Oman lapsen sairauden hyväksyminen

Paha, paha maailma

Tässä alla ote sähköpostikeskustelusta ystäväni kanssa. Hän kirjoitti ensin, "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat", pohdin tuota vanhaa sanontaa ja mietin omaa suhtautumistani neurologisesti sairaisiin lapsiini, jotka ovat jo aikuisuuden kynnyksellä.

Minä en usko, että kärsimys ketään kirkastaisi, ei millään tavalla vaan mun mielestä kärsimys opettaa lähinnä katkeroitumaan ja näkemään vaan epäoikeudenmukaisuuden tässä maailmassa. Kärsimisessä ihminen opetetaan tyytymään vähempään = kun kärsit tarpeeksi niin olet iloinen pienistä asioista (vaikka mahdollisuudet olisivat suurempiinkin asioihin). Mun henkinen kärsimys ei jalosta minua, tunnen vaan suurta surua. Itkussa on pidättelemistä kun muut kertovat menestyvistä lapsistaan. En ole katkera enkä mustasukkainen heille enkä heidän lapsilleen vaan suren sitä, että omat lapseni eivät ole saaneet samoja mahdollisuuksia ”omassa maailmassaan”. En ehkä ole päässyt sinuiksi lasteni sairauksien kanssa, ehkä en ole hyväksynyt niitä. Tiedä häntä..

Huomasin, että lasten neurologiset ongelmat oli helpompi hyväksyä, kun he olivat vielä lapsia-pieniä. Nyt he ovat jo isoja ja olemme siinä mielessä uuden murheen edessä. Itsenäistyminen, parisuhteet, toimeentuleminen, koulutukset, työpaikat jne.. Kaikki on levällään. Opiskelu on vaikeaa vajaavaisuuden vuoksi, parisuhdetta ei kummallakaan ole (outoutensa takia), työpaikkaa ei saa, kun eivät ole massan mukana toimivia, eikä välttämättä niin oma-aloitteisia työssään, jäävät auttamatta markkinataloudessa jalkoihin. Suru kumpuaa uudelleen sydämeni syövereistä. He yrittävät, yrittävät kovasti, mutta julma maailma näyttää heille ovea. Heitä ei hyväksytä yhteisöihin, heidät hyväksytään kun pysyvät kaukana "normaali" ihmisten omasta maailmasta, kaukana. Eivät ole tarpeeksi vammaisia, jotta pääsisivät sitä kautta omiin piireihinsä, vaan ovat ulospäin terveennäköisiä ja hyvinvoivia, mutta kun tulevat tilanteeseen, jossa pitäisi sosiaalisesti pärjätä, homma uppoaa suohon. Miten tässä tilanteessa voit lastasi kantaa/kannustaa? Niin se vaan on, että julma maailma ajaa nämä toisin toimivat yksinäisyyteen, omiin kopperoihinsa.

En hyväksy, että minun lapseni joutuvat kärsimään, en hyväksy sitä, että he, juuri he ovat sairastuneet tähän kamalaan neurologiseen paskaan. Haluan, että he voivat osallistua kaikkeen mihin haluavat ja osaisivat nauttia elämästä....

4

238

    Vastaukset 4

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • fdff

      Psykiatrit on aivopessy sutkin uskomaan niitten diagnosoimiin ''häiriöihin'', ajattele omilla aivoillas älä lääkäreiden!

    • Aspergerinfo

      Oletko hakenut apua itsellesi jostain? Onko sinulla olemassa joku jonka kanssa keskustella aiheesta?

