Lännenratsastus

Saattaa riippua tallistakin mihin siinä pyritään, mutta eräällä lähitallilla jossa sitä harrastettiin, ratsastus perustui lähinnä painoapuihin. Pohkeita ei juurikaan käytetty, ja kun käytettiin, lähinnä hipaisutaktiikalla, ja ohjat olivat enemmänkin koristeena kuin käyttöä varten. Pysähtymisiin ja käännöksiin käytettiin painoapuja, ei ohjia, oli askellaji mikä hyvänsä.

Samoin yksi siihen kuuluva juttu on normaalia hitaampi ravi, sellainen verkkainen jolkottelu jota hevoset voisivat jatkaa tuntikausia väsymättä. Kilpailuissa (helpoissa luokissa) tämä vaaditaan, ja tarkoitus on saada hevonen kulkemaan mahdollisimman tasaisesti samalla hitaalla vauhdilla mahdollisimman rennosti ja niin ettei ratsastajan tarvitse antaa sille mitään eteenajavia apuja. Hevosen tulee jatkaa automaattisesti samaa askellajia ja nopeutta aina siihen asti kunnes ratsastaja käskee sen tehdä jotakin muuta. Normaaliratsastuksessahan ratsastaja antaa hevoselle toimintaohjeita pitkin aikaa, mutta lännenratsastuksessa hevosen odotetaan jatkavan liikettä omin päin kunnes toisin sanotaan. Siinä ei todellakaan tarvitse kuin istua.

Myöhemmin kuvioihin tulevat erilaiset "temput", kuten se, että hevosen täytyy hyväksyä hermostumatta vaikka kahisevan sadetakin pukeminen selässä, tai sen täytyy osata toimia niin että ratsastaja saa avattua portin selästä käsin ja myös suljettua sen. En oikein tiedä mitä kaikkea siihen kuuluu, sekin voi riippua tallista. Sitten ovat nämä tynnyriratsastukset joissa kierretään kolmen tynnyrin ympäri mahdollisimman nopeasti, ja lassoleikit jotka käsittääkseni ovat edistyneempää touhua jota ei alkeisryhmissä opeteta.

Muutaman kerran sitä kokeilin sekä omallani että tallin hevosilla, ja hyvin helpolta se tuntui verrattuna "normaaliin" ratsastukseen. Hyvällä kouluratsulla pystyy tekemään sen mitä keskiverrolla lännenratsullakin (paitsi paimentamaan karjaa), mutta jos hevonen on opetettu pelkkään lännenratsastukseen, se ei koulukentällä pärjää.

Ihan hauskaa vaihtelua normiratsasteluun, mutta saattaisi käydä tylsäksi pidemmän päälle, lajia sen kummemmmin pilkkaamatta. Ei vain ole minun juttuni, joten älkää nyt harrastajat hermostuko!

Ja yksi asia on sitten ne "hevosmiestaidot", missä esim hevosen tulee seurata ihmistä irrallaan, kääntyä kun ihminen kääntyy ja pysähtyä ja taas lähteä liikkeelle ihmisen mukana, sekä pysyä paikallaan irrallaan jos ohjien pää lasketaan maahan, siitäkin huolimatta, että ihminen kävelisi pois hevosen luota. En nyt tiedä lasketaanko niitä juttuja ratsastukseen kun ihminen kerran on maassa, mutta ne ovat osa tuota lännentouhua kuitenkin.

Kaveri25, en tiedä tuliko tuossa nyt mitään uutta esille; toivottavasti saat vastauksia niiltäkin jotka ovat sitä itse oikeasti harrastaneet muutenkin kuin kokeilumielessä!
Saisit tarkempia vastauksia kuin mitä minä pystyn antamaan.

Kiitos hyvästä vastauksesta lampinajadi !!! :D

Tiedä hyvästä... Jollain muulla tallilla voi olla ihan eri systeemit. Sen takia olisikin hyvä jos joku lännenharrastaja vastaisi kysymykseen. En tiedä kuinka suuri osa kertomastani on yleistä ja mikä tallikohtaista tyyliä. '

Mutta kiitos! Hyvä jos sait edes osviittaa. :)

Ohjat ovat joko löysänä tai kevyellä tuntumalla, mutta ylimääräistä suun nypläämistä pyritään välttämään (suussa on myöskin kovat kanget, joten pienikin hipaisu kyllä tuntuu jo).
Hevonen kääntyy vaivattomasti painoavuilla ja pysähtyy vaikka täydestä laukasta sanomalla "whoaaah" ja nojaamalla taaksepäin jalat edessä.
Ravikäsky annetaan pohkeella ja kielen naksautuksella, laukka samaten tutuilla pohjeavuilla ja kunnon maiskautuksella.

Väistöt, etu- ja takaosakäännökset, laukanvaihdot tms menevät kuin vettä vain. Lännenhevonen tottelee apuja ja siirtelee jalkojaan sinnepäin kun ratsastaja haluaa, eikä kysele miksi.

Kun vertaa "normaalia" ratsastuskoulun rivihevosta ja suht.koulutettua lännenhevosta on ero kyllä suuri ennenkaikkea ratsastajan kuuntelemisessa :)