lähde: http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2013/02/12/Eerola hyökkäsi, kun tietämys loppui/2013315181521/69
Eerola hyökkäsi, kun tietämys loppui
12.2.2013 4:00
On vaikea keskustella asiapohjalta sellaisen henkilön kanssa, jonka puheiden läpilyövänä teemana on asioiden vähättely tiedon kustannuksella. Kun tieto loppuu, tällainen henkilö on taipuvainen kääntämään itse asian päälaelleen ja tarttumaan johonkin epäolennaiseen, joka kääntää keskustelun suunnan muualle. Näin teki mielestäni Juho Eerola (ps.), kun hän kommentoi väkivaltaista hyökkäystä, joka tapahtui ”Äärioikeisto Suomessa” -nimisen kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylässä.
Kirja pureutuu tiukasti radikaalioikeiston historiaan ja sen yhteyksiin perussuomalaisuuteen. Ei olekaan ihme, että kirjan syväluotaus ja ansiokkaan tutkimuksellinen luonne ovat hermostuttaneet niitä tahoja, jotka ovat käsittelyn keskiössä, koska aihe on sekä lähihistoriaa että tätä päivää, ja kirjassa mainitaan useita henkilöitä myös nimeltä.
Onko niin, että jos Suomessa kirjoitetussa kirjassa mainitaan sana ”äärioikeisto”, niin kirjan esittelytilaisuuksiin on järjestäjien varustauduttava suurin piirtein poliisivartioin ja metallinpaljastimin. Tähänkö on tultu Suomessa?
Juho Eerola on pyrkinyt kovasti ottamaan etäisyyttä menneisyyteensä Suomen Sisussa, ja hänen antipatiansa kirjan sisältöä kohtaan purkautuivat nyt hyvin odotetulla tavalla. Kun tietämys ei riitä, on turvauduttava hyökkäykseen ja käännettävä asian päinvastaiseksi — ja sillähän jo pääseekin otsikoihin.
Kirja osui arkaan paikkaan. Aihe tulee liian lähelle perussuomalaisia.
Eerola hyökkäsi, kun tietämys loppui
12.2.2013 4:00
On vaikea keskustella asiapohjalta sellaisen henkilön kanssa, jonka puheiden läpilyövänä teemana on asioiden vähättely tiedon kustannuksella. Kun tieto loppuu, tällainen henkilö on taipuvainen kääntämään itse asian päälaelleen ja tarttumaan johonkin epäolennaiseen, joka kääntää keskustelun suunnan muualle. Näin teki mielestäni Juho Eerola (ps.), kun hän kommentoi väkivaltaista hyökkäystä, joka tapahtui ”Äärioikeisto Suomessa” -nimisen kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylässä.
Kirja pureutuu tiukasti radikaalioikeiston historiaan ja sen yhteyksiin perussuomalaisuuteen. Ei olekaan ihme, että kirjan syväluotaus ja ansiokkaan tutkimuksellinen luonne ovat hermostuttaneet niitä tahoja, jotka ovat käsittelyn keskiössä, koska aihe on sekä lähihistoriaa että tätä päivää, ja kirjassa mainitaan useita henkilöitä myös nimeltä.
Onko niin, että jos Suomessa kirjoitetussa kirjassa mainitaan sana ”äärioikeisto”, niin kirjan esittelytilaisuuksiin on järjestäjien varustauduttava suurin piirtein poliisivartioin ja metallinpaljastimin. Tähänkö on tultu Suomessa?
Juho Eerola on pyrkinyt kovasti ottamaan etäisyyttä menneisyyteensä Suomen Sisussa, ja hänen antipatiansa kirjan sisältöä kohtaan purkautuivat nyt hyvin odotetulla tavalla. Kun tietämys ei riitä, on turvauduttava hyökkäykseen ja käännettävä asian päinvastaiseksi — ja sillähän jo pääseekin otsikoihin.
Kirja osui arkaan paikkaan. Aihe tulee liian lähelle perussuomalaisia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eerola tekee kaikessa sen että kääntää itselleen sopivaksi asian kun asian, siitä tulee lempinimi kierola. Näsäviisastelulla ja populismilla se on päässyt siihen missä nyt on, mutta nopeaa nousua seuraa myös lasku.