Ei voi mitään. Toivon hänelle kuitenkin hyvää kaiken tämän jälkeen.
Nyt kun olen saanut etäisyyttä asioihin, hän näkyy jotenkin kirkkaammin, kuin pelokkaana eläimenä, jolla on kuori päällään, ja joka juoksee ja juoksee, hakee ja etsii. On sääli, että mikään turvapaikka, lämmin sydän, avara syli, lempeä henkilö, ei tule hänelle riittämään. Hän ei koskaan, ei koskaan, pääse perille turvasatamaansa.
Se tekee minut surulliseksi. Ei hän varmasti ilkeyttään eikä pahuuttaan tilaansa ole joutunut. Uskon tietäväni melko hyvin hänen narsisminsa syntyjuuret, ei lapsi itse siihen ole ollut syyllinen. Kaikki se pahuus, mitä hän on ympärilleen syytänyt, syytökset ja kaaos, jonka hän on luonut perheensä ja läheistensä päälle.
Minulle, meille, se näyttäytyy kuin hän olisi kaiken sen tehnyt tietoisesti. Ehkä se toiminta vain tahdottomasti pulppuaa hänestä.
Samalla kun olen helpottunut, että pääsin pois, tunnen haikeutta narsistin puolesta, kun tiedän, että hän ei pääse vankilastaan koskaan. Todennäköisesti hän ei sitä itse tiedosta, mikä lienee siunaus.
Rakastan häntä, mutta rakastan itseäni nyt enemmän, kun nostin kytkintä.
Nyt kun olen saanut etäisyyttä asioihin, hän näkyy jotenkin kirkkaammin, kuin pelokkaana eläimenä, jolla on kuori päällään, ja joka juoksee ja juoksee, hakee ja etsii. On sääli, että mikään turvapaikka, lämmin sydän, avara syli, lempeä henkilö, ei tule hänelle riittämään. Hän ei koskaan, ei koskaan, pääse perille turvasatamaansa.
Se tekee minut surulliseksi. Ei hän varmasti ilkeyttään eikä pahuuttaan tilaansa ole joutunut. Uskon tietäväni melko hyvin hänen narsisminsa syntyjuuret, ei lapsi itse siihen ole ollut syyllinen. Kaikki se pahuus, mitä hän on ympärilleen syytänyt, syytökset ja kaaos, jonka hän on luonut perheensä ja läheistensä päälle.
Minulle, meille, se näyttäytyy kuin hän olisi kaiken sen tehnyt tietoisesti. Ehkä se toiminta vain tahdottomasti pulppuaa hänestä.
Samalla kun olen helpottunut, että pääsin pois, tunnen haikeutta narsistin puolesta, kun tiedän, että hän ei pääse vankilastaan koskaan. Todennäköisesti hän ei sitä itse tiedosta, mikä lienee siunaus.
Rakastan häntä, mutta rakastan itseäni nyt enemmän, kun nostin kytkintä.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Valintinean kirjoitus on hyvä ja lohdullinen. Noin pitää asennoitua segunda ihmisiä kohtaan. Vihan tunteet vai rapauttaisivat omaakin psyykeä.
"Noin pitää asennoitua segunda ihmisiä kohtaan. Vihan tunteet vai rapauttaisivat omaakin psyykeä."
niin...en tiedä, mutta voisin olettaa ettei tuo Valetinea kokenut rakastavansa sekunda ihmistä...
ihmisen teot voidaan tuomita ja nitä arvostella...mutta voiko niiden perusteella toista ihmistä nimitellä sekundaksi...
Tuskin kukaan meistä on virheetön...
En itsekään koe vihaa heitäkohtaan, mutta sääli sikäli että eivät pysty pitkään ja positiiviseen parisuhteeseen.
Sairaushan se on ja sairastutaa läheiset ja vaikea parantaa jos mahdoton. Narsisti kun ei tiedä kuka hän oikeasti on
Ja virheetymyydestä eiköhän jokainen ole ainutlaatuinen
"ihmisen teot voidaan tuomita ja nitä arvostella...mutta voiko niiden perusteella toista ihmistä nimitellä sekundaksi...
Tuskin kukaan meistä on virheetön... "
Phuh! Eli haetaampa kiltisti tästäkin kirjoittajasta pikku-pikku virheet heti kärkeen. Nnnnoooin---. Siihen pullahti. Sä miten oot niin hyvä ja viisas?
"Phuh! Eli haetaampa kiltisti tästäkin kirjoittajasta pikku-pikku virheet heti kärkeen. Nnnnoooin---. Siihen pullahti. Sä miten oot niin hyvä ja viisas?"
jos tässä ny taas oli tarkoitus väittää tietävänsä että yhteenlasku ja -- ovat yksi ja sama henkilö...niin metsään meni...oikeesti jos itse uskot tuohon...niin uskot omaan harhaasi...
joo tiedän...en voi todistaa olevani yhteenlaskun olevan eri henkilö kuin --- mutta niin se ny vain kuitenkin on...syystä että tiedän kyllä itse kirjoittavani vain ja ainoastaan tällä yhteenlaskutoimituksella, jonka tämä kone tyrkkää...
noh...jos haluat välttämättä uskoa toisin...niin sille en voi mitään, että haluat uskoa omaan harhaasi...mutta totuus se ei ole....totuuden itsestäni minä tiedän paremmin kuin sinä...
Sen paremminkuin tuokaan että olisin hyvä ja viisas....mutta tuo lause..
"Noin pitää asennoitua segunda ihmisiä kohtaan. Vihan tunteet vai rapauttaisivat omaakin psyykeä."
sisälsi sen kuuluisan kaksoissidosviestin...yhtäältä olllaan hyviä ihmisiä narsistiakin kohtaan, ettei vihata, mutta samassa lausessa mitätöidään narsisti sekundaihmiseksi...asetutaan narsistin yläpuolelle...ollaan "parempia" jos ei peräti priima ihmisiä...
josta voi jotain päätellä...onko mitätöinnin taustalla sittenkin mahdollisesti vihaa/katkeruutta...tai muuten vaan tarvetta ylentää itseään...mitätöimällä toista ihmistä...
Tämä on varmasti joillekin ihmisille vaikea aihe puhua ja myöntää itsestään...
Itse olen kaikin tavoin yrittänyt tukea ja auttaa ihmistä,
josta "narsisti" on tehnyt raunion....
Hänen on todella vaikea luottaa lähimmäisiin ja näyttää tunteitaan,
niille jotka hänenstä välittävät.
Jos hän saavuttaa jotain hyvää, pitää hänen tuhota se...
