Takana kohta vuosi sairauslomaa ja minua "hoitanut" psykiatri on sitä mieltä, että mitään kuntoutustukea tms ei haeta, koska paikkani on työelämässä. Hän on nähnyt minut tänä aikana kaksi kertaa..
Minulla on takana psykoosijakso, itsetuhoisat ajatukset ja muutakin psyyken prombematiikkaa. Kaikki vaivani ja oireeni ohitetaan kylmän rauhallisesti ja minulle kerrotaan, että näytän liian hyvälle ollakseni mt-potilas.
Teidän, etten koskaan palaa enää työelämään.. on edes hassua että työkykyä pidetään jonkinlaisena mittarina tässä yhteiskunnassa. Realistisempi tavoite olisi ollut kohdallani elmänkyky. Olin sairauslomani ajan hädissäni koko ajan, koska termiä työkykyinen ja palautetaan työkykyiseksi käytettiin kaikessa. En oikeastaan koskaan saanut hengähtää sairauslomani aikana, koska jokaisella hoitaja- ja lääkärikäynnillä keskityttiin työkykyyn. Itse tiesin jo sairastumiseni alkumetreillä, etten koskaan nouse työtä tekeväksi yksilöksi. Itse hyväksyin tuon, muttei hoitava taho edes ajatellut eläkkeelle siirtämistä.
Paljon psyykkistä kärsimystä ja unettomia öitä on vietetty miettien miksi eläkkeelle pääseminen on 43v niin hankalaa? Olisiko pitänyt alkoholisoitua? Vai tehdä mitä? Olen viimeisinä vuosina kokenut niin paljon pahaa mm työpaikkakiusaamisen muodossa että meni luotto ihmisiin. En todellakaan enää ikinä mene yhteenkään duunipaikkaan kiusattavaksi. Minä haluan vain elää hiljaista vaatimatonta elämääni kotonani, ilman ulkopuolisten kommentteja. Eläke olisi turvannut talouteni ja olisin saanut jatkaa elämääni rauhassa.
Nyt lääkäri toimillaan aiheutti sen, että en kykene huolehtimaan vuokrastani, en veloistani vaan olen pakotettu asioimaan sossussa toimeentulotuki asiakkaana.
En jaksa tätä.. kiitos hoitavalle taholle.
Minulla on takana psykoosijakso, itsetuhoisat ajatukset ja muutakin psyyken prombematiikkaa. Kaikki vaivani ja oireeni ohitetaan kylmän rauhallisesti ja minulle kerrotaan, että näytän liian hyvälle ollakseni mt-potilas.
Teidän, etten koskaan palaa enää työelämään.. on edes hassua että työkykyä pidetään jonkinlaisena mittarina tässä yhteiskunnassa. Realistisempi tavoite olisi ollut kohdallani elmänkyky. Olin sairauslomani ajan hädissäni koko ajan, koska termiä työkykyinen ja palautetaan työkykyiseksi käytettiin kaikessa. En oikeastaan koskaan saanut hengähtää sairauslomani aikana, koska jokaisella hoitaja- ja lääkärikäynnillä keskityttiin työkykyyn. Itse tiesin jo sairastumiseni alkumetreillä, etten koskaan nouse työtä tekeväksi yksilöksi. Itse hyväksyin tuon, muttei hoitava taho edes ajatellut eläkkeelle siirtämistä.
Paljon psyykkistä kärsimystä ja unettomia öitä on vietetty miettien miksi eläkkeelle pääseminen on 43v niin hankalaa? Olisiko pitänyt alkoholisoitua? Vai tehdä mitä? Olen viimeisinä vuosina kokenut niin paljon pahaa mm työpaikkakiusaamisen muodossa että meni luotto ihmisiin. En todellakaan enää ikinä mene yhteenkään duunipaikkaan kiusattavaksi. Minä haluan vain elää hiljaista vaatimatonta elämääni kotonani, ilman ulkopuolisten kommentteja. Eläke olisi turvannut talouteni ja olisin saanut jatkaa elämääni rauhassa.
Nyt lääkäri toimillaan aiheutti sen, että en kykene huolehtimaan vuokrastani, en veloistani vaan olen pakotettu asioimaan sossussa toimeentulotuki asiakkaana.
