Elämä ei ole muuta kuin työtä

Hommaa psykoosi tai vakava mielisairaus niin kyllä elämä onkin nopeasti mielenkiinoista. Itse olen skitsofreenikko ja unelmani on juurikin sellainen elämä mitä kuvasit. Se että olis töitä ja elämä olis tasapaksua. Nyt elämä on jatkuvaa taistelua.

Kaipaat jotian uutta elämääsi ja jaksamista töissä. Oko yleiskuntokin päässyt uupahtamaan kun väsyttää ja voimat ovat vähissä. Ala ensi töiksesi liikkua: rivakoita lenkkejä, alussa kevyemmin ja asteittain liää nopeutta ja pituutta. Myös voimistelu kannattaa. Syötkö terveellisesti. Jos huono yleiskunto son syynä tylsyyteen ja voimattomuuteen. Jospa aloittaisit jotain pientä hyväntekeväisyysjuttua. Elämö menettää tarkoituksen jos elää vian itselleen.

Itse en ole tällä hetkellä töissä, mutta työt alkaa pian. Täytyy sanoa, että huolestuttaa itseäkin miten jaksaa olla töissä 8h jokaikinen päivä. Silloin kun olen ollut töissä niin tuntuu ettei millekkään muulle riitä enää aika, kun tekee jotain vastenmielistä niin aika matelee töissä, mutta vapaa-aikana menee salamannopeasti. Tästä tuleekin sellainen fiilis, että elämä on pelkkää työtä kun vapaa-aikana ei oikein ehdi tekemään mitään ja kohta täytyykin taas lähteä töihin.
Koulusta on helppo lintsata vaikka pari päivää viikossa, mutta töissä tuo ei enää onnistu.
Luulenpa, että oma ratkaisu ongelmaan olisi tyttöystävän saaminen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

KiiraK25, mulla sama juttu.

Elämä on nyt sairaslomaa ja työkyvyttömyyseläke alkaa 1.6.2013. Oravanpyörässä ei ole pakko olla jos ei sitä halua.

Elämä tuntuu todellakin olevan pelkkää työn tekoa ja suorittamista päivästä toiseen. Olen myöskin sinkkunainen enkä jaksaisi enää töiden jälkeen harrastaa mitään. Minulla on aiemmin todettu keskivaikea masennus ja paniikkihäiriö johon on lääkitys, mutta en oikein tiedä on lääkkeestä mitään apua kun ne väsyttää kovasti. Välillä tuntuu että pitäisi jäädä sairaslomalle kun tuntuu ettei jaksa enää. Tuntuu että töissäkin vaaditaan kamalasti koko ajan eikä omille tunteille jää yhtään tilaa.

Minä en jaksaisi töiden jälkeen kuin vain maata. Itseasiassa en jaksaisi koko töitä.

Nyt on tullut aika sinun irtisanoa itsesi duunista tai mikä vielä parempaa, hanki potkut niin et menetä mitään työttömyysetuuksia.

Mutta, niin, oikeastaan tahdoin vain suositella kokeilemaan jotain uutta, ja tietysti se työttömyyskin voi olla ihan uusi juttu.

Lähde elämysmatkalle leipäjonoon!

Hah, ei ehkä niin pitkälle tarvitse mennä, mutta kuitenkin jotain uutta kannattaa kokeilla.

Entä jotain kauan sitten kadonneita nuoruuden harrastuksia, josta joskus olet saattanut ammentaa merkitystä ja vitaalisuutta elämääsi, onko sellaisia olemassa?

Entä vaikkapa puutarhanhoito ja kannabiskasvien hupaisan mukava kasvatus?

Entäpä jos löytäisit sisäisen kirjailijan äänesi ja alkaisit työstämään huikean hyvää proosarunoutta?

Entäpä jos kävisit kirjastossa ja lukisit jonkun hyvän romaanin, korkkaisit tulevan joutilaisuuden (työttömyyden) käyntiin rennosti lukemalla vaikkapa Salman Rushdien Maa hänen jalkojensa alla kirjan tai jonkun muun hyvän.

