Te olette poppareita, jotka kuuntelette Dylanin ja Juicen kolmen kolmisoinnun varaan tehtyjä määkymisiä ja Beatlesin samantasoista tusinakamaa vuosikymmenestä toiseen.
Oman aikansa Juiceja oli kamalan paljon 1700-luvulla. Tarttuvan, mutta loppuviimeksi silti aivan liian epäpersoonallisen ja aivan liian yksitasoisen melodiabiisin tekijöitä on ollut kaikkina vuosisatoina kansan viihdykkeenä. Kaljaa on juotu, on tanssittu ja tehty muuta mitä tekin teette - mutta touhua säesti eri viisut kuin Penny Lane.
Entäs klassinen? Kun popin materiaalia tunnetaan tänä päivänä 1700-luvulta 0 kappaletta, kuinka paljon taidetta tunnetaan? Noin 5 000 kappaletta.
Uutta klassista tulee - joka ikisellä vuosisadalla, ja vieläpä erilaista kuin edellinen klassinen, koska kehitys on jatkuvaa. (Kevyt musa on sen sijaan aina ollut samanlaista, aina tonaalistakin, vaikka musiikissa mentiin jo eteenpäin, jopa jazzissa).
Tässä näkee jotakin: Klassista jää repertoaariin joka vuosisadalta mestarisäveltäjien taholta satoja, tuhansia teoksia. Kymmenet säveltäjänimet ovat klassikoita. Poppareita ei muisteta yhtäkään - Juicet ja Maccat ovat aina unohtuneet, koska heidän päänsä ei ollut niin täynnä musiikkia ja täynnä älyä ja taitoa muovata ideoista kestäviä talorakennelmia (Beethoven).
Sellainen massiivinen arkkitehtoonisuus mitä suuret klasarit ovat saavuttaneet on suurin länsimaisen kulttuurin saavutus. Se säilyy.
Miksi kuunnella poppia? Niin, tosiaan!
Oman aikansa Juiceja oli kamalan paljon 1700-luvulla. Tarttuvan, mutta loppuviimeksi silti aivan liian epäpersoonallisen ja aivan liian yksitasoisen melodiabiisin tekijöitä on ollut kaikkina vuosisatoina kansan viihdykkeenä. Kaljaa on juotu, on tanssittu ja tehty muuta mitä tekin teette - mutta touhua säesti eri viisut kuin Penny Lane.
Entäs klassinen? Kun popin materiaalia tunnetaan tänä päivänä 1700-luvulta 0 kappaletta, kuinka paljon taidetta tunnetaan? Noin 5 000 kappaletta.
Uutta klassista tulee - joka ikisellä vuosisadalla, ja vieläpä erilaista kuin edellinen klassinen, koska kehitys on jatkuvaa. (Kevyt musa on sen sijaan aina ollut samanlaista, aina tonaalistakin, vaikka musiikissa mentiin jo eteenpäin, jopa jazzissa).
Tässä näkee jotakin: Klassista jää repertoaariin joka vuosisadalta mestarisäveltäjien taholta satoja, tuhansia teoksia. Kymmenet säveltäjänimet ovat klassikoita. Poppareita ei muisteta yhtäkään - Juicet ja Maccat ovat aina unohtuneet, koska heidän päänsä ei ollut niin täynnä musiikkia ja täynnä älyä ja taitoa muovata ideoista kestäviä talorakennelmia (Beethoven).
Sellainen massiivinen arkkitehtoonisuus mitä suuret klasarit ovat saavuttaneet on suurin länsimaisen kulttuurin saavutus. Se säilyy.
Miksi kuunnella poppia? Niin, tosiaan!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juicesta tai Dylanista en tiedä,mutta Beatles on ykkönen ! Niin ja sinä olet toope.
Dhommi coveroi itseään. Samat jutut lähes joka kerta. On siitä se hyöty, ettei tarvitse keksiä uutta kirjoitettavaa.
Toisto on tarttunut Dhommiin klassisesta. Sekin toistaa itseään.
"Klassinen toistaa itseään"
Klassinen on ainoaa musiikkia, joka on uudistunut. Barokki, klassismi, romantiikka, modernismi. AIVAN erilaista kaikki.