En jaksa tätä.. kiitos hoitavalle taholle.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Lopeta peseytyminen ja hiusten harjaus. Sinun tulee näyttää sairaalta. Jos sinulla on voimia laittaa itsesi nätiksi niin varmasti jaksat muutakin. Hoitotaho tosiaankin katsoo habitustasi. Seuraavalla kerralla menet lääkärille haisevana joissakin likaisissa verkkareissa.
Kiitos vastauksestasi.
Eikö olekin epäreilua, että ulkonäkö ja yleinen habitus voi vaikuttaa näinkin isoihin asioihin? Tämä on mielestäni huutava vääryys.. vaikka kuinka pään sisällä olisi kaaos ja mieli on nyrjähtänyt niin katsotaan ihmisen ulkonäköä ja sen perusteella tehdään päätökset.
Minulle jäi psykiatrin sanat soimaan päässäni: Älä välitä diagnooseistasi, tärkeintä on se miltä näytät.
No, itse olen hoitoalan ihmisiä koulutukseltani ja minulle ei todellakaan omatunto anna periksi mennä neuroleptihöyryissä ja itsemurha-ajatukset päässä hoitamaan ihmisiä.
Mihin ihmeeseen otan yhteyttä, jotta tämä epäkohta tulisi kaikkien tietoon? Psykiatrit siis oikein ajavat minua psykoottisesti ajattelevaa ihmistä hoitoalalle töihin (en ole mikään lähihoitaja joka vain pesisi mummojen pyllyjä)
Olin juuri TE-toimistolla psykologissa tutkimuksissa ja tuolta sain ohjeeksi olla menemättä alani töihin ja lisäksi minulle sanottiin, etten ole edes opiskelukykyinen; mutta tämähän ei kiinnosta paikallista mt-toimistoa.
Oikeasti en jaksa enää, en jaksa tapella etuusuuksieni eteen, en jaksa kertoa alituiseen, että olen väsynyt ja sairas.. ajatukseni ja toimintani on sairasta! Mitä pitää tapahtua, että uskovat etten ole työkykyinen??
ap
No ei luulis olevan hirveän vaikeeta olla peseytymättä. Kokeile miten menee ensi kerralla. älä unohda paidan etumuksesta ruokatahroja. Anna kuolan valua vapaasti. Juttele hieman himmeitä.
Mä olenkin jutellut ihan pehmeitä vuoden ajan.. ei riittänyt.
Eli todellakin ilman meikkiä ja parempia vaatteita mennään seuraavalla kerralla vastaanotolle. Harmi vain, kun en aikaisemmin tiennyt ulkonäön ratkaisevan näin paljon.
Kannattaa jopa valvoa pari yötä ennen vastaanotolle menoa, jotta saisi lisää uskottavuutta jutuilleen?
Veikkaan että olet nainen, sukupuolikin vaikuttaa eläkkeen saantiin. Miehille myönnetään eläke perinteisesti jo pienestä selkäkivusta. Tapasin vähän aikaa sitten miehen jota oli työpaikkakiusattu kahdessa työpaikassa, sen jälkeen hänelle oli muitta mutkitta myönnetty eläke. Hänellä ei edes ollut muuta psyykkistä oireiua kuin masennus. Naisilt avaaditaan tässäkin asiassa nähtävästi enemmän.
Itse olen 28-v nainen. Olen ollut kuntoutustuella vuodesta 2008. Haluaisin olla terve: yritänopisekella ammattikorkeakoulussa, mutta opinnoissani on ollut suuria vaikeuksia.En ole koskaan halunnut kuntoutustukea, mutta sairauteni takia hakemus on aina hyväksytty. Outoa, ettei kaltaisesi koulutett u ty öikäinen ihminen halua käydä töissä.
Jos ihminen saanut psykoosin työpaikkakiusaamisesta, niin mieti vähän..ei silloin enää paljoa töitä tehdä.
Sinä et ole edennyt työelämään asti, joten et taida sitä maailmaa tuntea. Kaikki täällä haluavat olla mahdollisimman terveitä, mutta kun se ei aina mene niin.
Miksi olet muuten itse kuntoutustuella?
