En ole unohtanut, en ole päässyt ihan kokonaan yli. Rakastan, mutta silti kyllä vielä vihaankin. Minua sinä et koskaan tuntenut, miten ylimielinen ihminen sinä sitten ilmeisesti osaatkin olla.
Myönnän täällä tämän.
ärhh
12474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kerro se hänelle älä tänne. Jos rakastat niin sovi riitasi.
En mä ole riidellyt!
Halusin , että olisit vastannut posteihini!
Jos tää olis mulle.. niin perhana vie.. Tunsin jollain tasolla.. Ja mun sylissä kyllä olit. Ja musta sun vastaamattomuus on kipeintä välinpitämättömyyttä ikinä. Mua sattuu, että et kohtele edes ihmisenä, vastaamisen arvoinenko en ole? Etko sinä ole ylimielinen kun ajattelet noin?
No ei tämä ole sulle.
Miksi vihaat häntä, jos rakastat? Siksikö vihaat, että rakastat?
Minäkin taidan oikeasti rakastaa erästä. Vaikka tiedän hänestä asioita, jotka ovat omasta elämästäni kaukana kuin Pohjantähti, eivät ne vaikuta mitenkään ajatuksiini hänestä. Hän on ihana. Hän olkoon onnellinen ja eläköön pitkän ja hyvän elämän, se olisi toiveeni.
Olen kai välillä ollut ärtynyt siksi että hän osaa olla todella valheellinen, jopa härski, ilkeä, hankala, epäreilu, veemäinen ja piikikäs. Sitten ne kaikki hyvät puolet, siis niitähän ihan epäilemättä on vaikka kuinka paljon, koska muutenhan en edes miettisi ajatustakaan liittyen häneen. Kuka nyt mietiskelisikään pelkästään tuollaista ihmistä. Ja kun satun vieläpä tavallaan tietämään miksi hän on käytökseltään välillä niin mahdoton, ja se ei todellakaan liity millään tavoin minuun, niin en voi olla suhtautumatta häneen jopa tavallistakin hellemmin ajatuksissani. Ei hänkään kai pohjimmiltaan muuta kaipaa kuin rakkautta. Minä se en kuitenkaan taida olla, joka siihen osaan kuuluu.
haluat ja kaipaat hänen rakkauttaan. Et muuten muistelisi edes häntä. Olisit lojaali välittämättä hänestä ekä soisi hänelle ajatustakaan.
Oletko mies vai nainen?
Mitä sä hänestä haluaat??
sinua hän ei tunne ,etkä sä tunne häntä.
menisit sen suuren sydämesi kanssa ,sinne minne pitääkin.
Ok, olet siis ärtynyt ehkä syystäkin, mutta ensimmäisessä viestissä kerroit vihaavasi. Se on aika vahvasti sanottu. No mutta vihahan on rakkauden vieritunne.
Oletko muuten miettinyt omaa käytöstäsi, että miten se vaikuttaa toiseen? Kirjoitat, ettei hänen hänen mahdottomuutensa liity sinuun, mutta voiko osa johtua sinustakin? Ole rehellinen itsellesi.
Miksi hän ei tuntenut sinua? Etkö antanut siihen mahdollisuutta? Oletko sinäkin kenties niin umpimielinen ettet anna itsestäsi mitään ulos?
Olin valtavan rakastunut yhteen mieheen, joka kuvitteli että olen joku ajatustenlukija. Eihän sellaisesta mitään tule, kun miehellä on huono maine ja hän ei vapaaehtoisesti halua puhua muusta kuin säästä. Ja sitten nainen arvuuttelee että kenenkä luona -lukuisista naistuttavistaan- tämä tällä kertaa mahtaa olla, kun ei vastaa edes kolmessa päivässä kerkiä vastata yhteen viestiin...
Tunsitko sinä sen jota yhäkin rakastat?
Onko se ylimielisyys vain siitä lähtöisin kun se tunteminen on ollu varmuudella vajaata molemminpuolin, ja jos kysytään jotain asiaa henk.koht. tasolla eikä vastausta saa, niin voi olla että se pieni ylimielisyys iskee.
Mietippä nyt olisiko aika ottaa kuitenkin yhteyttä, selvittää asia ja sen jälkeen joko jatkaa, tai antaa ajatustentason olla kaipuussa ja rakkauden pauloissa.