Entäpä vaikka entheogeenit, ne ravistavat maailmankuvaa voimakkaasti ja saavat sinut näkemään/ kohtaamaan jotain uutta väistämättä? Katso esim. tää klippi nuoresta neidosta, joka haaveilu näyttelijättären urasta mutta hylkäsi haaveensa totaalisesti kun oli saanut kokea ayahuasca tripin...

https://www.youtube.com/watch?v=CAXRnFSa03s

Valaistuminen.

Eläkkeeseen tarvitaan vakava masennus, keskivaikeaa masennusta ei noteerata.

Heh joo, samat samat.
Tuskalla vääntää viikon ankeeta duunia ja odottaa mukamas vapauttavaa viikonloppua, mutta näin se vaan on taas ohi kuten tänäänkin huomasin ja yhtään ei tunnu pirteemmältä. Miksi edes oikeen teen tätä? Huomaan myös suorastaan toivovani että joutuisin taas lomautetuksi. Rahaa on säästössä eikä ihan heti tulis ongelmaa vaikka loppuis työt hetipaikalla enkä saisi mitään tukirahoja. Miksi edes kerään tuota rahaa säästöön, kun en osaa sitä mihinkään käyttää? Tai enemmänkin en näe syytä ostaa mitään mitä en tarvitse. Ruokaa vaan ja puhtaanapidon välttämättömyyksiä. Autoakaan en tarvisi kalliine maksuineen ja korjauksineen ellei tarvisi käydä töissä, joten sen kanssa homma on täys noidankehä.

Ihmisiä en pahemmin jaksa katella työajan ulkopuolella, siksi en ole pitkiin aikoihin osallistunut mihinkään duunin yhteisiin juttuihin. Kavereita on tasan 1 jonka kanssa tulee alkoholisoiduttua muutaman kerran vuodessa, sekin aina sama tympeä rutiini lähinnä kaverin aloitteesta, itseä ei sekään niin nappaisi koskaan ja tuntuu lähinnä rasittavalta velvoitteelta.

Yhtä venaamista vaan koko elämä. Millon on viikonloppu, millon pääsis pidemmälle lomalle, millon on elämä ohi ja makaan haudassa.

KiiraK25

Oletko käynyt työterveydessä juttelemassa työssäjaksamisestasi? Työterveyshuollossa tilannettasi mietitään kokonaisvaltaisesti ja todennäköisesti saat sieltä eri vaihotoehtoja tilanteeseesi.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että mieli virkistyy, kun välillä ottaa uuden suunnan työelämässä eli lähtee pois sieltä tutuista ja turvallisista kuvioista. Minä vakuuttelin itselleni ja muille vuosikaudet,että mulla on mukava työ, jossa viihdyn. Kun lähdin siitä rohkeasti muualle, huomasin,että olin ollut pitkään helvetin väsynyt tuossa työssä ja se vaikutti myös arkielämääni todella paljon.

Moi Kiira

Tuttu juttu. Duunissa ei sinänsä mitään vikaa eikä duunikavereissa mutta kun ei ole uraohjus niin duuni on se välttämätön paha joka mahdollistaa erilaisia juttuja.

Ihan perusjuttu mikä jeesaa pikkasen tossa harmaassa arjessa on tuo "typerä" positiivinen ajattelu. Joopa joo, periaatteessa ihan hevonkukkua mutta kokeile piruuttais, ei siitä ainakaan haittaa oo !
Jos kerran on pakko ( tai on siis päättänyt ) olla duunissa ( eikä oo varsinaisesti paskahomma ) niin voihan sinne lähteä ajatuksella että "ihan jees teen tästä hyvän päivän itselleni". Parempi sekin kun että ajattelee jo aamulla sängysssä että voi v. taas tätä samaa.
Jos sulla on mahdollista tehdä puolisalaa jotain omia juttuja kuten kirjottamista tms duunissa niin sehän on piristystä arkeen. Ei kaikkien ole pakko olla uraohjuksia tai rakastaa duuniaan.

Ei tuo aina päivää aurinkoiseks tee ja kyllä meikäläinenkin laskeskelee päiviä eläkkeeseen tai varhaiseläkkeeseen, mutta ei se ainakaan päivää huononna.

