herään aamulla....yksin
työmatka.....yksin
töistä kotiin kaupan kautta.....yksin
telkan katselua.....yksin
läppärin näpyttelyä.....yksin
lehtien lukemista.....yksin
nukkumaan.....yksin
en tosiaan olis vuosi pari sitten osannut kuvitella, että elämä voi muuttua näin.....
työmatka.....yksin
töistä kotiin kaupan kautta.....yksin
telkan katselua.....yksin
läppärin näpyttelyä.....yksin
lehtien lukemista.....yksin
nukkumaan.....yksin
en tosiaan olis vuosi pari sitten osannut kuvitella, että elämä voi muuttua näin.....
Vastaukset 27
Vanhimmat
loppu elämäsi olet....yksin
Ja sielläkin sitä on......yksin :-(
On se välillä aika rankkaa, mutta kyllä siihen tottuu. Toivottavasti kuitenkin löydät jonkun, jos muuten ahdistut yksinolosta.
Älä kuitenkaan ota "ketä tahansa", vaikka olet yksin.
Joo, täällä kans. Oon vissiin niin outo, ettei kukaan halua olla mun kans lähemmin tekemisissä. Paljon on puolituttuja, mutta erittäin vähän ystäviä. Ne harvat ystävätkin on jatkuvasti halukkaita vain kilpailemaan jostain syystä, niin siksi olen itse laittanut välejä poikki. Ei sellaisten kanssa jaksa olla tekemisissä, jos pitää aina vain kilpailla siitä, kuka on paras missäkin.. Hohhoi.
*virtuaalihali* toiselta yksinäiseltä
riipovinta on herätä ja mennä nukkumaan yksin.
kaikkein pahinta minunkin mielestä.
Voi sua. Hanki perhe.
Voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.
Käyttönainenkin käy.
joojoo mut oliks sul vuosi pari sit joku R?
ei ollut.
Vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ympärillä, niin voi tuntea olonsa yksinäiseksi
Tuokin on NIIIIN totta.
Taidan olla vähän erakkoluonteinen.
Niin ja jotkuthan voivat olla jopa avioliitossaankin yksinäisiä.
Ei sekään siis aina onnea takaa.
Niin voivatkin. Minä esimerkiksi.
Nyt olenkin sitten eronnut yksinäinen. Tässä on hyviä ja huonoja puolia, mutta enemmän kuitenkin ehkä niitä hyviä, vaikka...
kuvio toistuu minun arjessa...kaikki tapahtuu yksin.Eilen illalla mietinkin,että onko minulla enää mitään syytä,miksi olisin enää täällä,koska ei ole mitään eikä ketään,jonka vuoksi elää,jakaa arkea,surullista:((((Onneksi työssäni tapaan ihania ihmisiä,muuten olisin varmasti jo poissa:(
aika syöty olo itselläkin....
Yksin on kamalaa. Koita jaksaa! Ainoa asia mikä saa itsensä jatkamaan tallustelua tällä planeetalla on ajatus siitä, että se yksinäisyys saattaa kuitenkin loppua jonakin päivänä. Toivon, että ap sullekin tapahtuu niin!!
Kiitos. On mullakin kivoja työkavereita ja muitakin kavereita, etten totaalisen yksin voi tietenkään sanoa olevani. Mutta kun se oma rakas puuttuu viereltä, niin jotenkin se eläminen ja oleminen pikkuhiljaa menettää merkityksensä. Ehkä mussa on myös sitä ulkopuolisuuden tunnetta, että kun ikääkin alkaa tulla, niin ei jotenkin edes osaa lähteä ihmisten ilmoille. Osin siis omaa saamattomuuttakin, myönnän. Mutta pidetään nyt silti toivoa yllä, että se yksinäisyys jonain päivänä loppuu.
Monta itselle tuttua tilannetta aloituksessa.
samaa.
elämä tuntuu joskus elinkautiselta.
eristyssellissä.
Jes. Aamulla nousen yksin, kolmen kanssa, sit oon yksin. Meen töihin, vaikka siinä olis sata ihmistä ympärillä. Oon yksin. Tuun kotiin. Teen ruokaa yksin. Käytän koirat yksin. 3 tulee kotiin oon hetken muualla heidän kanssaan ja sit oon illan yksin :). :D.
Nytkin syön mureketta ja muussia yksin :)). Aurajuusto lohduttaa :D !!!
Mut on monia asioita mitä tekisin hänen kanssaan kaksin !!!
mä tykkään elää yksin, en halua tuohon kyökkiin ketään puuhastelemaan, enkä ketään halua muutenkaan jatkuvasti kanssani asumaan, seurustella kyllä voin
Olen työtön ja yksin. Syön yksin, nukun yksin, käyn kaupassa yksin.....
mäkin oon kamalan yksin! ja kun tapahtui sellainen juttu että multa vietiin luottamus ihmisiin niin en uskalla enää edes lähestyä ihmisiä. pelottaa että taas joku kuitenkin vaan taas satuttaa.
Voi kamala teitä. Mulla on ihmisiä, mutta ei rakasta.
Ihan varmasti on kohtalon tovereita. Käväisin vähän muilla palstoilla lueskelemassa, erityisesti narsistipalsta oli mielenkiintoinen sillä sen jälkeen totesin että haluan olla yksin. Oma valintainen yksinäisyys on tosin helpompi kestää kuin pakollinen yksinäisyys. Voimia kestää elämää. Se kirpaisee ehkä vain kerran. Itse olen kiinnostunut löytämään itseni ilman muita ja olen jo kovaa vauhtia tilassa jolloin en enää edes ymmärrä miksi toisen kanssa pitäisi edes olla.
Onhan se niin että välillä tekee hyvää kun joku koskettaa tai katsoo silmiin ja huomaa sinut mutta kaikenlainen raastava eripura ja nykymaailman pinnallisuus vieroksuttaa.
Kotieläimet muuten saavat tarkoituksen heräämään. Se on onneksi keksitty jo hoitokodeissakin.