..menen uusiin naimisiin.
Olen eronnut noin kolme vuotta sitten, oikeudessa päätetty lasten yhteishuoltajuus ja tapaamisoikeudet, sekä elatustuki on lasten isän velvollisuutena maksaa. Meidän yhteishuoltajuuslapset ovat kaksi tytärtä, joista toinen on 12, toinen on 10 vuotias.
Alussa kaikki meni hyvin, mutta muutaman kuukauden päästä lasten isä aloitti valittamaan joka välillä lasten tapaamisista keksimällä olevansa matkalla, sairaana tai töissä; siis viikonloppuna, mutta silti yritin ymmrtää tilanteen. Myöhemmin kun hän itse pyytää lapset hänen luoksensa vaikka hän lupaa hoitaa lapset kunnolla ja viettää hyviä aikoja heidän kanssa, mutta huomasin että ei hän välitä heistä, niin hän jättää heidät kotiin ja lähtee asioillensa esim. tekemään töitä ja jättää heidät kotiin ilman ruokaa muutaman tunnin ajaksi esim 8:lta aamulla - 18 asti illalla, jopa joskus myös 22 asti illalla.
Olen kerran yrittänyt hakea yksinhuoltajuutta yrittääkseni sen jälkeen sopia lasten isän kanssa valvottuna tapaamiset, mutta en ole saanut, koska asiamies suosittelee, että peruutan yksinhuoltajuushakemukseni, koska siitä ei tulee mitään muuta paitsi kulutusta, niin asiamies on sanonut ja muutenkaan minun perustelut eivät riitä yksinhuoltajuuden saamiseen eli kuten sanoin että lasten isä jättää lapset yksin kotiin ilman turvaa, eikä ruokaa, myös lähettää heille välillä jonkun vieraan miehen joka kysyy miten heillä menee kotona, ja kun he yrittävät soittaa isälleen, niin isän kännykkä oli kiinni koko ajan, eivätkä he pystyneet luottaa siihen henkilöön, joka tuli käymään, eivätkään he koskaan ole ennen häntä nähneet, eikä isänsä aamulla sanonut mitään hänestä (tuntemattomasta henkilöstä) ennen kuin lähti töihin.
Kun lasten isä on palannut illalla kotiin niin he sanoivat hänelle mitä kävi ja silloin hän huusi heille sanomalla että miksi he eivät ole avanneet hänelle ovea. He sanoivat että he olivat soittaneet silloin heidän isälle, jolloin hänen kännykkänsä oli kiinni ja että sitten he soittivat minulle ja käskin heidät pitämään oven kiinni eivätkä saa avata tuntemattomille ihmisille ovea, silloin lasten isä suuttui kunnolla ja huusi heille:
"Miksi teidän äiti saa tietää kaikki mitä täällä tapahtuu, hänellä ei ole oikeutta tietää mitään eikä puuttua teidän asioihin kun olette minun luonani!"
Lapset itse silloin sanoivat minulle että heillä oli oikein turvaton olo, nälkä, ja heidän isänsä lupaa, että ei hän viivy kauaa, mutta se on vaan puhetta.
Kotona minun luonani oli minun sisko ja minun vanhemmatkin juttelivat minun kanssa puhelimessa ja olimme miettineet, mitä tekisimme lasten vuoksi. Minun yhteydessäni he halusivat kovasti todistaa mitä heidän nähden on tapahtunut, mutta asiamies sanoi että se on turhaa. Kun lapset tulivat takaisin, kysyin asiamieheltä jos hän haluaisi kuulustella heidät, mutta hän sanoi minulle että se on turhaa, sitten oli pakko peruuttaa yksinhuoltajuushakemukseni (tämä oli toinen asianajaja, ensimmäinen oli niin laiska ja hidas eikä edennyt asiassa minun kanssani yhtään.).
Tämän jälkeen olen pyrinnyt selvittää asian lasten isän kanssa ja tosiaan silloin kun sanoin että olemme eronneet, koska emme sovi enää yhteen ja se ainoa asia josta meidän tulee selvitellä on ne lapset ja heidän etunsa, niin toivon häneltä olemaan reilu isä ja sopia tapaamisajat jolloin hän varmasti voi olla läsnä lasten kanssa, koska he tulevat käymään nimenomaan heidän isää varten eikä naapurin tai kaverin takia, ja myös ei voi jättää lapset ilman ruokaa enemmän kuin 2 tai 3 tuntia.
Luulin että hän on ymmärtänyt kun sanoi "Joo kyllä lupaan toteuttaa asiat joista juuri olemme sovittaneet."
Olen eronnut noin kolme vuotta sitten, oikeudessa päätetty lasten yhteishuoltajuus ja tapaamisoikeudet, sekä elatustuki on lasten isän velvollisuutena maksaa. Meidän yhteishuoltajuuslapset ovat kaksi tytärtä, joista toinen on 12, toinen on 10 vuotias.
Alussa kaikki meni hyvin, mutta muutaman kuukauden päästä lasten isä aloitti valittamaan joka välillä lasten tapaamisista keksimällä olevansa matkalla, sairaana tai töissä; siis viikonloppuna, mutta silti yritin ymmrtää tilanteen. Myöhemmin kun hän itse pyytää lapset hänen luoksensa vaikka hän lupaa hoitaa lapset kunnolla ja viettää hyviä aikoja heidän kanssa, mutta huomasin että ei hän välitä heistä, niin hän jättää heidät kotiin ja lähtee asioillensa esim. tekemään töitä ja jättää heidät kotiin ilman ruokaa muutaman tunnin ajaksi esim 8:lta aamulla - 18 asti illalla, jopa joskus myös 22 asti illalla.
Olen kerran yrittänyt hakea yksinhuoltajuutta yrittääkseni sen jälkeen sopia lasten isän kanssa valvottuna tapaamiset, mutta en ole saanut, koska asiamies suosittelee, että peruutan yksinhuoltajuushakemukseni, koska siitä ei tulee mitään muuta paitsi kulutusta, niin asiamies on sanonut ja muutenkaan minun perustelut eivät riitä yksinhuoltajuuden saamiseen eli kuten sanoin että lasten isä jättää lapset yksin kotiin ilman turvaa, eikä ruokaa, myös lähettää heille välillä jonkun vieraan miehen joka kysyy miten heillä menee kotona, ja kun he yrittävät soittaa isälleen, niin isän kännykkä oli kiinni koko ajan, eivätkä he pystyneet luottaa siihen henkilöön, joka tuli käymään, eivätkään he koskaan ole ennen häntä nähneet, eikä isänsä aamulla sanonut mitään hänestä (tuntemattomasta henkilöstä) ennen kuin lähti töihin.
