Hei!
Ajattelin, jos tätä kautta sais jotain tukea tai apua.
Olen 6-vuotiaan lapsen äiti. Lapsi on jo vauvana ollut poikkeavasti käyttäytyvä: helposti oksenteleva, jos ruuassa pikkuisenkin epätasaisuutta, uppoutuu omaan maailmaansa, jää tuijottamaan johonkin, ei kuule tai huomioi, mitä ympärillä puhutaan.
Reagoi hyvin vahvasti ja poikkeavasti kaikkiin koviin ääniin, kuulee hämmästyttävän tarkasti hiljaisiakin ääniä, jos ne vaan poikkeavat tavallisesta taustahälystä, ei syö ruokaa, jos se on oudon näköistä tai hajuista, ei kiipeä syliin, kiemurteli vauvana sylistä pois, eikä vierastanut ketään.
Nyt lapsi itkee tuntitolkulla lelua, joka on hävinnyt jonnekin. Piilottelee leluja esim. vessapaperin sisälle.
Ja se, mikä eniten rasittaa ja vie voimia, on aggressiivisuus. Sitä kohdistuu eskarikavereihin, sisaruksiin ja minuun. Ei isään. On sanonut, että tykkää vain minusta ja mummista. Eli rakkaimpiaan lyö?
Lapsi on käsittämättömän lahjakas taiteellisesti: hienomotoriikka aivan loistavaa, piirtää hämmästyttävän hyvin, ei kuitenkaan ihmisiä, askartelee itse suunnittelemiaan juttuja.
Voimat alkaa olla aika loppu. Lasta on tutkittu 3-vuotiaasta. Kamalimpia kommentteja on se, että lapsi tarvitsee vaan kunnon kuria. Ja meillä on kumminkin aika perinteinen tapa lapsia kasvattaa: rajoja ja rakkautta.
Ammatti-ihmisiä ei tunnu olevan töissä. Lasta tutki tunnin ajan kaksi ihmistä (toinen sairaanhoitaja, toisen ammatti hukassa), jotka eivät koskaan olleet lasta nähneet, lasin läpi seuraten ja totesivat, että ei ole asperger.
No mikä sitten!??? Mitä tässä tilanteessa enää voi tehdä. Kurjaa, kun yksi lapsi vie 90% voimavaroista ja muut saa vähän rippeitä, jos voimia vielä on.
Mistä saa apua? Mitä tehdä???
Ajattelin, jos tätä kautta sais jotain tukea tai apua.
Olen 6-vuotiaan lapsen äiti. Lapsi on jo vauvana ollut poikkeavasti käyttäytyvä: helposti oksenteleva, jos ruuassa pikkuisenkin epätasaisuutta, uppoutuu omaan maailmaansa, jää tuijottamaan johonkin, ei kuule tai huomioi, mitä ympärillä puhutaan.
Reagoi hyvin vahvasti ja poikkeavasti kaikkiin koviin ääniin, kuulee hämmästyttävän tarkasti hiljaisiakin ääniä, jos ne vaan poikkeavat tavallisesta taustahälystä, ei syö ruokaa, jos se on oudon näköistä tai hajuista, ei kiipeä syliin, kiemurteli vauvana sylistä pois, eikä vierastanut ketään.
Nyt lapsi itkee tuntitolkulla lelua, joka on hävinnyt jonnekin. Piilottelee leluja esim. vessapaperin sisälle.
Ja se, mikä eniten rasittaa ja vie voimia, on aggressiivisuus. Sitä kohdistuu eskarikavereihin, sisaruksiin ja minuun. Ei isään. On sanonut, että tykkää vain minusta ja mummista. Eli rakkaimpiaan lyö?
Lapsi on käsittämättömän lahjakas taiteellisesti: hienomotoriikka aivan loistavaa, piirtää hämmästyttävän hyvin, ei kuitenkaan ihmisiä, askartelee itse suunnittelemiaan juttuja.
Voimat alkaa olla aika loppu. Lasta on tutkittu 3-vuotiaasta. Kamalimpia kommentteja on se, että lapsi tarvitsee vaan kunnon kuria. Ja meillä on kumminkin aika perinteinen tapa lapsia kasvattaa: rajoja ja rakkautta.
Ammatti-ihmisiä ei tunnu olevan töissä. Lasta tutki tunnin ajan kaksi ihmistä (toinen sairaanhoitaja, toisen ammatti hukassa), jotka eivät koskaan olleet lasta nähneet, lasin läpi seuraten ja totesivat, että ei ole asperger.