Lopeta tuo lapsellinen kiukuttelu. Taidat olla pelkästään joku pilallehemmoteltu kakara joka tahtoo yrittää päästä mahdollisimman helpolla.
Psykoosista voi parantua eikä pelkkä psykoosin kokeminen edellytä eläkepapereiden myöntämistä.
Hakeudu johonkin ryhmään josta saat apua persoonallisuushäiriösi hoitoon. Siinä olet oikeassa ettet todellakaan sovi hoitoalalle. Miten olisi uudelleenkouluttautumisen laita?
Olen ollut työelämässä siivoustöissä. Menin 18-vuotiaana jo töihin lukion ohella. Hyvännäköisyydestä vielä sen verran, että itse yritän näyttää normaalisiistiltä ja pidän normaalisti huolta puhtaudestani, muttei se ole koskaan estänyt kuntoutustukea. Eräässä psykiatrin kirjoittamassa paperissakin luki "potilas vastaanotolla siististi pukeutunut" ja "potilas ollut kuitenkin yritteliäs, toivonut alunperin [opiskelualaansa kulttuurialaa] ammattialakseen". Ne olivat ainoat positiiviset kommentit, muut asiat kertoivat vaikeasta sairaudestani ja traumaattisesta lapsuudestani. Minulla on vaikea-asteinen epävakaa persoonallisuushäiriö, psykoottista itsetuhoa sekä erittäin negatiivinen kehonkuva. Myös vaikeat masennuskaudet itsetuhoisuuden kera kuuluvat sairauteeni. Opiskeluista ei ole tullut mitään. Sosiaali- ja terveysalalle en pääse opiskelemaan, vaikka monet varatoiveammateistani ovat sillä alalla, koska häiriöni näkyvät pääsykokeen kirjallisissa tehtävissä. Haluaisin normaaliin työhön, mutta minulla on mahdollisuuksia vain ns. kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluihin. Myöhemmin eläke haetaan pysyvänä, mutta ilmeisesti sillä ei vielä ole kiire, ja vuosittainen kuntoutustuki on minulle aina sopinut. Nuorena eläköityminen tarkoittaa köyhyyttä, koska en tule perintöjä saamaan. Haluaisin töihin, koska silloin saisin sosiaalista arvostusta ja minulla olisi enemmän rahaa harrastuksiin.
Minulla sama kokemus, ettei habituksella ole juuri mitään merkitystä. Olen yrittänyt oikein tsempata vastaanottokäynneille: aina suihkussa käyneenä, meikattuna, vaatteet silitettynä jne. Joskus tuosta tsemppaamisesta minulle sanottiinkin, että "olen kuin työhaastattelussa ja yritän antaa hyvän kuvan". Niinhän se melkein olikin, koska olisin halunnut töihin, en todellakaan työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tämä eläkkeelle joutuminen ei todellakaan ole mitään herkkua ja helppoa elämää, tänne ei kannata haluta. Tarvitsee olla todella vahva, että täältä vielä nousee jotenkin yhteiskunnan jäseneksi. Sosiaaliset suhteet saa hyvästellä ihmisten hylätessä, onhan täysieläke merkki totaalihulluudesta joillekin. Mistään normaalien ihmisten elämänsisällöistä on turha edes haaveilla. Yhteiskunnasta ei siis syrjäydytä, vaan syrjäytetään, se tässä on tullut selväksi. Kelpaamattomuuden ja huonouden tunne on maksimaalista. Kuka tälläiseen haluaa, jos annetaan mahdollisuus edes jotenkin roikkua mukana "normaalien yhteiskunnassa"?
Mikä on sun diagnoosi? Jollain raskaansarjan diagnoosilla eläkkeelle pääsee helposti. Mutta jos olet ollut vain masentunut ja ahdistunut niin se ei ole niin helppoa.
Hoitoakin saa eri tahtiin, jos olet masentunut ja kuulet ääniä verratuna tavis masentuneeseen.
Masennus ja ahdistus pitääkin hoitaa. Kuntoutus ja lääkitys ovat ensimmäisiä toimenpiteitä. Nämä häiriöt estävät töissäkäyntiä vähemmän kuin "raskaansarjan" diagnoosit, ja siksi onkin oikein, ettei pelkästä masennuksesta ja ahdistuksesta kirjoiteta eläkepapereita. Jotkut haluavat helppoa elämää - kun elämästä voi vielä nauttia on kiva lorvailla kotona ja hakea eläkettä masennuksen turvin. Onneksi eläkkeistä päättävät lääkärit, eivät potilaat.