Kun lasten isä on palannut illalla kotiin niin he sanoivat hänelle mitä kävi ja silloin hän huusi heille sanomalla että miksi he eivät ole avanneet hänelle ovea. He sanoivat että he olivat soittaneet silloin heidän isälle, jolloin hänen kännykkänsä oli kiinni ja että sitten he soittivat minulle ja käskin heidät pitämään oven kiinni eivätkä saa avata tuntemattomille ihmisille ovea, silloin lasten isä suuttui kunnolla ja huusi heille:
"Miksi teidän äiti saa tietää kaikki mitä täällä tapahtuu, hänellä ei ole oikeutta tietää mitään eikä puuttua teidän asioihin kun olette minun luonani!"
Lapset itse silloin sanoivat minulle että heillä oli oikein turvaton olo, nälkä, ja heidän isänsä lupaa, että ei hän viivy kauaa, mutta se on vaan puhetta.
Kotona minun luonani oli minun sisko ja minun vanhemmatkin juttelivat minun kanssa puhelimessa ja olimme miettineet, mitä tekisimme lasten vuoksi. Minun yhteydessäni he halusivat kovasti todistaa mitä heidän nähden on tapahtunut, mutta asiamies sanoi että se on turhaa. Kun lapset tulivat takaisin, kysyin asiamieheltä jos hän haluaisi kuulustella heidät, mutta hän sanoi minulle että se on turhaa, sitten oli pakko peruuttaa yksinhuoltajuushakemukseni (tämä oli toinen asianajaja, ensimmäinen oli niin laiska ja hidas eikä edennyt asiassa minun kanssani yhtään.).
Tämän jälkeen olen pyrinnyt selvittää asian lasten isän kanssa ja tosiaan silloin kun sanoin että olemme eronneet, koska emme sovi enää yhteen ja se ainoa asia josta meidän tulee selvitellä on ne lapset ja heidän etunsa, niin toivon häneltä olemaan reilu isä ja sopia tapaamisajat jolloin hän varmasti voi olla läsnä lasten kanssa, koska he tulevat käymään nimenomaan heidän isää varten eikä naapurin tai kaverin takia, ja myös ei voi jättää lapset ilman ruokaa enemmän kuin 2 tai 3 tuntia.
Luulin että hän on ymmärtänyt kun sanoi "Joo kyllä lupaan toteuttaa asiat joista juuri olemme sovittaneet."
Vastaukset 33
Vanhimmat
Viesti jatkuu, koska ei mahtunut edelliseen.
Lasten tapaamiset isänsä kanssa ovat jatkuneet ja edelleen samat virheet.
Myöhemmin menin uusiin naimisiin toisen miehen kanssa koska huomasin että tytöt kaipaa kotona samassa asunnossa isän roolia jotta he voivat heittäytyä hänen syliin, syödä hänen ja minun kanssa saman ruokapöydän ääressä, joka hellittää ja sellainen isä, johon he lapset luottaa ja vapaa-ajalla leikkivät hänen kanssaan, koska heidän oikea isä ei tee yleensä koskaan niin.
Nuorempi lapsi inhoaa isäänsä eikä koskaan ennen halunnut tavata isäänsä, vaan minä joka kerran olen ns. melkein pakottanut häntä menemään isällensä käymään sanomalla, että:
"Sinun isälläsi on oikeus nähdä sinut vaikka kuinka kävisi", sen takia kun nuorempi lapsi huomasi hänen isäpuolensa hyvän ja rauhallisen käytäytymistapansa häntä kohtaan ja sanoi minulle:
"En halua ketään muuta paitsi minun isäpuolta, joka on minulle kuin isä ja haluan kutsua häntä isäksi", sen takia hän ei halunnut ollenkaan käydä isällensä vaikka soitan hänen isällensä ja annan hänen jutella mutta lopussa lasten isä sanoo että ei haitta ensi kerralla sitten, ja niin joka kerta kävi niin että vanhimman tytär menee isällensä yksin käymään.
Silloin kun isänsä kuuli minun isäni kautta että menin naimisiin niin hän rupesi haukkua minut miestennaiseksi, ym. ja että:
"Sinä et saa vanhimman lapsesi takaisin ennen kuin haet avioeroa uudesta miehestäsi, sinä voit valita joko lapsesi tai puolisosi ja jos et eroa niin otan sinulta meidän toisen lapsemme pakollisesti etkä saa enää heidät takaisin ekä edes saa nähdä heitä koskaan."
Lasten isällä on nainen en tiedä onko hän lasten isän tyttöystävä vai vaimo, mutta kuitenkin kun hän sai tietää, että menin naimisiin, hän paljasti lapsilleen että kun teidän äidinne on mennyt naimisiin, niin minullakin on oikeus mennä naimisiin, eli tarkoitan sitä että en ymmärrä miten hän antaa itsellensä lupaa olla toisen puolison kanssa mutta minun on oltava yksin tai joudun menettää lapset.
Niin tosiaan silloin hän pakotti vanhimpaa tytärtään jäämään hänen luokseen ja lasten isä oli muuttanut hänen koulua ja osoitetta maistraatissa saamatta minun lupaani siihen, vaikka meillä on yhteishuoltajuus. Tyttö jäi melkein kolme viikkoa isän luokse, silloin minä ja mieheni juoksimme edes takaisin lastenvalvojan ja lastensuojelun, sekä poliisin luona mutta turhaan.
Lopussa minä valitettavasti antauduin ja tosiaan hakeuduin avioeroon, yritin saada minun puolisoni ymmärtämään minun tilannettani mutta hän sanoi että:
"Sinulla on oikeus valita minun ja lapsesi välissä, mutta olisi parempi jos koetat jaksaa enemmän, sillä voi olla että lapsen isä ei kestä pitkään lapsen huutoja yrittäkseen tulla sinun luoksesi takaisin, mutta olet kuitenkin hakenut avioeroa eikä sinun tarvitse tehdä enempää."
Järkyttävä juttu oli se, että minun isä oli lasten isän puolella ja sanoi, että koska olemme muslimilaisia niin islamin uskonnon mukaan, kun nainen menee uusiin naimisiin uuden miehen kanssa, lasten isällä on oikeus ottaa lapset itselleen, vaikka kuinka sanoin että uusi mieheni on niin hyvä lapsille. Toinen asia on, että lapset eivät ole nukkeja joita heitellään isältä äidilleen ja äidiltä isälleen vaan he ovat lapset joilla on oikeus elää ja kasvaa rauhallisesti turvallisessa ilmapiirissä.