Jos sulla on joku harrastus josta todella tykkäät niin käytä aikaa siihen, tai keksi jokin uus. Turha netissä surffailu tai töllön turha katseleminen ei ainakaan piristä pidemmän päälle.
Jos tykkäät musasta, niin kuuntele mistä diggaat, käy keikoilla jos mahdollista tai vaikka tsekkaa livekonsertteja videolta mieluummin kun töllön tavallista aivotonta pskaa.

Sanoit käyväsi lenkillä viikonloppuna.Loistavaa. Kokeiles kävelyä / lenkkeilyä duunipäivän jälkeen ! Piristää kummasti. Tosin saat todennäköisesti pakottaa ittes ekan kerran rautakangella liikenteeseen arkisin kun tekis mieli vaan lösähtää sohvaan, mutta se kannattaa.

Ei muuta kun tsemppiä.....niin ja muista se typerä hymy :-)

Arska

Voi kun elämä olisikin pelkkää työtä. Opintojen loppumisen jälkeen ollut todella vaikea työllistyä ja siihen päälle tuli vakavahkoja mielenterveysongelmia. Nyt toivon kaikista eniten, että saisi töitä jolloin voisi taas tuntea, että tässähän kuuluu yhteiskuntaan.

Jos työ ei kiinnosta, yritä löytää harrastus, joka kiinnostaa ja jossa haluat kehittyä. Itselläni on useampia tällaisia ja tämä on valtava voimavara vaikeinakin aikoina. Jos olet urheilullinen, kokeile ihan uusia lajeja.

Tämä on vähän kliseistä, mutta maailma tosiaan on täynnä mahdollisuuksia. Jos olet täysin kyllästynyt nykyiseen työhösi, rupea hakemaan toista työtä, hae töihin ulkomaille. Olet nuori, lähden turvalliselta alueelta pois ja kokeile asioita.

En todellakaan kykenisi tekemään töitä kaikkien ongelmieni takia. Muutenkin työn teko on ihan perseestä. Ei kiinnosta pätkääkään. Mikä on kun ei anneta edes syrjäytyä rauhassa?

Tuollainen olotila varmaankin johtuu siitä että sinulla on joitain odotuksia/toiveita/haluja, joita et ole päästänyt pinnalle joten et tiedä mitä haluaisit, mutta tiedät mitä et halua. Eli siis et saa tyydytystä nykyisestä elämästäsi, koska työnteko (ainakaan nykyisenlainen) ei saa sinulla moottoria pyörimään. Vaihtoehtoja on kaksi. Ensin yrität päästä asian juureen, eli selvität mitä sinä haluat. Sitten joko päästät kaikista odotuksistasi irti ja olet onnellinen loppuelämäsi tai sitten keksit itsellesi jotain harhauttavaa tekemistä. Kummassakin on huonoja puolia, irti päästäminen usein kestää kauan ja siinä joutuu napit vastakkain oman itsensä kanssa. Harhauttaminen yleensä tuo vain hetkellistä onnea varsinkin jos olet mennyt näin syvälle tunteelliseen lamaan, missä mikään ei enää tunnu miltään. Mutta hyvä uutinen on että tästäkin pääsee eteenpäin, mutta siihen tarvitsee avoimen mielen.

Työpäivät eli 8h on AIVAN LIIAN PITKÄ AIKA paiskia töitä / päivä päälle työmatkat. Varsinkin talvella suorastaan masentaa, sillä kun lähtee töihin, on pimeetä ja kun pääse pois, on sysimusta taivas. Siis ihminen tarttee auringonvaloa päivittäin. Muuten sitä elää kuin "hautakammiossa."

Hyvä puoli työssä on, että saa rahaa ja sitä voi laittaa säästöön halutessaan ja ostaa sitten kerralla jotain isompaa.

