Olen 19-vuotias ylioppilas ja sairaanhoitajaopiskelija ja olen saanut innostuksen vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Oikeastaan tarkoitukseni oli suorittaa asepalvelus heti lukion jälkeen, mutta oma ajatusmaailmani oli ristiriidassa armeijan ideologian kanssa. En vieläkään ole päässyt eroon ajatuksesta, että ”intissä opetellaan tappamaan toisia ihmisiä”. Jos minulla ei olisi tuota ajatusta päässäni, olisin todennäköisesti nyt tammikuussa astunut vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Mikä armeijassa sitten vetoaa minuun? Jos joskus vedän maiharit jalkaan, niin en tee sitä kilpailumielellä, vaikka kieltämättä haluaisin osoittaa, että kykenen suoriutumaan asepalveluksesta kunnialla ja tasavertaisesti miesten rinnalla. Paljon minuun on kuitenkin vaikuttanut erään jo palveluksen suorittaneen naishenkilön sanat: ”Enää en valita turhasta.” Uskon, että armeija kasvattaisi minunkin luonnettani ja haluan kehittää itseäni myös siinä suhteessa. Lisäksi merkittävä ja ehkä kaikkein suurin motiivi on tulevaisuudensuunnitelmat oman yrityksen perustamisesta, ja uskon, että armeija opettaisi tärkeitä johtamistaitoja sillä saralla. Enää puuttuu se viimeinen ja kaikkein merkityksellisin asia, joka saisi minut toteuttamaan suunnitelmani. Kertokaa minulle, miksi armeija on moraalinen järjestelmä vai onko se sitä alkuunkaan? Ei riitojakaan pitäisi ratkoa lyömällä.
Mikä armeijassa sitten vetoaa minuun? Jos joskus vedän maiharit jalkaan, niin en tee sitä kilpailumielellä, vaikka kieltämättä haluaisin osoittaa, että kykenen suoriutumaan asepalveluksesta kunnialla ja tasavertaisesti miesten rinnalla. Paljon minuun on kuitenkin vaikuttanut erään jo palveluksen suorittaneen naishenkilön sanat: ”Enää en valita turhasta.” Uskon, että armeija kasvattaisi minunkin luonnettani ja haluan kehittää itseäni myös siinä suhteessa. Lisäksi merkittävä ja ehkä kaikkein suurin motiivi on tulevaisuudensuunnitelmat oman yrityksen perustamisesta, ja uskon, että armeija opettaisi tärkeitä johtamistaitoja sillä saralla. Enää puuttuu se viimeinen ja kaikkein merkityksellisin asia, joka saisi minut toteuttamaan suunnitelmani. Kertokaa minulle, miksi armeija on moraalinen järjestelmä vai onko se sitä alkuunkaan? Ei riitojakaan pitäisi ratkoa lyömällä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Heh, ooks joku homppeli? Ei intissä mitään puppeleita katella.
En mies alkuunkaan t.heteronainen :)
"Heh, ooks joku homppeli? Ei intissä mitään puppeleita katella."
Jos noin on, niin kummallisesti se arvon vänrikki sitten kuitenkin heti automaattisesti oletti, että vapaaehtoiseksi hakeva olisi homo, semminkin kun tämä ilmaisi viestissään varsin selkeästi olevansa nainen...
Kun siihen vielä ynnää sen, että armeijassa tapahtuva piilohomostelu alkaa olla jo melko yleisesti tiedostettu fakta, niin tulee pakostakin mieleen ettet vänrikki nyt vaan koettaisi tässä tuolla turhalla uholla peitellä minkä rapun poikia itse olet...?
Sillä nyt ei ole taas vitunkaan väliä valittamisen kannalta käytkö armeijan vai et, itse valitan asioista korkeintaan enemmän intin käyneenä. Vituttaa mm. intinkäymisestään tai käymättömyydestään jauhavat ämmät, jotka luulevat että heidän ämpyilynsä pitäisi kiinnostaa ketään.
