Hö...aina kun päätän unohtaa sut niin päätät ottaa yhteyttä ja sekoitat mun pään uudestaan ja uudestaan...Nostat mun toiveet ja aina kuitenkin vetäydyt pois. En enää jaksa tätä leikkiä. Nyt aion unohtaa sut! En sua olis voinut saada kuitenkaan. Olisin vaan halunnut tietää onko tää tunne molemminpuoleinen vai oonko vaan sekaisin. Mutta kuten sanottu. Nyt riitti!
Nyt aion unohtaa sut mies!
Wicked game
14248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
pönttöilet täällä palstalle ja jos se tyyppi kerran on sinuun ottanut yhteyttä? Juttele sen kanssa, tuskin se sinua syö.
Sen pimpsan perässä se vain on. Surullista mutta totta! Itse vasta nyt alan tajuamaan. Unohda, niin minäkin yritän.
pimpsanpa perässä hyvinkin. sanoo just mitä toinen haluaa kuulla kun tekee mieli köyriä ja lupaa maat ja taivaat ja sitten pyörtää kaiken.
naiset hassuja ja epäluuloisia. Voi olla tietysti noinkin, mutta on sellasiakin joille ei riitä pelkkä pimpsa.
Missäs sellaset miehet on? Mies ottaa yhteyttä ja väsyttää sua kauniilla viesteillä niin kauan, että pääsee lempiin. Sen jälkeen katoaa ku pieru saharaan, ei vastaa jne. ..Kunnes taas alkaa paine kasvaan. Ja tasan tarkkaan tietää, että nainen on vähintäänkin ihastunut. Sehän tietysti selvitetään, itse ei tunteitaan kuitenkaan kerro. Surullista, mutta niiin totta!! Pleijereitä ootte kaikki!!
Ei kaikki miehet toimi noin, eikä kaikista miehistä ajattele noin. Mutta kyllä se aika vastenmielisen kuvan antaa miehestä jos pillu kuin pillu tuntuu kelpaavan. Tämä vain ihan yleiskommenttina. Itse arvostan miehiä, joilla on selkärankaa ja jotka osaavat ajatella pitkällä tähtäimellä. Sellaiset miehet eivät juokse irtopillun perässä, vaan ymmärtävät, että se antaa heistä huonon kuvan ja karkottaa nekin naiset, joista he oikeasti voisivat olla kiinnostuneita.
Siihenkin on olemassa aivan looginen syy, nyt kun mietin. En voinut itselleni aikaisemmin myöntää itselleni, etten olisi uskaltanut lähestyä sua oikeasti, lähestyin aina parhaani mukaan. Jos vetäydyinkin niin se johtui arkuudesta/sisäisestä epävarmuudestani. En tiennyt mikä mua vaivasi, enkä tiedä vieläkään mutta huomaan ettei se enää vaivaa, ainakaan suuressa määrin. Jos huomaat niin olen itseasiassa tullut rohkeammaksi ja rohkeammaksi ajan myöten. Olen kasvanut ajan kanssa. Ironista tässä on se, että juuri kun en enää olisi "pelännyt" lähestyä sua oikeasti ja olisimme oikeasti voineet saada toisemme, niin "peli" on ohi. Kyllä tunteet oli molemminpuolisia, en olisi yrittänyt näin paljon jos en olisi kaivannut sua. Tottakai siinä pitää just näin käydä :||
Ainiin uskoisin sen, että miksi aina kun päätät unohtaa mut niin päätän ottaa yhteyttä johtuvan siitä että kun tilanne ei ole akuutti eli tulkitsen ettet ole hylkäämässä mua niin ei ole hätää. Hätä tulee vasta kun tulkitsen että olet unohtamassa mut, silloin ikäänkuin saa paremmin pinnistettyä sen rohkeuden kasaan kun on pakko uskaltaa. Sitten kun sitä toistuvasti ottaa riskin uskaltamisen suhteen ja "rukkaset" niin sitä itseasiassa tulee rohkeammaksi kokemuksen kautta(rohkeustaso nousee). Se miksi olet tyrmännyt minut kerta toisensa jälkeen johtuu todennäköisesti siitä, ettet ole luottanut muhun että oikeasti haluan sut ja että olet vain luullut että leikkisin tunteillasi tai jotain muuta vastaavaa koska "vetäydyn" (mikä siis johtui vain rohkeuden puutteesta tai arkuudesta ettei uskaltanut jatkaa yhä lähemmäs). Mutta niin kuin sanoin, on ironista että olisin nyt "valmis" tai ainakin melkein "valmis" rohkeuden suhteen.
