Heipä hei,
23-vuotias miehenalku kaipais vähän nyt viisaampien neuvoja. Sairastin kolme vuotta sitten lyhyen mutta aika intensiivisen masennuksen ja paniikkihäiriön, joka muistaakseni saatiin lääkehoidolla ja lyhytterapialla kuntoon.
Viime syksystä lähtien olen kokenut olevani vähemmän tai enemmän masentunut, mutta silti haalin itselleni kaikenmaailman työt ja harrastukset. Varmaan johti siihen, että joulukuussa olin henkisesti kovin uupunut, vaikka en sitä tunnistanut itse.
Tammikuussa pamahti kunnnon paniikit ja masennukset päälle. Paniikki on helpottanut, mutta masennus tuntuu syventyvän...
Koulussa en voi/halua käydä, koska en pysty keskittymään mihinkään, en muista mitään. Tuntuu kuin päässä olisi jotain ylimääräistä - sumua, painetta, töhnää. Lähes joka päivä tulee itkukohtauksia. Ainoastaan kun silloin tällöin olen töissä, piristyn hieman. Rutiinit piristävät, mutta kun niitä ei oikein ole. Harrastan liikuntaa, tosin siihenkin kynnys nyt korkea, kun olen myös väsynyt koko ajan. Voisin nukkua 24/7. Lisäksi olen alkanut kuvitella fyysisiä sairauksia itselle... kilpirauhasen vajaatoimintaa, aivokasvainta, leukemiaa, diabetesta yms yms.
Pian minulla alkaisi terapia ja lääkityskin juuri aloitettu, mutta mitenkä hemmetissä selvitä, kunnes alkaa helpottaa. Jos alkaa.
Mulla vaan nyt on sellainen asenne koko ajan, että tämä ei ole todellista depressiota vaan jonkin sairauden aiheuttama oire. Mutta mistä sitä tietää!
Jos jollain on jotain positiivista sanottavaa, miten on itse ehkä päässyt vastaavanlaisesta tilanteesta normaalielämään kiinni, niin kirjoitathan! Mielellään jättäisin synkät vastaukset lukematta, ne eivät auta ketään.
23-vuotias miehenalku kaipais vähän nyt viisaampien neuvoja. Sairastin kolme vuotta sitten lyhyen mutta aika intensiivisen masennuksen ja paniikkihäiriön, joka muistaakseni saatiin lääkehoidolla ja lyhytterapialla kuntoon.
Viime syksystä lähtien olen kokenut olevani vähemmän tai enemmän masentunut, mutta silti haalin itselleni kaikenmaailman työt ja harrastukset. Varmaan johti siihen, että joulukuussa olin henkisesti kovin uupunut, vaikka en sitä tunnistanut itse.
Tammikuussa pamahti kunnnon paniikit ja masennukset päälle. Paniikki on helpottanut, mutta masennus tuntuu syventyvän...
Koulussa en voi/halua käydä, koska en pysty keskittymään mihinkään, en muista mitään. Tuntuu kuin päässä olisi jotain ylimääräistä - sumua, painetta, töhnää. Lähes joka päivä tulee itkukohtauksia. Ainoastaan kun silloin tällöin olen töissä, piristyn hieman. Rutiinit piristävät, mutta kun niitä ei oikein ole. Harrastan liikuntaa, tosin siihenkin kynnys nyt korkea, kun olen myös väsynyt koko ajan. Voisin nukkua 24/7. Lisäksi olen alkanut kuvitella fyysisiä sairauksia itselle... kilpirauhasen vajaatoimintaa, aivokasvainta, leukemiaa, diabetesta yms yms.
Pian minulla alkaisi terapia ja lääkityskin juuri aloitettu, mutta mitenkä hemmetissä selvitä, kunnes alkaa helpottaa. Jos alkaa.
Mulla vaan nyt on sellainen asenne koko ajan, että tämä ei ole todellista depressiota vaan jonkin sairauden aiheuttama oire. Mutta mistä sitä tietää!
Jos jollain on jotain positiivista sanottavaa, miten on itse ehkä päässyt vastaavanlaisesta tilanteesta normaalielämään kiinni, niin kirjoitathan! Mielellään jättäisin synkät vastaukset lukematta, ne eivät auta ketään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Ykköseks varmasti paranet ja jatkat elämää entistä vahvempana ja avarakatseisena!
Masennukseen on tarjolla hyvää lääkehoitoa (terapiaakin, mutta itsellä ei kokemusta)
ja tietoa ylipäätään hyvin paljon.
Tosi monet sairastavat masennuksen jossain vaiheessa elämää ja olet vielä niin nuori. Rohkeasti vain lääkärin juttusille ja ota asenne, että tästä selvitään ja jatketaan elämää - sillä pian jo huomaat, että elämässä on paaljon hyviä asioita :)
Itselläkin on ollut nuorempana masennusta ja itselle se oli sellainen kokonaisvaltainen
kokemus josta opin paljon.. Pitää olla armollinen ja hyvä itseä kohtaan.
