Viime aikoina mua on yhä enemmän ruvennut epäilyttää, mihin tämän uskon toivo perustuu. Kavereistani hälyttävän harvat jaksavat edes puhua uskon asioista.
Usko ei liene merkitsevän heille mitään. Tuntuu jotenkin, että niin monet ovat tässä joukossa vain muiden vuoksi. Ikään kuin tämä joukko olisi enää vain pelkkä hengailuporukka, jossa voi nähdä muita ihmisiä.
Käsi sydämelle rakkaat uskovaiset, Merkitseekö teille seurapuheiden sisältö mitään? Itse kun olen monesti seurapuheen jälkeen ottanut puheeksi kavereiden kanssa seurapuheen, että olipa se niin hyvä ja vastasi henkeen, niin he vain, että eivät muista seurapuheesta mitään. Kuinka moni istuu seurapenkissä kuuntelematta kuitenkaan seurapuhetta lainkaan.
Mitä järkeä sellaisessa on?
Eräs ystäväni sanoi, että sekin on jo hyvä, että menee seuroihin, eikä sitä tarvi kaikkea muistaakkaan. Mutta onko siinä mitää järkeä oikeasti mennä nyt seuroihin vain olemaan ja ajatukset harhaileekin ihan jossain muualla.
Nyt kun itse olen ruvennut kompuroimaan tässä uskossa ja mieleeni on ruvennut tulemaan jos jonkinlaisia epäilyksiä, kavereista ei ole ollutkaan minulle tueksi. He vain kuittaavat epäilyni, että mietit joutavia. Tai että vaihdetaanko puheen aihetta. Olen edelleen yksin kysymysteni kanssa.
Eräissä seuroissa sitten sain rohkeuden lähestyä erästä puhujaveljeä kysymyksineni. Hän saarnasi minulle synnit anteeksi ja sanoi, että saat luottaa saattoystäviisi ja kannattaa jutella ystävien kanssa mieltä painavista asioista, sillä yhdessä jaksaa tehdä paremmin matkaa. Tiesin jo ennalta, että tämä puhujan mulle antama neuvo ei toimi kohdallani. Ystäviäni ku tuntuu niin vähän kiinnostavan uskon asiat. Mistä haalisin tähän hätään ystävät, joiden kanssa voisi jutella uskon asioista? Itellä kuitenkin on kohtalaisen laaja kaveripiiri ja yhdenkään kanssa ei ole voinut uskon asioista keskustella.
Uskoni rupeaa olemaan jo niin heikoilla, että olen ruvennut miettii paikkaani myös tämän yhteisön ulkopuolelta....
Usko ei liene merkitsevän heille mitään. Tuntuu jotenkin, että niin monet ovat tässä joukossa vain muiden vuoksi. Ikään kuin tämä joukko olisi enää vain pelkkä hengailuporukka, jossa voi nähdä muita ihmisiä.
Käsi sydämelle rakkaat uskovaiset, Merkitseekö teille seurapuheiden sisältö mitään? Itse kun olen monesti seurapuheen jälkeen ottanut puheeksi kavereiden kanssa seurapuheen, että olipa se niin hyvä ja vastasi henkeen, niin he vain, että eivät muista seurapuheesta mitään. Kuinka moni istuu seurapenkissä kuuntelematta kuitenkaan seurapuhetta lainkaan.
Mitä järkeä sellaisessa on?
Eräs ystäväni sanoi, että sekin on jo hyvä, että menee seuroihin, eikä sitä tarvi kaikkea muistaakkaan. Mutta onko siinä mitää järkeä oikeasti mennä nyt seuroihin vain olemaan ja ajatukset harhaileekin ihan jossain muualla.
Nyt kun itse olen ruvennut kompuroimaan tässä uskossa ja mieleeni on ruvennut tulemaan jos jonkinlaisia epäilyksiä, kavereista ei ole ollutkaan minulle tueksi. He vain kuittaavat epäilyni, että mietit joutavia. Tai että vaihdetaanko puheen aihetta. Olen edelleen yksin kysymysteni kanssa.