No mikä sitten!??? Mitä tässä tilanteessa enää voi tehdä. Kurjaa, kun yksi lapsi vie 90% voimavaroista ja muut saa vähän rippeitä, jos voimia vielä on.
Mistä saa apua? Mitä tehdä???
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei kullä vaikuta aspergerilta kuvauksen perusteella.
Mitä piirteitä lapsessasi et jaksa vain johtuuko jaksamattomuutesi jostain muusta syystä kuin lapsestasi?
"En voi ymmärtää miksi lapseni on jatkuvasti intettävä jokaikisestä asiasta, tuntuu kuin hän toistamiseen tahtoisi vääntää asiat solmuun niin ettei kukaan enää voisi ymmärtää sitä mitä lapsi tahtoo alunperin sanoa, haastaa jokaista henkilöä niinpitkään että ympäristöltä hermot menee. Miksi joku tieten tahtoen haluaisi toimia näin? Psykologi ilmoitti tänään pistävänsä kätensä pystyyn kaltaisteni kanssa. MIksi? Siksikö, ettei aspergerius on sairaus, jota olisi mahdollista psykiatrisin manipulaativisin keinoin "parantaa"?"
Tarkista ensin, onko elimistössä raskasmetalleja, esim. elohopeaa.
Samalla selviää mahdolliset mineraalipuutokset.
Hiustesti esim täältä: http://www.vitamia.fi/7
tai täältä: http://www.mdd.fi/docs/Laboratoriotestit_tekstit/ravitsemus.html
Tai sitten Antioksidanttiklinikan kautta.
Joo, lapsi tuntuu kyllä aika painavalta.
En mäkään.
Mikset?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11239738
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354
Artikkeli on tarkastettu 22.10.2011
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_sivu=98&p_artikkeli=dlk00354
matti.huttunen@
Hyvä väsynyt äiti, aikas vähän on sinulle tullut asiallisia vastauksia. Itselläni on kaksi poikalasta, vanhemmalla diagnosoitu asperger ja nuoremmalla ADHD ja asperger piirteitä. Sinun lapsesi ei käyttäydy normaalisti, eikä se kuria koventamalla parane. Minun mielestäni kuvauksesi perusteella hänellä saattaisi olla juuri nimeenomaan asperger. Kun vanhempi poikani oli tuon ikäinen hän käyttäyi hyvin pitkälle samankaltaisesti. Nyt hän on 23 jo, mutta tähän ei ole päästy ihan helpolla, vaikeuksia on tiedossa. Et valitettavasti ole millään tavalla voiton puolella, joten voimia tarvitaan vielä ja pitkään. Varsinkin henkisiä voimavaroja. Kun peruskoulu alkaa ja jos hän menee m´normaalille luokalle, ei kestä kauankaan kun hän on koulukiusattu erikoisuutensa takia, tosin kuvailemasi perusteella opettaja tulee kyllä ottamaan asian puheeksi ja sitten pääsette asiassa eteenpäin. Ota koulusta tulleet palautteet vastaan, sillä he haluavat kyllä auttaa. Tee yhteistyötä hoitavien tahonjen kanssa. Tulet "törmäämään" vielä sellaiseenkin ihmeellisyyteen, että et saa helpolla diagnoosia. Nykyään ei haluta diagnosoida, koska se maksaa. Kela maksaa vammaistukea diagnosoiduille lapsille ja valtion talous ei kestä sitä. Olette diagnosoimisen jälkeen oikeutettu erilaisiin korvauksiin ja tukiin, sen takia nykyään ei diagnoosia juurikaan helpolla saa. Tämä on valitettavasti politiikkaa. TIEDÄN mistä puhun, koska olen molempien lasteni puolesta taistellut kuin leijonaemo ja asiat ovat todella vaikeita ja byrokraattisia.