Edelleen jatkuu.
Kuitenkin on tärkeää muistaa, että emme ole omassa maassamme vaan olemme Suomessa ja sanotaan maassa maan tavalla, me emme voi toteuttaa kaikkea, mitä meidän uskonto ja kulttuuri sanoo, muuten mitä me olisimme tekemässä Suomessa, jos haluaa toimia omaan kotimaan mukaisesti. Mutta jos olen huono äiti tai minulla olisi vaarallinen mies lapsillemme, silloin valtio itse huomaa ja rankaisee minut, ennen lasten isää.
Pointti on se, että miten voin selviytyä tässä tilanteessa, olen kyllä saanut lapset takaisin, ja edelleen olen uuden mieheni kanssa yhteydessä netin kautta koska sovin hänen kanssa että perutan avioerohakemuksemme, ja jatkamme yhdessä, mutta en tiedä miten estän lasten isää ottamasta lapset jos palaan miehelleni takaisin, varsinkin kun hän jatkuvasti varoittaa minut siitä, ja hän varoittaa minua tekemästä minulle lähetteen mielisairaalaan ja silloin hänellä on oikeus varmasti ottaa lapset pois.
Muuten, olen hyvin koulutettu, ja täällä hetkellä töissä. Olen asunut Suomessa lähes 20 vuotta. Noin 3 viikkoa sitten lasten isä laittoi täytäntöönpanohakemuksen vireille ja hän vaatii lasten yksinhuoltajutta ja lasten tapaamista. Ja kun olen monta kertaa tullut petetyksi asiamiehen kautta, koska asiamies on lasten isän puolella ja asiamiesten mielestä minulla ei ole hyviä perusteluja, miksi saisin yksinhuoltajuutta.
Sitä oikeastaan en halua, koska minusta yhteishuoltajuus on reilumpaa sekä minulle, että lasten isälle. En edes näiden perustelujen mukaan saa järjestettyä lasten isän ja lasten välisiä valvottuja tapaamisia, varsinkin kun hän on viimeksi varoittanut ottaa lapset minulta vasten tahtoani, ja nyt en pysty luottamaan häneen, että hän voisi tavata lapset, varsinkin kun hän lähettelee minulle jatkuvasti uhkaavia huonoa kielenkäyttöä sisältäviä viestejä. Mutta en myöskään halua estää lasten isää tapaamasta lapsia, ja varsinkin kun tiedän, että lapsilla on oikeus tavata heidän isää, enkä saa estää heitä. Mutta ongelmana on se, että en pysty hänen kanssaan millään tavalla sopia lasten tapaamisista.
Lyhyesti:
Lasten isä estää minua menemästä uusiin naimisiin uuden miehen kanssa, ja uhkaa siksi viedä lapset pois minulta, eikä hän myöskään kykene hoitamaan lapsia hyvällä tavalla turvallisessa ilmapiirissä, enkä luota häntä siinä, että hän palauttaisi lapset minun luokseni. Mitä teen? Onko kellään teistä tämän kaltaisia kokemuksia, jotta saisin hyviä neuvoja ja hyvän asiamiehen selvittämään tätä asiaa.
Asia on nyt sillä lailla että Suomessa 12 vuotiasta lasta kuullaan jo siitä kumman vanhemman luona he haluavat asua. Päätös on hyvin pitkälle lasten valinta. Jos siis kummatkin vanhemmat heidät haluaisivat.
Haasta oikeuteen. Jos meinaat että lapset haluavat asua kanssasi.
Toinen asia. Että jättää lapset ilman ruokaa aamusta iltaan. Kyllä normaali lapsi osaa itsekkin laittaa ruokaa, esim, mikrossa jo 10 vuotiaana. Eivät he ilman ruokaa ole, tuskin, vaikkei heitä kukaan olisikaan passaamassa. Ei kenenkään kaapit ihan tyhjiä kai sentään ole? Tuolla perusteella et valvottuja tapaamisia kyllä hänelle saa. Normaalia Suomalaislasta ei palvella valmiilla ruualla aikuiseksi asti, vaan jossain iässä joutuu itsekkin opiskelemaan jotain suuhunpantavaa tekemään ihan itse. Eikä 10 ja 12 vuotiaille enää lapsenvahtia hankita, vaan suunnilleen siinä kouluiässä lasten tulee kyllä jo tulla toimeen jonkin aikaa ihan itsekseenkin.
Oma mielipiteeni: Jos olet hyvin koulutettu, ja työssä, niin miksi ihmeessä sinulla on jo kiire uuden miehen kanssa naimisiin? Mikset olisi riippumaton ja seisoisi omilla jaloillasi sen aikaa että lastesi elämä tasaantuu?
Ja sitten vielä se asia, että Suomenkielentaitosi on vieläkin vakavasti vajavainen. Tekstistäsi oli hankalaa saada selvää, ja tarkoituksesi jäi paikka paikoin epäselväksi. Vaikka olet asunut täällä jo 20 vuotta. Tuossa ajassa, jos on hyvin koulutettu, moni osaisi jo paremmin itseään ilmaista. Käy väkisin mielessä että jos ei 20 vuodessa integroidu yhteiskuntaan, niin ei sitten ehkä ikinä?
On myös vaikea kuvitella että itse, tuolla kielitaidollasi pystyisit asioitasi ajamaan. Tarvitset todellakin asiamiestä asiaan kuin asiaan. Se huonontaa mahdollisuuksiasi huomattavasti. Sanavarastosi on laaja, mutta lauserakenteesi ja sanojen päätteet ovat hyvin hämmentäviä. Suomenkielen kurssi voisi auttaa. En tarkoita nyt mitään alkeiskurssia, on niitä jatkokurssejakin kai olemassa.
Lapsillesi on ehkä hyvä, jos heillä on Suomenkielinen lähivanhempi, jotta integroituisivat paremmin, kun nyt kuitenkin Suomessa asuvat.
Älä loukkaannu siitä mitä nyt sanon, mutta Suomi ei kyllä ole mikään avuttomien tyttölasten maa, vaan täällä on naisten mahdollista kehittyä ihan reippaiksi ja oman puolensa pitäviksi naisiksi. Sitä tyttärillesi toivoisin.
Ensimmäiseksi, kummatkin lapseni ovat syntyneet Suomessa ja he osaavat tosi hyvin suomea. jotkut luulivat heitä jopa suomalaisiksi kielentaidon perusteella.