Aivankuin olisi, ettei hän itse enää uskoisi hyvän olevan mahdollista.
Itseltäni alkaa olemaan voimavarat vähitellen loppu,
kun tuntuu ettei mikään riitä...
Totta tuo kirjoitus, osittain. Ehkä narsismista lähellään kärisineestä ihmisestä tulee ylivarovainen ja erittäin herkkä kanssaihmisiä kohtaan. Narsistin kanssa elänyt ihminen on oppinut varomaan toisen ihmisen reaktioita ja tarkkailee niitä väistääkseen mahdolliset iskut. Ei se silti välttämättä tarkoita, että hänestä on tullut "raunio". Luultavasti hän tarvitsee enemmän aikaa ja lähempää tutustumista ennenkuin päästää ketään liian lähelle.
Kerro lisää...miten tämä ihminen oli narsisti? Petitkö sinä häntä? Niin paljon kuuluu jokaisen olla narsisti, ettei sellaista kuulu sietää ja sellaisen syli ei koskaan ole turvallinen.
"Petitkö sinä häntä?" Kumppani joko on narsisti tai ei ole. Hän ei muutu narsistiksi, vaikka häntä petettäisiin. Määritelmiä saa esiin vaikka googlettamalla.
Okei! Hyvä että osaat ajatella jälkeen päin positiivisesti, mutta kiitä luojaasi, itseäsi, ystäviäsi, työkavereitasi, ketä tahansa, että pääsit eroon kyseisestä henkilöstä. Muistot sinulla on, mutta nyt vaan uutta kohden. Älä enää anna kenenkään tallata itseäsi, pidä pää pystyssä ole tasapainoinen, onnellinen ja oma itsenäinen itsesi. Kaikkea hyvää vastakin! Elämä jatkuu, ole ylpeä itsestäsi!!!!!!
Tämä narsistiksi määrittely ei tunnu olevan todellisella pohjalla. Siksi, koska narsismia määritellään toisen ihmisen kokemuksen kautta, joka on ylipäänsä subjektiivinen. En usko alkuunkaan tähän katsantokantaan, jossa osa ihmisistä on täysin puhtoisia pulmusia ja syyttömiä uhreja, silloinhan heidän täytyisi olla 100% passiivisia, pelkästään vastaaottavia tahdottomia olioita. Kun joku kertoo narsistista, hän esittää puhtaan subjektiivisen kokemuksensa asiasta, jossa voi erottaa selviä faktoja, mutta sitten kun mennään puhumaan toisen ihmisen tunteista, niin eihän niitä kukaan toinen voi tietää. Kokemuksesta voi kertoa hyvin ulkonaisesti "kylmistä", epäkohteliaista ym. negatiivisen vaikutelman omaavista ihmisistä, jotka toimivat kuitenkin hyvinkin epäitsekkäästi ja oikeudentuntoisesti muita kohtaan.
Sitten voi kertoa tyypeistä, jotka ovat puheissa oikeita pehmotyyppejä, "kultaisia", ulospäinsuuntautuvia, antavat hyvin empaattisen vaikutelman, mutta tosipaikan tullen voi ilmetä suurtakin välinpitämättömyyttä tai ymmärtämättömyyttä läheisiä kohtaan.
Terve ihminen ei asetu liikaa toisen ihmisen "nahkoihin" pohtimaan toisen olemusta eikä suostu epäterveeseen kohteluun ainakaan pitemmän päälle. Tietysti tunnevaurioisen ihmisen kanssa ajautuukin yhteen hänelle sopivan persoonallisuuden omaava vastapari.
Kertomukset narsistista ovat yleensä ilman konkreettisia kuvauksia teoista, kuvataan vain juuri ylläolevien esimerkkien tapaan, siis juuri vain kuvaajan omia mielikuvia ja tuntoja. Lisäksi kuvataan täysin mustavalkoisesti, ikäänkuin narsisti olisi läpeensä paha henkilö. Kyseessä on enemmän kahden ihmisen tai perheen välinen pahasti häiriintynyt vuorovaikutus, jossa kumpikin vahvistaa toisen väärää käytöstä.
Väittäisin että osassa näissä kertomuksissa on kyse samasta ilmiöstä kuin aikoinaan oli noitavainoissa. Niissä paha haluttiin nähdä tietyissä henkilöissä jotka koettiin jotenkin epämieluisina.
Nykyihmisen on vaikea nähdä itsessään omia alkukantaisia uskomuksiaan.
Narsisti-nimitystä käytetään varmasti aivan väärissä yhteyksissä, se on loukkaavaa silloin ja on ominaista nykyajalle, jossa kaikki halutaan selittää, mutta tässäkin voidaan ajautua kalteville pinnoille. Ihmisluontoon kuuluu pahuus, siitä ei ole kukaan vapaa.
Ehkäpä tässä ei kukaan ole määritellyt hyvyyttä ja pahuutta joihinkin ihmisiin liittyen, vaan omia kokemuksiaan toisen toiminnan johdosta. Ns. narsistinen ihminen pelaa elämän peliä, josta puuttuu sellainen pohja, joka on normaalisti tuntevalla ihmisellä. Hänen kokemuksensa maailmasta on erilainen ja perustuu paljolti pelkoon. Sitä hän ei useimmiten kuitenkaan itse tiedosta. Sen elämisen perustan puuttumien tekee hänestä vaikean ihmisen, jonka läheisyydessä ei ole hyvä olla. Ihmisen luonteesta riippuen se ilmenee erilaisilla tavoilla, mutta tavallaan on tarkoitus saada elämänenergiaa toisesta ihmisestä... hän ei ilmeisesti kykene löytämään sitä omasta itsestään. Itse olen ajatellut, että vampyyri on fiktiivinen narsisti.
"Narsisti-nimitystä käytetään varmasti aivan väärissä yhteyksissä, se on loukkaavaa silloin ja on ominaista nykyajalle, jossa kaikki halutaan selittää, mutta tässäkin voidaan ajautua kalteville pinnoille. Ihmisluontoon kuuluu pahuus, siitä ei ole kukaan vapaa. "
Joskus ei vain olekaan niin tärkeää, kirjoittaako joku palstalle piirulleen oikeasta asiasta, vaan omista milikuvuvista keskusteleminen on se tärkeä juttu. Eli jos ihminen kokee, että on kärsinyt, ja haluaa asiasta keskustella vaikka tällä palstalla, se hänelle suotakoon.
"En usko alkuunkaan tähän katsantokantaan, jossa osa ihmisistä on täysin puhtoisia pulmusia ja syyttömiä uhreja, silloinhan heidän täytyisi olla 100% passiivisia, pelkästään vastaaottavia tahdottomia olioita."