Ohjeeksi lapsesi kanssa antaisin seuraavanlaisesti: ajattel, että hänen päänsä sisältö on lokeroitu. Jokaisessa lokerossa on oma asiansa, kun kerrot hänelle vaikka, että tänään syödään lettuja, hän lokeroi sen omaan lokeroonsa ja hyväksyy asian, jos menet kuitenkin muuttamaan sen asian ja sanot yhtäkkiä hänelle, että ei olekaan lettuja vaan syödäänkin jäätelöä, niin soppa on valmis, hän ei ole ehtinyt järjestämään siellä lokerossaan sitä asiaa valmiiksi. Asperger lapsille (miksei aikuisillekkin) pitää antaa aikaa sopeutua muuttuvaan tilanteeseen. Jos olet hänen kanssaan uimassa, kerro tarkkaan missä kohtaa isoviisari on kun poistutte altaasta, hän lokeroi tämän tiedon ja kun aika tulee ei ole mitään vaikeutta poistua altaasta. Kaikki asiat pitää antaa as-henkilön ensin omaksua, muutokset ovat pahasta, varsinkin nopeat muutokset. Tämän saman asian takia hän itkee myös lelujensa perään. Hän on omaksunut lempilelunsa sinne "lokeroon" eikä kestä kun sitö ei yhtäkkiä olekaan saatavilla. Kun itse ymmärrät tämän metodiikan, pärjäät hänen kanssaan paremmin. Muista myös kaikki iltapesu ja toimet, hänelle pitää antaa aikaa lokeroida jokainen asia, näin hommat sujut parhaiten. Yksi asia vielä, kuten vanhemman lapseni neurologi sanoi, sinulla on tässä lapsi, joka on omanlaisensa, hänellä on hänen luonteensa ja temperamenttinsa, sen lisäksi hänellä on yksi piirre lisää asperger, eli kaikki hänen toimintansa ei ole aspergeria vaan hänellä on myös oma luonteensa.
Pyydä myös lapsellesi koulukypsyystestit ja neuropsykologiset tutkimukset.Omalla pojallani on adhd asberger ja hänen käytöksensä samankaltaista lapsena.Lisäksi yliherkät aistit eli superkuulo ja ei tykännyt pään silittelystä koska se sattui..vaatteet ei saaneet puristaa jne..Hän sai tutkimusten jälkeen monta vuotta toimintaterapiaa ja aistiärsykkeisiin apua,Saimme myös vammaistuen pojallemme ja pääsimme kelan kustantantamina kuntoutuskursseille.Nyt on 19v nuori mies jolla kavereita ja harrastaa omia mielenkiinnon kohteitaan ja saanut kavereita sieltäkin.Osaa myös tarv.käytää korvatulppia meluissa ympäristössä.Tuetusti opiskelee ammattiin.Kotona se kasvattamien on tehty ja helppoa ei ole aina ollut mutta johdonmukaisuus palkitaan.Kyllä te pärjäätte.
ASperger ei asBerger ! Mistäs sait diagnoosin jossa ei osata erottaa Aspergerin oireyhtymään ja tarkkaavaisuushäiriöihin luettavaa ADHD:ta toisistaan? Tieto olisi todella tärkeä.
Tietysti Asbergin oireyhtymä ja lisäksi ADHD-Ne nivoutuvat toisiinsa ja joku päivä tuntuu että enempi Assipäivä jjoksus ADHD..Niuhoja piisaa :)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11271563
Ketipinor sekä huumeet pois
terv. Aspergerinfo
Hei
Isäni tuli eilen kahville ja kysyi olenko kirjottanut tähän palstalle arjestani..näytti sinun kirjoitustasi :) elän täysin samanlaista elämää 6 vuotiaan tyttöni kanssa.Tyttöä on tutkittu 2,5 vuotiaasta asti tayssin psykiatrisella lasten osastolla.Diaknoosit tähän mennessä mitä ollaan saatu on lapsuusiässä alkava tunne ja käytöshäiriö sekä triclohollomania.triclohollomania tarkoittaa karvojen nyppishäiriöö.hän on repinyt hiuksiansa vauvasta asti.on ihan mielettömästi tuntoaisti yliherkkyyttä.juuri mitään vaatteita ei suostu pitämään.tietyt vaatteet jotka menevät ainoastaan päälle.ruokaa ei syö juuri mitään.peruna ja kalapuikko juuri ainoat mitä hän syö.ruokaterapiassa oltu monta vuotta-->ei mitään apua.repii tosiaan tuppoja hiuksia päästänsä ja saa siittä mielihyvää.samalla imee kahta viimeistä sormea.saa hirveitä raivokohtauksia jotka voi kestää monta tuntia.raivo voi alkaa ihan siittä ettei löydä heti vaikka sukkaansa.mitään kontaktia sillon ei tuohon lapseen saa kun raivokohtaus tulee.ihan sama mitä yrittää.parempi vaan poistua ite