K.K.Korhonen näkyy toisaalla - erinomaisen johdattelevasti - käyneen kysymyksille!
Jokunen kommentti lienee siten lausuttava minunkin Vanhasen ja Lipposen symbioottisesta elämästä.
Tokko Suomen Keskusta rp. siihen repeää, että sen johtajaksi ikään kuin sattumaylikersanttina nousseella Matti Taneli Vanhasella on varsin lyhyt muisti. (Onhan hänellä valkoisen miehen geeniperimänä tiemmä sitten ainakin "älyä" vaikka muille jakaa?!?)
Hän tuntuu muun muassa unohtaneen sen, että Keskustan Hämeenlinnan puoluekokouksessa kesäkuussa 2002 hän sai puheenjohtajavaalissa vain 120 ääntä, Paavo Väyrysenkin saadessa muistaakseni 189 ääntä ja Olli Rehnin yli 700 ääntä. Puhumattakaan siitä, että Anneli Jäätteenmäki sai ensimmäisellä kierroksella yli 1400 ääntä ja tuli tuolloin valituksi Keskustan puheenjohtajaksi.
Matti Vanhanen oli tuolloisesta äänestystuloksesta niin lyöty, että oli jättämässä saman tien koko puoluejohdon. Vasta maanittelujen jälkeen hän suostui ehdolle varapuheenjohtajavaaliin ja tuli luonnollisesti siinä valituksi keskustan varapuheenjohtajaksi.
Sen jälkeen tilanteet ovatkin kehittyneet tavalla, josta kannattaa lukea vaikkapa 6.8.2004 ilmestyneestä Journalistista.
Linkki: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut129040.htm
Linkki: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/
Lokakuun alussa 2003 Matti Vanhanen huudatutti - vain muutamin soraäänin - itsensä Keskustan puheenjohtajaksi Helsingin Jäähallissa tilanteessa, jossa keskustan kentän sijasta tuntui päätösvaltaa käyttäneen - kaiketi K.K.Korhosen vihjailemallakin tavalla - nimenomaan sdp:n ja sen puheenjohtaja Paavo Lipponen. (Asiantilasta tuolloin antamani lyhyt arvio saattaa vieläkin löytyä YLE TV1:n uutisarkistosta kyseiseltä illalta - arvioni Matti Vanhasesta oli jo tuolloin lyhyt ja ytimekäs!)
Vastaavanlainen oli tilanne myös Tampereella kesäkuussa 2004, jolloin Matti Vanhanen sai keskustan kenttäväeltä jatkopestin keskustan puheenjohtajaksi.
Soraääniä oli kenttäväen parissa jo paljon enemmän kuin Helsingin Jäähallissa, vaikka kritiikki ei juuri moniltakaan osin julkisuuteen päässytkään.
Tarkkana poikana K.K.Korhonen kuuluu huomanneen, että tämän kirjoittaja oli - jälleen - esittämässä varsin tiukkaa kritiikkiä Matti Vanhasen opportunistista ja tahdonta politiikkaa kohtaan.
Muistaakseni niin Aamulehti kuin jotkut muutkin lehdet kirjoittivat epäilyni Vanhasen suhteen jotenkin seuraavasti: "Pitkään aikaan ei ole ollut kovin helppoa erottaa, mistä Matti Lipponen alkaa ja mihin Paavo Vanhanen päättyy..."
Viimeisimmät tapahtumat vahvistavat näkemykseni: parivaljakko Lipponen & Vanhanen laukkaavat nyt EU-kansanäänestyskannanotollaan rintarinnan kansanvaltaa vastaan.
Matti Vanhanen on tarvinnut todella pitkät perustelut (Suomenmaa 17.8.2004) sille, että hän lyhyen ajan sisällä on kääntänyt kelkkansa ja pyörtänyt sanansa monessakin keskeisessä kysymyksessä.
Vanhasen kannattaisi tutustua vaikkapa kansleri Kauko Sipposen ja euroedustaja Esko Seppäsen kuin myös siis Jacob Södermanin näkemyksiin EU-perustuslaista.
