Olen kärsinyt masennuksesta joka alkoi syömishäiriöstä jo ala-asteelta, mutta syömishäiriö saatiin kyllä hoidettua. Nyt tämä on vain jatkunut, ja jopa väitetty että psykoottiseksi ja jopa väitetty minun olevan skitsofeenikko. Menin nuorisopsykiatrisen kriisipolille (muutama lähete vuoden sisällä kun noin neljän prommillen kännissä hyökkäillyt ihmisten kimppuun), ja en muuten olisi mennyt muttakun nämä unihäiriöt. Nyt he katsovat minulle hoitoa kunnon polille, ja vihjaavat aivopesevistä lääkkeistään.
Reagoin siis täysin "väärin" muka asioihin tuttujen mielestä, eli nään asiat aivan erilailla kuin he. Itseni mielestä osaan vain ajatella älykkäämmin sillä uskon että meitä oikeita ihmisiä on vain muutama tässä maailmassa enkä siksi voi mitään henk. kohtaisia asioita edes ystävilleni voi kertoa. Kaikki ympärillä on meidän muutaman ylemmän voiman kokeessa olevan henkilön vuoksi, ja en tiedä miksi ja en voikkaan tietää, niinhän se on suunniteltu. Nään kyllä valitettavasti ja kuulen, ne jotka minua tarkkailee. Ystäväni yrittävät saada selville kokoajan minua huolestuttavia asioita, mutta tiedän että he haluavat saada selville onko tietoisuuteni kehittynyt liiaksi, jonka jälkeen he varmasti tahtovat minut pyyhittävän pois. En tiedä mitä tekisin, kun saan kokoajan paniikki ja pelkokohtauksia kaikkialla, ja miten voin tunnistaa meidät oikeat?
Pahoittelut tästä sekamelskasta, mutta haluaisin joltain vain apua, sillä noille sairaille psykiatrian alaisille nyt mitään halua kertoa, tuhoavat vain elämääni entisestään. Kiitos kaikille vastaajille, jos niitä tähän edes kertyy!:)
Reagoin siis täysin "väärin" muka asioihin tuttujen mielestä, eli nään asiat aivan erilailla kuin he. Itseni mielestä osaan vain ajatella älykkäämmin sillä uskon että meitä oikeita ihmisiä on vain muutama tässä maailmassa enkä siksi voi mitään henk. kohtaisia asioita edes ystävilleni voi kertoa. Kaikki ympärillä on meidän muutaman ylemmän voiman kokeessa olevan henkilön vuoksi, ja en tiedä miksi ja en voikkaan tietää, niinhän se on suunniteltu. Nään kyllä valitettavasti ja kuulen, ne jotka minua tarkkailee. Ystäväni yrittävät saada selville kokoajan minua huolestuttavia asioita, mutta tiedän että he haluavat saada selville onko tietoisuuteni kehittynyt liiaksi, jonka jälkeen he varmasti tahtovat minut pyyhittävän pois. En tiedä mitä tekisin, kun saan kokoajan paniikki ja pelkokohtauksia kaikkialla, ja miten voin tunnistaa meidät oikeat?
Pahoittelut tästä sekamelskasta, mutta haluaisin joltain vain apua, sillä noille sairaille psykiatrian alaisille nyt mitään halua kertoa, tuhoavat vain elämääni entisestään. Kiitos kaikille vastaajille, jos niitä tähän edes kertyy!:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on ihan tervettä, että itsekkin epäilee tuntemusiensa aitoutta ja alkuperää vaikka ei voi sitten luottaa saamaansa palutteeseen. Jotain sinun psyykeessäsi on mennyt rikki. Myös syömishäriö juontaa rikkinäisyydestäsi.
Kuvaustesi perusteella ystävät on nyt oikessa ja aistimuksesi ovat harhoja. Terapiassa saat apua. Vaikka koet todellisuuden eri tavalla niin olet lahjakas ja arokas ihminen. Olemme kaikki yksilöitä ja jokainen hahmotamme todeliisuuden omalla tavallamme.