"En vieläkään ole päässyt eroon ajatuksesta, että ”intissä opetellaan tappamaan toisia ihmisiä”."
No jos tuo ajatus häiritsee sinua, niin minä suosittelisin ettet kävisi inttiä. Useimmat intinkävijäthän tuskin edes tajuaa tuota minkä sinä tiedostat häiritseväksi seikaksi, mutta se onkin juuri yksi syy sille miksi tämä nykyinen asevelvollisuussysteemi on niin syvältä; ne klopit ei edes tajua mitä varten tosiasiassa ovat siellä, joten miten niistä muka ikinä saisi uskottavia sotilaita. Sotilas on joku joka tosipaikan tullen pystyy tappamaan epäröimättä ja kenenkään joka ei usko siihen kykenevänsä ei kuuluisi mielestäni armeijaan mennä, jos uskottavalla puolustuksella on enään mitään tekemistä sen kanssa miksi meillä on armeija.
"Jos joskus vedän maiharit jalkaan, niin en tee sitä kilpailumielellä, vaikka kieltämättä haluaisin osoittaa, että kykenen suoriutumaan asepalveluksesta kunnialla ja tasavertaisesti miesten rinnalla."
Ei se intin suorittaminen tai suorittamatta jättäminen tee sinusta naisena ja ihmisenä yhtään sen parempaa tai huonompaa, joten kenelle sinä haluaisit tuon oikeastaan osoittaa? Itsellesikö?
"Paljon minuun on kuitenkin vaikuttanut erään jo palveluksen suorittaneen naishenkilön sanat: ”Enää en valita turhasta.” Uskon, että armeija kasvattaisi minunkin luonnettani ja haluan kehittää itseäni myös siinä suhteessa."
Toisille vaikutus voi olla tuo ja toisille päinvastainen. Itse olin intissä vajaan kuukauden verran, eikä minulla ole kyseisestä ajasta mitään hyvää sanottavaa. Voisihan joku tietenkin sanoa, etten vaan ollut siellä tarpeeksi kauvan, mutta kyllä minä aika hyvän yleiskäsityksen sain siitä miten se aika siellä soljuu eteenpäin kaikkea turhaa puuhaillessa ja mitä olen pitempään siellä olleilta kavereilta kuullut melko samantyyppistä ajanhaaskausta se olisi ollut loputkin palveluksesta. Lisäksi lihoin siellä ollessani ehkä kilon parin verran ja yksi kaverini kertoi kuntonsa rapautuneen kun kuntoilemaan siellä pääsi parhaimmillaan puolet siitä määrästä mitä hän harrasti siviilissä.
"Lisäksi merkittävä ja ehkä kaikkein suurin motiivi on tulevaisuudensuunnitelmat oman yrityksen perustamisesta, ja uskon, että armeija opettaisi tärkeitä johtamistaitoja sillä saralla."
Mielestäni armeijan johtamismentaliteettia ei missään nimessä kannattaisi omaksua siviilissä. Tässä maassa on johtoportaissa armeijamentaliteetin nimeen vannovia kusipäitä jo valmiiksi ihan liikaa.
"Kertokaa minulle, miksi armeija on moraalinen järjestelmä vai onko se sitä alkuunkaan?"
No ei, ei todellakaan ole.
Mitä täällä vaan haukutaan toista? Aloittajalla on hyvät pohjat lähteä inttiin. Jos oikeasti motivaatiota löytyyy niin sillä pääsee pitkälle. Se ei haittaa että mielestäsi on väärin että opetetaan tappamaan. Jos johtajakoulutusta haluat niin mielestäni kannattaisi lähteä tavoittelemaan lääkintäaliupseerin paikkaa. Sairaanhoitaja opinnoista on hyötyä koska osoitat sillä kiinnostusta lääkintään. Jos inttiin päädyt niin ei kannata valita aseetonta palvelusta. Hakeudu huoltokompanjaan. Suorita p-kausi normaalisti opetellen sotilaan perustaitoja ja aseen käsittelyä. p-kauden loppupuolella kysele mitä kautta pääset lääkintäaukkiin. Lääkintämiehet tarvitsevat asekoulutuksen ja aseen itsensä ja potilaittensa puolustukseen. Heidät lähetetään viimeisenä vaihtoehtona hyökkäykseen.