Klassinen on myös ainoaa musiikkia joka on aina suosittua.
Rankkaa kansanmusiikin aliarvioimista.
Miten niin?
1. Millä tavalla kansanmusiikki on kehittynyt? Esim. harmonisessa tai melodisessa mielessä?
2. Miten niin se on säilynyt? Missä voin tänään kuulla vuosisadan takaista kevyttä musiikkia?
Vain klassinen on vuosisatoja tunnettua ja rakastettua.
1. Millä tavalla kansanmusiikki on kehittynyt? Esim. harmonisessa tai melodisessa mielessä?
-Tyhmä kysymys. Kansanmusiikkihan kehittyy sitä mukaa kuin instrumentit kehittyy. Viime vuosisadalla vielä tehtiin viuluvetoista pelimannimusaa ja ehkä rimputettiin kanteletta, mutta nyt tehdään sähkökitara tai syntikkavetoista rokkia. Siten on kansanmusiikki kehittynyt. Kansanmusiikkihan on lopullisen musiikin eli rokin tulon myötä nykyään kuunnellumpaa kuin koskaan.
-Ja toisaalta miksi jo valmiiksi melodisesti tai harmoonisesti hyvän pitäisi mihinkään kehittyä? Onko musiikissa muka olemassa jokin tietty päämäärä eli melodisesti harmoonisesti ja/tai rytmisesti äärettömän monimutkainen teos joka sitten ja siksi tulee olemaan täydellinen sävellys? Ja jos on niin lakkaako musiikin säveltäminen silloin kun joku sen äärettömän monimutkaisen teoksen julkaisee?
-Sitä paitsi Beatles julkaisi jo ajat sitten She loves you biisin joka kuten tunnettua on täydellisin sävellys kautta aikain. Mutta sen biisin olemassa olosta huolimatta me rokin ystävät olemme mitä sallivaisimpia ja toivomme että yhä uusia rokettirolleja tehdään.
"Tyhmä kysymys. Kansanmusiikkihan kehittyy sitä mukaa kuin instrumentit kehittyy. Viime vuosisadalla vielä tehtiin viuluvetoista pelimannimusaa ja ehkä rimputettiin kanteletta, mutta nyt tehdään sähkökitara tai syntikkavetoista rokkia. "
MAINITSE YKSIKIN TUON PELIMANNI-VAIHEEN KAPPALE, JOTA VIELÄ KUULISI JOSSAKIN!
"Onko musiikissa muka olemassa jokin tietty päämäärä eli melodisesti harmoonisesti ja/tai rytmisesti äärettömän monimutkainen teos joka sitten ja siksi tulee olemaan täydellinen sävellys?"
TOTTAKAI UMPISIMPPELI JA TYHJÄÄ KUMISEVA KEVYT POPLAULU HÄVIÄÄ OIKEASTI AMMATTIMAISEN NEROJEN AIKAANSAANNOKSILLE.
MAINITSE YKSIKIN TUON PELIMANNI-VAIHEEN KAPPALE, JOTA VIELÄ KUULISI JOSSAKIN!
Miksi? Rockmusiikissa pyritään jatkuvasti luomaan uutta eikä veivaamaan loputtomasti satoja vuosia vanhoja homeisia biisejä.
TOTTAKAI UMPISIMPPELI JA TYHJÄÄ KUMISEVA KEVYT POPLAULU HÄVIÄÄ OIKEASTI AMMATTIMAISEN NEROJEN AIKAANSAANNOKSILLE.
Tuo ei vastannut kysymykseen:
"Onko musiikissa muka olemassa jokin tietty päämäärä eli melodisesti harmoonisesti ja/tai rytmisesti äärettömän monimutkainen teos joka sitten ja siksi tulee olemaan täydellinen sävellys?"
"Miksi? Rockmusiikissa pyritään jatkuvasti luomaan uutta eikä veivaamaan loputtomasti satoja vuosia vanhoja homeisia biisejä."
Eli tunnustat että rock ei kestä, vaan aina tulevat uudet ja uusien pellejen biisit, koska vanhat menivät jo tylsiksi. Juuri tällaista rock on.