Bilettäminen on perceestä ja kaverit on kalliita. Niinpä, oikea ystävä ei vaadi kulutusjuhlia..! Ja ihan vinkiks, että iltasin kannattaa pyörähtää joku kävelylenkki mieluummin kuin uppoutua sohvalle telkkarin ääreen. Siis pelkästään huono ohjelmatarjonta masentaa.

http://vimeo.com/61808955 Ayahuasca on parantanut monia masennuksen kourista ja vakavista huumeriippuvuuksista. Dokumentoituja juttuja löytyy paljon.

Itselläni myös pohdinnassa matka viidakon keskelle trippaileen. Ayahuasca ( spirit) yleensä ns "kutsuu" kokeilemaan, matkaamaan..mulla tämä on käynyt jo nyt muutamaan otteeseen, vahvoja intuitiivisiä tuntemuksia asiasta..ihan nyt vielä ei ole aika, mutta lähitulevaisuudessa otaksun, että kyllä..

Mulla on masennus koko työajattelusta, mutta näitä kun lukee niin saa nauramaan, heh.

Huomaa, että järkesi koittaa kertoa, että kun ei ole lainaa ei tarvitse rahaakaan.
Sellainen ihminen pärjää töissä jolla on miljoona lainat kun on kerta pakko.
Sinun ei ilmeisesti ole, joten jos et jaksa niin lopettaminen on lääke.
Teen itse kausiluontoisesti hommia kerran pidin kahden vuoden sapatin
ja valitsen hommat jotka teen. Voit myös olla väärässä työpaikassa.

Esim nyt on 6 kuukauden putki ja tulin just duunista päivät on 12-16 tuntisii ja viikot 7 päiväsii saan täsatä lapaan verojen jälkeen 38 000 € suurinpiirtein, niin
en taas tee töitä ainkaan vuoteen. Todennäköisesti lähden käymään jossain etelässä.

Kiira, sun stooris oli kirjoitettu mun pään sisältä. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia, päivät valuvat rutiinin omaisesti hukkaan, herään puol kuus, meen duuniin seiskaksi, pääsen puol neljä, neljän jälkeen kotona, rättiväsynyt, hieman ruokaa, netti auki, sohvalle humpsista, torkkumista, aivokuollutta surffaamista, kunnes jo sänky kutsuu. Seuraava päivä jne jne.. Vkloput yritän metsästää menettetyä viikkoa, yritän käydä salilla, joogata, lukea, mutta mitään ei silti saa aikaiseksi. Tuntuu että elämä vaan valuu hukkaan, kaverit asuu muissa kaupungeissa, eikä niille jaksa soitella, ei jaksa panostaa sosiaalisiin suhteisiin, ylläpitää niitä, saati luoda niitä lisää. Hieman kun saisi säästettyä rahaa, otan kyllä loparit ja painun muutamiksi kuukausiksi jonnekin kaus ottamaan iisisti ja miettimään mitä sitä oikein elämältä haluaa.

Ensin ruokavalion ja muittenkin elämäntapojen, liikunta ja nukkuminen, tarkistus. Kun ne ovat hyvässä kunnossa, niin sitten ajatustyötä ja sähkeitä alitajuntaan, mikä elämässä ja maailmassa on sitä, mitä kaikista eniten haluaisit ja tahtoisit tehdä. Kun se selviää, niin vaikkapa vain pienin askelin sitä kohti; maailma muuttuu, kun innostuu jostain.

Työkyvyttömyyseläke vapauttaa työnteosta. :)

Oletteko harkinneet kommuunissa asumista? Se voisi auttaa siihen sosiaaliseen puoleen. Kommuunissahan on mahdollisuus myös omaan rauhaan, jos on oma huone.
Olen kai itsekin hieman erakko (tai valikoiva ihmissuhteissa), mutta kuitenkin sosiaaliset suhteen tuovat sisältöä elämään.

Itse unelmoin asumisesta suuren kommuuniporukan kanssa esim. jossain kartanossa.. :) Ei vaan vaikuta kovin helpolta saada sellaista porukkaa kasaan..

Ainakin voi sanoa että maksan omalla rahalla , jos ostaa jotain.

Jos vaikka menee työpäivän päätteeksi ostamaan uuden paistinpannun niin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, että voiko koska on juuri töissä ansainnut rahat siihen.