Toinen asia on, että jääkaapista löytyi lasten isän luota vain rikkinäisiä kananmunia ja vanhentunutta sitruunaa, eikä rahaa ollut kotona ja kaupat olivat kaukana. Ja kyllä tiedän, että minun lasteni ikäiset lapset tulevat toimeen yksinäänkin, mutten usko että noin 10 tuntia pystyvät olemaan ilman ruokaa ja turvattomassa tunteessa.
Kolmas asia on, että en voi sille mitään, jos kirjoitan hätäisesti ja siksi viesteistä ei saa selvää. Ja olen pyytänyt teiltä apua lasten tilanteeseen, en kielentaitoon. Ja jos et ymmärtänyt tekstiäni, ei sinun olisi tarvinnut kirjoittaa noin pitkää tekstiä kielentaidoista.
Jos lapset ovat syntyneet suomessa ja toinen vanhempansa on suomalainen, niin eivätkös lapsetkin silloin ole nimenomaan suomalaisia`?
Kirjoitat mielestäni aivan loistavaa suomenkieltä ollaksesi maahanmuuttaja ja itse ainakin sain kirjoituksestasi oikein hyvin selvää, joten jätä nuo kielikommentit omaan arvoonsa. Suurin osa suomalaisistakin kirjoittaa aivan löpölöpösuomea, minä itse mukaanluettuna... :)
Itse olen myös parhaillaan "taistelemassa" exäni kanssa lapsemme tapaamissopimuksista ja asuinjärjestelyistä, joten voin hyvin samaistua tuohon turhautumisen tunteeseen, mikä paistoi kirjoituksestasi läpi. Tiedän, miten vaikeaa voi olla päästä samoille linjoille siitä, mikä on aidosti lapsen etu sillä valitettavasti kukin meistä katsoo tilannetta hyvinkin helposti ainoastaan omasta näkökulmastaan.
Olisiko mahdollista saada ex-miestäsi saman pöydän ääreen esim sovittelijoiden läsnäollessa? Kunnat tarjoavat "sovittelupalveluja" ja me olemme yhdessä exäni kanssa käyneet esim perheneuvolassa keskustelemassa tilanteestamme. Mitään suoraa ratkaisua ei ole löytynyt, meillä kaikki on vielä todella alkutekijöissään mutta teillä on erosta niin kauan aikaa että ratkaisu olisi todellakin löydyttävä tilanteeseen, jotta jokainen teistä voi jatkaa elämäänsä. Pelisäännöt olisi hyvä saada paperille mahdollisimman tarkasti tuossa tilanteessa esim tarkat hakuajat jne vaikka tapaamissopimukset jne onkin jo aikoinaan oikeudessa määritelty.
Ja tosiaan kuten jo joku mainitsikin, tuon ikäiset lapset osaavat jo hyvin selkeästi ilmaista mitä haluavat (ja lain mukaan yli 12-vuotiasta tuleekin kuunnella), joten heidän mielipiteillänsä on väliä. Toki isälläkin on oikeus lapsiinsa ja toivottavaa olisi, että isän ja lasten suhde voisi mahdollisesti eheytyä mutta se vaatii kypsää asennetta, ei vaan exältäsi vaan myös sinulta (exäsi mahdollisesti kokee oman isyytensä olevan uhattuna, eritoten jos lapsenne kutsuvat uutta miestäsi isäksi jne. Uhattuna ihminen käyttäytyy usein hyvinkin järjenvastaisesti).
Lapsista on huolehdittava olivatpa he missä tahansa. Toki 12-vuotias osaa itsekin ruokaa kaapista ottaa (olettaen, että sieltä sitä ruokaa löytyy) mutta kyllä lapsesta silti täytyy huolehtia asianmukaisesti ja teillä tuntuu exäsi kanssa olevan melko erilaiset käsitykset siitä, mikä on asianmukaista huolehtimista. Siitä olisi hyvä keskustella exäsi kanssa miten pitkäksi aikaa lapset on ok jättää yksin, miten ruokailut toimivat yms perusjuttuja käydä läpi koska jotenkin tuntuu ettette ole keskustelleet näistä tarpeeksi selkeästi. Normaalisti nuo ovat ihan perusjuttuja mutta ilmeisesti exäsi ei ajattele tarpeeksi vastuuntuntoisesti, jotta ymmärtäisi että hänen vastuullaan todellakin on ruokkia lapset jne.
Yritä lähestyä exääsi vielä rauhallisin mielin. Kirjoita vaikka lista asioista, jotka eniten arkeanne häiritsevät ja yritä saada exällesi perille mitä hänen tulisi parantaa, jotta hänen suhteensa lapsiinsa voisi olla parempi (unohtamatta myös omaa osaasi eli esim lasten isän haukkuminen tms ei ole oikein olettaen ettei isä nyt ole ihan hirviö). Ehkä hän ymmärtää vaikka kirjoituksesi perusteella hän ei ehkä ole kovin helposti lähestyttävää sorttia... Tässä kohdin voisi sovittelija olla paikallaan.
Toivottavasti saat tilanteen sekä itsesi että lasten kannalta järjestettyä parhain päin ja toivon todella, että exäsi hellittää hiukan ja ymmärtää että käytöksellään hän ajaa lapsiaan poispäin itsestään. Tsemppiä teille!
Kiitoksia paljon positiivisesta palautteestasi :) sain sinulta oikeudenmukaisen vastauksen.
Hehehehhe......täys pelle.
Ei kukaan ole sanonut, että toinen vanhemmista on suomalainen...
Jotenkin on vaikea uskoa tuota ruoka juttua, varsinkaan kun et itse ole sinne kaappiin kai katsonut? Ei kaikki ruoka sijatse vain jääkaapissa. Kyllä kuiva-aine kaapeissa yleensä ruokaa on joka taloudessa. Että aika erikoinen olisi ex-puolisosi talous jos tuo tarinasi olisi totta.
Turvaton tunne on suhteellista. Koti on yleensä turvallisin paikka. Miksei sitten isän koti? Mikä hätä heillä siellä oli, se ei sinun kirjoituksestasi käynyt ilmi.
Sinun kielitaitosi on olennainen osa lastesi tilannetta, vaikka ymmärrän toki sen ettet sitä itse ymmärrä. (koska se ei ole etusi mukaista ymmärtää sitä)
Ja itse asiassa autoin sinua parhaalla mahdollisella tavalla mitä kukaan sinua voi auttaa, edellisen kirjoituksen ensimäisessä lauseessa. Sille en mitään voi, jos et sitä ymmärrä.
Suomessa todellakin 12 vuotiasta kuullaan oikeudessa siitä kumman vanhemman luona hän haluaa asua.