Eräissä seuroissa sitten sain rohkeuden lähestyä erästä puhujaveljeä kysymyksineni. Hän saarnasi minulle synnit anteeksi ja sanoi, että saat luottaa saattoystäviisi ja kannattaa jutella ystävien kanssa mieltä painavista asioista, sillä yhdessä jaksaa tehdä paremmin matkaa. Tiesin jo ennalta, että tämä puhujan mulle antama neuvo ei toimi kohdallani. Ystäviäni ku tuntuu niin vähän kiinnostavan uskon asiat. Mistä haalisin tähän hätään ystävät, joiden kanssa voisi jutella uskon asioista? Itellä kuitenkin on kohtalaisen laaja kaveripiiri ja yhdenkään kanssa ei ole voinut uskon asioista keskustella.
Uskoni rupeaa olemaan jo niin heikoilla, että olen ruvennut miettii paikkaani myös tämän yhteisön ulkopuolelta....
Vastaukset 17
Vanhimmat
Elävässä uskossa kompuroi nykyään yks jos toinenkin.
Se ei ole enää mitenkään epätavallista.
On ollut paljon vuotoa ulospäin.
Se on valitettavaa kehitystä.
Ei vain mahda mitään.
Aikansa kutakin.
Näin se on.
Armon
aika
on
OHI!
Ja nyt eletään armon jälkeistä aikaa.
Armon jälkeisessä ajassa kaikki on armotonta.
Mutta on hyvä muistaa se tässä armottomassa ajassa,
että vaikka maailman melskeet pauhaa, ja kaikkialla on niin
rauhatointa, kuten ennen kaanaankielellä kirkkaasti ilmaistiin,
niin tänäkin armottomana aikana kuuluu taustalla silti se armon evankeeliumi,
joka voitelee meidät sisältä päin ja koska me tottelemattomia armottomuudesssa olemme, niin Jeesuksen priiskoitettu
veri voitelee meidät kuitenkin puhtaiksi ja
kerran pääsemme taivaaseen.
Siinä ei enää kysytä, uskommeko me.
Armo kuuluu armottomana aikana kaikille!
Niin paljon on Jumala kato meitä kaikkia rakastanut!
" Tiesin jo ennalta, että tämä puhujan mulle antama neuvo ei toimi kohdallani."
Minusta teit oikean havainnon. Vastaus ja reagointi oli, kuin terveyskeskuksen lääkärin, joka kirjoittaa reseptin ja sanoo näkemiin. Resepti= saarnasi synnit anteeksi!
Ei osannut keskustella uskomisen asiasta. Ei siis kehottanut (sanallakaan?) luottamaan Jeesukseen, maailman vapahtajaan vaan saattoystäviin, jotka myöskään eivät osaa keskustella uskomisesta.
Ristin ryövärikin luotti Jeesukseen eikä seurakuntaan. Usko on luottamista. "Usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi"! Tuo lause olkoon sinunkin turvasi.
jos ne käy olematta raittiisti uskomassa.
jäi pois olen itse nyt juonut pohjia. Tarkoitus on lähteä tekemään vähän sopimattomia, hakeen fyysistä rakkautta. Minlla ei ole puolisoa, joten käy kaverien luona. Saan kaipaamaani kosketusta rakkailtani, niin mieheltä kuin naiselta.
Veljeni neuvo oli minulle jo vuosia sitten älä kiellä ikinä uskoa ja käy seuroissa. Hän on kieltänyt eikä jaksa palata.
Niinpä. Surukseni minäkin olen saanut kantapään kautta kokea, että tässä väessä on paljon tapauskovaisia. Heille ei merkitse juurikaan mitään käsitteet lähimmäisenrakkaudesta tai Raamatun sanan sisältö. He todellakin ovat vanhoillislestadiolaisia vain tavan vuoksi. No tietenkin kun lapsesta saakka kasvaa tähän ympäristöön, ei monellakaan tosiaan tule hengellistä heräämistä missään vaiheessa. usko jää kylmäksi. Hyvin monet seurapuheetkin ovat pullamössöä, joka toistaa samaa ulkoista liturgiaa, löytämättä itse sisältöä ja henkeä.
Älä pelkää, enkelit ovat kanssasi. Minä tiedän että muuta järkeä siinä uskossa ei ole kuin että, itse muistan seuroista sen Fiiliksen kun sai laulaa. ja voithan elää vähän vapaammin vaikka oletkin "vielä uskomassa" kaveripiiriä ei kannata hylätä. paljon hyvääkin Vanhoillislestadiolaisuudessa on.minä itse uskon vähän erilla lailla.
Mää mee tänään baariin:) saattaapi joku veli tulla vastaan! kuten niin monesti käy.
Huomenna ehkä seuroihin.. siis ehkä.