Minä ajan puutteen vuoksi heitän kaikkien lukijoiden ajateltavaksi vain yhden linkin:
Linkki: http://www.kansanaanestys.fi/index.php?page=kymmenen&color=CCCC99
Linkki: http://www.kansanaanestys.fi
Linkki alkuperäiseen K.K.Korhos-uteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004327363
Jokunen kommentti lienee siten lausuttava minunkin Vanhasen ja Lipposen symbioottisesta elämästä.
Tokko Suomen Keskusta rp. siihen repeää, että sen johtajaksi ikään kuin sattumaylikersanttina nousseella Matti Taneli Vanhasella on varsin lyhyt muisti. (Onhan hänellä valkoisen miehen geeniperimänä tiemmä sitten ainakin "älyä" vaikka muille jakaa?!?)
Hän tuntuu muun muassa unohtaneen sen, että Keskustan Hämeenlinnan puoluekokouksessa kesäkuussa 2002 hän sai puheenjohtajavaalissa vain 120 ääntä, Paavo Väyrysenkin saadessa muistaakseni 189 ääntä ja Olli Rehnin yli 700 ääntä. Puhumattakaan siitä, että Anneli Jäätteenmäki sai ensimmäisellä kierroksella yli 1400 ääntä ja tuli tuolloin valituksi Keskustan puheenjohtajaksi.
Matti Vanhanen oli tuolloisesta äänestystuloksesta niin lyöty, että oli jättämässä saman tien koko puoluejohdon. Vasta maanittelujen jälkeen hän suostui ehdolle varapuheenjohtajavaaliin ja tuli luonnollisesti siinä valituksi keskustan varapuheenjohtajaksi.
Sen jälkeen tilanteet ovatkin kehittyneet tavalla, josta kannattaa lukea vaikkapa 6.8.2004 ilmestyneestä Journalistista.
Linkki: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut129040.htm
Linkki: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/
Lokakuun alussa 2003 Matti Vanhanen huudatutti - vain muutamin soraäänin - itsensä Keskustan puheenjohtajaksi Helsingin Jäähallissa tilanteessa, jossa keskustan kentän sijasta tuntui päätösvaltaa käyttäneen - kaiketi K.K.Korhosen vihjailemallakin tavalla - nimenomaan sdp:n ja sen puheenjohtaja Paavo Lipponen. (Asiantilasta tuolloin antamani lyhyt arvio saattaa vieläkin löytyä YLE TV1:n uutisarkistosta kyseiseltä illalta - arvioni Matti Vanhasesta oli jo tuolloin lyhyt ja ytimekäs!)
Vastaavanlainen oli tilanne myös Tampereella kesäkuussa 2004, jolloin Matti Vanhanen sai keskustan kenttäväeltä jatkopestin keskustan puheenjohtajaksi.
Soraääniä oli kenttäväen parissa jo paljon enemmän kuin Helsingin Jäähallissa, vaikka kritiikki ei juuri moniltakaan osin julkisuuteen päässytkään.
Tarkkana poikana K.K.Korhonen kuuluu huomanneen, että tämän kirjoittaja oli - jälleen - esittämässä varsin tiukkaa kritiikkiä Matti Vanhasen opportunistista ja tahdonta politiikkaa kohtaan.
Muistaakseni niin Aamulehti kuin jotkut muutkin lehdet kirjoittivat epäilyni Vanhasen suhteen jotenkin seuraavasti: "Pitkään aikaan ei ole ollut kovin helppoa erottaa, mistä Matti Lipponen alkaa ja mihin Paavo Vanhanen päättyy..."
Viimeisimmät tapahtumat vahvistavat näkemykseni: parivaljakko Lipponen & Vanhanen laukkaavat nyt EU-kansanäänestyskannanotollaan rintarinnan kansanvaltaa vastaan.
