olisitko yhteydessä häneen, jota kaipaat, mutta johon yhteys on nyt syystä tai toisesta katkennut? Tuota kysymystä pyörittelen päässäni, koska olen paljon pohtinut sitä, voisinko vielä yrittää yhteydenottoa ja sovintoa. nykyisellään en uskalla, en jaksa, en tohdi ottaa riskiä että hän torjuisi minut.
Vain ääritilanteessa se voisi onnistua ilman pelkoa. Vaikka en haluaisi tavata häntä, laittaisin luultavasti jonkin viestin. Olimme toisillemme ainakin joskus tärkeimmät eivätkä näkymättömät langat ole mihinkään kadonneet. Sen vaistoan. Niinpä hänellä olisi oikeus tietää kaikesta tapahtuneesta ja ilkeistä sanoistaan huolimatta.
Elämä on niin kummallista, tähän on tultu.
Vain ääritilanteessa se voisi onnistua ilman pelkoa. Vaikka en haluaisi tavata häntä, laittaisin luultavasti jonkin viestin. Olimme toisillemme ainakin joskus tärkeimmät eivätkä näkymättömät langat ole mihinkään kadonneet. Sen vaistoan. Niinpä hänellä olisi oikeus tietää kaikesta tapahtuneesta ja ilkeistä sanoistaan huolimatta.
Elämä on niin kummallista, tähän on tultu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En siksi että kaipaisin häntä, mutta ehkä sen takia voisin ottaa yhteyttä jos on jokin asia jäänyt selvittämättä. Tietysti riippuu myös siitä kuinka kauan on elinaikaa jäljellä.
Älä puhu pelkästään elinajasta. Puhu yhteisestä ajasta, jota teillä on tai mahdollisesti olisi.
Ensimmäiseen kysymykseen ei voi varmuudella vastata. Jos ei tiedä tapahtuneesta, ei lunnollisestikaan voi olla yhteydessä.
Muutoin tottakai
Ihmiset tekevät elämästään nykyään todella itse vaikean.
Oikeasti, elämän ei pitäisi kahden ihmisen välillä sellaista olla.
Kyllä, sillä haluaisin pyytää anteeksi erästä asiaa. Ja kysyä ja puhua selväksi muitakin asioita. Haluaisin oikeasti tietää mitä hänelle kuuluu, voiko hän hyvin. Mutta estona vain on sellainen aavistus ettei hän taida välittää enää kuulla (tai nähdä) minusta mitään. Hän on minulle vieläkin tärkeä, mutta ylpeyttäni en sitä ole tunnustanut välirikon jälkeen, hän ei sitä kylläkään uskoisi sillä tein virheen ja ehkä aiheutin hänelle sillä mielipahaa. Se vaivaa mieltäni.
Olen läheltä nähnyt,kuinka myrskyisästi riitelevä pariskunta erosi monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Kun molemmat tahoillaan vihdoin löysivät onnen, toinen oli ehtinyt nauttia uudesta ihastuksestaan, onnestaan ja suhteestaan vain vuoden verran, kun sairaskohtaus vei ennenaikaiseen hautaan :(. Tätä olen miettinyt enenevässä määrin viime aikoina. Että pitäisi tehdä asialle jotain heti, jos on onneton elämässään tai vastaavasti tuntee löytäneensä rakkautensa vaikka olisi esteitä.
Mutta ne taitavat omalta osaltani jäädä mietinnän asteelle. Jos jotain uskallan tehdä niin ehkä vapautua nykyisestä ahdistavasta ja riitaisasta suhteesta, en mitään muuta. En uskalla elätellä mitään. Mutta vapauskin olisi jo paljon.
Oletko sinä nyt uudessa suhteessa ja haluat selvittää, mitä vanhalle suhteelle "kuuluu"?
Tälläinen tilanne ,jos on, niin ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan.
Elämässä ei pitäisi olla vaikeita asioita, jos niitä ei itse tee.
Minä olen luonteeltani sellainen, että kysyn.
