Mulla todettiin 9 vuotta sitten synnytysmasennuksen jälkeen vaikea masennus. Sen jälkeen on välillä ollut parempaa ja välillä huonompaa aikaa. Olen ollut pitkiä aikoja poissa avohoidosta sekä pitkiä aikoja avohoidossa. On yksi sairaalahoitokin. Mun taustoja hieman kyseltiin ja tutkittiin, tosin aika lyhyehkösti ja näin mulle tehtiin kesällä 2010 diagnoosiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ihmettelin itse kovasti diagnoosia, koska mulla ei koskaan ole ollut mania vaiheita. Enimmäkseen masennusta...9 vuotta olen syönyt erilaisia lääkkeitä. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön mulle annettiin aika vahvat lääkkeet. Sen jälkeen olen ollut välillä lääkekoukussa, en tiedä voiko johtua vahvoista lääkkeistä. Edelleen syön lääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Minua ei ole koskaan tämän 9 vuoden aikana laitettu psykiatrille, on ollut vain sairaanhoitajajia, terapeutteja ja lääkäreitä. Muutin vasta toiselle paikkakunnalle ja täällä alettiin tutkimaan enemmän sairauttani. Pääsin psykiatrille. Hän kyseli tarkasti elämästäni, olostani yms. Kukaan hoitaja, lääkäri tms ei ole noin tarkasti kysellyt. Ihmettelin miksi multa kysellään noin tarkasti, mutta se selvisi kyselyjen jälkeen. Psykiatri oli sitä mieltä että mulle on tehty väärä diagnoosi, että sairauteni ei ole kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaan jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Mulle ei ole koskaan tehty psykiatrisia tutkimuksia, mutta nyt varmaankin tehdään. Tätä olen miettinyt koko ajan, tuntuu että silmäni avautuivat. Aloin miettimään elämääni taakse päin. Ennen kun aloitin minkään lääkkeen syömisen, olin onnellinen ja mukava, tasapainoinen ja normaali ihminen. Haluaisin taas olla se sama ihminen. Olisikohan lääkkeet tehneet aivoihini jonkinlaista vauriota?? Välillä olen ihan raivohullu! Tän 9 vuoden aikana on parisuhteetkin päättyneet mun hölmöilyjeni takia. Mutta nyt olen löytänyt miehen joka on tukena, mutta on meilläkin ollut taukoja mun sekoilujeni takia. Hän ei vaan ole pystynyt olemaan lähelläni. Olen miettinyt että lopettaisin lääkkeitten syömisen ja olen puhunut siitä miehelleni. Ja hän on tukenani, mitä tahansa teenkin. Tiedän että lääkkeitten lopetuksesta tulee vieroitusoireita yms mutta eihän se loppuelämää kestä. Ja tietenkin pitää pikkuhiljaa lopetella ja lääkärihän sen määrää miten lopetetaan. EN haluaisi pilata loppuelämääni samalla tavalla mitä se on ollu viimeiset 9 vuotta...ja miten se tästä muuttuisi...Onkohan minulla mahdollisuus itse päättää että lopetan vai mitähän lääkäri tuohon sanoo? Onko kenelläkään ollut samaa tai lähes samaa tilannetta?? Haluaisin kuulla miten teillä on mennyt...
Väärä diagnoosi(ko?)
Samoja kokemuksia?
6431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Persoonallisuushäiriöt kyllä alkaa aika nuorena. En kyllä usko, että voisi alkaa yhtäkkiä onnellisen elämän jälkeen. Ehkä sinulla on "vain" masennus ja siitä johtuvia ongelmia.
Minä lopetin bipo-lääkityksen ihan itse. Muutin toiseen maahan ja olin ollut tasainen kaksi vuotta. Mulla on siis tuo bipo2 ja masennusvoittoinen (jos on...). Lopetin lääkkeet itse ja olin ilman lääkkeitä ja hoitokontaktia kolme vuotta. Oireet tuli takaisin vasta toisen raskauden aikana. Nyt oireilen mutta kunhan ne saadaan lääkityksellä kuriin ja tasaista on mennyt noin vuosi niin lopetan taas. Mulla kun ei ole ollut mitään sekoilu manioita niin uskallan lopettaa.
Hyvin todennäköisesti taustalla jokin tunne-elämän häiriö. Hyvä että asiaa tutkitaan huolellisemmin, vaikka dg ei lopulta muuttuisikaan kaksisuuntaisesta persoonallisuushäiriöstä. Muutamilla istunnoilla pystytään paneutua diagnostiikkaan kun osaava ammattilainen kartoittaa persoonan ja käyttäytymisen piirteet.
Lääkityksestä juttelet psyk. lääkärin kanssa. Bentsodiatsepiineja tai Lyricoita ei tietenkään seinään tule lopettaa, jos sellaisia käytössä.
"vaikka dg ei lopulta muuttuisikaan kaksisuuntaisesta persoonallisuushäiriöstä."
Kaksisuuntainen mielialahäiriö luetaan mielisairauksiin, ei persoonallisuushäiriöihin.
Ahaa, no kiitos tiedosta sinulle autisti 8.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialahäiriö
"Mielialahäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia, joille ominaista on pitempiaikainen muutos potilaan mielialassa. Tyypillisimpiä esimerkkejä ovat masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö."
Masennus eli kliininen depressio ei ole mielialahäiriö vaan vakava fyysisinä kiputiloina esiintyvä neurologinen sairaus, jossa psyykkinen kärsimys eskaloituu maailmanlaajuisina taloudellisina menetyksinä sekä inhimillisinä kärsimyksinä.