Ns. normi-ihmisen, vikoineen päivineen, ja narsistin välinen ero on valtava. Sitä väliä ei voi kuroa umpeen. Tai sitten toinen ei ole narsisti.
"En usko alkuunkaan tähän katsantokantaan, jossa osa ihmisistä on täysin puhtoisia pulmusia ja syyttömiä uhreja, silloinhan heidän täytyisi olla 100% passiivisia, pelkästään vastaaottavia tahdottomia olioita."
Et siis ole narsisti. Narsisti uskoo siihen katsantokantaan että osa ihmisistä on täysin puhtoisia pulmusia ja syyttömiä uhreja. Narsisti uskoo itse olevansa sellainen.
En muuten itsekään uskonut narsismi-ajatukseen ennenkuin seurustelin sellaisen kanssa. Hyvin hämmentävää ikävöidä naista joka tuhoaa kaiken ympäriltään. Eron käsittelyä hidastaa se että narsistin kanssa ei voi puhua asioita selviksi, koska totuuden vältteleminen on narsistille selviytymiskeino nro 1.
Kyllä narsismi on vakava asia ja siitä pitää puhua. Turha hyssyttely pitää loppua. Narsistin kanssa on turha neuvotella koska narsisti ei koskaan ota vastuuta mistään, kaikki on aina jonkun muun syy.
"Tarkoitus on saada elämän energiaa toisesta ihmisestä" Miten tällaisen pystyy havaitsemaan? Täyttä puppua ja aivan omaa mielikuvaa. Mistä tiedät että toisen ihmisen kokemus elämästä perustuu pelkoon? Eikös se ole melko yleinen osa ihmismieltä, kuka on selvinnyt aikuiseksi tuntematta pelkoa?
Kun aletaan nähdä toinen ihminen vampyyrina, niin pitäisi hälytyskello soida jossain..
Niin, narsistikin on ihminen, vaikka onkin vaikea sellainen. Puhuin fiktiosta, ehkä et ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se on myös tyypillistä narsistille, hän käsittää asioita usein kirjaimellisesti, eikä osaa ajatella symbolistisesti.
Pelko on yleinen tunne kaikilla joissakin asioissa, mutta se on varsin hallitseva tekijä narsistin toiminnan taustalla.
Hälytyskellot soivat usein, mutta eivät tässä asiassa.
"kuka on selvinnyt aikuiseksi tuntematta pelkoa? "
Kaikki narsistin tuntemat "tunteet" ovat tuttuja normi-ihmisillekin. Kysymys on tietynlaisesta yhtälöstä, jossa narsistilta puuttuu tietynlainen tunnekirjo ja normi-ihmisellä taas on tunnekirjo yleensä kokonaisuudessaan, tai vain vähän poiketen. Narismi on raju ja selvä ilmiö, kun sen oivaltaa.
Olen nyt kuitenkin melkoisen varma, että sinä et ainuttakaan narsistia läheisesti ole kohdannut, kun ilmiö on sinulle noin vieras. Eli mitä tahdot?
Jokainen eronnut nimittää entistä kumppaniaan narsistiksi tietämättä mitä se edes tarkoittaa.
Joka väittää rakastavansa narsistia, ei ole koskaan kokenut rakkauden tunnetta itsessään ja muissa.
Ei voi rakastaa ihmistä, joka kohtelee epäinhimillisesti ja käyttää yhteisiä lapsia kohtaan henkistä julmuutta.
Narsismia olen kohdannut useissa ihmisissä, myös itsessäni. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, ettei kykene näkemään jotain asiaa toisen kannalta. Parisuhteissa kyllä näkyy usein asetelma, jossa toinen on alakynnessä ja toinen dominoi, mutta sitäkin on monenlaista, on hiljaista ja passiivista dominointia ja sitten agressiivisempaa. Tottahan kieltämättä on, että joillekin on vaikeata olla toisen ihmisen kanssa. Ja ikäviä seurauksia tulee sitten. Kun puhutaan että jonkun kanssa on vaikea elää niin ei ole selvästi määritelty sitä elämäntapaa. Onko vaikea elää jonkun kanssa siksi, ettei tämä reagoi ja käyttäydy omien odotuksieni ja arvojeni mukaan? Tai yleisten odotusten mukaan?
Tämä narsisti-käsitys on liukas kuin saippua, otetta ei siitä saa ja näissä keskusteluissa punainen lanka hukkuu. Kun on lukenut siitä, niin siihen on liitetty liian paljon aivan vastakkaisia asioita että sitä voisi uskoa. Joukossa on varmasti sitä tunnehömppää joka on Salatut elämät -sarjasta kotoisin.
Tällainen jatkuva tunnemössön jauhaminen on myös hyvin väsyttävää.
On koskettavaa, miten paljon "vaikean" ihmisen sydämestä löytyy tuskaa ja hätää. En määrittele ketään narsistiksi, enkä ole siksi tavannut ketään koska en usko siihen. Näille asioille pitäisi vain keksiä paremmat nimet.
Uskon silti, ettei toivottomia tapauksia ole mutta kai meitä sitten on tosi ikäviä kumppaneita, joille olisi parempi elää yksin kuin kiusata ketään?
"Tämä narsisti-käsitys on liukas kuin saippua, otetta ei siitä saa ja näissä keskusteluissa punainen lanka hukkuu. Kun on lukenut siitä, niin siihen on liitetty liian paljon aivan vastakkaisia asioita että sitä voisi uskoa. Joukossa on varmasti sitä tunnehömppää joka on Salatut elämät -sarjasta kotoisin.
Tällainen jatkuva tunnemössön jauhaminen on myös hyvin väsyttävää."
Ha-ha! Siis ajattelet, että narsistista persoonallisuushäiriötä ei ole olemassa, vaan se on keksitty täällä palstalla? En voi kun pahoitella. Toisaalta kiva, ettei ole sinun elämässäsi riehunut. Ehkä se on vain sinun lankasi, joka hukkuu.
"Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksesta "Johdatus narsismiin" (1914). Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931, ja sitä pidetään ensimmäisenä narsistisen persoonallisuushäiriön kuvauksena."
Siinä mukailtu lainaus Wikipediasta.
Mielestäni silloin kun uhri alkaa käytäytyä narsistin tavoin niin narsisti on päässyt tavoiteeseensa tehnyt tästä ihmisestä tyhjän.