Oma kokemukseni: pääsin 35-vuotiaana eläkkeelle psykiatrian poliklinikan lääkärin kautta diagnoosilla kliininen kroonistunut depressio. Olin siististi pukeutunut vastaanotolla sekä käyttäydyin asiallisesti. Ehkäpä tämän vuoksi lääkäri otti tosissaan asiani.
Oletko vielä masentunut?
Kyllä olen, entistä pahemmin.
Se vaikuttaa ilmeisesti psyko-ihmisistä kovin vastenmieliseltä jos katseenkestävä ihminen kärsii mielenterveydellisistä ongelmista. Feikkaa kuitenkin, mokoma, tonnäköisillä voi olla elämässä mitään vaikeuksia. Huomannut ainakin itse varsin nuivaa suhtautumista kun siellä olen pillitellyt ja kerran kysyttiinkin että mitä minä hyvännäköinen ihminen kotona nyhjötän, miksen ole tuolla maailmalla.
Mä olen katseenkestävä mutta vastaanotolle kannattaa mennä nuhjuisena.
Mitä enemmän feikkaatte sen vähemmän kaltaisianne pääsee eläkkeelle. En usko että yksikään lääkäri on päästämättä eläkkeelle jos on pitkä sairaushistoria takana.
Sitäkään en ymmärrä miksi joku haluaa eläkkeelle.
en nyt sanoisi omalla kohdallani ainakaan feikkamiseksi. Pesulla käyn kerran pari viikossa ja päällä on samat vaatteet. Aikaisemmin vaihdoin paremmat päälle mutta nykyään en (ei kyllä tarvitsekaan, kun psyk.hoitaja käy kotivierailulla). En ole aikomassa eläkkeelle.
Mutta tosiasia on se, että mitä nuhrusemmalta näytät sitä huonommin menee.
minkälaista on kun psyk.hoitaja käy kotivierailulla? mitä se tekee? jutteletteko vain? miksi se käy sun luona?
Asun Englannissa. Täällä ne tulee kotona käymään. Kätevää varsinkin, kun mulla on kaksi pientä lasta ja ei ole autoa. Täällä tulee neuvolantäditkin kotona käymään. Alkuun se oli vähän outoa. Se miten usein ne vierailee riippuu asiakkaan tilasta.
Hoitaja lähinnä kysyy miten menee ja sitten voi konsultoida psykiatria, jos tarttee.
Onko sinulle työpaikka?
Mene sinne takaisin sekoilemaan tarpeeksi, niin eiköhän ala eläkepaperit häämöttää.
Mihin se lekuri oli sinua oikein lattamassa? Suoraan töihin ilman pehmeää laskua? Kortistoon vain mihin? Eikä varmaan puhunut mitään ammatillisesta kuntoutuksestakaan.
Jos päädyt työkkäriin, niin pyydä päästä ammatilliseen kuntoutukseen sitä kautta.
Tää on tätä, että on annettu ohjeeksi kiristään eläkepäätöksiä, mutta mitään vaihtoehtoja ei ole tarjolla..
Yksi juttu vielä. Tärise.
Ap on irtisanonut itsensä muutamastakin duunista psykoosin aikana.. psykiatri on laittamassa mua hoitoalalle takas, kun tässä maassa on hoitajapula (töitä on joka paikassa)
Kyllähän mä sekoilin psykoosin aikana kaikissa työpaikoissani, mutta se ei lääkäreitä kiinnosta. Ihmetyttää tää mene töihin komento. Totta ihmeessä mä töissä kävisin ja tienaisin rahaa, mutta ei tällä päällä ja lääkityksellä tehdä näitä töitä.. lisäksi olin psykoosissa kuukausia ja se on jättänyt jälkensä. Minulle sanoo jäljellä oleva järki, etten voi (enkä saa) hoitaa ihmisiä tämän kuntoisena.