Lue lause hitaammin, ja uudestaan niin monta kertaa että ymmärrät.
Haluaisin sanoa sinulle, että jos olisin tarvinnut suomen kielen kurssia, en olisi tällä hetkellä sairaanhoitaja. Ja kun väität, että lapsiin vaikuttaa minun kielentaitoni, olet väärässä, sillä he kummatkin osaavat suomea erinomaisesti, koska he opiskelevat koulussa muiden suomalaisten kanssa. Ja vanhin tyttäreni käy perussuomalaisten äidinkielen tunneilla, ei hän käy suomi toisena kielenä - tunneilla. Ja kotona täällä en puhu heidän kanssa suomea, toisin kuin luulit, vaan puhun heidän kanssa omaa kotikieltäni tietysti. Kun väität, että minun ei tarvitse kiirehtiä uusiin naimisiin, tiedoksi vain, että olen ollut ex-mieheni kanssa naimisissa 11 vuotta, mutta tavallaan en ollut, sillä lasten isä tuli katsomaan aina lapsiaan vain yhden viikonlopun kahdessa kuukaudessa. Ja olin lapsille sillä hetkellä kuin äiti ja isä. Ja olen opiskellut sairaanhoitajaksi yksin, ilman kenenkään, ei edes vanhempieni, eikä ex-mieheni avulla. Sen jälkeen, kun olen päässyt töihin, olin 2 vuotta töissä ja vasta silloin olin harkinnut uusiin naimisiin. Ja uskon, että minulla on oikeus siihen. En usko, että tarvitsen sinunlaista tuomaria. En tarvitse tuomaria, joka kertoo minulle mitä minun pitää tehdä ja mitä en.
No, toki. Mielipiteesi ei kuitenkaan poista käsitystäni Suomenkielen taidostasi. Haittaa Sinulle ei kurssista missään tapauksessa olisi. En ymmärrä miksi sen ehdotuksesta noin hermostuit?
Koko kirjoituksesi kautta linjan on paljastunut että olet kyvytön ottamaan apua, että kritiikkiä vastaan. Muuntelet totuutta = valehtelet, omaksi eduksesi. (Jokainen tekee sitä jossainmäärin, eli luonnollisena asiana, ei niin tuomittavaa) Mutta useimmat, jäätyään kiinni osaavat kuitenkin edes hävetä.
Uskon, että olet opiskellut hyvin, ja ahkerasti ja ollut hyvä äiti lapsillesi. Ja varmasti elämä on ollut rankkaa, varsinkin jos olet enemmin ollut yksinhuoltaja sivilisäädystäsi huolimatta.
Se että harkitset heti uutta avioliittoa entisen päätyttyä on toki oikeutettua, vaan ei viisasta. En toki Sinua siitäkään tuomitse, omaa päätäsihän Sinä siinä puuhun lyöt, et minun. Ei vaan hyvältä näytä lastensuojeluviranomaisten silmissä se että et itse osaa omilla jaloilla seistä ilman että olet jatkuvassa avioliitossa, ei mitään väliä että kenen kanssa kunhan vain olet naimisissa.
En toki tiedä muslimeista, mutta täälläpäin, silloin kun kunniakasta avioliittoa suunnitellaan niin säädyllinen seurusteluaika on kyllä ainakin 2-3 vuotta edellisestä erosta. Eikä heti juosta vihille seuraavan kanssa. Toki joku niinkin täälläkin tekee, mutta sitten kansa naureskeleekin näille makeasti. Tässä kohden voi toki olla joku kulttuuri ero meidän välillämme, käsittääkseni muslimiuskossa nainen naitetaan nuorena, -eikä aina niin rakkaudesta muutenkaan. Eikä aina välttämättä omasta puhtaasta halustaan.
Jos Sinä olist kykeneväinen omista asiostasi huolehtimaan, mitä et ole, niin et tälläisiltä palstoilta neuvoja kyselisi niinkin tärkeisiin asioihin kuin lasten huoltoon.
Joten puhut omaa puhettasi vastaan kovin ylpeästi, heti kun en nähnytkään Sinua uhrina, vaan näin puheittesi läpi siinä ruoka jutussasi, Sekä lapsen yksin jättämisosiossa.
Ja vaikka et huonolta itsetunnoltasi tajunnutkaan, niin en Sinua tuominnut, enkä edes kaltoin kohdellut. Siitä en pidä että minulle koitetaan valehdella. Sen sanon aina suoraan, siihen minullakin on oikeus, ja valheen päälle ei voi auttaa toista ihmistä. Itse asiassa koitin auttaa Sinua, ja toivon lapsillesi vain parasta.
Kauheaa ajatella että henkilö jolla on noin huono Suomenkieli on sairaanhoitaja. Toivottavasti ei kuitenkaan vakanssilla töissä, vaan jonain lähihoitajana tai vastaavana.
Ei ihme sitten ne kaikki hoitovirheet kuitenkaan. Itseäni, tai läheisiäni en antaisi hoitaa tuolla taidolla.
Ja olet ollut ex miehesi kanssa naimisissa 11 vuotta vaikka teillä on 12 vuotias tytär, ja olet vielä muslimikin? Teitkö siis aviottoman lapsen ensin? Vai onko kyse siitä ettet osaa edes laskea yli kymmenen?
Heti uutta avioliittoa entisen päätyttyä??????????? Aloittajahan on eronnut kolme vuotta sitten! Antaa nyt naisen rakastaa, kiintyä ja mennä naimisiin.:)
Jos lapsilla oli nälkä, mikseivät he pyytäneet ruokaa mieheltä joka kävi heidän hyvinvointiaan tarkastamassa? Toisinsanoen, lapsilla ei ollut nälkä. Kaapissa ollut ruoka ei vaan miellyttänyt makuhermoja.
Jos oikeasti on, hätä, niin aina voi mennä naapuriin, jos kerran täydellistä Suomeakin puhuvat.
Vähän viittaa siihen että ainakin tuo 12 tyttäresi on antanut suostumusensa väestöreksiterinsä maistraatissa muuttamiseen isälleen, sillä ei exmiehesi muutoin olisi sitä saanut tehtyä. Saattaisikohan olla niin, että tuo vanhempi tyttäresi haluaisikin asua isällään mielummin kuin Sinun luonasi?
Ap selle olen pahoillani puolestanne. Uskon täysin mitä kerroit. Kyllä kaapissa voi olla ns. Vain valo.
