Moikka, olen pian 16v tyttö ja lääkärin aijon varata, mutta silti kyselisin teiltä muilta. Epäilen ittelläni paniikkihäiriötä. Paniikin odottamisesta on tullut itseasiassa pahempi ongelma kuin itse fyysisistä oireista. Näitä oireita ovat mm. punastuminen (pahin) hikoilu tärinä sydämen tykytys kontrollin menetys silmien vetistyminen ja arkuus jne.. ns. paniikki tulee "jännittävissä" tilanteissa tai sitten ihan yllättäen. Jos olen jossain ja näen jonkun tutun vaikka niin tulee kamala kuumotus kasvoille alkaa sydän tykyttää aivan kamalan lujaa ja oksettaaa ja vatsaa kiertää. En ole millään tavalla ujo joten mitään sos. tilanteiden pelkoa minulla tuskin on. Onko kyseessä paniikkihäiriö? ja kuinka helposti yksityinen lääkäri määrää lääkkeen alaikäiselle? kiitos paljon jos joku viitsii vastata
paniikkihäiriö?
ineedhelp1
6175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoutustesi perusteella jonkin asteista paniikkihäiriötä, mutta hyvin yleistä ikäiselläsi. Itse kadun usein kun olen maininnut lääkärillä paniikkihäiriöstä ja olen saanut siitä "leiman otsaan", elikkä kaikki vaivat johtuvat aina paniikkihäiriöstä, muista että parhaiten paniikkihäiriötä hoitavat hyvät elämäntavat, sekä psyyke, että fyysistä puolta kannattaa hoitaa liioittelematta kuitenkaan ja nauttia elämästä, mutta järki mukana. tsemppiä
Kiitos vastauksestasi! Mietin vaan, että tämä haittaa todella paljon elämääni, että elän kokoajan pelossa ja odotan milloin punastun ja milloin sydän alkaa hakata ja sekoan. Eli lääkäriin menen puhumaan. Saisikohan yksityiseltä jotain niitä lääkkeitä jota masennukseenkin käytetään. Kuinka helposti? ja miten saisin puhuttua sille niin, että ymmärtäisi että en ole hullu enkä terapiaa tai muuta semmoista tarvitse vaan, että lääkkeet auttaisivat parhaiten.
Joo lääkäriin meneminen on hyvä juttu, mutta lääkkeet ja niistä joissakin tapauksissa tulevat ikävät sivuvaikutukset ei, mutta jos löydät sopivan lääkkeen mikä toimii ilman sivuvaikutuksia olet onnekas. monesti ihmiset toivovat helppoa helpotusta lääkkeistä ja sitä ne eivät aina saa, vaan voivat sivuvaikutusten takia vajota enemmän pohjalle ja jotkut ihmettelevät, että mitä nämä uudet oireet ovat, jotka ovat entistä pahempia kuin ennen lääkkeiden käyttöä, sitten tehdään se virhe, että lisätään annosta ja helpottaa sen vuoksi että ihminen ns. puudutetaan aivoista.
Jos ajattelet että vain hullut tarvitsevat terapiaa olet pahasti väärässä, esimerkiksi mitä tehdään jos ihminen tulee hulluksi = se lääkitään ettei se olisi vaaraksi muille ihmisille ja itselleen.
Itse suosittelen lämpimästi terapiaa ja muita luonnollisempia keinoja ensin :)
Mulla sama ongelma, jännitän nykyään kavereidenkin näkemistä enkä pysty aloittamaan ammattikoulua tän takia. Jalat ja kädet tärisee, kädet ja suu saattaa puutua, palan tunne kurkussa, tuskanhiki, vatsassa kiertää, vatsa sekaisin kokoajan, korvat humisee, epätodellinen olo ns. huimaava tunne. Joskus illalla nukkumaan mennessä tai herätessä sydämentykytyksiä.
Olin kipeä pari kk sitten ja sen jälkeen alkoi tämä. Luulin ensiksi jälkitaudiksi ja ravasin lääkärissä kokoajan. Kaikki kokeet otettiin, mitään ei löytynyt. Yhtäkkiä tuli todella huono olo ja samoja oireita mitä luettelin yllä, kävin päivystyksessä ja oli hyperventilaatio (liikahengitys), sain paniikkihäiriö diagnoosin ja atarax nimisiä lääkkeitä ahdistukseen.
En ole vielä uskaltanut kokeilla noita lääkkeitä. Tulee olo että ''en tarvitse'' tai että mulla ei ole riittävät oireet niiden ottamiseen. Myös toi sivuoire (väsymys) pelottaa, en uskalla ottaa julkisella paikalla jos nukahdan. Mutta pelkkä lääkkeiden pitäminen mukana helpottaa, kun tietää että on apu lähellä jos tulee pahat oireet.
n inkö
Kyllä nuo alottajan oireet viittaavat jonkinlaiseen paniikkihäiriöön. Keskeistähän usein on juuri oireiden ja paniikkikohtausten PELKO. Ilman tätä pelkoa ongelma olisi varmasti paljon pienempi. Paniikkihäiriöstä voi selvitä ("oppia elämään sen kanssa") myös ilman lääkkeitä. Itse suosittelen kuitenkin terapiaan menoa, käyt vaikka kerran kaksi, ja jos koet ettei yhtään auta, niin eihän siellä ole pakko käydä. Itselläni oli sama ennakkokäsitys terapiasta, että se on hulluille, mutta siitä on ollut paljon apua paniikkikohtauksiin. Psykologini on myös todella asiantunteva ja mukava, eikä todellakaan kohtele minua kuin "hullua". Paniikki- ja ahdistusongelmathan ovat oikeasti tosi yleisiä. Suosittelen myös lukemaan Ben Furmanin kirjaa Perhosia vatsassa. Siinä on tosi hyviä vinkkejä, joilla kohtaukset saa itse hallintaan. Suosittelisin kokeilemaan näitä ennen lääkkeitä, tai ainakin samaan aikaan. Tsemppiä!