Eli voisiko joku bipo kertoa kuulostaako hypomanialta.
Viime vuonna olin noin puoli vuotta kovassa masennuksessa, itseinhossa ja sairastin sosiaalista fobiaa mutta yhtäkkiä kaikki alkoikin menemään putkeen. Tuntui etten ollut ikinä voinut paremmin. Masentuneena huolin kaikesta mutta sitten alkoi tekojen harkitsemattomuus, aloin tuhlaamaan rahojani pelikoneisiin ja raivosin pitkään vempeleiden paskuudesta jos hävisin. Aloin tupakoimaan miettimättä asiaa sen enempää, join ensimmäistä kertaa eläessäni, lupasin tyttöystävälleni lupauksia vaikka tiesin etten voisi pitää niistä kiinni jne. Itseinhon sijasta tuli luultavasti kaikille selväksi tullut egoismi ja motto jonka jokaikinen ystäväni on kuullut "jos mut kloonattaisiin niin harrastaisin seksiä sen kloonin kanssa koska se olisi niin seksikäs". Sosiaaliset pelot katosivat täysin, hankin paljon uusia tuttuja ja saatoin tervehtiä ihmisiä kaduilla. Juttelin ihmisille joille juttelemista en olisi voinut harkitakkaan n. 3 kuukautta sitten. Tunsin myös kykeneväni kaikkeen. Aloin säveltämään pitkään työn alla olleita kappaleita, kirjoittamaan näytelmää, aijoin alkaa maailman parhaaksi kitaristiksi ja hankkia six-packin. Mitään niistä en saanut valmiiksi. Sen lisäksi ystäväni kuvasivat minua hyperaktiiviseksi. Vitsailin ja puhuin alituiseen.
Nyt olen asiaa alkanut miettimään kun niin äkillinen vaihdos tuntui perin kummalta. Mitäs sanotte?
Viime vuonna olin noin puoli vuotta kovassa masennuksessa, itseinhossa ja sairastin sosiaalista fobiaa mutta yhtäkkiä kaikki alkoikin menemään putkeen. Tuntui etten ollut ikinä voinut paremmin. Masentuneena huolin kaikesta mutta sitten alkoi tekojen harkitsemattomuus, aloin tuhlaamaan rahojani pelikoneisiin ja raivosin pitkään vempeleiden paskuudesta jos hävisin. Aloin tupakoimaan miettimättä asiaa sen enempää, join ensimmäistä kertaa eläessäni, lupasin tyttöystävälleni lupauksia vaikka tiesin etten voisi pitää niistä kiinni jne. Itseinhon sijasta tuli luultavasti kaikille selväksi tullut egoismi ja motto jonka jokaikinen ystäväni on kuullut "jos mut kloonattaisiin niin harrastaisin seksiä sen kloonin kanssa koska se olisi niin seksikäs". Sosiaaliset pelot katosivat täysin, hankin paljon uusia tuttuja ja saatoin tervehtiä ihmisiä kaduilla. Juttelin ihmisille joille juttelemista en olisi voinut harkitakkaan n. 3 kuukautta sitten. Tunsin myös kykeneväni kaikkeen. Aloin säveltämään pitkään työn alla olleita kappaleita, kirjoittamaan näytelmää, aijoin alkaa maailman parhaaksi kitaristiksi ja hankkia six-packin. Mitään niistä en saanut valmiiksi. Sen lisäksi ystäväni kuvasivat minua hyperaktiiviseksi. Vitsailin ja puhuin alituiseen.
Nyt olen asiaa alkanut miettimään kun niin äkillinen vaihdos tuntui perin kummalta. Mitäs sanotte?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko ollut missään yhteydessä mielenterveystoimistoon?
Rankkaa varmaan on mutta hienosti osaat kuvata tunetilaasi.
Voimia Sinulle!