Kuka tahasa lapsi pelkää jos vieras ihminen tulee yhtäkkiä kotiin ja vanhempaa ei saa kiinni
Joo kaikki lapset pelkää kaikkea ovenulkopuolista elämää, postinkantajaa, televisiolupatarkastajaa, satunnaista kulkijaa, naapuria, jne, lista on loputon.
Varsinkin jos naapuri tulee kysymään että onko kaikki hyvin, se on erityisen pelon aihe.
Se onkin hyvä. Omat peukalot on keskellä kämmentä, ettei suuhunsa saada, ja muidenkaan ei sallita auttaa. Lukittaudutaan sisään. Valittaa kyllä osataan.
Herää vain kysymys, että miksi? Mahtaiskohan olla kyseessä expuolison asiaton parjaus?.........eeeei, mahdotonta.
Eikö teillä ole opetettu lapsille että jos oven takana on tuntematon ihminen, ei ovea ole lupa avata? Meillä ainakin se on tapa, ovisilmästä katsotaan kuka kelloa soittelee ja jos ei tunneta, ei avata ellei vanhempia ole kotona. Näitä kaikenmaailman kaupustelijoita sun muita hämärätyyppejä pyörii kyllä ovien takana.
Come on? Ettei vielä 12 vuotiaskaan ovea uskalla avata.? Minkäs ikäisenä teillä ovi avataan? 18v?
Kyllä, meillä kielletään ovea avaamasta tuntemattomalle. Kolme vuotiaalle pidettiin kovia saarnoja. Vielä viisivuotiastakin opastettiin, tosin availee jo menestyksekkäästi kuitenkin. Kuusivuotiaana on jo vanha tekijä. Nyt ollaan kuitenkin Suomessa.
Japanissa kävelevät tarhaan yksin, ilman aikuista jo 4-5 vuotiaina
Suomessa kouluun 7v
Jenkeissä kuskataan kouluun vaarallisilla alueilla jopa 10-15vuotiaita.
Itse olen kävellyt tarhaan täällä Suomessa kilometrin matkan päivittäin yksin jo viisivuotiaana.
6 vuotias vanha tekijä,siis missä? Osaa kai 2 vuotiaskin oven avata.. Nyt ollaan Suomessa juu ja jos olet seurannut uutisia niin niitä väkisin sisälle tunkeutujia liikkuu päiväaikaankin ja ovatpa jopa ryöstäneet aikuisia ihmisiä,varsinkin vanhuksia. Kyllä meilläkin kouluikäinen OSAA avata oven,eri asia on tarvitseeko sitä avata kenellekään tuntemattomalle.
Entäpä ne tapaukset kun lapsia viedään jopa muutaman sadan metrin koulumatkalla,näitäkin tapahtuu jo Suomessa.
Ylihysteeriseksi tuskin kannattaa alkaa mutta kyllä saa näinä päivinä olla varovainen.
Suomessa edes esikouluun ei saa päästää lasta yksin ellei siitä ole ilmoitettu esikouluun,tarhaikäiset eivät missään nimessä saa kävellä yksin tarhaan.
Japanissa 4-5 vuotiaat kävelevät tarhaan yksin,tällaiseen haluaisin linkin. Mikäli on asia näin niin hiukan erikoista kun kaupunki on yksi maailman vilkkaimmista suurkaupungeista. Edesvastuutonta.
Vilpitön kysymys. Missä iässä teillä lapset oven avaavat? Saavatko avata vasta 18 vuotiaina?
Se on vähän kaksiteräinen miekka, meillä ainakin otetaan riskiä. Ja teillä ei avata vaikka talo palaisi? Tai jokin muukin hätä saattaisi olla kyseessä? Kyllä kulkijalla voi ihan rehellinen syykin oven takana olla. Useimmilla on. Meillä 5v kyllä avaa oven, tosin sivusta tuella, koira vahtii suurimman aikaa ettei sisään livahda vahingossa tuntemattomia. Tuskin antaisi lastakaan väkivalloin viedä. Mutta esim kun olen koiran kanssa 10 min lenkillä niin silloin joutuu tilanteet yksin hoitamaan. Hyvin ovat hoituneet.
Mielestäni ei voi eikä kannata peloitella lasta kaikella kauhealla jo etukäteen. Tosi, että aikakausi on vaarallinen, kaikkineen kouluampumisineen ja kaappaamisineen, mutta kuitenkin. Pussissako sitä sitten asutaan? Kaikelta ei voi tässä maailmassa suojella, huonoa säkää se siinä vaiheessa voi olla jos kohdalle osuu. Et välttämättä sille mitään sitten voi.
Kumma hyökkäys aloittajaa vastaan. Itse olen suomalainen, mutta mulla on hyvin kansainvälinen ystäväpiiri ja tunnen lukuisia maassamme asuvia, enemmän tai vähemmän integroituneita persoonia ja olen kyllä sitä mieltä, että aloittajan suomi on erinomaista. Ei täydellistä, mutta ihan kelpoa suomea ja riittävän hyvää, että sillä pitäisi kyllä saada kaikki asiat maassamme hoidettua ja selvitettyä. Suoli24:ää ja melkein mitä tahansa foorumituotosta netissä seuratessa törmää ihan kantasuomalaisiin, joiden äidinkieli on huonompaa ja virheellisempää kuin aloittajan suomi. On huolestuttavaa, että erityisesti nykynuorisosta ja nuorista aikuisista yhä kasvava joukko tuntuu osaavan ilmaista itseään yhä heikommin, epäjohdonmukaisemmin ja harhaanjohtavammin. Kieleen suhtaudutaan hällä väliä -mentaliteetilla, vaikka jokaisella sanalla, sen paikalla ja muodolla ja täsmällisellä lauseen asulla on aivan olennainen merkitys sille, tuletko lainkaan ymmärretyksi oikein. Voisin väittää, et valtaosa perheriidoista, parisuhdeongelmista, väärinkäsityksistä elämän eri osa-alueilla kaikissa sosiaalisissa tilanteissa olisivat jääneet toteutumatta, jos ihmisiä kiinnostaisi vähän enemmän, mitä ja miten toisilleen hölöttävät.