Matti Vanhanen on tarvinnut todella pitkät perustelut (Suomenmaa 17.8.2004) sille, että hän lyhyen ajan sisällä on kääntänyt kelkkansa ja pyörtänyt sanansa monessakin keskeisessä kysymyksessä.
Vanhasen kannattaisi tutustua vaikkapa kansleri Kauko Sipposen ja euroedustaja Esko Seppäsen kuin myös siis Jacob Södermanin näkemyksiin EU-perustuslaista.
Minä ajan puutteen vuoksi heitän kaikkien lukijoiden ajateltavaksi vain yhden linkin:
Linkki: http://www.kansanaanestys.fi/index.php?page=kymmenen&color=CCCC99
Linkki: http://www.kansanaanestys.fi
Linkki alkuperäiseen K.K.Korhos-uteluun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004327363
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tällä kertaa tekstissäsi on paljon asiaa. Kaikki alkoi mennä pieleen jo hallitusneuvotteluissa, joissa Jäätteenmäen kokemattomuus tuli esiin. Hallitusohjelmasta tuli demaripainotteinen, kun osaamista ei kertakaikkiaan ollut. Ministereiksi nostettiin Jäätteenmäen tahdosta kakkos- jopa nelosketjun ihmisiä.
Kun Jäätteenmäki kaatui, eivät nämä takarivin taavit halunneet luopua paikoistaan, vaan hallituksen haluttiin jatkavan samalla kokoonpanolla ja samalla ohjelmalla. Tulos on nyt nähtävissä. Valitettavasti!
"Olet oikeilla jäljillä" nimimerkki ei sitä sitten juuri olekaan. Kaikki alkoi toki mennä pieleen jo ennen hallitusneuvotteluja eli siinä vaiheessa, kun keskustan pienet ja suuret miehet (akselilla Pekkarinen - Vanhanen) seisoivat kuin hoomoilaset siinä vaiheessa, kun heidän ylivertaisia tietojaan (?) olisi tarvittu ajankohtaisissa väittelyissä sisä- ja ulkopolitiikan suunnasta.
Ja hallitusneuvotteluissa tapahtui virhe siinä vaiheessa, kun Jäätteenmäki uskoi ja luotti nimenomaisesti juuri noihin pariin veijariin, joiden jäljiltä - Jäätteenmäen luottoneuvottelijoina - hallitusohjelmasta tuli kuin vaaleanpunainen toisinto demarien jo muutenkin vaaleanpunaisesta ohjelmasta.
Jotta keskustelun taso pysyisi korkeana, siteeraan mahdollisimman usein itseäni.
Tuolla tavalla kaskuiltiin UKK:n taannoin vierittäneen puheenpartta eteenpäin.
Niinpä teen minäkin. Keskustan ylimääräisen puoluvaltuuston kesäkuisen (2003) kokouksen jälkimainingeissa kirjoitin jokuseenkin printti- kuin myös www-mediaan seuraavan jutun, jossa arvioin joita kuita keskustan miehiä.
Edelleenkään ei ole minulle tullut tarvetta tarkistaa näkemyksiäni keskustan ainoastakaan johtavasta miespoliitikosta. Muuta kuin ehkä viime päivien valossa siltä osin, että jos Pekkarinen nyt on EU-peerustuslakikysymyksessä nousemassa kansanvallan kannattajaksi Vanhasen-Lipposen akselin kansanvallan häpäisyä vastaan, pääministeri Vanhasella ei ole Hämeenlinnan puoluekokouksen 120 kannattajastaan jäljellä enää kuin 119...