Olet lapsellinen, toisaalta inttiin menijän pitää olla juuri sellainen, mene sinne kaltaistesi joukkoon. Älyköille, edes älykkäille paikka ei sovellu, mutta se ei ole sinun ogelmasi. Armeija ei sinusta hyödy, etkä sinä armeijasta, aikaasi haaskaat, mutta mene vaan, ketä kiinnostaa. Muista pitää pääsi kiinni, jos käyt, saat typeryksen imagon muuten riesaksesi, et miesten kunnioitusta, vaikka niin luulet, miehet menevät sinne pakosta ja moni inhoaa laitosta.
"ajatusmaailmani on ristiriidassa armeijan ideologian kanssa- intissä opetetaan tappamaan toisia ihmisiä".
Mikä helvetin armeija se sellainen olisi jossa nimenomaan ei opetettaisi tappamaan, sehän juuri koko laitoksen tarkoitus on. Jos tämä kerran sotii tätä ajatusmaailmaasi vastaan niin miksi sitten edes haaveilet sinne menosta- hölmö.
Haukkuminen vaan jatkuu. Kyllä minä ainakin kunnioittaisin aloittajaa jos hän menisi inttiin ja suorittaisi sen kunnialla loppuun ilman movetusta.
Naisen paikka ei ole intissä. Vitutti ne akat jotka aina oli vempassa tai sitten hidasti marsseilla. Ei voinu kaikille antaa edes sodan ajan sijoitusta kun olivat vain painolastina. Ehkä 20 prosenttia muijista oli semmosia, keiden kanssa vois kuvitella lähtevänsä sotimaan.
"Naisen paikka ei ole intissä."
Se on sukupuolelle ihan se ja sama, kansalaisista suurimman osan paikka ei ole intissä. Itse arvioisin että kansasta maksimissaan 5-10 prossaa on sellaisia, että heidän ottamistaan armeijaan maksaisi vaivan harkita, muut sitten ovatkin jo järjestään silkkaa painolastia.
Nyrkkisääntönä pitäisin, että jos uskoisit pakon edessä pystyväsi tappamaan toisen ihmisen epäröimättä ja ilman henkilökohtaista motiivia, niin sinusta saattaisi olla sotilaaksi, mutta muussa tapauksessa älä vaivaudu.
Tietysti jos alkaa ajattelemaan noin syvällisiä. Veikkaan kuitenkin että aika moni on valmis ampumaan sen venäläisen jos tietää että se on jomman kumman kuoltava. Omantunnon tuskia sitten siitä varmasti seuraa. Naiset ei vaan tunnu käsittävän, että se armeija ei ole mikään egonbuustaus camppi, vaan siellä koitetaan koulia oikeasti toimivaa sodan ajan joukkoa. Siis ihan oikeasti opetetaan tappamaan niitä venäläisiä.
"Itse arvioisin että kansasta maksimissaan 5-10 prossaa on sellaisia, että heidän ottamistaan armeijaan maksaisi vaivan harkita"
Kas kummaa. Sen verran on juuri sosiaopaatteja väestössä.
"Veikkaan kuitenkin että aika moni on valmis ampumaan sen venäläisen jos tietää että se on jomman kumman kuoltava. "¨
Miksi on jomman kumman kuoltava, sen venäläisen tai jonkun ilmeisesti suomalaisen? Eikö tämmöinen asetelma tunnu sinusta yhtään keinotekoiselta? Minä en keksi yhtään syytä että miksi jonkun venäläisen olisi pakko ampua minut.