    • Omasta maailmasta

      Paha, paha maailma, jotenkin samaistuin sinun kertomaasi, vaikka omat lapseni ovat jo lähes keski-ikäisiä ja luultavasti neuronormaaleja, ainoastaan lapsenlapseni on autismin kirjolla.
      Kirjoituksesi toi niin elävästi mieleeni lasteni aikuistumisvaiheen ja oman huoleni ja suruni heidän tulevaisuudestaan. Ei sinua varmaan paljon auta, mutta kerron kuitenkin, että molempien lasteni aikuistuminen kangerteli pahasti, oli koulukiusausta, opiskelun keskeytyksiä, vaikeuksia löytää omaa tietään. toiselle avoliitto ja nopea ero, toiselle hääbuumin aikana avioliitto ja avioero saman vuoden sisällä, työttömyyttä, yksinäisyyttä, eristäytymistä. Kumpikaan lapsistani ei ansainnut niin vaikeaa elämää, vaikka olivatkin luonteeltaan sulkeutuneita, hiljaisia tai ujoja, omaan maailmaan vetäytyviä.
      Minulla ceste vuosia, ennen kuin pystyin ahdistumatta ajattelemaan lasteni yksinäisyyttä, rahattomuutta ja saamattomuutta

      Mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Kun pystyin hyväksymään heidät sellaisina kuin ovat, suhteeni lapsiin lähentyi ja ahdistus väheni. Pystyimme keskustelemaan ja pohtimaan yhdessä maailman menoa. Toisella on ollut jo vuosia perhe ja vakituinen mieleinen työpaikka, ja toinenkin on jo saamassa kiinni työelämästä. Minä murehdin enää lapsenlapseni tulevaisuudesta, enkä siitäkään kovin paljon.

      Kysyt, miten voit lapsiasi kannustaa. Vastaan, että et voi ennenkuin lakkaat syyttämästä maailmaa, yhteiskuntaa, toisia ihmisiä tai itseäsi. Vasta kun hyväksyt tilanteen sellaisenaan sekä arvostat lapsiasi juuri sellaisina yksilöinä kuin he ovat, vasta silloin sinulla on voimia kannustaa heitä ja jakaa heille uskoa tulevaisuuteen.

    • Psyk. keksinnöt.

      Miksi uskotte psykiatreihin? itse olen ainakin tullut järkiini ja luottamukseni tähän ammattikuntaan on 0%, mielestäni on ilkeää haukkua sairaaksi pienen poikkeaman takia, tosiaan miksette voi alkaa ajattelemaan omilla aivoillanne, en usko psykiatrien keksimiin naurettaviin aivojen kemiallisiin epätasapainoihin jos tuo onkin olemassa niin se tulee lääkkeistä, aivoissa ei luonnostaan ole mitään kemikaaleja joten alkakaa ajattelemaan itse!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tumma ja tulinen

      Ja vielä suora - en ollut sinua varten. n to m
      Ikävä
      171
      1126
    2. Tunnustuksia

      Haluatko tunnustaa jotain, mitä on sydämelläsi?
      Ikävä
      65
      916
    3. Mitä kysyisit

      Mihin haluaisit vastauksen häneltä eli mitä kysyisit?
      Ikävä
      86
      810
    4. Mitä luulet

      Mitä luulet kaivattusi ajattelevan sonusta? Onko jotain mitä haluaisit oikaista hänelle?
      Ikävä
      72
      747
    5. Sä et vaan töllö tajua että rakastuin

      Mikä stana siinä on niin vaikea ymmärtää?! Täh
      Ikävä
      46
      693
    6. Vielä hyvinvointitalosta

      Suurin osa pyhäjärvisistä on sivistynyttä fiksua porukkaa ja on täysin hankkeen kannalla. Nyt vain pieni äänekäs joukko
      Pyhäjärvi
      79
      651
    7. Kerro jokin

      👻 tarina
      Ikävä
      62
      609
    8. 28
      595
    9. Suhde sinuun on ollut yhtä draamaa

      ilman draamaa ja suhdetta. 😅 Oikeasti ei naurata. Nainen, olet pitänyt minut pihdeissäsi. Tunne on välillä vahva ja su
      Ikävä
      35
      595
    10. IS Viikonloppu 25.-26.7.2026

      Lähes kymmenen vuotta kestänyt putki täysiin 3.0 ristikoihin on Skytän osalta ilmeisesti nyt ohi. Kollegat ovat arvioin
      Sanaristikot
      67
      581
    Aihe