Olen 11. viikolla raskaana. Muutin ulkomaille töihin ennen kuin tiesin raskaudesta. Teen 6-päiväistä työviikkoa, päivät ovat pitkiä ja epäsäännöllisiä. Työ on erittäin mielenkiintoista, mutta luonteeltaan yksinäistä. Näistä syistä en ole saanut yhtään ystävää tässä maassa. Vappa-aika on mennyt lähinnä lepäillessä pahoinvoinnin takia.
Elämäni meni sekaisin vuosi sitten (minulle) yllättävän avioeron takia. Minulla on yksi lääkitys masennukseen ja toinen ahdistukseen. Kävin viime vuoden terapiassa. Liitto oli lapseton tuntemattomasta syystä, ja sitten pikaromanssi uuden tuttavuuden kanssa sai alulle lapsen, jota en olisi koskaan kuvitellut saavani. Välillä osaan olla onnellinen, mutta suurimman osan vapaa-ajasta itken yksinäisyyttä.
Näen tässä tilanteessa 3 vaihtoehtoa:
1) Lopputili ja paluu Suomeen. Tämä saattaisi minut taloudellisiin vaikeuksiin, koska apuraha on käytetty kevään vuokraan. Lentolippuun olisi varaa ensi kuussa. Oman alan työkokemus auttaisi tulevassa työllistymisessä, jotta voisin jonain päivänä elättää itseni ja lapsen.
2) Abortti. Aloin harkita tätä vaihtoehtoa vasta nyt, koska olisin halunnut tämän lapsen. Yksinäisyys tuntuu koko ajan vaikeammalta ja vie syvempään masennukseen. Olen yrittänyt saada kriisiapua ja lähetellyt nettisivuston kautta kaveripyyntöjä esikoisia odottaville samalla paikkakunnalla.
3) Ihannetilanne olisi sellainen, jossa voisin pitää sekä lapsen että kesäkuun loppuun kestävän työpestin. Tämä edellyttää sitä, että saisin jotain ulkopuolista tukea. Neuvolan tädin kanssa oli tapaaminen viime viikolla, ja hän yrittää järjestää jonkun tukihenkilön siksi aikaa, kun oleskelen tässä maassa. Täti käski myös rentoutua enemmän ja murehtia vähemmän. Päätin yrittää jotain harrastusta ja ilmoittauduin joogatunneille, huomenna ensimmäinen kerta.
Kaipaisin mielipiteitä, onko minulla ja lapsella mahdollisuuksia selvitä tästä?
Elämäni meni sekaisin vuosi sitten (minulle) yllättävän avioeron takia. Minulla on yksi lääkitys masennukseen ja toinen ahdistukseen. Kävin viime vuoden terapiassa. Liitto oli lapseton tuntemattomasta syystä, ja sitten pikaromanssi uuden tuttavuuden kanssa sai alulle lapsen, jota en olisi koskaan kuvitellut saavani. Välillä osaan olla onnellinen, mutta suurimman osan vapaa-ajasta itken yksinäisyyttä.
Näen tässä tilanteessa 3 vaihtoehtoa:
1) Lopputili ja paluu Suomeen. Tämä saattaisi minut taloudellisiin vaikeuksiin, koska apuraha on käytetty kevään vuokraan. Lentolippuun olisi varaa ensi kuussa. Oman alan työkokemus auttaisi tulevassa työllistymisessä, jotta voisin jonain päivänä elättää itseni ja lapsen.
2) Abortti. Aloin harkita tätä vaihtoehtoa vasta nyt, koska olisin halunnut tämän lapsen. Yksinäisyys tuntuu koko ajan vaikeammalta ja vie syvempään masennukseen. Olen yrittänyt saada kriisiapua ja lähetellyt nettisivuston kautta kaveripyyntöjä esikoisia odottaville samalla paikkakunnalla.
3) Ihannetilanne olisi sellainen, jossa voisin pitää sekä lapsen että kesäkuun loppuun kestävän työpestin. Tämä edellyttää sitä, että saisin jotain ulkopuolista tukea. Neuvolan tädin kanssa oli tapaaminen viime viikolla, ja hän yrittää järjestää jonkun tukihenkilön siksi aikaa, kun oleskelen tässä maassa. Täti käski myös rentoutua enemmän ja murehtia vähemmän. Päätin yrittää jotain harrastusta ja ilmoittauduin joogatunneille, huomenna ensimmäinen kerta.
Kaipaisin mielipiteitä, onko minulla ja lapsella mahdollisuuksia selvitä tästä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tee mitä teet, mutta lasta ei ainakaan kannata tappaa. Tämähän voi olla ainoa tilaisuutesi koskaan saada oma lapsi!
Miksi et selviäisi? Muutkin on selvinneet ja vielä vaikeammistakin tilanteista. Käytännön asiat saa aina järjestettyä jotenkin, mutta tämä lapsesi voi elää vain tämän ainoan kerran. Et saa häntä (etkä puhdasta omaatuntoasi) enää takaisin jos surmaat lapsesi abortilla. Lapsesi on jo ulkoisestikin pikkuinen ihminen, ja joutuisit synnyttämään hänet kaarimaljalle.
Neljäs vaihtoehto on tietenkin myös että annat lapsen johonkin häntä kauan odottaneeseen perheeseen. Mutta en ymmärrä miksi nyt ylipäätään luopuisit lapsesta kun häntä olet kai pitkään toivonutkin.
Pidä hyvä huoli lapsestasi ja itsestäsi. Hhän on lahja sinulle, vaikka käärepaperi eli jokapäiväinen elämä hiemantummalta nyt näyttääkin.