Minun N oli tehnyt tämän ensimäiselle kihlatuleen, tajusin tämän kun kuuntelin hänen juttujaan heidän suhteesta. Mies oli ollut miehekäs ja tehnyt kaiken tämän N eteen mutta N oli lähtenyt suhteesta kun mielestään ei ollut saanut kylliksi rakkautta.Sitten N ihmetteli kun tällä kihlatulla ei ollut ollut ketään pitkään aikaan heidän suhteensa jälkeen. Kyllä tavallinen ihminen on tuolaisen jälkeen aivan äimänkäkenä, että mikä meni pieleen kun kaiken yritti ja silti ei oltu tyytyväisiä. Tämä mies ei muuten ole elänyt tämän jälkeen kuin avoliitossa en usko että luottamus naisiin on palannut koskaan
Kuule, niin ne narsistimiehet kuin naisetkin luulevat itsestään paljon ja luulevat antavansa paljon, mutta kun se mitä ne antaa ei ole rakkautta, eikä tunnetta vaan omia harhaisia käsityksiä tunteista ja rakkaudesta. Ei kukaan lähde hyvästä suhteesta, eikä rakastavan ihmisen sylistä se on varma.
Kuule kyllä narsisti lähtee kun on käyttänyt uhrin lopuun. kanataisi miettiä mitä se lause " kun mikään ei riitä " sisältää
No, eivät kaikki narsut halua lähteä, jotkut kylläkin. Toiset taas haluavat vaan niitä salasuhteita, jossa saa kokea aina uutta rakastumisen tunnetta ja kokea ihailua. Jos naristilla on esmes läheisriippuva puolisko, joka palvoo maata hänen jalkojensa alla ja tekee kaiken mitä narsu tahtoo, niin mikäs siinä on ollessa. Vapaa tulemaan, menemään ja tekemään ja aina avosylin otetaan vastaan. Jotkut narsistit vahtimalla vahtivat puolisoaan, ovat mustasukkaisia ja kontrolloivat vaikka mitään syytä ei olisi, koska ovat epäileviä epärehellisiä ja uskovat toistenkin olevan kaltaisiaan..
No minä en ole läheisriippuva, kun huomaan pelin niin vihelän sen itse poikki.Ensin esitän itseleni kysymyksen " annanko kohdella itseäni näin" viimeinen jäi kiinni salasuhteesta, ei tosin itsetiedä että minä tiedän. Panin vaan eropaperit sisään , kyllä meni n sanatomaksi tuuli että olen täysin tossun alla. Tuo mustasukkasuus on muuten totta itsellä olisi pitänyt olla säkkipäässä eikä olisi saanut katsoa ketään naista.
Tuttu tunne, se äimänkäkenä oleminen :D Kun suhteen päättymisen jälkeen tajuaa että se N on myrkyttänyt koko yhteisen tuttavapiirin erittäin hämmästyttävillä yksityiskohdilla.
N etsii täydellistä miestä. Kun ei löydä, se viimeisin ex kärsii aina hiukan entistä enemmän koska kaikkien ex:ien kaikki huonot piirteet kumuloituvat uusimpaan ex:ään. Aika outoja asioita on kuullut itsestään; niitä samoja asioita mitä N oli minulle kertonut entisistä kumppaneistaan.
Täydestä menee N:n tuttavapiirissä sellaiset jutut. Ihmetyttää että naisella vaihtuu kumppani vuoden-parin välein, ja kukaan ei kiinnitä huomiota siihen seikkaan että oikeasti tämä N menee sänkyyn jokaisen miehen kanssa josta jotakin hyötyy, ja kaikkein eniten hän hyötyy ystäviensä/sukulaistensa miehistä.
Kompensointia. Joskus tapahtuu myös ylikompensointia,
yxmies! Kyllä narsisti lähtee saatuaan uhrin lopullisesti sekoamaan,just näin kävi meille.Ex hakkasi ja pahoinpiteli joka toinen vuosi.Yksi vuosi sujui aina ilman lyöntejä ja raiskauksia ja seuraavana vuonna kaava toistui.Usein niin että tuli mustasukkaiseksi jostain ihan älyttömästä keskustelusta toisen miehen kanssa johon minä olin muka rakastunut tai jotain.Itse mies joka oli matkustustyössä petti minua koko ajan,sai sukupuolitauteja,tartutti mulle myös,en saa enää lapsia.Mies väkisinmakasi minut useita kertoja kun olin liian humalassa.Enää en uskalla hirveästi juoda.Jäi kyllä traumat todella.
meillä just toisinpäin.Nainen jota käytettiin hyväksi elää yhä edelleen sinkkuna virallisen eron jälkeen.Narsku ukko sen sijaan piti salasuhdetta yllä niin kauan että sai toisen naisen muuttamaan kanssaan yhteen ja ei ole koskaan asunut yksin tämä narsku mies,koska ei siihen kykene.
niinkö
Näin on näppylät ;D
Neuvoksi teille narskujen uhrit.Pinkokaa pakoon henkenne edestä.Itse ilmoitin aikoinaan joulun alla miehelle haluni erota niin hän pisti vastaan ja aloitti kiusaamiseni jota jatkui helvetilliset seitsemän vuotta.Soitti minusta viranomaisille jne.Pelkäsi niin paljon yksin jäämistä.Mies lähti vasta menemään kun sai toisen naisen muuttamaan saman tien yhteen hänen kanssaan.Aidon narskun tuntee siitä,etteivät kykene asumaan yksin.Aina pitää olla joku nainen/mies hellimässä.Eivät pysty elämään ilman toista,kun ei ole mitään omaa minuutta vaan kaikki tunteet ja aistit peilautuu sen toisen kautta.Tähän perustuu narsismi.Sinun kokemasi tunteet narsisti ottaa itselleen ja käyttäytyy kuin hän olisi sinä.Siitä johtuu uhriksi joutunee kauhukokemukset ja ahdistukset kun omaa elintilaa ei ole kertakaikkiaan.Elin itse narsistimiehen kanssa koko aikuiselämäni ja nyt vapaana en halua enää koskaan joutua samaan liemeen.Noin kamalaa elämää jossa ihmisellä ei ole arvoa eikä mitään ei halua pahimmalle vihamiehellekään.Olin pelkkä lattiarätti joka haukuttiin täysin ja pistettiin todella matalaksi.
Narsisti on "viisas" kuten Jumala. Hän ei kykene keskustelemaan ja huomioimaan muita kuin oman mielipiteensä. hänelle on aivan turha esittää vastakkaisia ajatuksia. Läheisessä suhteessa on alistuttava täysin hänen mielipiteisiinsä.
Uskon, että ne, jotka ovat narsistin kanssa tekemisissä olleet tietävät kyllä, mistä puhuvat. Niin eri planeetalta ovat narsistin teot ja puheet ja toimintatavat.
