Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö johon syön tällä hetkellä ketipinor 600mg/ilta.
Työkkärissä tästä ei tiedetä.
Olen työtön ja työkkärissä kovasti tarjoavat sosiaali- ja terveysalaa..
Päiväkotia he kovasti tarjoavat työkokeilu-paikaksi.
Uskon, että pitäsin siitä työstä.. mutta mahdanko olla hieman liian epävakaa lasten pariin. Myös työ nuorten parissa kiinnostaa, mutta onko turha harkita edes työskentelyä nuortenkodissa.. Itse olen sellaisessa myös hetken nuorena ollut.
Vaikean masennusjakson aikana olen kaikenlisäksi viillellyt käteni pahaan kuntoon. Eli lienee turha edes hakea sosiaali- ja terveysalan koulutukseen?
Kokemuksia? Muita bipoja jotka työskentee lasten/nuorten parissa?
Työkkärissä tästä ei tiedetä.
Olen työtön ja työkkärissä kovasti tarjoavat sosiaali- ja terveysalaa..
Päiväkotia he kovasti tarjoavat työkokeilu-paikaksi.
Uskon, että pitäsin siitä työstä.. mutta mahdanko olla hieman liian epävakaa lasten pariin. Myös työ nuorten parissa kiinnostaa, mutta onko turha harkita edes työskentelyä nuortenkodissa.. Itse olen sellaisessa myös hetken nuorena ollut.
Vaikean masennusjakson aikana olen kaikenlisäksi viillellyt käteni pahaan kuntoon. Eli lienee turha edes hakea sosiaali- ja terveysalan koulutukseen?
Kokemuksia? Muita bipoja jotka työskentee lasten/nuorten parissa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei,
Kyllä niitä paljon on kun ennenvanhaan ei testattu sen kummemmin hakijoita vaan kaikki vaan töihin, mutta en kyllä suosittele sotea mielisairaalle. Ihme jos ei ole huomioitu haastatteluissa ?
Ehkä joku taiteeseen liittyvä ala sopisi paremmin muttei ihmisuhd työ koska et koskaan parane mielisairaudestasi.
Ei ole työkkärin ns. normaali työntekijä eikä ammatinvalinta-psykologikaan kysellyt mitään mielenterveydestä. Eikä muustakaan siihen liittyvästä.
Kovasti vain yritetään tyrkätä päiväkoteihin tms.
Itsellä kuitenkin joku pieni järjen ääni päässä pistää vastaan.
Vaikka asiakaspalvelutyötä haluaisinkin tehdä, niin ehkä joku muu ala lienee bipolle parempi. Joku sellainen missä ei ainakaan ole vastuussa toisesta ihmisestä.
Välillä kuitenkin on niitä kausia, että ei oikein meinaa edes omasta itsestä huolehtiminen onnistua ja pelkkä suihkussa käyminen on haaste.....Joten tuskin muista huolehtiminen ainakaan sen paremmin voisi sujua... :/
Mä sairatuin kesällä bipolaaritautiin. Olen hoitoallalla työseknnellyt viimeiset 11v.
Minulle oli ainakin päivänselvää, etten hoitoalalla jatka. Ensinäkään en kestä ihmisiä, toisten arvostelua, sitä kiirettä ja tunnelmaa hoitoalalla.
Mä haaveilen eläkkeelle pääsystä. Ei eläkkeen määräkään ratkaise vaan kysessä olisi sellainen ympyärän sulkeutuminen. Eläkkeelle pääsyn jälkeen saisin olla sairas rauhassa ja keskittyä elämään tätä elämää näillä mahdollisuuksilla.
Minulla on bipo II lisäksi liuta pers.häiriöitä ja psykoottista masennustakin olen sairastanut.
Eikö sosiaali- ja terveysalalle hakiessa katsota hakijoiden kädet läpi juuri viiltelyn takia? Eikö se jo pelkästään kerro, että hakia ei ole sopiva alalle...... :0
Ihana provo taas. Voi näitä idiootteja. Mistä niitä oikein tulee? Terv. bipo-sairaanhoitaja
Itse olen tuo ylempi sh joka kesällä sairastui. En tiedä miksi minulle oli heti selvää, etten hoitotöitä tee missään muodossa.
Seroquel Prolong viimeistään huolehtii siitä ettei muisti toimi, olen väsynyt, ajatus tahmaa jne.
Tosin minun masennukseni pääsi psykoosiin saakka ja koin ympäröivän maailman taistelevan minua vastaan -> tämä on jättänyt minuun valtavan ihmispelon ja epäluuloisuuden. Minä en ainakaa pysty työskentelemään missään ryhmissä/tiimeissä. Erittäin kiusallisena koen ihmisten kanssa olemisen.
Ehkä nämä ovat niin henkilökohtaisia juttuja?
Ei mielisairaita valita hoitoalan kouluihin.
Hakijat testataan ja siinä paljastuu sairaus ja jos jotensakkin pääsee luiskahtamaan valinnoista, niin se on petos ja siitä seuraa jopa vankilatuomio.
Ootkos hieman tyhmä? Aika monet meistä hoitajista on sairastunut koulun käymisten jälkeen. Ja siitä ei tosiaan vankilaan joudu vaikka väittäisi olevansa terve. Miten bipous muuten näkyy niissä testeissä? :D Siellä oli psykologin haastattelu, jossa he eivät edes kysyneet onko joskus ollut masennuksia yms. Kirjallisissa testeissä oli Englannin ja Ruotsinkieliset osiot, matemaattisia juttuja testattiin. Kerrotko vielä et missä kohtia se bipous niissä testeissä näkyy? Taas joku vajakki eksynyt palstalle selittemään.
Toki varmasti on bipoja sairaanhoitajiakin, mutta ovatko he olleet kouluaikana jo?
Uskon, että sairaus on alkanut vasta työelämässä...
Itse en voisi kuvitella bipoa hoitamaan ketään. Aloittaja varmaan tarkoitti, että kuinka moni en sairastumisen jälkeen oikeasti hakeutunut hoitoalalle.....
Kyllä se riippuu ihan sairauden laadusta et sopiiko hoitotyöhön vai ei. Jatkuvasti maniassa oleva henkilö ei taatusti sovi. Tai ei yleensäkään ihminen jolla on pahaa maniaa vaikka sitä olisikin harvemmin. Vahvat lääkitykset ovat myös sellaisia ettei tarkassa työssä voisi olla. Masentunut nyt ei töitä jaksa tehdäkään. Mulla on se tilanne ettei hypomanioita tule kovinkaan usein ja ne kestää sen parisen viikkoa. Ja mulla on onneksi säännöllinen työaika. Sen mitä itse tunnen toisia hoitaja-bipoja niin monet on sairastuneet vasta koulutuksien jälkeen. Itselläni oli masennusta koulujen aikana mutta sain onneksi koulut käytyä kunnialla.