Suoraan töihin ovat laittamassa ilman pehmeää laskua -> perusteluna tämä "Sinä näytät niin hyvälle, ihan töissäkäyvälle"
Kävin tästä samasta asiasta Kelan virkailijan kanssa keskustelua viime viikolla.. jopa Kelan viranomainen ihmetteli paikallisen mt-toimiston kommentteja ja sieltä sain ohjeeksi hankkitua yksityisen psykiatrin vastaanotolle, jotta saadaan eläkeasia eteenpäin.
Tässä on kamala ristiriita.. papereilla olen tosi sairas, monta diagnoosia alla jotka oikeuttavat kuntoutustukeen.. mutta kuitenkin olen niin hyvännäköinen etten voi olla mielisairas. Olen lukuisia kertoja kysynyt itseltäni, että miltä näyttää mt-potilas? Pitääkö minun muuttua tietyn näköiseksi, jotta täytän paikallisen mt-toimiston kriteeit mielenterveysasiakkaasta? Eikö se riitä että sairastuin? Sairastuin ja sekosin, kadotin entisen elämäni! Syön vahvoja psyykelääkkeitä loppuikäni jotka viimeistään sotkevat pääni ja heikentävät ajattelukykyäni.
Mutta tärkeintä on näyttää hvyälle, se on merkki siitä ettei ole mt-ongelmainen eikä näin ollen pääse/joudu ennenaikaiselle eläkkeelle.
Osaako kukaan neuvoa minua mihin voisin ottaa yhteyttä tämän sä näytät liian hyvännäköiselle ollaksesi mt-potilas asian vuoksi?
Onhan minun saatava hoitoa ja etuuksia ulkonäöstäni huolimatta!!
Mulla rapsahti heti kuntoutustuki kun selvisi etten pärjää ilman vanhempien apua. Olen 33v
Etkö osaa selvittää asiaa hoitavan lääkärisi kanssa kahdenkesken keskustelemalla? Millä paikkakunnalla asut?
Siksi koska olet tyhmä ja vain yrität näytellä työkyvytöntä.
"Kyllähän mä sekoilin psykoosin aikana kaikissa työpaikoissani, mutta se ei lääkäreitä kiinnosta. Ihmetyttää tää mene töihin komento. Totta ihmeessä mä töissä kävisin ja tienaisin rahaa, mutta ei tällä päällä ja lääkityksellä tehdä näitä töitä.. lisäksi olin psykoosissa kuukausia ja se on jättänyt jälkensä. "
Pakko kysyä, että miten ap. olet sitten oireillut (noin konkretian tasolla), jos psykoosissakin olet kyennyt tekemään kuitenkin töitä? Luulisi, että psykoosissa on jo niin sekaisin, että sen huomaa muutkin?
eihän niistä hommista mitään tullutkaan.. siksipä mä niistä aika nopeaa lähdinkin.
ja toiseksi, mä en yritä näytellä mitään; miksi ihmeessä mä sen tekisin? ei kukaan tervejärkinen halua elää muutaman sadan euron eläkkeellä?
ap haluaa elää vain rauhassa ja sitähän ei näköjään suoda.
Kokeile nyt alkuun tuota uutta lookkia.
Miten olisi uudelleenkouluttautuminen vaikkapa terapeutiksi?
Pääsenköhän minä työkyvyttömyyseläkkeelle? olen 34 v. Narkomaani/alkoholisti ja olen ollut suljetulla itsetuhoisuuden takia. myös avohoidossa mielenterveyspuolella useamman kerran. minulla on diagnosoitu adhd ja viimesyksynä murtui selkäranka ja lantio 4 kohtaa. minulla on myös entinen vamma yläselässä ja nyt alaselkä on titaanista kasattu. yritin palata töihin, mutta ei siitä mitään tullut kovien kipujen vuoksi. ja joudun käyttämään kävelykeppejä on toki parempiakin päiviä-
nyt on aika loppu olo tämän kaiken takia, voi sanoa että olen täys ihmisraunio ja ei tiedä enää mitä tässä yrittäisi. töihin en todellakaan pysty tällä hetkellä ja ei pysty edes suunnittelemaan mitään. puhtaana olen nyt ollut muutaman viikon.
yritän päässä jonkinlaiseen kuntoukseen ekaksi.
minävain43
Oletko saanut kuntoutusta esim. oletko ollut Kelan kustantamassa kuntoutuksessa tai saanut psykoterapiaa?