Olen itse sellaisessa tilanteessa, että erosin juuri miehestäni, jonka kanssa olin 20 vuotta. Erosin, koska hän suureksi yllätyksekseni petti minua. Eron jälkeen hän on ollut todella ilkeä ja nauttinut kärsimyksilläni. Hän poikkeaa muka katsomassa lastaan, mutta samalla ilkeämielisesti vihjailee, mitä kaikkea nyt on tehnyt uuden naisensa kanssa, tuon saman naisen, jonka vuoksi perheemme hajosi. Tai sitten hän koettaa pilata minun suhteitani niihin ihmisiin, joiden kanssa olimme yhdessä ystäviä. Hän koettaa saada heidät minua vastaan ja ottamaan tämän uuden naisen ystäväkseen. Hänen käytöksensä on tarkoituksella tehtyä vihjailua ja virnuilua tai sitten hän laittaa jotain viestiä ja jos en innostu asiasta, hän ilkeäsävyisesti kirjoittaa, että "kylläpä sulla ottaa koville". Hän vie naista samoihin paikkoihin, missä olemme perheen kanssa käyneet tai sitten kaksin ennen lapsia. Esim. paikkaan, minkä jälkeen menimme kihloihin ja nyt hän puhuu juuri tuosta paikasta ja tulevasta kihlauksesta uuden naisen kanssa. Ei se ole sellaista, että hän kertoisi onnestaan, vaan siinä on ihan selkeä kiusaamis lähtökohta. Sen näkee ilmeistä. Luulen, että kyseessä on jonkin sortin narsistinen käytös. Miksi haluaa itselleen ennen niin rakkaan ihmisen kärsivän, kun itse erokin jo ottaa tarpeeksi koville. Huomasin hänessä muutenkin suhteen loppuvaiheessa tietynlaista latistamista ja jos olin kertonut hänelle ongelmistani, hän käytti niitä myöhemmin joissain yhteyksissä minua vastaan. Kun erosimme, hän väitti syyksi, etten ollut kertonut tarpeeksi asioistani, mutta syy oli juuri tuo. Hän muuttui loppua kohden. Pahinta on se, että kukaan hänen sukulaisistaan ei uskoisi tuota hänestä, kun hän tarpeen tullen on mitä parhain seuramies ja osaa puhua asiat itselleen sopiviksi. Narsistin uhri on hyvin yksin. Ilmoitin hänelle, että minun kotiini ei tarvi tulla tuolla asenteella, sen saan minä päättää. Hän vain nauroi ja näytti siltä, että se hullu olenkin minä.
Narsistin uhri on nimenomaan yksin, voimia sinulle . Narsisteilla on tapana juuuri syytää toista siitä että ei kerro asioistaan toiselle. Jokaiselle kuuluu yksityisyys ja se on omassa harkinassa mitä toiselle kertoo ja mitä ei. Narsisti haluaa tietää toisesta kaiken että löytää ne heikotkohdat joihin tarttua.
Varmasti harmittaa ne 20v kun on viettänyt ihmisenkanssa joka ei oikeasti osaa rakastaa.
Mutta kerää itsesi, sy ei ole sinun
Kiitos paljon. Minun pitäisi varmaan jotenkin pystyä olemaan välinpitämätön hänen kiusaamisyrityksilleen, mutta se ei ole aina helppoa, kun kuitenkin on vielä tunteita ja aina järkyttyy yhtä paljon siitä, miten hän on voinut muuttua noin paljon ja miksi hän on niin ilkeä. Kuitenkin suurimman osan tuosta 20 vuodesta vietin aivan ihanan ja rakastavan ihmisen kanssa, joka ei olisi halunnut kenellekään mitään pahaa. Ihmisen, joka puolusti minua viimeiseen asti ja oli tukena ja turvana. Oli paras ystäväni. Nyt asiat ovat ihan päinvastoin. Hän sanoo haluavansa minulle pelkkää hyvää, mutta sen kun vielä kokisin hänen sanoistaan ja käytöksestään. Pelottavaa, että tutusta ihmisestä tulee ihan vieras.
Tuossa sinun tarinassa on nyt jotain, joka minua jäi kaivelemaan. Narsisti ei ole suurinta osaa aivan ihana ja rakastava ja muutu sitten pahaksi - ei. Jotain teidän suhteessanne on tapahtunut sellaista, jolla hän tahtoo nyt sinulle kostaa ja kysymys taitaa olla ihan tavallisesta pettymisestä sinua kohtaan. Vaikuttaa aivan siltä kuin hän olisi katkera ja haluaa sinun laittaa kokemaan samaa tuskaa kuin itse on kokenut.
Oletko loukannut tai itse ollut uskoton tms. mikä selittäisi tuollaisen käytöksen? Narsismista tuskin on kysymys paremminkin pettyneen ja petetyksi tulleen ihmisen toimia?
Tiedätkö minun ensimmäinen n tuli vasta yhdeksän vuoden jälkeen naamionsa takaa, siihen asti en huomanut mitään poikkeavaa . Siiten alkoi se " itsenäistyminen " lasten takia jatkoin vielä 8 v ja se oli yhtä helvettiä. Vieraissa juksua yms.
En ole ollut uskoton, enkä mielestäni loukannut millään niin paljon, että olisin tuollaisen kohtelun ansainnut. Ihan tavallista elämää, tietenkin välillä riitoja, mutta ei mitään merkittävää. Sellainen tapahtuma hänelle kävi, että häneltä kuoli äiti muutama vuosi sitten syöpään aika nuorena. Oli raskas sairausaika ja heillä oli tosi läheiset välit. Tuntui, että se jätti jonkin aukon hänen elämäänsä ja olen ajatellut, että lähtikö hän sen vuoksi etsimään jotain uutta ihmistä. Hän kuitenkin näki äitiään lähes päivittäin ja pystyi puhumaan kaikesta hänen kanssaan. Minun äitini kertoi, että mieheni oli hänelle sanonut olevansa kateellinen minulle, kun minulla on äiti. Vaikka tuossa kohtaa oli sairaus vasta todettu. Mielestäni siinäkin oli jotain outoa. Toisaalta miehen käytös on kyllä muuttunut juuri tuon kuoleman jälkeen tosi paljon ja niinä vuosina. Olisiko se laukaissut jotain. Hänellä on ollut nuoruudessaan masennusta.
