Mikkelissä synnyttäminen?

Mun kohdalle on osunut aivan mahtavia, ystävällisiä ja kannustavia kätilöitä. Hienosti tsemppasivat jaksamaan ja kokeilemaan eri kivunlievityskeinoja. Lääkärit vähän tympeämpiä. Osastolla olisin kaivannut synnytyksen läpikäyntiä jälkeenpäin. Imetysohjaus ok ja turvallisin mielin kotiuduttiin.

itse synnytin Mikkelissä ja kokemus oli aika karmaiseva. En halua pelotella tmv, kerron vain oman tarinani: koko raskausajan vaahdottini korkeista verenpaineista ja minua makuutettiin useamman sadan euron edestä osastolla verenpaineen vuoksi. Noh, kun olisi ollut aika synnyttää, kukaan ei enää ollut huolestunut verenpaineesta, joka oli siinä vaiheessa jo luokkaa 170/115...käskettiin vain rauhassa kotona odotella, sain synnytystä edistäviä kapseleita ja kun synnytys ei käynnistytkään, laitettiin KOTIIN...Noh, tästä vauva ilmeisesti stressaantui ja kääntyi perätilaan(oli ollut ultrassa vielä edellisenä päivänä oikeassa tarjonnassa) siinä sitten taas odoteltiin ja lapsivesi alkoi olla jo vähissä. Onneksi päivystävä lääkäri vaihtui ja päätti käynnistää kiirellisen sektion. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta olipahan melkoista taistelua, että sai lapsen hengissä maailmaan!

Kaksi synnytystä Mikkelissä takana. Ei kovin miellyttäviä oikeastaan kumpainenkaan. Kätilöiksi sattunut aika kylmäkiskoisia hoitsuja, jotka käyneet vain joitakin kertoja huoneessa ennen ponnistamista ja kivunlievitystä sai todella anella tuntikausia ja heidän mukaansa maailmaan ei mahtunut ääntä vaan kipuhuuto olisi pitänyt lopettaa. Lääkäreiksi sattui toisella kertaa harjoittelija, jota kukaan ei ennättänyt valvoa, joten jälkiompeleet mitä sattuu ja repesivät heti ekalla istumalla sekä toisella kertaa todella kovakourainen lääkäri, joka väitti lapsen mahtuvan helposti sekä sanoi edellisen kerran repaleisesta alapäästä, että:"ei sitä käytetystä uutta saa" tylysti. Lapsi tosin meinasi jäädä kuitenkin hartioistaan kiinni. Kätilöt kylmäkiskoisuudestaan huolimatta olivat onneksi todella kokeneita ja molemmilla kerroilla hoitivat varsinaisen synnytyshetken kotiin kunnialla ja luottaisin heihin seuraavallakin kerralla. Imetyksessä tosin oli selvää painostusta, kun ei matala rinnanpää antautunut heti ja kaikista ylimääräisistä välineistä kuten rintakumista syyllistettiin ja imetys lähtenyt heti kotona paremmin käyntiin, kun ei ollut painostavaa ilmapiiriä.

Molemmilla kerroilla synnyttäessäni tosin on sattunut kurjiakin hetkiä, kun synnytystä odottamaan on laitettu osastolle, jossa toinen synnytti osastolle ja toinen joutui raahautumaan synnärille osastolta lapsen pään jo syntyessä matkalla sinne. Liekö siis heitä ei oltu yhtään käyty säännöllisesti seuraamassa, kun tilanne päässyt noin pitkälle osastolla odottaessa synnytyssaliin pääsyä. Ei omasta mielestäni kovin kehuttavaa toimintaa.