paikalta.kuri ei todellakaan auta mihinkään tällä tytöllä.pahentaa vaan.paremmin kuvakortit ja keskustelu.heittää tavaroita rikkoo kaiken huutaa kun leijona satuttaa itseänsä.on ruvennut lyömää minua ja veljeään.puhuu todella rumasti.kaveri suhteet ei toimi ollenkaan.leikkii mieluiten yksin tai makoilee vaan sohvalla.sitten on taas päiviä kun vetää kun viipperä ja hyppii joka paikasta juoksee ,hölmöilee eikä rauhotu millään.juuri viikonloppuna hyppäsi parvisängystään alas ja nauroi päälle.ei anna kenenkään koskea se n tavaroihin ja niillä on tietty järjestys.ei kestä kovia ääniä eikä hälinää ja kuule kaikki hiljaisetkin äänet.vaatii kokoajan huomioni kotona jos en sitä anna kun vaikka tyhjennän tiskikonetta saattaa hokee karjumalla äitiä koko sen ajan ja kaadella tavaroita.ulkona emme voi käydä pakkasella koska lapselle ei saa päälle tarpeeksi vaatteita.ainoastaa yksi tietty paita ja housut ja aina samat sukat.pikkuhousuja ei käytä.vaatteita ei missään nimessä saa vaihtaa tai ei päästä ulos ollenkaan.tyttö on aivan mielettömän hyvä piirtämään ja askartelemaan.siirtymätilanteet hankalia.täytyy edellisenä päivä ilmottaa että menemme illalla viemään koiraa tai kauppaan tai muuta muuten ei onnistu lähteminen eikä välillä onnistu vaikka olisi asian sanonut.kaupassa ei mielellään käy ollenkaan koska siä on hälinää ja paljon ihmisiä.voisin kirjottaa vaikka kuinka paljon mutta laitoin tähän nyt tälläin nopeasti :) toiminta terapiassa ollaan oltu 2 vuotta ei mitään apua ja nyt pitäisi tayssissa alkaa joku psykoterapia..ja edelleen tutkitaan onko autismia tai aspergeria ..diaknoosit on vaikea saada varsinkin kun lapsi vielä niin pieni.tayssissa ollaan tosiaan monta vuotta tutkittu ja lääkäri sanoi että vasta 6 vuotiaasta eteenpäin ehkä kouluikäsestä vasta saa diaknosoitua oikean diaknoosin.tayssiin lastenpsykiatriseen hoitoon olemme päässeet yksityisen lääkärin kautta kun neuvolassa ja terveykeskuksessa asiaa ei otettu vakavasti.
ei muutakun pitkää pinnaa :) täälläkin ollaan todella väsyneitä :( voin jatkaa kanssasi keskustelua aiheestä vaikka sähköpostitse jos haluat :)
Voi miten ´harmillista, että ette ole saaneet apua. Meillä pojan 7v kanssa elämä tuntuu ruusuiselta teihin verrattuna! Hyvin ollaan saatu apua ja tukea. Asperger ja ADHD todettu 4.5 vuotiaana. Käytöshäiriöt huomattavasti vähäisempiä. Samankaltaisuutta kyllä teidän lapsiin löytyy, vaan hiukan iisimpänä versiona.Voimia arkeenne!!! Tays on myös meillä hoitava taho!
3
Voisiko olla ADHD...?
Lääkärille kannattaa ensin kertoa asiasta. Voit aloittaa tavallisesta, esim neuvolalääkäristä, joka ohjaa eteenpäin tutkimuksiin. Jos on varaa, voit suoraan varata ajan neurologille.
Joku neurologinen ongelma voi olla.
"Lasta on tutkittu 3-vuotiaasta. Kamalimpia kommentteja on se, että lapsi tarvitsee vaan kunnon kuria. Ja meillä on kumminkin aika perinteinen tapa lapsia kasvattaa: rajoja ja rakkautta.
Ammatti-ihmisiä ei tunnu olevan töissä. Lasta tutki tunnin ajan kaksi ihmistä (toinen sairaanhoitaja, toisen ammatti hukassa)," Sairaanhoitajan ammattitaito ei tähän nyt kyllä riitä!
Onko vain kerran tutkittu? Onko kukaan muu kuin sairaanhoitaja tutkinut?
Neurologi ja psykiatri olisivat oikeita asiantuntijoita.
Helppohan se on antaa kurinpito-ohjeita sivusta, mutta erittäin epäempaattista myös!! Jatka etsintää avun saamiseksi.
“Lääkärille kannattaa ensin kertoa asiasta. Voit aloittaa tavallisesta, esim neuvolalääkäristä, joka ohjaa eteenpäin tutkimuksiin. Jos on varaa, voit suoraan varata ajan neurologille.
Joku neurologinen ongelma voi olla.
Lasta on tutkittu 3-vuotiaasta. Kamalimpia kommentteja on se, että lapsi tarvitsee vaan kunnon kuria. Ja meillä on kumminkin aika perinteinen tapa lapsia kasvattaa: rajoja ja rakkautta.”