Ja sitten 6.7.2003 - eli pitkälti yli vuosi sitten - kirjoittamaani arvioon, lähinnä Markku Laukkasesta, jonka Kouvolan Sanomissa ilmestyneen haastattelun johdosta seuraavan tekstin kirjoitin:
"Keskustan pienillä suurilla miehillä näyttää olevan meneillään
omanarvontunnonkohotusviikot: Markku Laukkanen heittäytyy (Kouvolan
Sanomat 6.7.2003) niin sanotusti toisessa aallossa peliin, kun ensin on
muitten munallisten mallien tapaan saanut Anneli Jäätteenmäen myötä
keskustan saavuttaman vaalimenestyksen ansiosta tilaisuuden olla
raivaamssa "omaa tietään" tunkion päälle. Mauri Pekkarinenhan näkyy
Ilta-Sanomien (7.7.2003) Pihtiputaan keihäskarnevaalien yhteydessä
herkistyneen kertoilemaan, että hän jo viimekesäisen keskustan
puoluekokouksen yhteydessä olikin Matti Vanhasen tukimiehiä - siis kaiketi
yksi niistä 120:stä. (Anneli Jäättenmäellähän heitä taisi olla liki
puolitoisttuhatta.) Varsinaisia Pietareita, molemmat veijarit!
Sillä kovin halpahintaista, tekopyhää ja myös totuudenvastaista, Hyvä
Markku Laukkanen, on väitteesi siitä, että muka "Jäättenmäki oli
ulkopuolisten projekti".
Olin paikalla helmikuussa 2002 Ostrobotnialla, kun Markku Laukkasen
mainostama Olli Rehn avasi puheenjohtajataistokampanjaansa. Havaitsin
toki, että myös Markku Laukkanen oli läsnä, kuten oli kovin moni muukin
keskustan silloisen eduskuntaryhmän jäsen. Oikeastaan siitä syystä
meikäläinenkin, 60-luvun pienviljelijänpoika ja vanha pieru, aktivoitui
vielä kerran puoluetoimintaan: vanha (Laukkasen kaltaisten miesten)
valta oli keskustassa murrettava, jotta koko tasavallan ja Euroopan ja
jopa maailmanmitassa jyllännyt sinipunavalta voitaisiin saada nurin.
Rinkelinmäen sikakatsomon edessähän se sitten tapahtuikin - nyt
julkilausutusti vastoin niin Pekkarisen kuin Laukkasenkin nimenomaissta
tahtoa.
Vaan kysynpä vain, Olli Rehnin - vaiko vaikkapa Matti Vanhasen - johdolla
olisi eduskuntavaalitaistossa sinipuna ollut kaadettavissa. Heidän
johdollaanko vaalitaisteluun mennen istuisivat nyt minkäänvärisessä
hallituksessa herrat Pekkarinen, Vanhanen, Korkeaoja ja Kääriäinen?
Rohkenenpa epäillä. Laukkanen - kuten myös Vanhanen ja jopa Pekkarinen ja
Kääriäinekin - tietää aivan hyvin, että keskustalla ei olisi ollut
pienintäkään saumaa hallitustunnustelujen ensimmäistä kierrosta
pitemmälle, ellei se olisi puolueena saavuttanut niin hyvää vaalitulosta
kuin sen Anneli Jäätteenmäen johdolla sai.
Laukkanen tietää myös varsin hyvin, ettei Anneli Jäätteenmäen nousu
keskustan puheenjohtajaksi ollut mikään "ulkopuolisten" projekti, vaan
keskustan kenttäväen ja aktiivien reipas ponnistus sen puolesta, että Esko
Ahon komennossa kopeaksi ja korskeaksi ja myös ummehtuneen
oikeistolaiseksi leimautunut keskusta tarvitsi keulakuvakseen henkilön,
jolla oli aidosti sosiaali-radikaaleja alkiolais-kekkoslaisia näkemyksiä
sisäpolitiikassa ja aktiiviseen rauhantahtoiseen
liittoutumattomuuspolitiikkaan ja kestävään ihmisoikeuspolitiikkaan
toimintansa perustavia näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Itse
median - Ajankohtaisen kakkosen - kautta tapahtuneen imagonkohotuksen
avituksella politiikkaan nousseella Laukkasella uskoisi olevan kovin vähän
kanttia analysoida kansanedustajakollegansa poliittisia ansioita ja
painoarvoja.
