Niin, otsikko kertoo kaiken. Olen täysi-ikänen poika ja ollut koko elämäni ajan ihan yksin, täysin vailla ikäisteni seuraa. Haluaisin kaiken lisäksi jo tässä iässä löytää oman kullan jota voisin muistaa tuona päivänä. Mutta minkäs teet, kukaan ei halua olla seurassani...
Onko kohtalontovereita?
Onko kohtalontovereita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole kohtalotoveri, mutta saako kysyä miksei sulla ole kavereita? Ootko yrittänyt tutustua ihmisiin? Miksei seurasi kelpaa?
Olen toki, pienenä en onnistunut käyttäytymään kuten ihmiset yleensä vaan tapani tutustua ihmisiin olivat varsin outoja. Lähinnä yritin lähestyä pelleilyn tai kiusaamisen kautta. Nyt myöhemmällä iällä minusta on tullut todella arka luultavasti osittain noiden menneisyyden lähestymisyritysten vuoksi, joita nyt häpeän ja ajattelen ihmisten vielä muistavan minut niistä. Olen yrittänyt tehdä tuttavuutta netissä joka toki on onnistunut jollain tavalla mutta tämä taas ei ole ihan oikeaa sosiaalisuutta. Nykyäänkin voin sanoa, että asiaa minulla ei kauheasti ihmisille ole ja nopeasti se kaava jota keskusteluissa käytän ei enää toimikaan, jolloin joudun jopa turvautumaan ulkopuoliseen apuun kysellessäni, mistä ihmisten kanssa voi keskustella. Kukaan tuskin taas haluaa kuulla siitä montako videota minulla on youtubessa tai millaisia maailmanennätyksiä minulla missäkin pelissä on, tai miten viime viikonlopun hiihtolajien maailmancupeissa kävi. Ulkonäöllisesti minussa varmaan ei mitään vikaa ole, mielestäni vaikutan oikein urheilulliseltakin ulospäin.
Sun vaan täytyisi päästä eroon siitä ajatuksesta että ihmiset muistelee millainen olit joskus aikoinasi. Sitä kautta pystyisit tutustumaan ja saamaan kavereita. En usko, että kukaan fiksu ihminen alkaisi miettimään muistaako hän lapsuusajan hölmöilyjäsi, jos vaikka alkaisit juttelemaan jossakin. Ei esim. linja-autossa jutustelu ole niin vaikeaa, vaikka suomalainen asenne yleisesti onkin, että vieraille ei voisi puhua. Tai sitten se joku uusi harrastus voisi olla hyvä idea - omista kavereista iso osa on harrastuksen kautta saatuja.
Äläkä missään nimessä sulje internettiä pois vaihtoehdoista. Kyllä nykymaailmassa netinkin kautta voi löytää tuttavia, joista voi tulla ystäviäkin jos joskus pääsette tapaamaan.(:
itse olen vasta 13 mutta minulla on sama ongelma että kukaan ei halua olla lähelläni ikinä. bussissa aina minun vierus paikka jää tyhjäksi
Opiskeletko, harrastatko mitään? Se kliseinen vinkki: aloita joku harrastus. Käy vaikka salilla aluksi, jos et halua ottaa lähempää kontaktia (en tiedä kuinka yksinäinen ja tottumaton ihmisten seuraan olet). Itsepuolustuslajit saattaisivat myös olla hyvä vaihtoehto. Keskity ensin ihan kavereiden hankkimiseen, ja yritä erottaa ystävällisyys ja flirttailu toisistaan.
Oikeinkirjoitus ei tietenkään ole taattu merkki ihmisen älykkyydestä, mutta antaa silti älykkään kuvan. Siksi onkin vaikea kuvitella, ettei kukaan viihtyisi sun seurassa, tai ettei sulla olisi mitään mielenkiintoista sanottavaa!
Vai on sinulla nyt vaikeaa elämässä? Reseptihän voisi tietysti olla jokin sosiaalinen harrastus. Mutta kun olet kerran täysi-ikäinen niin menehän jätkä baariin ja pienessä hiprakassa sitten hommaat frendejä ja muijia. Ja mikä parsta; jutut tuskin siinä tilassa loppuu kesken. Think about it.
Mutta luulen et toi o vaan yks ohi aihe sun elämässä. Jos oikein pahalta tuntuu niin vaihda paikkakuntaa ja alota koko paska alusta.
Keinoja on mutta minkä toteutat?
Minkä ikäne oot ja mis päi asut?
Joku uuden harrastuksen alottaminen vois olla aika osuva? vai oliko huono vaihtoehto :) yleensähän semmossestki voi saada uusii tuttavuuksii yms..mut onhan seki tietysti siinä et,jos ei oo kauheen ulospäinsuuntautunu ihminen,ni en sit oikee tiiä :D