Minä puolestani sanon: Älä odota kuolemaan asti, vaan elä tätä hetkeä.
Kuoleva ihminen ei minu kokemukseni mukaan niin kovasti jaksa enää selvitellä menneisyyttään. Muut asiat valtaavat mielen.
Kuolevalle ihmiselle tulee antaa rauha ja olla vain hiljaa hänen lähellään ja hänen ehdoillaan.
En olisi. Jos yhteys on poikki, siihen on varmaankin ihan hyvä syy. Miksi tummentaa toisen maailmaa kertomalla jostain josta hän muuten on aivan tietämätön, jos ei ole pakko.
jos tilanne olisi toisinpäin ja kuulisin jonain päivänä hänen kohtalostaan, minun tunteeni olisi suru siitä, että hän ei katsonut minua sen arvoiseksi, että olisi kertonut. Näin me ihmiset näemme asiat eri tavoilla.
Tietysti jos erosta on useita vuosia eikä mitään yhteyttä olisi ollut, tilane ois toinen. En tiedä kertoisinko. Hänelle, joka vielä vuosien kuluttuakin saattaa olla se kaikkein tärkein rakkaus.
Voi olla kaikkein tärkein rakkaus, koko elämän suurinkin, mutta jos yhteys on poikki niin ei se varmaankaan sattumalta ole poikki. Kuolemallakaan ei tarvitse mitään sääliä käydä hakemassa.
Olin kuolemansairas. En ole ottanut yhteyttä.
En halua sääliä, vaan kannustusta ja iloa elämään.
Eteenpäin mennään pienin askelin.
Kun ja jos paranen, ehkä sit otan yHteyttä.
Jos on tunteita mukana, niinkuin itse ainakin koen, niin toisen puhumattomuus ja välttely voi tuntua tappavalta. Ymmärrän sen, että niistä ei varmaankaan ole helppo puhua, eikä välttämättä halua tavata ketään, mutta se joka jätetään ulkopuolelle kuolee myös pienen kuoleman. Oma kokemus.
etenkin kun näkee, että toinen ei tajua. Näkee vain itsensä. Se on pieni kuolema. Ja silloin kannattaa ajatella, että toinenkin on kuollut, niin pääsee yli suhteesta.
Olen itse parantumattomasti sairas. Siitä huolimatta en halua kertoa exälleni jota kaipaan paljon. Emme ole enää missään tekemisissä, ja parempi niin.
Älkää kiltit vastatko tähän viestiini mitään
En. Hän satutti minua. Ei ole kaipuutakaan enää. On vain kipeä jälki joka pysyy.
satutitko itse? Kipeämpi jälki jää sille, joka itse satuttaa.
Miksi mietit turhaan tuollaisia asioita jos toinen ei ole eikä halua olla elämässäsi juuri nyt. Pyörit yhden ja saman ihmisen ympärillä ja jätät elämän elämättä, itsesi löytämättä ja mietit jopa kuolemaa?
Mitä tarkoitat tuolla "juuri nyt"? Aika julmaa sanoa noin. Kuin jättäisi toisen odottamaan, että koska se "juuri nyt" päättyy.
Eli haluat pitää toisen löysässä hirressä? Varalla? Toivottavasti hän myös tietää sen, ettei kuvittele teidän välillä koskaan mitään oikeaa olevan. Reilumpaa olis kerralla tehdä selväksi, ettei kiinnosta, eikä tolla tavalla roikottaa. Toinen haastaa elämänsä odottaessaan jotain mitä ehkä koskaan ei tule tapahtumaan.
Minusta ei kukaan piittaa minkää vertaa. Vaikka sairastuisin vakavasti, silläkään ei olis mitään merkitystä kellekään. Joku saattais olla jopa onnessaan, kun tällänen paha paska kuolis pois, mistäpä sitä tietää jos hyvin käy, saatankin sairastua samaan mihin läheisenikin...oikeasti mieluummin lähden oman käden kautta jos samaan sairauteen sairastun, en jää muiden riesaks johonkin hoitopaikkaan.