-Oireenmäärittely ei ole yksinkertaista, siihen tarvitaan ammattitaitoinen neuropsykiatrian ammattilainen, johon kannattaa panostaa mikäli lapsen mahdollisuuksia toimia tulevaisuudesa tasavertaisena kansalaisena yhteiskunnassamme pidetään tärkeänä.
Asperger-lapsen "oireiston" kuitenkin voi saada hallintaan hyvinkin yksinkertaisin keinoin, koska Asperger-henkilö on tavallista kykenevämpi vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa verrattuna perinteisiin autisminkirjoin “häiriöläisiin“.
"Onko vain kerran tutkittu? Onko kukaan muu kuin sairaanhoitaja tutkinut?
Neurologi ja psykiatri olisivat oikeita asiantuntijoita.
Helppohan se on antaa kurinpito-ohjeita sivusta, mutta erittäin epäempaattista myös!! Jatka etsintää avun saamiseksi."
-Se, kuinka lapsesi oirehdinnasta kerrot lääkärille, kannattaa analysoida/muotoilla hyvin tarkasti jo etukäteen.
Kuinka soveltaisit käytäntöön lapsenkasvatuksellisessa mielessä "rajat ja rakkauden"?
"Ammatti-ihmisiä ei tunnu olevan töissä. Lasta tutki tunnin ajan kaksi ihmistä (toinen sairaanhoitaja, toisen ammatti hukassa)," Sairaanhoitajan ammattitaito ei tähän nyt kyllä riitä!"
-Sanaton
"Kuinka soveltaisit käytäntöön lapsenkasvatuksellisessa mielessä "rajat ja rakkauden"?"
Rajat vedetään lapsen erityistarpeiston mukaan. Eli, se mitä lapsi perustarpeiltaan hyvinvoidakseen vaatii ja mikä ei ole vanhempien kasvatuksellisten periaatteiden kanssa edellisen vuoksi ristiriidassa, näiden kombinaatiota voidaan pitää lastenkasvatuksellisessa mielessä lapsen kannalta minimaalisimpana yrityksenä täyttää hänen senhetkisiä tarpeitaan.
Kaikki, ihan jokainen asia, yksityiskohta lastenkasvatuksessa tulisi lähteä lapsesta käsin eli jokaisessa asiassa tulisi kuulla vain ja ainoastaan LASTA. Varsinkin autisminkirjon kyseessäollessa tämä olisi erityisen tärkeää huomioida.
Mä en jaksa sitä, että "virallinen AS-PALSTA on täynnä mulkkuja, kieroutuneita, persoonallisuushäiriöisiä joiden annetaan jatkaa ajaa autisminkirjolaisten asioita antamalla epärelevantti kuva koko autisminkirjosta ja josta Autismiliittokkin hallituksen jäsenineen jo aikapäivää sitten itsensä irtisanoutti.
Mä en jaksa sitä, että suomifoorumilla samoin kuin Autismiliitossakin ylläpidetään kuvaa neurologisesti erityislaatuisesti ympäristönsä kokevista ihmisistä kuitenkaan heitä mitenkään osaamatta käytännössä tukea sellaista kuvaa joka ei pidä paikkaansa. ****. Kuinka monta sataa vuotta pitää odottaa joihinkin käytäntöihin tulevan parannusta???
Faktahan on, ettei asioita saada koskaan siihen malliin hoidettua että ne jotka apua odottavat ja todella sitä tarvitsisivat sitä koskaan tulevat saamaan.
En mäkään.
Kaikki minua viime vuosina hoitaneet psykiatrian "ammattilaiset" laittoivat tänään puhelimensa yhtäaikaisesti kiinni lukuunottamatta niitä jotka olivat henkilöhistoriaani jo vuosikymmeniä sitten perehtyneet. :)))
C
Puhelimeni osoitteistoon ei jäänyt enää kuin muutaja tärkein yhteistyötaho, joita en KOSKAAN tule poistamaan. Näihin kuuluu muutama psykitrian alan ammattilainen, neuropsykiatri (dos.) sekä tämänhetkinen terveyskeskuslääkärini (endrokrinologi; vain yksityisvastaanotoilla).
Joo jä MÄ EN ***** VAAAAAAAAAN ENÄÄ JAKSA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
en voi enää enää käydä kirjoittamassa muilla suomifoorumin palstoilla koska niitä lukiessa ahdistus kasvaa mittasuhteisiin joka ei ole enää ihmisen käsityskyvyn rajoissa..l!
Mä en jaksa tuota aloitusta autistisen lapsen pakko-oireet johon joku yritti vastata asiallisesti mutta joka mitätöitiin samantien.