Ei se 8 h nyt niin pitkä aika ole

Itse uuvuttaa työviikoista niin, että lauantaina on ihan poikki-olo. Lauantaina teen pakollisimmat kotityöt, kuten arki- iltoinakin, ja lisäksi laitan useammaksi päiväksi ruokaa, ja ehkä siivoan vähän tarkemmin, investointi mitä uupuu kotivarasta, raahaan puuttuvat tai vähissä olevat kaupalta. Tekonivel ei menoa haittaa muuten kuin painavien kannettavien kanssa.
Työni on kiertävää, muutoksia tulee vähän väliä, fyysisesti kuormittavaa. Jo torstaisin jalat ovat kuin pyykkilautaa, ne kovat arat patit tuntuvat hieroessa sääriä ihan selvästi.
Nyt on pyhäaamu. Olen jo vähän elpynyt. Kiireettömyys auttaa, ja se että saa tehdä mitä jaksaa, eikä enempää ja vain omaan elämään. Pieniä ovat duunarin ilot.. kun on saanut talvivaatteet varastoon, esimerkiksi. Tai kuiva-ainekaapit on inventoitu ja vanhentuneet hävitetty.
Tai jääkaappi putsatru. Tai on saanut takapihalle istutettua ja kylvettyä.
Muutama vko kesälomaan. En tarkalleen muista, milloin kävin alueen ns napakylillä, kaupungissa. Täytyy sitten lomalla käydä. Miettiä sitä ennen, mitä tarvitsee ostaa, ettei osta mitä sattuu, ja erityisesti lemmikin tarvikkeet pitää katsoa, että on taas sitten vuodeksi. Ruuan ostan tilaamalla, mutta valjaat ja muu pitää nähdä itse, ja tutkia että ovat hyviä.
Työpäivän jälkeen, aina.. otan pikku breikin kodin luona ulkona. Olen vain. Kohta taas just ja just pystyn iltajutut hoitamaan. Pyykki, pika- yp- siivous, pikasuihku, syönti, lemmikin jutut.
Silloin kun olin leikkauksen toipumislomalla, niin jotenkin minulla asenne muuttui. Työ tuli pakolliseksi rahansaantijutuksi, eikä se tuo minun elämääni mitään iloja- se syö hupenevaa elämän aikaa. Ja siksi tunnen itseni usein töissä 'vääräksi', kun en pysty ajattelemaan enää, että työ on se, mille pitää koko voimavarasysteemi antaa, ja jättää kaikki itselle tärkeä sivuun. Vuosia tein niin.
Nyt huomasin että eipä tästä pitkään ole 60 ikävuoteen. Verenpaine hyppii, toinenkin lonkka on jo nivelrikkoinen, ja muutama muu nivel. Käsiongelmiakin tulee, silloin kun kuormitus on liiallista.
En minä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, että jaksaisin painaa eläkeikään. Mitään kuntoutusta ei ole ollut leikkauksen jälkeen. Vain se itse työkuntoon itsensä saanti, kurinalaista liikkuvuuden hakua, ja reisi piti rakentaa salilla, koska se oli ohentunut selvästi liikkuvuuden liki hävitessä ennen leikkausta.
Olisiko täältä mitään vinkkejä, miten eteenpäin asioissa? Ettei olo olisi loppuviikosta ihan puhki? Haluaisin ne lauantaitkin ns jaksaa omia juttuja, kuten retkeillä.
En käytä slkoholia, en lääkkeitä joitten sivuvaikutus olisi. Koitan syödä terveellisesti, mutta toki herkutella välillä vähän pitää. Eli ruokaan sujahtaa toisinaan kermaa, puoli dl, ja makeaakin syön pari- kolme krt/ vko.
Tällä hetkellä? Oli on mukava. Kissa pötköttää ihanasti lämmittämässä reisiäni. Se eläin onkin oikeastaan sinoa, joka näkee mitä se elämäni on. Työnantaja tuskin päätä silittelusi, jos näkisivät, mitä kaikkea en jaksa kotona nykyään enää. En jatkuvasti ditä samaa, mitä töissä teen.