Enivei, monet maahanmuuttajat, olivat he sitten asuneet täällä 10, 20 tai 30 vuotta, eivät koskaan opi täydellistä suomea, mutta se ei silti tarkoita, että he olisivat jotenkin heikosti kotoutuneet ja integroituneet tähän yhteiskuntaan. Tunnen monia tällaisia, joiden suomi on aloittajan tasolla, mutta he silti keskustelevat sujuvasti kaikkien suomalaisten ystäviensä kanssa ja ovat normaaleissa suomalaisissa työpaikoissa asioiden sielläkin pääasiassa suomeksi. Oikeassa elämässä ja reaalitilanteissa ei paljoa väärä sanan taivutus tai väärinpäin oleva lauserakenne ymmärrystä hidasta, joskin viralliset asianhoitamiset järjestelmän kanssa ovat vakavuusasteeltaan jo vaativampia. Mitä kouluttautumiseen tulee, niin jo tuolla aloittajan kielitaidolla pääsee ihan hyvin opiskelemaankin tässä maassa enkä yhtään epäile, etteikö kouluttautuminen olisi onnistunut. Mistään ei myöskään käy aloittajan tekstistä ilmi, että millä kielellä hän on kouluttautunut. Suomessa on esim. englanninkielisiä, kokonaan tutkintoon johtavia koulutusmahdollisuuksia ja on musta jotenkin absurdia olettaa, että joku ei olisi kouluttautumisestaan huolimatta integroitunut tähän yhteiskuntaan, koska kieli on tuollaista kuin on.
Ja sitten siitä astetta vakavammasta systeemin kanssa asioimisesta... Edelleen tähän kieliasiaan sanoisin, että kaikkien Suomen näitä asioita hoitavien virkaihmisten ammattitaitoon kuuluu ajaa asiakkaansa asiaa niin hyvin ja selkeästi kuin mahdollista. Heidän ammattitaitoonsa kuuluu varmistaa etenkin tällaisen asiakkaan kohdalla, että molemmat ovat ymmärtäneet asiat oikein. Jos asiakas haluaa, maassamme on myös mahdollista saada tulkkauspalvelua tällaisten asioiden hoitamiseen asiakkaan omalla äidinkielellä, vaikka se olisi likipitäen mikä tahansa. Tuskin missään muussa maassa maahanmuuttajilla on näin pitkälle pedattuja, kattavia ja kaiken huomioivia palveluita olemassa. Monien mielestä niitä on jopa enemmän, kuin kantaväestöllä, mutta ei mennä nyt siihen.
Se, että toinen tarvitsee asiamiestä hoitamaan asioitaan niin, että kaikki asiat tulevat oikein ajetuiksi, ei mitenkään huononna aloittajan asemaa tämän asian hoitamisessa. En näe syytä, miksi huonontaisi. En usko, että tämä olisi ainutlaatuinen keissi Suomessa ja väite, että se asiantuntijoiden ja spesialistien käyttäminen tällaisen jutun hoitamisen tukena jotenkin heikentäisi aloittajan oikeuksien toteutumisen turvaa, aliarvioi kyllä pahasti lastensuojelujärjestelmämme ja sen henkilökunnan ammattitaidon tasoa.
Kalikoiden kalsketta tyhjässä tynnyrissä. Et kommentoinut lainkaan asiaa. Ei aloittaja halunnut kielitaitokommentteja, vaan apua lastensa tilanteeseen.
Pidit paljon (typerää) melua tyhjästä.
Miksi kehoitit tyttäriäsi olemaan avaamatta ovea? Kiusallasi?
Tyttärilläsihän olivat jo 10 ja 12v ja heillä oli LISÄKSI jopa puhelinyhteys sinuun, jotta heti olisit kuullut jos jokin olisi siellä pieleen mennyt ja apua olisivat voineet pyytää (vaikka soittamaan poliisin, jos oven takana olisikin ollut HIRVIÖ??1??)
Estit näin tyttäriäsi saamasta mahdollista apua, ja elämänlaatua päiväänsä isän luona. Kannustit myös valittamaan asiasta. Millainen äiti oikein olet?
Noilla syillä joita olet luetellut, ei Suomessa yksinhuoltoa saa, paitsi nyt ehkä lasten isä koskapa kiusaaminen on puoleltasi ollut tahallista.
Saanko vielä lopuksi kysyä, että lähetätkö lapset aina nälissään isän luokse, vai ovatko joskus jopa syöneet vatsansa täyteen ennen isälle menoa?
Kehotin tyttöjä avaamasta ovea, koska oven takana voi olla vieras ihminen jota en tunne ja lapset itse pelkäävät avata ovea. Ja silloin he alkoivat soittaa minulle ja he sanoivat että oven takana on joku mies ja että heitä pelottaa avata ovi. Ja muuten, joku teistä sanoi että kenellekkään ei voi avata ovea, jos äiti tai isä ei ole läsnä, varsinkin kun me luemme uutisista paljon juttuja lasten kaappauksista. Luuletko, että kun annan lasten avata ovea tuntemattomalle miehelle, kun vielä molemmat ovat kauniita tyttöjä, niin jos satunnaisesti se vieras mies tekee heille jotain pahaa, miten voin tyttöjä auttaa kaappaamistilanteessa, kun he olivat sillä hetkellä 500 kilometriä kaukana minua. En kysy sinulta, mutta haluan että kuvittelet itsesi minun tilanteessa silloin. Olen myös silloin soittanut helsingin poliisille ja lasten isän alueella sijaitsevalle poliisille, lastenvalvojalle ja päivystävään lastensuojeluun (silloin oli viikonloppu) ja eri ihmisille, kenellä on auto, jotta pystyisin mennä hakemaan lapsia autolla, mutta turhaan. Ja kuten ilmoitin tekstissäni, lasten isän puhelin oli kiinni kun ajattelin hänen kanssaan jutella. Ja joku teistä ei usko, että kaapit olivat tyhjät ja joku teistä väitti, että en ole nähnyt itse keittiön kaappeja, näin kyllä itse, kun juttelin tyttäreni kanssa videopuheluna ja hän näytti minulle. Uskokaa tai älkää, se on totta, koska minusta tuntuu että itse isä haluaa kiusaa lapsia, kun kerran hänen kanssa aina sovittiin tapaamisaikoja tyttöjen kanssa jolloin hän jäisi tyttöjen kanssa kotiin, mutta silti hän meneekin tekemään vapaaehtoista työtä, vaikka aina lupailee, ettei mene.
Huomaatko itse lainkaan kuinka hysteerisesti käyttäydyt? Soittelet syyttä ympäri poliiseja ja sosiaali-ihmisiä ihan kun heillä ei olisi oikaitakin töitä riittävästi?
No siinähän menee uskottavuus. Niin kuin on mennyt täälläkin.
Se Suomenkielen kurssi ei olisi pahitteeksi. Eikä totuuden puhuminenkaan.
Kaikkea hyvää jatkossa lapsillesi, ja käy vaikka puhumassa neuvolassa että saisit puhua jonkun rauhoittavan kanssa omista voimavaroistasi. Mutta puhu siellä sitten totta. Se olisi hyvä alku.
