ihmisen tarpeita. Eihän rahattoman tarvitse kaupungissa käydä, pysyköön asunnossan kaltaistensa seurassa. Joutaahan työtön kävelemään, vanhus tai vammainen olemaan kävelemättä. Lähin kauppakin on kolmen kilometrin päässä."
Mielelläni koko jutun kirjoittaisin, on niin hemmetin hyvä idealismissaan..
No poimintoja vielä.
"Mitä tekevät nuoret, jotka asuvat äärilähiössä kaupungin vuokrataloissa. Onneksi he vielä osallistuvat koulunkäynninkin pakosta yhteiskunnan tavalliseen elämään. He kulkevat pyörällä, jos sitä ei ole varastettu, tapaamaan kavereita, toisia ihmisiä, erilaisia ihmisiä, erilaiseen ympäristöön, ns. käyvät6 ihmisten ilmoilla.....
Tottahan on, että pakosta syrjäytyneellä ihmisellä on enemmän ongelmia kuin suht.koht omillaan toimeentulevalla. Haluaisitko asua alueella, jossa oman lapsesi pitäisi pelätä, mennä muualle voidakseen olla ulkona. Sinunhan pitää sada päättää, milaisessa seurassa lapsesi on. Jokainen äitihän tekee parhaansa, on vain eri tavalla voimia kohdata vastoinkäymisiä. Monesti, liiankin usein, ote tavalliseen elämään lipsahtaa, liian monien pettymysten jälkeen välinpitämättömyyteen ja epätoivoon.
Kuinkahan monta pakkoirtisanomista, itsemurhaa, tappoa, avioeroa, saatikka viinaan ja huumeisiin turvautumista onkaan tapahtunut ja tapahtuu tällaisissa lähiöissä kaiken aikaa. Ketkä kärsivät eniten, osaammeko vastata, että pienet lapset."
No ihan pienen osan tähän kirjoitin, tietysti "huoleni" on pakostakin vähentynyt elämän myötä. Mutta edelleen myötätuntoa tuntien täällä Hervannassa, vähempiosaisille, joita on paljon.
.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän tämä mitään slummia ole. Sanoi työkaveri kun heitti minut Töistä kotiin. Olihan hänellä tiedossa, että asun kaupungin vuokratalossa. Ei ne minua loukannut ne sanat.
Mutta yleensä aikuisten puheet sikalasta tai jostakin huonompien ihmisten asuintaloista tulevat lapsien kautta koulukiusaamisessa esiin. "Sikalat" on Susanna Alakosken omakohtainen kirja ruotsalaisesta todellisuudesta tästä aiheesta.
Muuta ei tarvita, tie syrjäytymiseen on valmis. Omasta syrjäytymisestä viis' mutta lapset ovat kertoneet mien he saivat vertaistukea talon muista lapsista kun kaikilla oli joku ongelma.
Lukuunottamatta muutamia perheitä jotka antoivat ymmärtää etteivät ollenkaan tänne edes kuulu, vaan ovat parempia.
Tässä kaupungissa on yritetty vuokrataloja sijoitella myös hyville paikoille. Lapsista pitää yrittää pitää huolta, ei ne huonompia ole vaan muutamien puheet täälläkin, tiedän erään kommentoijan jo.
Niin, joutavoiseni. Nythän minäkin olen itselleni sopivassa ympäristössä, "originellejä" omia itsejään olevia ihmisiä laidasta laitaan. Mitenkä minä johonkin ns. hienosto - kaupunginosaaan sopeuituisinkaan, josa vain rahan näyttäminen olis etusijalla.
Täällä Hervannassa jokainen ihminen on "laulun arvoinen", kukaaan ei ihmettele ketään. Eilen juttelin ulkonäöltään erilaisen ihmisen kanssa, liekkö hän nainen vaiko mies, komeat ´viikset´ oli antanut kasvaa ylähuuleensa.