Älä nyt ota tätä kysymystä itseesi kun vielä kysyn ja jankkaan, mutta miten sinä otit tuon hänen äitinsä sairastumisen tiedon ja kuoleman? Mitä mieltä olet, tuitko mielestäsi miestäsi tuona aikana, osasitko olla tukena ja lohduttaa? Miehet eivät näytä hoivatarpeitaan siinä määrin kuin naiset. Miehet eivät välttämättä osaa antaa tunteilleen periksi ja esmes itkeä vaan yrittävät selvitä jollain muulla tavoin. Jos miehesi koki, että hän ei saanut sinulta tarpeeksi lohtua ja rakkautta, koki itsensä sisäisesti yksinäiseksi ja sen vuoksi haki lohtua toisaalta?...toinen vaihtoehto miehillä usein on se, että jollekin tuntemattomalle on helpompi alkaa kertomaan omista tunteistaan, omasta avioliiton ja elämän vaikeuksista kuin vaimolle. Miehelläsi on voinut olla pelkoja joita hän ei ole uskaltanut sinulle kertoa ja on ehkä odottanut, että sinä kysyisit ja ottaisit asian esille.
Kyllä läheisen ja etenkin oman äidin kuolema on elämän suurimpia aallonpohjia, joka ihmistä väistämättä muuttaa. Miehesi näki varmasti monta asiaa tuon jälkeen uudella tavalla. Ehkä hän tajusi, että teillä ei ollut enää toisillenne mitään annettavaa, mitään yhteistä. Voi olla, että hän odotti sinulta enemmän kuin sinä pystyit antamaan tai edes ymmärsit mitä se olisi ollut.
Ehkä hän todella on vilpitön ja haluaa sinulle hyvää, mutta sinä tulkitset hänet väärin omassa katkeruudessasi, voisiko se olla mahdollista? Ehkä hän on kasvanut ja oppinut itsenäisemmäksi, ehkä hän kokee nyt vapautta ensimmäistä kertaa elämässään, joka sinusta näyttää sinun kiusaamiseltasi. Ehkä hän ei ole ollut sisäisesti vapaa, ehkä hän on kokenut että olet ollut hänestä liian riippuvainen ja se on ollut raskasta kaiken muun ohella?
Vai oliko niin että poika ei ollut päässyt äidistään irti. Jos olaan oikeassa parisuhteessa niin kyllä se kumpani pitaisi olla se jolle uskoudutaan.
Olen nähnyt tälläisen perheen missä aikuiset lapset 50v-60v viihdytävät äitiään ja suurinpiirtein seisovat käsillään jos mummo tahtoo.
Ja narsisti kasvataa lapsistaan itsensä jatkeita eikä päästä lapsiaan oikeasti itsenäistymään.
Jos lapsi kasvatetaan elämää varten eikä itseään varten niin itsenäisenä aikuisena ihmisenä ihminen ottaa kuoleman luonolisena asiana. Ei meistä kukaan köpeksi täälä ikuisuutta.
lottamari, olihan se kaikille järkytys, että lastemme mummu ja anoppi sairastui niin pahaan syöpään ja kuoli niin nuorena. Puhuimme kyllä paljon sairausaikana ja myös kuoleman jälkeen. Suru meni vaiheittain, välillä mieheni itki enemmän ja kävi haudalla, kertoi surustaan. Välillä oli aikoja, ettei niin paljon puhuttu, eikä käsitelty asiaa. Voi olla etten osannut tukea tarpeeksi, sanoa oikeita sanoja, mutta koetin lohduttaa ja olla lähellä. En kuitenkaan ole mikään ammattiauttaja, vaan tavallinen ihminen. Varmasti mieheni uskottomuus ja kriisi johtuu monista tekijöistä, mutta nyt suurin murhe on tuo nykyinen käytös. Ehkä hän pohjimmiltaan haluaakin minulle hyvää ja edelleen välittää, mutta olen silti aivan varma, että tuo käytös on jotain muuta kuin oman katkeruuteni tulosta. Vaikka olisi kuinka vapaa ja itsenäinen, ei sekään oikeuta ihan mitä vaan. Jos hän edes osaisi ajatella omalle kohdalleen vastaavat asiat, ensinnäkin entinen hyvä perheenisä jätti perheensä ja juoksi harkinta-ajan kuin sinkku pitkin kyliä uuden naisen kanssa. Ennen oli perhe kaikki kaikessa, nyt on ihan eri ääni kellossa. Ja nyt kun on perhe hajalla ja ero selvä, ei sekään riitä, täytyy vielä kiusata. Tietenkin jos hän halusi, että koen jonkun vastaavan menetyksen kuin hän menettäessään äitinsä, mutta olisihan sekin hullua, eihän kuolema minun syytäni ollut ja itsekin olen menettänyt läheisiäni. Hän nimittäin sanoi minulle, että "jokainen ero on aina pieni kuolema"...mutta eikö silloinkin oltaisi jotenkin väärillä raiteilla, laittaa toinen kärsimään kun itse menettää jotain. Kuitenkin menetyksiä sattuu kaikille.
yxmies.Puhut asiaa! Juuri näin minullekin.Menin kertomaan hieman liikaa ex-miehelleni asioitani ja hän käytti tietoja minua vastaan eikä tukenut.Periaatteessa voisin viedä exän oikeuteen yksityiselämäni tietojen levityksestä ja vaatia korvauksia.Sen sijaan olen itsekin alkanut julkisesti mustamaalaamaan häntä samoilla menetelmillä.Kertoinut avoimesti pahoinpitelyistä ym.
Narsismi ei ala yhtäkkiä aikuisiällä. Narsismi syntyy varhaisessa lapsuudessa, eikä vaadi vanhemmilta mitään erityistä pahuutta. Vain tietämättömyys lapsen tarpeista (1-2v.) riittää.
Miehesi lienee masentunut? Äidin kuolema on voinut aiheuttaa masennuksen, jota hän on "hoitanut" kuvaamallasi tavalla. Ei tietenkään vähennä tapahtuneen ikävyyttä.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Voisitko ryhtyä vertaistuekseni? Miten saisin sähköpostiosoitteesi?
Narsismi on jo lapsena syntynyt sairaus, lähinnä rakkaudettomassa perheessä elämisestä. Minäkin hatkahdin narskumieheepn. Silloin hälytyskellot soivat ensimmäisen kerran, kun hän vaati minua luoumaan ystävistäni ja viikottaisista tapaamisista aikuisten lasteni kanssa. Hänellä oli 2 liittoa takana, jotka olivat molemmat päättyneet naisten pettämiseen ja muutenkin heidän epäsopivuuteen. Kun olen näihin naisiin myöhemmin tutustunut, niin miespetti heitä kuten minuakin. Sairaalloinen ja systemaattinen kiusaaminen alkoi vasta eron jälkeen. Minä selvisin tilanteesta kolhuitta ja menin mukaan narsistien tukeen. Jos yksikin ihminen pelastuu kokemusteni kautta, niin olen onnistunut.