"Tietysti jos alkaa ajattelemaan noin syvällisiä. Veikkaan kuitenkin että aika moni on valmis ampumaan sen venäläisen jos tietää että se on jomman kumman kuoltava."
Niinhän sitä luulisi, mutta valmistaako armeijakoulutus muka sotilaitaan henkisesti tuollaiseen ratkaisuun. Vähän tuntuu ettei niin voi nykyisin tehdä, koska se ei olisi hyväksi poloisten alokkaiden psyykkiselle terveydelle. Tätäkään ongelmaa ei tietenkään olisi jos sinne oikeasti valittaisiin vaan ne potenttiaalisimmat sotilaat, eikä sitä leijonanosaa nyky"sotilaista", joka ei joko haluaisi edes olla siellä, tai sitten kuvittelee menevänsä jonkinlaiselle partioleirille...
" siellä koitetaan koulia oikeasti toimivaa sodan ajan joukkoa. Siis ihan oikeasti opetetaan tappamaan niitä venäläisiä."
Missähän armeijassa sinä olet ollut, koska ei se ainakaan siltä samalta kuulosta, jossa minä itse kävin?
Siellä ei sotimista opeteltu oikeastaan ollenkaan sinä aikana minkä siellä olin ja mitä kavereilta olen kuullut niin se varsinainen sotilaskoulutus oli myöhemminkin paitsi tosi puolivillaista, hävisi myös priorisoinnissa sellaisille hirveän tärkeille asioille, kuin vaikkapa sängyn petaamiselle...
Kyllä meille vain opetettiin sissitoimintaa, lähitaistelua, vangin sieppaamista ja ihan rehellistä tetsaamistaki. Sänkyjäkin pedattiin ja lattioita lakaistiin myös. Pääpaino koulutuksessa oli kyllä ihan oikeasti toimiminen sa-tilanteessa. Paikka oli lapin jääkäri prikaatti ja haminassa tuli pyörähdettyä myös. Mietittiin sitä että onko sen venäläisen pakko sitten päästää ilmat pihalle siitä suomalaisesta. Jos sotatila olisi päällä minä en kyllä uskaltaisi ottaa siitä selvää. Eiköhän ihmisluontoon kuulu kuitenki se, että oma henkiriepu on kovasti kalliimpi kuin sen satunnaisen vastapelurin. Ja kun on oma henki katkolla sitä (kuulemma) tekee melkein mitä vain.
Ei kyllä näillänäkymin sotaa ole tulossa eikä minun puolesta tarvitse tullakkaan.
" en kyllä uskaltaisi ottaa siitä selvää"
Ainoa milloin siitä voisi joutua ottamaan selvää, on jos leikkii pelinjohtajien antamilla säännöillä. Eli jos peli on "keltaiset" vastaan "siniset", ja pelinjohtaja sanoo että tässä leikissä keltaisten on ammuttava sinisiä ja päinvastoin, niin eikö rationaalisen ihmisen ainoa vastaus voi olla vain "painu sinä peleinesi vittuun"?
Jossain vaiheessa nationalismi nosti kielen ja valtion asioiksi joiden takia pitää tappaa ja kuolla, aivan kuten uskontojen nimissä on sodittu vuosituhansia. Kieli on kuitenkin vain pelkkä työkalu, ja valtio pelkkä pakolla palveluitaan myyvä iso bisnes. Ja se yhtenäiskulttuurikin on todellisuudessa pelkkää romantisoitua kuvitelmaa, kuinkahan moni "suomalainen" on edes lukenut sen Kalevalan? Ei tuollaisten asioiden takia terve aikuinen viitsi leikkiä typeriä ammuskeluleikkejä.