Olikohan tämä minulle? Kyllä voit ottaa yhteyttä, jos haluat. Voidaan keskustella asioista. Kyllä minullakin tunteita sinua kohtaan on, mutta totta on myös, etten oikein luota tai usko. Odottaisin sinulta ehkä selkeää ja rohkeaa yhteydenottoa. Joko niin että kerrot ajatuksesi ja tunteesi kirjallisesti tai sitten tapaamme ja rauhassa puhumme ne asiat selviksi. Mutta juuri koska usko ja luottamus on aika heikoilla sen aloitteen täytyy tulla sinulta. Muuten tilanne tulee jäämään siksi mitä se nyt on.
oletko aloittaja (varmaankin).. Se mitä tuo Game Over tässä tarkoitti myös oli se että sieltä suunnalta tuli niin aggressiivista viestiä eli uhattiin suorastaan tehdä rikosilmoitus jos lähestyisin vielä, mikä tarkoittaa että käytännössä peli on ohi. En halua häiritä (enkä pystykään). En halua miksikään rikolliseksi.
Nämä molemmat vastaukset voisi tavallaan olla mulle, mutta fakta on se että mä en ole kertaakaan torjunut vaan toisin päin. Ja toinen fakta on että en pysty tekemään aloitetta koska en halua loukata muita rakkaita. Mutta en pistäis pahakseni jos sä tekisit. Vaikka huomenna
En ole aloittaja enkä ole myöskään uhannut rikosilmoituksella, jos hän ottaa yhteyttä. Oletko varma, että ymmärsit oikein? Mun mielestä meidän välillä on asioita, jotka pitäisi selvittää, ennen kuin voisin uskoa ja luottaa. Tällä hetkellä on aika huono kuva toisesta eräiden seikkojen vuoksi, mitkä olen kertonut, ja siksi juuri hänen pitäisi tehdä se aloite, jos haluaa ne seikat korjata ja osoittaa vääriksi. Tekstissäsi on paljon sellaista, joiden perusteella voisit hyvinkin olla se minun tarkoittamani. Voithan kokeilla vähän kepillä jäätä, jos nyt kerran koet niin uskaltavasi tehdä.
Vähän sekava teksti, mutta tuon oman elämänkokemuksen kaksi puupenniäni.
Kokemuksesta tiedän, että tunteet harvoin sammuvat hitaasti, jotain jää aina kytemään. Jotkut toki usein kovasti esittävät muuta, mutta se on pelkkää näytelmää, itsetunnon palauttamista. Tähän intuitioon olen aina luottanut, ja koskaan se ei ole pettänyt. Kun olen kääntänyt toisen kortit "tiedän mitä tunnet", niin kukaan ei ole koskaan kieltänyt.
Niin siis vihjeenä sinulle halusin vain kertoa, että jos tiedät että jollakulla on ollut tunteita sinuun, ja uusia tunteita kolmanteen osapuoleen ei ole syntynyt, niin voit hyvällä varmuudella luottaa siihen että jotain kytee, ja se on mahdollista sytyttää uudelleen.
En luota. Mies kertoo jotain sutinaa olevan toisen kanssa, mutta se on lopuillaan koska minua ei saa mielestään. Sitten väsytystaistelua, vonkaamista ja pam! Lankesin, voi v****! Luotin, tai oikeastaan toivoin, että nyt sitten hän kertoo tunteensa koska tätä on jatkunut pitkään. Ajattelin, että se sutina oli ns. laastari. Laastari, koska tavannut hän on meidän vipinöiden aikaan. Mun elämäntilanne silloin oli hankala, ei sillä etten olis hänestä välittänyt. Hänet tahdoin, sen hän tiesikin. Olisin jopa jaksanut paremmin, jos olisin tiennyt jotain hänen tunteistaan. Ai niin, eihän niitä ollut. Se mies tuntee vaan alakerrassaan..
Ja se mieskö olisi täällä jos on ottanut yhteyttäkin!?