Onko työnantajalta kirjallista lausuntoa millä tavalla käyttäydyit työssä ollessasi tai oletko ollut työkokeilussa, josta olisi kirjalllinen palaute?Työkokeilu on 1-3 kuukauden mittainen, paikan voi itse valita, työajan voi määritellä oman voinnin mukaan 4-8 tuntia/pvä. Työkokeilu on sinulle ja työnantajalle riskitön tapa kokeilla työtä, koska et ole kenenkään tilalla vaan ns. ylimääräisenä eikä sinulta voida vaatia täyttä työpanosta.Hylkäävän eläkepäätöksen välttämiseksi kuntoutus ja työkokeilu kannattaa olla tehtynä ennenkuin kuntoutustukea/eläkettä lähtee hakemaan.
Olisiko mahdollista, että esim. sosiaalitoimesta maksettaisiin sinulle yksityiselle psykiatrille vastaanottokäynti, jonne ottaisit kaikki paperisi mukaan ja pyytäisit kannanottoa työkykyysi? Ennen vastaanottoa kannattaa olla nuo yllä olevassa kappaleessa tehdyt toimenpiteet tehtynä ja niistä palautteet mukaan. Meillä sosiaalitoimi voi harkinnalla lähettää yksityislääkärin vastaanotolle, koska toimeentulotukihan on viimesijainen tuki ja jos kuntoutustuki/eläke menee läpi, niin sittenhän et ole enää toimeentulotuen asiakas.
Sinulla on mahdollisuus myös pyytää asiaasi käsiteltävän oman paikkakuntasi moniammatillisessa kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmän kokouksessa.
"Olin sairauslomani ajan hädissäni koko ajan, koska termiä työkykyinen ja palautetaan työkykyiseksi käytettiin kaikessa. En oikeastaan koskaan saanut hengähtää sairauslomani aikana, koska jokaisella hoitaja- ja lääkärikäynnillä keskityttiin työkykyyn. Itse tiesin jo sairastumiseni alkumetreillä, etten koskaan nouse työtä tekeväksi yksilöksi. Itse hyväksyin tuon, muttei hoitava taho edes ajatellut eläkkeelle siirtämistä."
Eihän avohoitopuolella muuta setvitäkään kuin tukihakemuksia, lääkityksiä, sairaslomia ja kuulumisia. Miksi et ole hakeutunut sairaalaan, jossa sinun todellista diagnoosia ja vointiasi selvitetään? Tai mene vaikka kuntoutustutkimukseen. Siellä sinun työkykyäsi arvioidaan realistisemmin. Mainitse asiasta hoitavalle tahollesi.
Eikö osastolle pääse nykyään vain päivystyksen kautta?
Lääkärin lähetteellä pääsee osastolle. ap:n kannattaisikin harkita osastohoitoa tai päiväsairaalaa...
"Itse tiesin jo sairastumiseni alkumetreillä, etten koskaan nouse työtä tekeväksi yksilöksi."
Tämä on varmasti ärsyttänyt psykiatria/muita hoitavia tahoja ja antanut sinusta lähinnä sen vaikutelman, ettet haluakaan kuin eläkepaperit. Yleensä sairaat haluavat käydä kuntoutukset ja muut vaihtoehdot läpi ennen eläkkeelle JOUTUMISTA. Tai vaihtoehtoisesti, hyvin sairaat ei edes eläkettä ajattele vaihtoehtona, vaan suunnittelevat hautajaisiaan tästä kaikesta päästäkseen.
Itse pääsin 32-vuotiaana eläkkeelle. Dg, silloi esim. vaikea toistuva masennus ja epävakaa persoonallisuus.
Olan aina ollut siististi pukeutunut ja normaali. Lääkärini kirjoitti hyvän b-lausunnon ja hän myös tunsi minut perusteellisesti.
Tottakai haluaisin töissä, kukapa haluaisi sairastaa. Ymmärrän hyvin aloittajaa ahdistu on varmasti hänelle kovaa.
Nykyään dg:ni on kaksisuuntainen mielialahäriö tyyppi1