Tämä on jotenkin harvinainen yhteisö, rikkaat jaq vähemmät rikkaat, asuvat sopusoinnussa suvaiten toisiaan. Täällä asuu suurin osa maahanmuuttajista, on rappioalkohilistien koteja, mielenhäiriöisten "hullujen" avoasuntoja ja niin edelleen. Kaikki käyskentelemme toisiamme ihmettelemättä kauppakeskus Duossa, tutuiksi tulleita ovat monet naamat. Yksi jalattomana rullatuoleineen, yksi kompuroiden Alkoon viimesillä voimillaan, kiinalainen roskikset tarkistaen joka päivä.
Näistä ihmisistä löytyy se ihmisyys, kun rohkenee hetkeksi paikalleen pysähtyä.
Muisteltiin erään tytön kouluaikaa ja kuinka syrjäkylän opettaja kirjoitti hänen todistukseen. "Siirretään seuraavalle luokalle pituuden takia".
Siitäkin koulusta kuitenkin kasvoi kunnollisia ihmisiä, vaikka rovasti moitti saarnassaan kuinka kun hän kulki kylän ohi niin tytöt voimisteli hevospuomilla niin että alushousut vilkkui.
Luin vasta hiljattain tuon Alasalmen kirjan, josta on tehty elokuvakin...muistelen pääosan esittäjän kertoneen olleensa sydän vereslihalla sitä filmatessa. Siirtolaisperheen lapset saivat kohtuuttoman taakan kantaakseen, varsinkin keskimmäinen lapsi Leena, kun vanhemmat alkoholisoituivat. Valopilkkuna kuvattiin paljon myös naapurien välistä lämpöä ja avunantoa, lapset saattoivat yöpyä ja syödä toistensa kotona, kun omassa kodissa rellesti ryyppyremmi. Sydäntäsarkevää oli lukea, kun Leena-tyttö kuuli seinänaapurissa yöpyessään isän lyövän äitiä ja tahtoi lähteä apuun. Leena pärjäsi kuitenkin hyvin koulussa ja urheilussa, hänellä oli kannustava opettaja, perhe sai apua, tyttö ei ollut ihan yksin.
Nimby - Not In My Back Yard, - ei minun takapihalleni on tuttu ilmiö, kun asunnottomille ja vaikkapa mielenterveyskuntoutujille yritetään löytää tukiasuntoa. Muistissa on, miten kiihkeästi Töölön Ruusulankadun asuntolaa vastustettiin . Ruusulankadun Lastenlääkäriasemalla tuli muuten aikanaan monta kertaa omia lapsia käytettyä.
Tutkimusten mukaan akateemiset hyvinansaitsevat ja kalliilla alueilla asuvat ovat kuitenkin hyvin myönteisiä esim monikulttuurisuudelle...ainakin teoriassa. Valitetaan, että turistitkin saavat huonon käsityksen kaupungista, jos keskeisille paikoille arvoalueelle tulee tuettua asumista ja siellä hiipparoi alueen normaalista poikkeavan näköistä väkeä.. Mutta asiahan on päinvastoin, omassa kodissaan viihtyy, ei ole tarvistakaan enää olla täysipäiväisesti "rumentamassa" katukuvaa.
Alakoskea tarkoitan, vaikka Alasalmikin on kirjailija. Huumoriakin Sikalasta löytyy, esim. perheen kissa oli Puti ja aina jätettiin yksi pentu henkiin, ja sille annettiin nineksi Tipu...ja tämä jatkui aina vain. Lähiö tuntui ihan luonnonläheiseltä, sieltä oli lyhyt matka meren rantaan retkelle ja uimaan.