"Onko musiikissa muka olemassa jokin tietty päämäärä eli melodisesti harmoonisesti ja/tai rytmisesti äärettömän monimutkainen teos joka sitten ja siksi tulee olemaan täydellinen sävellys?"
Kyllä monimutkaisuus tuo kappaleelle kuuntelukertoja ja aitoa substanssia, jos on perusteet kaikelle. "Kikkailusta" puhuminen kertoo aina äärimmäisestä typeryydestä: se on osoitus siitä ettei ymmärrä musiikista juuri mitään, ja se mikä menee oman älyn yli, on "kikkailua".
Sinfoniat ovat musiikin historian tärkein muoto. Ne ovat todellisia välttämättömiä muotoja, ei suinkaan laulu. Sinfonian tekeminen on suuren säveltäjyyden vankin osoitus. Jos haluat tajuta, kysy.
"Sinfoniat ovat musiikin historian tärkein muoto. Ne ovat todellisia välttämättömiä muotoja, ei suinkaan laulu. Sinfonian tekeminen on suuren säveltäjyyden vankin osoitus. Jos haluat tajuta, kysy."
Sinfoniat ovat sitä mistä satu Keisarin uusista vaatteista kertoo.
Ne ovat sitä että riisutaan vaatteet pois ja aletaan juoksemaan puun ympäri samalla toivoen että jos pystyy juoksemaan riittävän nopeasti voi suorittaa anaaliyhdynnän itsensä kanssa.
Kukaan ei kuuntele sinfonioita, ne ovat egopöhöä turhimmillaan.
Useat kerran olen ollut todistamassa sitä kuinka joku pieni lapsi, leikkiessään itsekseen, saattaa alkaa laulaa jotain itse siinä ja silloin sepittämäänsä pikku laulua, vaan kertaakaan en ole näkemässä kuinka tuommoinen pikkulapsi siinä leikkiessään rupeaa säveltämään sinfoniaa.
Tuosta voisi niin halutessaan, vetää sen johtopäätöksen että laulu ja laulun laulaminen on tavallaan luonnollista musiikkia, mutta sinfoniat ovat esimerkki virtsan väärään harhaantuneesta järjestä.
"Kukaan ei kuuntele sinfonioita, ne ovat egopöhöä turhimmillaan."
Päinvastoin: sinfonioita on kuunneltu vuosisatoja, sen sijaan yksikään kevyen musiikin kappale ei ole säilynyt koskaan. VAIN klassinen kestää ja on laadukasta. Sinfoniat ovat nerokkuuden huipputuote.
"Useat kerran olen ollut todistamassa sitä kuinka joku pieni lapsi, leikkiessään itsekseen, saattaa alkaa laulaa jotain itse siinä ja silloin sepittämäänsä pikku laulua, vaan kertaakaan en ole näkemässä kuinka tuommoinen pikkulapsi siinä leikkiessään rupeaa säveltämään sinfoniaa. "
Tutustu Mozartiin, hän pystyi säveltämään sinfonioita jo lapsena, mikä jo yksistään on suurempi saavutus kuin kaikki John Lennonin ja Paul McCartneyn kappaleet yhteensä.
"Tuosta voisi niin halutessaan, vetää sen johtopäätöksen että laulu ja laulun laulaminen on tavallaan luonnollista musiikkia, mutta sinfoniat ovat esimerkki virtsan väärään harhaantuneesta järjestä."
Päätelmäsi ovat mielisairaita. Kyllähän laulunkin laulamiseen tarvitaan - keksimisestä puhumattakaan - jo aivojen kehittymistä vauvatilasta. Eli kukaan ei luonnollisesti ole edes laulusäveltäjä. Mutta kehitystä kun tapahtuu tarpeeksi monta mailia ylöspäin, niin ollaan jo sinfonikkoja. Luonnollisuuden musikaalisuuden tärkein anti on tietysti korkealentoisimmat ja suurinta älykkyyttä vaativat lajit, kuten ooppera ja sinfonia.
Parasta ovat siis ooppera ja sinfonia, ei iskelmä tai rock. Iskelmä ja rock eivät kestä ollenkaan - oman aikansa iskelmä ja rock ei ole kestänyt koskaan millään aikakaudella.