Tunnen ihan samoin! Äitini on narsisti.
koko elämäni olen kärsinyt siitä, lapsena en vain tajunnut. kyseessä on sen tyyppinen narsisti joka sekaantuu kaikkiin päätöksiin elämässäni, ja päättää itse mitä päätin. Ja silti tein väärin kuulemma, joku muu teki sen paremmin..jne.
mutta nyt, minä olen onneksi päässyt irti. jo muutama vuosi olen ollut vapaa.
mutta silti, tiedostan että hän ei ole koskaan onnellinen tekee minut surulliseksi. Samoin seuraavan uhrin puolesta.
Miksi kannat surua?
Kannan surua ehkä siksi, kun ei ole äitiä.
Olen niin monesti mennyt siihen lankaan kun olen halunnut äidin, ja luullut että meillä on tosi hyvät välit. Kunnes tapasin uuden miehen tai kaverin se alkoi heti. Eli minun vähätteleminen ja jatkuva yritys sotkea välini heihin..eli uusi ystävä tai mies joutui heti siinä valitsemaan kumpaa uskoo, tai kumman rinnalla seisoi. Tätä on hyvin vaikea selittää.
Välimme tietenkin menivät taas riitaisaksi, ja minä luulin että ylireagoin.
Mutta tosiaan vastaus kysymykseen, suren tai se on tavallaan sääliä. Hän ei tule olemaan aidosti onnellinen koskaan ja jatkaa todenäköisesti ihmisten elämän pilaamista aina. Vihamiehet vaan lisääntyy ja niin edelleen.
Minun on todella vaikea vihata sitä, mutta en voi olla missään tekemisissäkään.
vaikuttaa se jollain tapaa.
Ymmärrän sinua.
Vihaan narsisteja.
Miksi kannat vihaa?
Minä kuulin olevani narsisti, kun en hyväksynyt miesystäväni lukuisia naisia...ho-hoijaa:-)
Pidin tässä ketjussa erityisesti tuon 'fundeeraten'in kommenteista. Mitä me oikeastaan voimme tietää varmuudella toisesta ihmisestä? Itseämmekään emme tunne täydellisesti.
"olen kasvojeni takana enkä näe ilmeitäni,
en näe niitä enkä saa välitettyä haluamaani
kuvaa itsestäni" -yle teema/aivot-
Kuvitelkaa ruman ankanpoikasen hämmästys, kun hän näki kuvajaisesta olevansakin kaunis joutsen. Aika tyrmäävää ;)
Mikä voisi olla tyrmäävämpää?
Ehkä se kun fiksu ja sympaattinen näkee kuvajaisesta olevansakin oikeasti kelju ja antipaattinen. Niin tyrmäävä oivallus aiheuttaa tod näk todellisuuden kieltämisen. Narsistisen raivonkin kenties..
"Mitä me oikeastaan voimme tietää varmuudella toisesta ihmisestä? Itseämmekään emme tunne täydellisesti."
Niin, mutta. Tietenkään ihan silloin alussa, kun ihminen astui paratiisista ulos (vai miten se meni), ei mielisairauksille, eikä paljon muullekaan ollut vielä nimiä. Paljon nimiä on keksitty asioille tieteen kehittymisen myötä. Narsismi tulee antiikin Kreikan tarustosta (Narkissos). Niinkuin moni muukin psykiatriaan liittyvä termi.
Joskus vain kaikkien säästämiseksi on parasta ottaa pari termiä käyttöön, niin selviytyy usein muutenkin vaativasta elämästä paremmin.
Taliaivoille tuli myrkky ja paska neuroosit heh,heh,heh, jäh,jäh,jäh,heh,heh,heh. miula on valtuuvet antoo lähöt! p. 0405165477
jaa-a.Oliko exäsi siis alkoholistin poika? Ja siksi hänestä kasvoi narsku? Mun exä on.Kertoi esim isänsä ajaneen autoa kun ex oli teini viina/pillerihuuruissa.Oli ammatiltaan lekuri ja kirjoitteli itse itselleen rauhoittavia ja hoiti armotonta krapulaa mm.vahvoilla reumalääkkeillä jotka vie tajun ja kivun hetkessä.Että näin.Mies käytti minua orjallisesti hyväkseen suhteemme viimeiset seitsemän vuotta.Ei maksanut laskuja ollenkaan,ruokaa ostettiin 20e edestä joka viikko neljälle hengelle,itse söi päivisin kalliissa ravintoloissa,lapset tietty oli koulussa,mutta eipä siinä ihmeitä ostettu 20e.Minä siivosin,hoidin kaiken ja mies petti ja piti salasuhteita koko seitsemän vuotta,joutui onneksi ulosottoon,kun juhli palkkarahoja eikä hoitanut laskuja.Samanlainen alkoholisti ja narsisti kuin oma isänsä.Ammatti vain toinen.
Mun ex ukko joka on narsku leveili minulle mitä hän tekee sängyssä toisten naisten kanssa eli avoimesti myönsi pettämiset minulle ja nautti kun tulin surulliseksi.Aivan sairas mies ja ihan täys pöpi.Oikein pahimman luokan sika mitä löytyy.Lapsiraukat.Täytyy toivoa ettei ex elä vanhaksi eikä pääse nauttimaan lastenlasten näkemistä.Vaan kuolee kuten äitinsä nuorena.
Eläimiin ei kannata sekaantua.
"Uskon tietäväni melko hyvin hänen narsisminsa syntyjuuret, ei lapsi itse siihen ole ollut syyllinen. "
Pystytkö, Valentinea, yksilöimään vähän tarkemmin, mitä ne syntyjuuret voisivat olla?
Olen myös ollut tyypin kanssa, joka on herättänyt minussa samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. En vain viläkään ole tehnyt lopullista päätöstä hänen suhteensa. Etäisyyttä olen ottanut, ja siitä olen sitten kuullutkin.
Miten kaverisi teki, kun päätit "nostaa kytkintä"?
Itse olen päättänyt monta kertaa lopettaa suhteeni tyyppiin, mutta aina se on päässyt jotenkin takaisin. Eli oletko varma, että pysyy poissa? Mitä jos näet hänet iloisena ja itsevarmana? Alatko epäilemään omaa näkemystäsi?