Jäätteenmäen kohtaloksi nousivat pikemminkin liiat näkemykselliset
linjaukset kuin Laukkasen niin kovasti tyrkyttämät imagokysymykset.
Jäätteenmäki oli edustanut koko siihenastisen poliitikonuransa ajan
selkeää yhteiskunnallista tasa-arvolinjaa, niin yhteiskuntapolitiikassa
yleensä kuin eritoten miesten ja naisten suhteen. Jäätteenmäen tiedetään
olleen keskustan eduskuntaryhmän keskeisin asiantuntija ja vaikuttaja, kun
valtakuntaan oltiin värkkäämässä uutta perustuslakia, missä myös niin
sanotut tss-oikeudet (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset
oikeudet) nostettiin entisten vapaus- ja omistusoikeuksien rinnalle.
Missäkähän Markku Laukkanen tuolloin oli korostamassa sisältö- ja
poliittisen osaamisen kysymyksiään, Karjalan kunnailla vai ties missä?
"Kokeilut on nyt tehty, ja on aika palata sisältölähtöiseen politiikkaan
ja vakaaseen linjaan. - - Laukkasen mielestä politiikka ei voi koskaan
perustua siihen, että missio on henkilö itse, vaan henkilöllä on oltava
jokin linja." Voi, miten vastenmielistä isottelua, tekopyhyyttä ja
valhetta, Hyvä Markku Laukkanen!
Ollaan Takkulasta muista ajattelemattomista juudaista keskustassa mitä
mieltä tahansa, Anneli Jäätteenmäen mukanaan tuoman - sisällyksettömänkö
muka - vaalivoiton myötä myös ikuiseen kakkosketjuun kuuluvalle
Laukkasellekin näyttää avautuvan mahdollisuuksia nousta politiikan
parrasvaloihin. Monella muullakin - niin miehellä kuin naisellakin - on
paljosta kiittäminen Anneli Jäätteenmäkeä siitä, että tilipussi ja
tulevaisuudennäkymät kummasti kohentuivat maalisvaalien jälkeen!
Energiapolitiikassa Laukkanen lienee jo vuosia sitten lyönyt hynttyyt
yhteen Irak-vuotojupakan yhden primus motorin eli Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkosen (sd.) kanssa: ydinvoima oli jo tuolloin
miehiä yhdistävä tekijä - ja keskustassa Laukkasen ikioma "ulkopuolisten
tukema projekti"! Nyt näyttää onni ja auvo koittavan tälle keskustan
revansistille Putkosen ekspertiisiin kuuluvan naistenkaadon myötä
toistamiseen. Ties vaikka varapuheenjohtajuuden kautta vielä vaikka
ministerintuoli? Ainakaan demarien nuoleskelulla ei nyt tunnu olevan äärtä
eikä rajaa.
Vaikka en jaksa Takkulallekaan enää enempiä siunauksia toivotella, toivon
todella sydämestäni, että ainakin keskustan ahkerat naiset - ja fiksuimmat
miehetkin - muistaisivat tulevassa ylimääräisessä puoluekokouksessa
äitiensä opetukset: ei kannata munaa munaan vaihtaa..."
Ja pääministeri Vanhasen EU-luottomiehestä Olli Rehnistä olen esittänyt arvioni mm. Etelä-Suomen Sanomien netlarissa:
http://216.239.59.104/search?q=cache:UtwDaRE9oFAJ:netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=73364&sana= timo t a ristimäki&hl=fi&lr=lang_fi
Timon kirjoittelu todista kepussa olevan sisäinen paha riita menossa niin ei sitten mikään. Eri tavalla ajattelevia ihmisiä toki on kaikissa puolueissa, mutta noin avointa riidanhaastamista harvemmin näkee.
No, saahan olla Oivan demarit ja koklipit enemmän rauhassa Timolta, kun omassa puolueessakin on tekemistä.
Kiitoksia paljon. Sain juuri sen vastauksen, jota hainkin.