Itse olen menettänyt useita vauvoja viikoilla 9 -12 ja muistan, kuinka erään
keskenmenon jälkeen hyvin aikaisessa vaiheessa kuului uuden vauvan
sydänäänet, ennen kymmenettä viikkoa muistaakseni. Mutta voi sitä iloa, kun
tajusi, että pieni sydän lyö jo ihan selvästi. Nyt hänkin on jo aikuinen
nuori nainen.
Olet sitten siellä töissä tai tuletko Suomeen, itse tiedät parhaiten. Ihmiset auttavat
ja ennen kaikkea Jumala, vauvan elämän antaja auttaa. Siunausta sinulle ja vauvallesi!
Selviätte. Ja pieni uusi ihminen antaa elämällesi ihan uuden suunnan. Jos teet abortin, kadut sitä loppuelämäsi.
Lapsi on parasta mitä ihmisen kohdalle sattuu. Sen tajuaa sen paremmin, mitä vanhemmaksi elää.
Selviät mainiosti. Tunnut olevan älykästä ja toimeliasta väkeä, joten miksi pelkäisit? Suomalainen yhteiskunta on turvallinen ja suojaa äitejä ja lapsia.
Ei lapsen saaminen ole nuorelle naiselle mitenkään poikkeuksellista, vaan mitä luonnollisin asia. Nyt on lapsesi ja teidän yhteisen elämänne aika.
Onnea koko perheelle.
Aika huvittavaa, taas samat neljä vakiopostausta copy/paste yhdeltä ja samalta saarnamieheltä.
Lapset voit tehdä sitten kun niiden tekeminen sinulle sopii. Jos mietit tilannetta itsesi ja mahdollisesti joskus haluamiesi lasten kannalta, lienee totuus se, että kun sinulla on ura kunnossa ja resursseja antaa muutakin kuin neljä seinää ja pyhää henkeä, kasvaa lapsistakin menestyjiä todennäköisemmin.
Ulkomaankokemus on erittäin arvostettua kun aikanaan esittelet CV:si suomalaiselle tai miksei minkä hyvänsä maalaiselle työnantajalle. Tiedäthän sen itsekin.
"Ja sinä se jaksat copypastettaa samat kulahtaneen kuvottavat valheelliset yllytystörkys joka ketjuun..sairasta"
Eihän tuossa ollut mitään yllytystörkyä, ainoastaan nimimerkin "childfreelife" mielipide.
Jokainen saa sanoa mielipiteensä niin aborttia vastustavan kuin puoltavankin. Paitsi jos tuolle linjalle mennään että aborttiin kehotus on yllytystörkyä niin silloin myös lapsen pitoon kehtus on ihan yhtä lailla yllytystörkyä. Tämä on minun mielipiteeni.
Samoin kuin adoptioon anto on yllytystörkyä.
Ihan vain mielenkiinnosta,montako naista tällä palstalla kirjoittavista on antanut lapsensa adoptioo. Epäilen ettei yhtään. Tällä palstalla adoptioon annosta jotkut puhuvat kuin jonkun vanhan esineen pois antamisesta tyyliin "jos et itse tarvitse niin anna jollekin joka tarvii".
Tällä perusteella epäilen ettei täällä kukaan ole antanut lastaan adoptioon. Minäkin, joka en lapsista välitä, pystyn jopa ajattelemaan että se vaihtoehto ei ole mikään kevyt vaihtoehto, saatikka sellaiselle äidille joka niistä tykkää ja välittää, niin se ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.
Täällä usein minun mielestäni tuo adoptiovaihtoehto esitetään hyvin kevyesti, tyyliin "kun et itse tarvi, anna pois." Ihan kuin se olis näille sanojille se ja sama, mutta onhan se tietysti ihan luonnollista jossei ole tarvinnut tuota ratkaisua tehdä, helppoa siitä silloin on puhua kun se ei itseä kosketa.
"Tällä palstalla adoptioon annosta jotkut puhuvat kuin jonkun vanhan esineen pois antamisesta tyyliin "jos et itse tarvitse niin anna jollekin joka tarvii"."
"Täällä usein minun mielestäni tuo adoptiovaihtoehto esitetään hyvin kevyesti, tyyliin "kun et itse tarvi, anna pois.""
Siellä taas tekopyhyys äänessä, kun ite oot heittäny omas roskiin kun minkäkin jätteen... ja jankkaat samaa mantraas miten se muka on niiiin kevyt ja helppo vaihtoehto ettei vaivaa yhtään vieläkään, vuosikymmentenkään jälkeen.. ja tämänhän me sitten kaikki "uskomme" ;)
"....ja tämänhän me sitten kaikki uskomme" ;)"
Minulle ihan yks hailee uskotte tai ette, se ei minun elämääni heiluta puoleen eikä toiseen.
Ja kun abortti tehdään niin roskiin menee ja takuulla ja vielä murskattuna lihasohjona. Olen kullut abortoijan kertomuksia että tapettava lapsi kohdussa yrittää paeta tappavaa instrumenttia pakenlla kohdun peräälle. Aikasemmin kokonaisena ulosvedetyt ovat jopa rapisseet roskissa.
Mitä luulet tästä jäävän omalletunnolle?
"taas samat neljä vakiopostausta copy/paste yhdeltä ja samalta"
ja sinä se jaksat copypastettaa samat kulahtaneen kuvottavat valheelliset yllytystörkys joka ketjuun.. sairasta.
Edelleenkään sulla ei ole mitään etuoikeutta sabotaasirääkyä täysin asiallisia viestejä, joten takasin tulee :) ja sun massasaastaturhakkees lähtee aina vaan poistoon :) Ole hyvä :)
Takasin tulee aina vaan :)) ja miks helevetissä täällä muidenkaan pitäs jostain säännöistä välittää kun et sinäkään.. XD