Mies on elänyt äitinsä ja paljon nuoremman veljensä kanssa koko lapsuutensa, täysin isättömänä siis. Hänen äitinsä on äärettömän voimakas persoona, joka asetti poikansa aviomiehen asemaan. Hyvistä suorituksista ylistettiin, huonoista saattoi joutua piharakennukseen yöksi. Kun äidille tuli miesyövieraita, poika laitettiin piharakennukseen. Äiti halusi toteuttaa naiseuttaan. Valitettavasti joskus kävi niin, että jokin näistä äidin miehistä olikin väkivaltainen ja esim. Hakkasi äidin.
Äiti teki pojalleen (9-15 ikävuoden välillä), että pojan olisi pitänyt tulla apuun, ja poika on jättänyt äitinsä pulaan. Poika kuitenkin oli käsketty piharakennukseen ja kielletty menemästä sisälle taloon. Kun pikkuveli syntyi, tilanteet jatkuivat kuten ennen, paitsi että äiti sysäsi vastuun vauvastakin pojalle: jos baarista tuotu mies sai juoppohulluuskohtauksen, oli pojan vastuulla huolehtia ettei vauvalle (tai taaperoikäiselle) käy mitään. Jälkeenpäin poika sai aina kuulla, millaisia vaaratilanteita on aiheuttanut, kun ei ole huolehtinut lapsesta ja äidistä.
Voimakas äiti on edelleen pysyvä ja vaikuttava osa aikuisten lastensa elämää.
Joskus, kun olen tässä nähnyt narsistimiestä(ni), on
...hän saattanut olla hymy huulillaan ja sanonut, ettei paremmin voisi mennä. Totisesti sydämestäni toivon, että hän olisi onnellinen. Ei tuntuisi pahalta. En kokisi, että kaikki on omaa kuvitelmaani tms. Sillä kun ei oikeastaan ole minulle mitään merkitystä. Kun vaan löytäisi rauhan sydämeensä.
"Valentinea"
En väitä, että kumppanisi ei olisi narsisti, saattaa hyvinkin olla. Jos on noin julma ja välinpitämätön äiti, on hän varmaan laiminlyönyt lastaan jo vauvana. Narsismi syntyy n. 1-2 ikävuoden tienoilla nimenomaan laiminlyönnistä.
Tuo kertomasi kohtelu on niin julmaa, että on jo sinällään aiheuttanut paljon muutakin kuin narsismia. Luulisin niin.
Yritin kysyä, mitä hän teki, mikä sai sinut lopulta jättämään hänet? Narsistit eivät yleensä pidä siitä, että heidät jätetään. He kokevat narsistista loukkaantumista, joka aiheuttaa sietämättömän häpeän tunteen.
Se, mikä ainakin pysäytti, oli kun sain tietää hänen puhuneen törkeitä valheita minusta lähipiirillemme. Valheet koskivat esimerkiksi ihmissuhteita; jos meidät oli vaikka kutsuttu kylään, hän oli kertonut kutsujen järjestäjälle, ettemme voi mennä, koska minä en pidä jostakusta muusta kutsutusta henkilöstä, syytkin oli tarkkaan selostettu. Ja aivan käsittämättömiä selityksiä. Esim. Olen kateellinen jonkun henkilön lapsen opintomenestyksestä (tämäntyyppiset asiat oli kyllä taitavasti linkitetty jotenkin minuun, olin esim itse joskus nuorempana opiskellut alaa tms.).
Näistä kuulin eri tahoilta mitä oudoimpia juttuja. Onneksi en kaikkea tiedäkään.
Ihmettelin yhdessä vaiheessa, kun niin moni alkoi suhtautua meihin (minuun?) vähän, hmm jännästi.
Aiemmat loukkaukset olin oppinut jo ohittamaan, henkiset lyönnit sinne missä todella tuntuu. Myös julkiset kohtaukset, huuto, itsemurhauhkaukset ja tappouhkaukset yms. turruttivat minut. Ikävintä noissa kohtauksissa oli se, että mies halusi yötä myöten pitää minua hereillä, pitäen tuntikausien monologeja siitä, miten minun tulisi vain ymmärtää, että hän ei tekisi/sanoisi niin, jos minä vain tajuaisin itsekkyyteni ja myöntäisin että provosoin häntä koko ajan kaikin tavoin. Aikani myöntelin, saadakseni unirauhan, ja rauhaa arkeen. Hän alkoi uhkailemaan väkivallalla ja, mikä kuulunee taudinkuvaan, syyttämään minua väkivaltaiseksi.
Viimeisin niitti oli kuitenkin, kun hän uhkasi tappaa minulle läheisen ihmisen, suunnittelemansa tekotavankin kertoi. Koskaan hän ei ollut läheisiäni uhannut ennemmin. Tappamisen syyksi hän kertoi, kuinkas muiten, kuin tarpeensa osoittaa minulle, että olen alhaisempi kuin luulen. Että olen feikki kiltteydessäni ja hän auttaa minua ymmärtämän sen. Luonnollisesti tätä seurasi pitkä anteeksipyyntöjen, lomasuunnitelmien, kauniiden sanojen ja kukkakimppujen virta. Kuten usein ennenkin aivovammainenhuorakuole-kuiskuttelujen jälkeen.
Valentinea, olet tai olit todella sopeutunut tilanteeseen.
Kannattaa jatkaa puhumista. Vaikka olisit jo asiaa käsitellyt muutoinkin.
"Että olen feikki kiltteydessäni ja hän auttaa minua ymmärtämän sen."
Niin narsistiin liittyviä tarinoita on erilaisia niinkuin on ihmisäkin...kukin omanlaisensa...
ehkä merkittävä yhdistävä tekijä on tuo, että narsisti jostain syystä pyrkii tavalla tai toisella tuhoamaan sen toisessa olevan "hyvän"...
sinusta huomaa ettei hän onnistunut...
kiitos kiihkottomasta kirjoituksestasi...jossa teot ja tapahtunut kerrotaan sellaisina kuin ne olivat...ilman tarvetta silti tuomita koko ihmistä...jättäen tilaa sillekkin, mikä mahdollisesti oli tehnyt hänestä sellaisen kuin hän oli...
hyvää elämää sinulle Valentinea...kaikesta kokemastasi huolimatta...
Olipa osuvasti arvoitu. Narsisti osaa olla suunnattoman viehättävä, huomaavainen, ja herkkä. Sitten hänestä löytyy se kammottava puoli, joka musertaa ja ahdistaa. Ilmeiseti tuosta luonneviasta ei kovin helposti parane. Olisi mukava tietää onko joku parantunut ja miten. Luultavasti riittäisi, jos tuo hurmuripuoli olisi pääsääntöisesti läsnä ja hirviömäinen puoli jäisi vähemmistöön. Ehkä kuitenkin on viisainta vain pelastaa itsensä ja toivoa parasta.