Demarit onnistuivat juonittelussaan täydellisesti. Anneli kaadettiin suunnitellusti, että saataisiin Lepsu-Matti toteuttamaan Lipposen politiikkaa.
vaikkapa niin, että demarit oysyivät hallituksessa
pelkojen ansiosta. pelätään ammattiliitoja, SAK:ta
pelätään sairaalloisessti yleislakkoa.
jo kauan on hra Ihalainen käyttänyt valtaa,
johon hän ei ole saanut kansalta mitään mandaat-
tia pelkojen vuoksi.
olen joskus lukenut määritelmän elämästä:
life is nothing but mixture of hopes and fears
toivojen ja pelkojen sekamelskaa
yrittäjänä (ent.) tiedän, että kun toiveet on
pinnalla, investoidaan ja rekrytoidaan -kun
pelot ovat vallalla, ei tehdä mitään
Vanhanen kaipaa kolmen vuoden tupoa. tupoa koko
lopuksi eduskuntakautta. ettei tarvitsisi
enää kahta kertaa lähteä painimaanay-liikkeen
kanssa, joka vähät välittää työttömistä vaan
vannoo ostovoiman nimeen. kun nostat palkkoja,
ostovoima kasvaa, ihmiset kuluttavat etc. höpö
höpö - taloutemme ei ole kulutusvetoinen
se vaatii yrittäjyyttä ja uusia innovaatioita
oletteko joskus kokeneet ay-liikkeeltä lähteneen
jonkin idean?
Vanhanen on vakaa ja luotettava. Mutta löyttykö
hänen apujoukoissaan luovuutta?
ei muuten ole Paavollakaan luovuutta talousasioissa. Sain häneltä kerran 3-sivuisen kirjeen, joka oli tavanomaista virkamieslöpinää.
taloutemme yksi suuri ongelma on myös, että
vallan kahvassa ovat 70-luvulla koultetut kakunjakajat eikä jengissä ole kakuntekijöitä.
ei muuten ole kokoomuksessakaan kakuntekijöitä
siis puoluemixin muuttaminen ei muuttaisi mitään
mutta - pitää luottaa nuorisoon
Takavuosikymmenten vaaligallup-professorina itsensä läpi lyönyt Risto Sänkiaho (sd.) joskus 1980-luvun alun Tuottavuuden Päivillä Finlandiatalossa analysoi (kansan)vallan olemusta varsin sattuvasti eli otsikkoon kirjoittamaani tyyliin: "Valta on kansasta lähtöisin, mutta harvoin se sinne palaa..."
Viime päivinä ovat niin pääministeri Matti Vanhanen kuin puhemies Paavo Lipponenkin kielteisellä EU-perustulakikansanäänestyskannallaan todistaneet "Sänkiahon opin" vallan hyvin ainakin vallan suhteen paikkansa pitäväksi edelleen ja varsinkin nykypäivän Suomessa.
Siksi onkin jälleen lukusuosituksen paikka: tänäisessä (18.8.2004) Iltalehdessä on vallan kansasta ja kansan vallasta oiva kirjoitus - ja asialla on jälleen kerran Leif Salmen!
Siihen ei ole mitään lisättävää eikä siitä ole mitään poistettavaa. Kerta kaikkiaan sattuvasti sanottu ja oivallisesti kirjoitettu: "Demokratian vastakohta ei ole vain diktatuuri vaan myös näennäisdemokratia"
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Iltalehti 18.8.2004 / Leif Salmen: Kenen valta?
Kun valta kuuluu kansalle, kenelle se kuuluu? Kysymys on vaivannut mieltä kun olen seurannut keskustelua EU:n perustuslaista. Nyt voin vastata siihen. Ainakaan Suomessa valta ei kuuluu kansalle, vaikka niin väitetään ja vaikka joku on lukenut Suomen perustuslakia niin, että siinä selvästi sanotaan, että "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle".
