Oletko jo valmis ja kypsä unohtamaan kaipauksesi kohteen ja jatkamaan elämässä eteenpäin?
Mainitse myös sukupuolesi.
Mainitse myös sukupuolesi.
Ystävänpäivä-gallup
6+13
29337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pitäis olla, mutten ole ihan valmis unohtamaan. Eiköhän muutama viikko vielä tätä hiljaisuutta tee tehtävänsä kuitenkin :) Sitten sulkeutuu raollaan oleva ovi, ja toinen avautuu. Vaimitensemeni
Näin ystävänpäivään sopiva vastaus on se, että en kaipaile häntä enään, mutta sen mahdollisesti saatavilla olevan ystävyyden haluaisin.
hänet ystäväksi, eikö sinulla ole tarpeeksi ystäviä?
Onko ystäviä ikinä liikaa?
Olen koska hän teki hyvin selväksi ettei ole kiinnostunut ja lisäksi oli ilkeä.
ilkeili sulle?
Ainakin se tyyli miten asian esitti oli ilkeän sävyinen.
Oletkos itse puhunut hänelle koskaan ilkeän sävyisesti? Jospa oli vain loukkaantunut.
hän sitten esitti?
Ja tämä sitten tapahtui oikeassa elämässä, ei netissä?
En.
Sen ettei kiinnosta ja tämä tapahtui ei naamatusten, mutta oikealla yhteydellä kuitenkin.
kannattaa unohtaa hänet ja lopettaa tänne kirjoittelu. Hän ei ole kiinnostunut susta, jos niin sanoo.
Niinhän tuossa ekassa vastauksessa mainitsinkin. Täällä tulee vielä käytyä, mutta olen jo ottanut silmälaput pois, eli tuolla reaalissa pystyn näkemään jo muitakin, kuin hänet.
En unohda häntä varmaan koskaan.
Elämä menee eteenpäin joka tapauksessa, on hän siinä mukana tai ei.
Nainen olen.
mulla on paha ja kurja olla ja ikävä aina vain, enkä missään nimessä haluaisi luopua toivosta, mutta eihän tässä enää mitään toivoa todellakaan ole
valmis, vaikka tiedän että se on tehtävä.. Ei ole enää vaihtoehtoja. Kamala olo ja tämmöisenä päivänä.
Kai se on pakko. :(
En oo vaikka välillä niin koitan itselleni uskotella. Totuus on se että edelleen sydämeni sykkii vain hänelle (valitettavasti). :D
kypsä olen unohtamaan koko elämäni...... siinähän ne menis samalla kaikki exät ja ihastuksetkin.
eipä häntä niin vain unohda ja en kyllä haluakkaan, siinähän tuo elämä etenee päivä kerrallaan...
Ei kai sitä koskaan unohda, kun sydän rikotaan niin perusteellisesti kuin hän sen teki. Eikä edes anteeksi osaa pyytää!
Nainen olen ja elämää kyllä jatkan. Vahva kun satun olemaan, eikä hän ole ensimmäinen mies joka on minulle valehdellut.
Enää en usko miehiin. Jonkun nuoren kollin otan viihdekäyttöön, kun sopivan näen ;)
Toivoisin olevani. Mutta, kun en vain ole! Tahtoisin olla enemmäin, kuin hän. Osata olla katsomatta taakseni.
Mies olen.
Olisi pitänyt unohtaa hänet jo aikoja sitten, mutta kyllä mä jonain päivänä pääsen hänestä yli. Ystäväksi olisin vain kelvannut, mutta minä olisin halunnut enemmänkin vaikka järki sanoi koko ajan ettei kannata edes haaveilla, mutta tunteet sanoi toisin, tyhmänä kuuntelin tunteita enkä järkeä.
Nyt emme ole enää edes ystäviä.
En ole.
http://youtu.be/381x8DI6ftk
Ei kai täällä kukaan luuhaisi, jos on jo valmis. Kysymys on vähän masentava, haluaisin kyllä eteenpäin, mutta sitten taas uppoa ryntäitä myöten suohon, niin että vituttaa. Miten tää voi mennä näin?
ky l
EN EN EN EN!
En l iekö tarvettakaan :)