Pidä kiinni edes pienestä liikunnasta, syö terveellisesti ja erityisesti : Kerro
lähimmäisillesi jos lääkäri toteaa sulle masennuksen. Se auttaa tosi paljon.
He suhtautuvat varmasti empaattisesti, - etenkin jos voit sanoa vanhemmillesi
että ottavat selvää masennuksesta ja siitä miten hyvää hoitoa siihen on tarjolla!
Lääkkeet tehoavat yllättävän hyvin ja antavat aloitekykyä. Cipralex on hirveän
suosittu yms. Lääkäri katsoo sulle sopivimman ja jos ei eka käy niin sitten kokeilette
toista!
Voimia sinulle ja koita jaksaa! Vaikeat kokemukset usein kasvattaa vaikkei aluksi
jaksaisi uskoa. Ja pidä yhteyttä kavereihin ja perheeseesi, heidän tuki korvaamatonta.
kerro sit miten meni lääkärillä? =)
Kyllä oireesi liittyvät masennukseen. Ei siussa fyysistä vikaa ole. Ota nyt asiat ihan rauhallisesti: kultianen keskitie. Työtä, harrastuksia ja liikuntaa kotuudella ja myös lepoa. Rutiinin saat kun teet päivällesi tietyn rytmin ihan arkisista normaaliasioista. Väsyt jos rehkit liikaa. Sinulla on nyt terapiakin alussa ja lääkitys aloitettu. Tee edelleen asioita joista pidät, mutta älä väsytä itseäsi.
Moilanen
Onko sinulta otettu kilpirauhasarvot, verensokeri,B-12-vitamiinipitoisuus,hemoglobiini? Nämä kokeet ovat hyvä tarkistuttaa, koska masennusta voi aiheuttaa esim. kilpirauhasen toimintahäiriöt.
Lääkityksen vaikutuksen alkaminen kestää yleensä useamman viikon. Sinulla on hyvällä tolalla asiat, kun olet hakenut apua ja saanut sitä. Ajan kanssa olo helpottaa.Tärkeää on tosiaan muistaa olla itselleen armollinen, ei vaatia itseltään liikaa ja tehdä niitä asioita, joista nauttii.
Kliininen depressio on periaatteessa fyysinen sairaus. Sehän on aivojen kemiallisen tuotannon häiriö jota korjataan lääkkeillä.
Tutustupa PSYKOSOMAATTISIIN oireisiin, eli oireisiin mitkä tulevat masenuksen seurauksena. Mm: erilaiset säryt, kivut, väsymys ja unettomuus, ruokahaluttomuus. yms. Näiden takia monet menee lääkäriin jossa selviää, että taustalla onkin masennus.
Jaksamista! Ota selvää eri hoitokeinoista ja käy lääkärissä.
Aurorassa voitaisiin myös oppia tunnistamaan aivoverenkiertohäiriöiden ensioireet psykooseista, joissa kummassakin ilmenee tiettyjä fyysisiä neurologisia oireita.
Hei,
Kiitos teille kannustavista vastauksista:) Tuli heti jotenkin huojentuneempi mieli. Masennus on minulle tässä mittakaavassa vielä aika uusi juttu, aiemmin kun kokemusta on ollut vain paniikkihäiriöstä. Se on kyllä aina selätetty sisulla, eiköhän tämäkin!
On minulta otettu verikokeet, kaikki ok. Toinen kilpirauhasarvoista, T4V hieman matala, mutta viiterajoissa kuitenkin. Aion tästä kysäistä vielä lääkäriltä.
En olisi uskonutkaan, kuinka laaja masennuksen oireilu voi olla. Luulin sen olevan lähinnä sitä, että koko ajan on apea ja surullinen, eikä jaksa mitään. Mutta nuo kivut yms tuli ihan yllätyksenä.
Toivottavasti tämä nykyinen lääkitys, Venlafaksiini, tehoaisi. Lopetin viikko sitten reilun kuukauden Sepram-kokeilun ja se oli kyllä ihan järkyttävä minulle. Vielä kun osaisin lopettaa näiden masennus- ja sairauspalstojen lukemiset netistä, niin en kuvittelisi itselleni näitä oireita. Tilannettani on varmasti pahentanut se, että yksinäisinä päivinä olen kotona itsesäälissä painunut lukemaan erilaisia masennuskertomuksia netistä. Näillä harvemmin tuntuu olevankaan mitään positiivista, yleensä kokemukset ovat negatiivisia.
Hyvä että olet saanut rohkaisua. Vielä pikkusen evästän kun olet menossa terapiaan. Ole siellä avoin ja kerro niin hyvin kuin muistat ja pystyt, jos sinulla on jäänyt vuosien varrella ikäviä tunnemuistoja alitajuntaan. Kannattaa käsitellä möröt ulos, ei vain sinnitellen pitää niitä piilosssa. Silloin terapiasta on enemmän hyötyä.