Eipä se ystävien usko tai epäusko pelasta viimeisellä tuomiolla. Usko on henkilökohtainen. Tämä kannattaa aina muistaa.
Ei pelasta niin, ja henkilökohtanen usko ihmisten keksimiin oppeihin ei pelasta sitäkään vertaa.
Kreeson, kaikkien ei tarvitse välttämättä miettiä uskomisen asioita yhtä syvällisesti. Kaikilla on kuitenkin omat koettelemukset.
Mitkä asiat sinua on sitten mietityttänyt?
>>Kavereistani hälyttävän harvat jaksavat edes puhua uskon asioista.
Ongelmahan se on että uskoon liittyvistä asoista ei puhuta. Niistä puhutaan paljon enemmän esim tavallisessa evl seurakunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita että vanhoillislestadiolaisuudessa ei olisi sitä toista syvällisempää tasoa. Sitä vaan joutuu itse etsimään sisältä ja ulkoa. Kokoeile kuunnella jonkin aikaa puheita Helsingistä. Jouksossa on ainakin kerran kuussa ollut sellaisiakin missä selitetään asioita enemmän. Onko sitten siellä tuttujen joukossa yhtäkään uskovaista teologian opiskelijaa, nuorta ihmistä, jota teologia tosissaan kiinnostaa ammatiksi asti?
Minulta on mennyt vähintään kolme vuotta tämän asian ihmettelyyn, mutta selvyyttäkin on tullut.
Kyllä sen on kokenut moni että ei ole tapana puhua suoraan ja hank.koht.tasolla
http://freepathways.wordpress.com/2010/03/29/omakohtainen-usko-tabu/
Vaikka vain sillä lailla keskinäinen luottamus ja toinen toisensa tukeminen parhaiten syntyis.
Omat polut mainosko tämäkin sitten oli?
Vaikeaa on löytää todellista kekustelua sieltä ulkoakaan, usko vain on vuosikymmenten kokemus. Ongelma nimittäin on että niiden vastausten antaminen on vaikeaa sellaiselle joka vain itse tuntee mutta ei ole tottunut opettamaan ja neuvomaan. Käyttäsin nyt vähän toisessa merkityksessä sellaista mitä Kopperoinen kuvaisi puheessaan. Hän puhui Jumalan kuvasta ja sen näkemisestä ja selitti entisen ajan peilien puutteessa sitä minkä ihminen näkee kirkkaasta metallista. Tavallisen ihmisella ihmisellä on tällainen kokemus omasta uskostaan, mutta siitä kuvasta on vaikea kuvata toiselle. Puhjillakin on opettajina vähän eri lahjat.Näin pitää Raamatun mukaan ollakin:
Room 12
6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. [1. Kor. 12:4-11 : Ef. 4:11; 1. Piet. 4:10,11]
7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, [1. Tim. 4:16]
8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. [2. Kor. 9:7]
tai
1. kor. 12
28 Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. [Room. 12:6-8; Ef. 4:11-16 : Ef. 2:20, Ef. 3:5; 2. Tim. 1:11]
29 Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä?
En ole itse kokeillut opistojen lyhtykurseja, voiko niillä kysellä opettajilta?
Tarvittaisiinko nuorille kursseja, joiden teema on kysy kaikkea mikä mieltä vaivaa. Pitäsihän jonkun vastata vilpittömälle kysyjälle. Niitä, jotka tietävät on. Pitäsi vain sen lisäksi opettajalla on olla viisautta hyväksyä sekin että kuuntelija ei ymmärrä selityksen jälkeenkään. Se "ahaa" elämys voi tulla vuoden tai parin päästä vastaan.
Mistä se johtuu että te uskovaiset ette voi keskustella uskon asioista? Siitäkö että olette syntyneet tuohon lahkoon ja se on aina ollut ja tulee olemaan osa teitä, mutta ette jaksa ajatella omilla aivoillanne edes uskon asioita?? EN tajua miksi teitä kutsutaan uskovaisiksi, sori vain! Niin moni muu ihminen osaa paremmin puhua uskosta kuin vl:t.
Joh 5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
Joh 10:12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
Täysin on institutionaalistunut. Mukana ollaan ja firmaan kuulutaan samalla tavalla kuin suurin osa suomalaisista kuuluu vielä myös luterilaiseen kirkkoon. Helpointa on vaan olla tekemättä mitään varsinaista irtiottoa. Uskosta ei tällöin paljon puhua vaan ennemminkin pelkästä tapakulttuurista