Tämä kävi selväksi kun Matti Vanhanen vanhaan tsaristiseen ja bresjenviläiseen tapaan selitteli, ettei mitään kansanäänestystä uudesta EU:sta tarvita. Tarja Halosen tapaan "hänestä tuntui", ettei uusi perustuslaki merkittävästi muuta jäsenvaltioiden ja unionin vallanjakoa. Minä en välitä tippaakaan siitä, miltä Vanhasesta tai Halosesta tuntuu. En halua, että maan kohtaloista päätetään mutu-periaatteella. Tärkeämpää on tietää ja arvioida mitä todella tapahtuu.
Akatemiatutkija Terhi Kiiskinen on tulkinnut Suomen perustuslakia niin, että kansalle kuuluva perustuslaillinen valta on luovuttamatonta. "Sekä vallan siirto että kansalaisten muuttaminen alamaisiksi ovat jyrkästi Suomen perustuslain vastaisia asioita." Jos tämä periaate halutaan kumota, on Suomen peruslakia muutettava.
EU:n perustuslaki siirtää kiistatta lisää valtaa Suomen kansalta ylikansallisille elimille. Tärkeää ei ole, miten suuri siivu vallasta menetetään. Tärkeää on periaate. Jos siitä laistetaan ja vähätellään vallan menetystä, luisutaan äkkiä kaltevalle pinnalle: avataan portit kansanvallan jatkuvalle nakertamiselle.
Vanhanen, Halonen ja muut myöntyväisyyspoliitikot luulevat, että kyse on tarkoituksenmukaisuudesta. He ovat vaarallisella tavalla väärässä. Kansan valta ja peruslain määräyksiä koskevat muutokset ovat periaatekysymyksiä. Halonen ja Vanhanen yrittävät kiemurrella irti näistä periaatteista. Se on säälittävää, surullista katseltavaa.
Todistamme kummallista näytelmää. Valtiojohto vähättelee unionin perustuslakia vaikka vielä eilen koko hanketta luonnehdittiin "historialliseksi" ja "ratkaisevaksi" EU:n tulevaisuuden kannalta. Enemmistöpäätösten määrä lisääntyy ja vastaavasti veto-oikeutta rajoitetaan- eikö se vähennä suomalaisten valtaa? Toimielinten valtasuhteita muutetaan ja uusia perustetaan. Tämä ei ole sama unioni, johon Suomi liittyi vuoden 1994 kansanäänestyksen seurauksena.
Luulevatko Halonen ja Vanhanen, että suomalaiset ovat tyhmiä? Että kansalaiset eivät huomaa, miten heitä höynäytetään? Luulevatko he, että suomalaiset suostuvat nöyriksi alamaisiksi?
Unionin perustuslaki hyväksytään joka tapauksessa eduskunnassa. Se ei voi olla mikään läpihuutojuttu, jossa 2/3 enemmistö yksillä valtiopäivillä hyväksyy sen kuten minkä tahansa kansainvälisen sopimuksen. Vallan siirto unionille, josta tulee juridinen henkilö ja itsenäinen toimija, merkitsee viimeistään nyt muutosta Suomen poliittisen järjestelmään. Suomalaisista tulee yhä selvemmin EU:n alamaisia.
Johtopäätös on itsestään selvä. Eduskunnan on tehtävä päätöksensä kaksilla valtiopäivillä tai vaikeutetun säätämisjärjestyksen kautta, 5/6 enemmistöllä. Kansanäänestys voi tukea eduskunnan päätöksentekoa ja suomalaisen kansanvallan kannalta se saattaisi olla hyvä asia.
Mitä vanhaset ja haloset pelkäävät, kun he eivät uskalla antaa kansalaisille äänivaltaa asiassa? Sitäkö, että kansa äänestää väärin? Sitäkö, että Suomelta menisi maine EU:ssa? Sitäkö, että demokratialla on hintansa, että se sisältää riskinottoja?