Käyppä vielä kertomassa sama Putinillekkin ja muillekin "suurille" johtajille tuo, niin ehkä saat Nobelilta pikkuisen stipendin muistoksi. Sitä odotellessa puollustusvoimia vielä tarvitaan ainakin pelotteena. Ja kukahan lienee pelinjohtaja siinä vaiheessa kun suomalainen mies päättää kostaa nakkikioskin jonossa kokemansa vääryyden lauantaina aamuyöstä ja survaisee puukon "keltaisen" tai "sinisen" keuhkoihin?
Ns. puolustusvoimia tarvitaan ylläpitämään poliitikkojen valtaa ja laiskanpulskeita kapiukkoja. Minä en tarvitse armeijaa mihinkään, eikä kukaan muukaan tavallinen ihminen.
Miksi se Putin sitten on "suuri"? Koska sinunlaisesi leikkivät tämän maailman putineiden leikkejä, samalla tehden heistä suuria. Jos et tykkää putineista, niin älä sitten leiki heidän tyhmää leikkiään.
Joo, "suuri". Hieman sarkastisesti tuon heitinkin. Mutta mitäpä jos se Puuttini huomaa tuossa illan päälle, että "Pyyhkäistäänpä poijjaat tuo suomi pois maailmankartalta". Ja huomenna sitten vieraan vallan panssarit huristeleekin helsingin kaduilla. Auttaakohan siinä sanoa, että menkääpä muualle siitä, en minä teijän leikkeihin ala.
Vähän hatusta vedettyjä nämä uhkaskenaariot taas, mutta yleensähän voimakas vastarinta aiheuttaa vain tarpeen kovempiin toimiin miehittäjän taholta. Irakissa ja Afganistanissa maa on raunioina juuri sissisodankäynnin takia, ja kaikki normaali siviiliyhteiskunnan toiminta vaikeutui tai estyi vuosiksi. Tavallinen kansa ei hyötynyt vastarinnasta mitään, tuhannet kuolivat turhaan.
Ei käytännössä ole mitään järkeä tukea "omia" puuttineita sillä varjolla että on olemassa "vieraita" puuttineita, kaikki tälläinen puuttinien tukeminen sataa aina kuitenkin niiden puuttinien yhteiseen laariin. Puuttinithan perustelevat tarpeellisuuttaan toisten puuttinien avulla (uhalla), joten ei tukemalla puuttineita päästä puuttineista koskaan eroon.
Ja ne panssarithan ampuu yleensä lähinnä jos niitä kohti ammutaan, että en tuossa tapauksessa suosittele millään KES'88 tyyppisellä ilotulitusraketeilla mennä niitä agitoimaan.
Vieläkun löytyis se yksi, ainoa ja oikea puuttini joka ottaisi tämä pallon hellään huomaansa. Joskus olen leikitellyt ajatuksella maailmasta jossa ei ole valtioita, heimoja tai muitakaan "ryhmittymiä" vaan koko väestö olisi täysin ns. homogeeninen (enkä tarkoita nyt homousgeeniä). Ehkä tietty yhteiskuntarakenne täytyisi säilyttää, sillä nykyihmiset ei älyä mikä heille on parasta. Käytännössä tämä ei tietenkään toimisi, sillä ihmisillä on tapana muodostaa ryhmiä ja tavoitella taas omaa (näennäistä) etua. Sotiminen ei ole ikinä järkevää, mutta silti se on jonkun ryhmittymän tai ainakin ryhmän johtajan edun mukaista. Toinen maailman sotahan tulee väistämättä mieleen. Kannattiko ranskisten, brittien ja oikeastaan muun euroopan antaa saksalaisille lähes vapaat kädet hommailla sodan alussa? Ei kyllä enään liity mitenkään aiheeseen, mutta tajunnan virtana on kiva kirjoittaa. Henkilökohtaisesti uskon siihen, että jos on valtio, kuuluu sillä olla työkalut myös itsensä (teoreettiseen) puollustukseen. Oltais edes sveitsin paikalla niin puoluettomuus vois toimia... Voitais natsikullalla rakentaa hyvinvointia ja vaurautta.