Oikeesti, pidän sinua avuttomuuden huipentumana. MUTTA.
Neuvon nyt tämän kerran.
Jos lapsillasi joskus on oikeasti HÄTÄ. Niin olisit voinut neuvoa tyttäriäsi soittamaan taksin, ja tulemaan sillä kotiin. Mitään soittoja minnekkään ympäri maailman et olisi tarvinnut. 12v osaa kyllä taksia käyttää, perillä sinä maksat sen. Niin yksinkertaista.
Jos mitään hätää ei ole, niin näin ei tarvitse tehdä.
Olet niin epäkohtelias, sinun ei olisi tarvinnut vastata edes ollenkaan, jos kommentissasi lukee vain loukkaavia sanoja, joiden mukaan tunnut epäkohteliaalta ja näköjään sinun elämäsi on tosi huonoa ja aivan sotkuista, kun kerran kohtelet muita tällä tavalla. Vaikka et edes tunne minua. Ja hyvä etten minäkään tunne sinua. Ja jos vastaat tähän viestiin, niin kerron poliisille, koska et osaa vastata kohteliaasti. Ja muuten, jos sinun lastasi on uhattu ja hän on vaarassa 500 kilometrin päässä, luuletko että taksimaksu olisi niin halpa? Eikös se ole lastenvalvojan tai poliisin tehtävä tuoda takaisin jos lapsen isä pakottaa lastaan jäämään hänen luokseen?
Ihan saat rauhassa kertoa poliisille, vaikka kahdelle, taikka vaikka joulupukille. Epäkohtelias voin olla, mutta totuudenmukainen. Totuus ei aina tunnu hyvältä siitä, jolle se ei ole edullinen. Minun jokainen sanani kestää julkisuuden.
Jos minun lastani uhattaisiin osaisin hakea hänet itse pois, enkä taatusti lähettäisi lastani tuollaiselle reissulle ilman rahaa tai resursseja huolehtia itsestään.
Ja jos lapsella on OIKEASTI hätä, ei siinä enää taksimaksut paina.
Ja ei, se ei ole poliisin tai lastenvalvojan tehtävä tuoda takaisin lasta vanhemmaltaan, jos ei mitään syytä, tai näyttöä pakottamisesta ole.
Suhtaudu vakavasti tuohon mahdollisuuteen saada apua neuvolasta itsellesi. Avoimesti puhumalla saisit taakkaasi pienemmäksi, ja ehkä neuvojakin joiltain osin.
No tulipas erikoisia kommentteja ap:lle. Kielessä ei tosiaan ole mitään sen suurempaa vikaa kuin monella syntyperäisellä suomalaisella tällä palstalla.
Uskomattomin oli nimimerkin "Kauheaa" kommentti. Toivonpa tosiaan, ettet sinä tai läheisesi koskaan joudu esimerkiksi onnettomuuteen. Mutta jos niin kävisi, apu varmasti kelpaisi myös sellaiselta hoitajalta, joka ei mielestäsi puhu täydellistä suomea, vai kuinka?
Kuulostat hätääntyneeltä, ap. Ymmärrän sen. Myös oma eroni vuosia sitten oli vaikea. Pelkäsin exääni, ja kun lapsi oli hänen luonaan viikonlopun, oli koko ajan pelko siitä, miten lapsella menee.
Jos välimatkaa olisi ollut 500 km, olisi hätä ollut vielä suurempi. Taksimatka olisi maksanut ehkä pari tuhatta euroa. Ei minullakaan sellaisia rahoja olisi ollut.
Jos lapsi olisi ollut 10-12 -vuotiaana isänsä luona viikonlopun ja jäänyt siellä yli puoleksi vuorokaudeksi yksin ilman ruokaa, eikä isää olisi saanut kiinni, niin varmasti hän olisi soitellut minulle. Todennäköisesti häntäkin olisi pelottanut, jos vieras mies olisi rimputellut oven takana, ja olisin saattanut hänelle sanoa, että älä mene avaamaan.
Olet tainnut olla aika alisteisessa asemassa ex miehesi kanssa, koska annat hänen uhkailujen vaikuttaa siihen, kenen kanssa asut ja olet naimisissa.
Taidat myös ottaa poliisiin yhteyttä sellaisissakin asioissa, joihin poliisi ei puutu. Sanoithan kertovasi poliisille myös tästä nettikirjoittelusta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sinulla olisi myös todellisia huolia.
En "äiti kolmelle lapsel" nimimerkin kaikkia kommentteja todellakaan allekirjoita, enkä tiedä, mitä hän tarkoittaa ehdotuksella puhua neuvolassa asioistasi. 10- ja 12-vuotiaiden kanssa ei enää käydä neuvolassa. Mutta ehkä hän tarkoitti perheneuvolaa?
Se joka tapauksessa on hyvä neuvo, että sinun pitäisi nyt etsiä taho, joka kuuntelee sinua ja miettii kanssasi yhdessä sitä, miten olisi hyvä toimia.
"Avoimesti puhumalla saisit taakkaasi pienemmäksi, ja ehkä neuvojakin joiltain osin." - Siitä olen samaa mieltä.
Siinä mielessä kielitaito on vajaavaista/(vai olisiko sitten ymmärrys????) , jos ihmiselle ei ole selvinnyt että missä tilanteissa Suomessa esim, soitetaan poliisille, tai sosiaaliviranomaisille. Ja jos jo kahdesti on hakenut yksinhuoltajuutta ilman perusteita, niin Suomenkielen kurssista ei voisi haittaakaan olla. Pian kuitenkin alkuperäinen käyttäytyy lisää siten, että lasten isä voi perustellusti hakea yksinhuoltajuutta, kiusaamiseen vedoten, ja alkuperäisen ongelmat senkuin lisääntyvät.
Näistäkin saisi tietoa neuvolapuolelta. Perheneuvola on hyvä, pienillä paikkakunnilla saattavat neuvoa kyllä ihan lastenneuvolakin.
Itse olen asunut niin pienellä paikkakunnalla jossa lastenneuvola otti kaikki kiireelliset terveyskeskustarpeiset potilaat aamuisin vastaan parin tunnin ajan, joilla ei ollut autoa.
Jokatapauksessa lastenneuvolakin osaa ohjeistaa oikean paikan josta jatko apua saa, oli se sitten mielenterveyspuoli tai joku muu.
Edelleen ja kaikesta kritiikistäni huolimatta toivotan kaikkea hyvää ap:n lapsille.