Mutta demokratia on aina riski. Eikä mikään vahingoita sitä niin kuin vallanpitäjien temppuilu kun he yrittävät tehdä siitä oman valtansa työrukkasen
Demokratian vastakohta ei ole vain diktatuuri vaan myös näennäisdemokratia. Siihen suistutaan jos kaupanteko maan perustuslain kustannuksella onnistuu.
Minä kannatan tässäkin asiassa tyrannien vastaisessa taistelussa kaatuneen Ciceron kantaa: olkaamme lain orjia ollaksemme vapaita!
Linkki: http://www.iltalehti.fi/2004/08/18/kolumnistit/salmen.shtml
Leif Salmén on näitä liukaskielisiä ja teräväsanaisia Tampereen puna-akatemiassa lehdistöoppinsa lukeneita vasemmistopopulisteja, jotka kääntävät vakuuttavan näköisesti asiat täysin päälaelleen ja saavat silkan valehtelun kuullostamaan vakavalta totuudelta.
Ainahan kommunistit ovat parkuneet kansanvallan perään silloin, kun kommunistinen puolue ei ole ollut valtaa pitämässä.
Salménin kolumni on tyypillinen esimerkki siitä, miten sanoilla manipuolidaan yleistä mielipidettä ja kansaa kiihotetaan barrikadeille.
Tosiasia on nimittäin luettavissa Matti Vanhasen julkistamista perusteluista, joissa hän varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti käy läpi sen, mistä muutoksesta eu-perustuslaisa on kysymys ja mistä kaikista syistä johtuen kansanäänestys olisi täysin tarpeeton toimenpide.
Kansanäänestyksen vaatijoiden olisi jo korkea aika antaa vaatimustensa tueksi muitakin perusteluja kuin populistinen jankutus siitä, että valta kuuluu kansalle ja kyllä kansan pitää saada itse päättää.
Tuo höpinä on nimittäin täyttä paskaa sanon minä.
arvostelin Salmenin eilistä kolumnia populistiseksi
muuten pidän häntä älykkäimpänä kolumnistina
harmi, että lopetti TV-1:n perjaitaisissa
jälkiviisaissa, joissa punapää perusvanhoillinen
päällepuhuja hallitsee nyt keskustelua
mitä muutoin ajattelet Salmenista?
"Salménin kolumni on tyypillinen esimerkki siitä, miten sanoilla manipuolidaan yleistä mielipidettä ja kansaa kiihotetaan barrikadeille.
Tosiasia on nimittäin luettavissa Matti Vanhasen julkistamista perusteluista, joissa hän varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti käy läpi sen, mistä muutoksesta eu-perustuslaisa on kysymys ja mistä kaikista syistä johtuen kansanäänestys olisi täysin tarpeeton toimenpide.
Kansanäänestyksen vaatijoiden olisi jo korkea aika antaa vaatimustensa tueksi muitakin perusteluja kuin populistinen jankutus siitä, että valta kuuluu kansalle ja kyllä kansan pitää saada itse päättää.
Tuo höpinä on nimittäin täyttä paskaa sanon minä", julistaa "populisti" - ja hyvin populistisesti eli keskittyen vain iskemään ihmisiä leimakirveellä(än) sen sijaan että kirjoittaisi itse asiasta.
Matti Vanhasen julkistamista perusteluista voi todella hyvin perustellusti olla aivan vastakkaistakin mieltä.
Ja sitä ovat mielestäni hyvin perustellusti miltei kaikki keskeiset EU-perustuslaki- ja kansanäänestysasiaan vihkiytyneet valtio- ja oikeusoppineet.
Pelkistetyimmin asiantuntevaa vastausta niin Vanhaselle ja Lipposelle ynnä Haloselle kuin myös maan valtamedian päätoimittaja- ja kolumnistikaartille löytyy viime sunnuntain Turun Sanomista (22.8.2004), missä on ilmestynyt niin Suomen eduskunnan kuin EU:nkin ex-oikeusasiamies Jacob Södermanin artikkeli "Kansaa kuultava Euroopan unionin perustuslaista".
Linkki: http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,177158,2004-08-22