Hei ! Susmorsian,kuljeskelen melkein lehtileikkeesi kanssa samoja latuja,mutta tää ei ole kaupunkia. Läheinen hyvin eteenpäin menevä kirkonkylä. Helsingin humusta kotiseudulla viettämään eläkepäiviäni.Lomaillessaan lapset ihastuivat ,muuttivat joensuuhun. Olen erittäin tyytyväinen kaikki palvelut on puolen km säteellä,paitsi
ei viinakaupaa. Onneksi en sitä tarvitsekkaan ja kaveri jonka täältä koppasin
ei 5vuoteen ole ottanut pisaraakaan. Vanhuuteni rauhassa vietän makuuhuoneesta kirkko näkyy,kun asumme 4kerroksessa. heipä nyt turinat riittää.
.Vielä itseäni lainaamaan, enhän muuksi muutukaan. Kirjoitin näin:
Köyhyys perinnölliseksi.
Ihminen, sinä, jolla on varaa valita asuinpaikkasi, kotisi sijainti ja koko, jolla on auto helpottamassa siirtymistä paikasta toiseen - työhön, seurustelemaan, osallistumaan, helpottaa lasten harrastuksiin viemistä...älä eristäydy vähempiosaisista.
Yritä edes ymmärtää, että kaikilla ei ole "laidunta." Eläimistäkin pidetään huolta, motkotetaan vaikka kissan irtipidosta. Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi, jos olet ajatellut , että toimeentulotukea saadaan väärin perustein. Sepä ei olekaan kadehdittava elämäntilanne.
Köyhyys ja kurjuusko edessä myös seuraavilla sukupolvilla, tällä tavalla sitä ainakin edistetään. Köyhyys tulee yhä enemmän perinnölliseksi.
Hävettää olla ihminen.
Dostojevski kirjoitti suunnilleen näin: Olemme kaikki vastuussa toisistamme, minä enemmän kuin muut.
Siis näin joskus 1980-luvulla.
Muistan hyvin vieläkin Värtysilässä asuessamme köyhän monilapsisen perheen, koulussa syrjittiin heitä. Vaikka oma perheeni oli niinsanotusti parempaa väkeä, sain käydä heillä, ja äitini laittoi aina jotain viemisiä. Sosialiapuahan ei kaiketi siihen aikaan ollut., 1947-48.
Täällä kunnassa on paljon maahan muuttaneita pitkähameisia,miehiä sekä naisia,
on tuonut värikkyyttä meidän elämään.Kun mökiltä tulen kesäisin käymään ,niin
olisikun ulkomaille tulisi joten on kivasti ainakin yhteiskunta tänne soluttautunut..
Täällä heidät kotoutetaan ja sitten hajaantuvat ympäri Suomeen. Meillä on sellainen 200 hengen aloituspaikka,joka on remontoitu entisestä keuhkotauti parantolasta..
Opetamma lukiossamme tieto tekniikkaa,missä muutamina iltoina olen auttamassa .
Tuohan se iloa ja uutta asiaa virkistyksen muodossa elämääni...
Nyt kun kävin läpi noita papereitani, löysin hauskan lehtileikkeeni. Mieheni kanssa kun asuttiin jonnii aikaa erossa, niin laitoin lehteen....piloillani.
Nimimerkki ´elää ja antaa elää
´Yli viisikymppinen nainen etsii alistamatonta miestä. Tavalliset kunnolliset miehet älkööt vaivautuko. Toivon, ettet ole tasapainoinen, et raitis etkä tupakoimaton, vaan mies omine vikoinesi ja omalaatuisuuksinesi.Sinun ei tarvitse olla järkevä eikä henkevä, sen sijaan tietynlainen älyllinen ajattelu ja kyvykkyys flirttiin sekä siinä ohessa jonkinlainen naisen logiikan ymmärtäminenolisivat eduksi.Jos tähän vielä liittyy seikkailumieltä ja elät rohkeasti omalla tavallasi, olisitkin jo täydellinen.
Voi herrraisä minnuu, arvaatte että tuli vastauksia laidasta laitaan.
Harmittaa vähän kun en vastannut kellekään, oli pari rajamiestä, joihin vieläkin tunnen kiinnostusta. Mitenkähän sais yhteyden.
Oli kyseessä vuosi 1998 tai 99.