Pari sanaa Matista ja Paavosta - ja kansanvallasta!

Timo T A Ristimäki

K.K.Korhonen näkyy toisaalla - erinomaisen johdattelevasti - käyneen kysymyksille!

Jokunen kommentti lienee siten lausuttava minunkin Vanhasen ja Lipposen symbioottisesta elämästä.

Tokko Suomen Keskusta rp. siihen repeää, että sen johtajaksi ikään kuin sattumaylikersanttina nousseella Matti Taneli Vanhasella on varsin lyhyt muisti. (Onhan hänellä valkoisen miehen geeniperimänä tiemmä sitten ainakin "älyä" vaikka muille jakaa?!?)

Hän tuntuu muun muassa unohtaneen sen, että Keskustan Hämeenlinnan puoluekokouksessa kesäkuussa 2002 hän sai puheenjohtajavaalissa vain 120 ääntä, Paavo Väyrysenkin saadessa muistaakseni 189 ääntä ja Olli Rehnin yli 700 ääntä. Puhumattakaan siitä, että Anneli Jäätteenmäki sai ensimmäisellä kierroksella yli 1400 ääntä ja tuli tuolloin valituksi Keskustan puheenjohtajaksi.

Matti Vanhanen oli tuolloisesta äänestystuloksesta niin lyöty, että oli jättämässä saman tien koko puoluejohdon. Vasta maanittelujen jälkeen hän suostui ehdolle varapuheenjohtajavaaliin ja tuli luonnollisesti siinä valituksi keskustan varapuheenjohtajaksi.

Sen jälkeen tilanteet ovatkin kehittyneet tavalla, josta kannattaa lukea vaikkapa 6.8.2004 ilmestyneestä Journalistista.

Linkki: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lyhy/Muut129040.htm

Linkki: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/

Lokakuun alussa 2003 Matti Vanhanen huudatutti - vain muutamin soraäänin - itsensä Keskustan puheenjohtajaksi Helsingin Jäähallissa tilanteessa, jossa keskustan kentän sijasta tuntui päätösvaltaa käyttäneen - kaiketi K.K.Korhosen vihjailemallakin tavalla - nimenomaan sdp:n ja sen puheenjohtaja Paavo Lipponen. (Asiantilasta tuolloin antamani lyhyt arvio saattaa vieläkin löytyä YLE TV1:n uutisarkistosta kyseiseltä illalta - arvioni Matti Vanhasesta oli jo tuolloin lyhyt ja ytimekäs!)

Vastaavanlainen oli tilanne myös Tampereella kesäkuussa 2004, jolloin Matti Vanhanen sai keskustan kenttäväeltä jatkopestin keskustan puheenjohtajaksi.

Soraääniä oli kenttäväen parissa jo paljon enemmän kuin Helsingin Jäähallissa, vaikka kritiikki ei juuri moniltakaan osin julkisuuteen päässytkään.

Tarkkana poikana K.K.Korhonen kuuluu huomanneen, että tämän kirjoittaja oli - jälleen - esittämässä varsin tiukkaa kritiikkiä Matti Vanhasen opportunistista ja tahdonta politiikkaa kohtaan.

Muistaakseni niin Aamulehti kuin jotkut muutkin lehdet kirjoittivat epäilyni Vanhasen suhteen jotenkin seuraavasti: "Pitkään aikaan ei ole ollut kovin helppoa erottaa, mistä Matti Lipponen alkaa ja mihin Paavo Vanhanen päättyy..."

Viimeisimmät tapahtumat vahvistavat näkemykseni: parivaljakko Lipponen & Vanhanen laukkaavat nyt EU-kansanäänestyskannanotollaan rintarinnan kansanvaltaa vastaan.

Matti Vanhanen on tarvinnut todella pitkät perustelut (Suomenmaa 17.8.2004) sille, että hän lyhyen ajan sisällä on kääntänyt kelkkansa ja pyörtänyt sanansa monessakin keskeisessä kysymyksessä.

Vanhasen kannattaisi tutustua vaikkapa kansleri Kauko Sipposen ja euroedustaja Esko Seppäsen kuin myös siis Jacob Södermanin näkemyksiin EU-perustuslaista.

Minä ajan puutteen vuoksi heitän kaikkien lukijoiden ajateltavaksi vain yhden linkin:

Linkki: http://www.kansanaanestys.fi/index.php?page=kymmenen&color=CCCC99

Linkki: http://www.kansanaanestys.fi

Linkki alkuperäiseen K.K.Korhos-uteluun:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004327363

11

385

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jäljillä

      Tällä kertaa tekstissäsi on paljon asiaa. Kaikki alkoi mennä pieleen jo hallitusneuvotteluissa, joissa Jäätteenmäen kokemattomuus tuli esiin. Hallitusohjelmasta tuli demaripainotteinen, kun osaamista ei kertakaikkiaan ollut. Ministereiksi nostettiin Jäätteenmäen tahdosta kakkos- jopa nelosketjun ihmisiä.

      Kun Jäätteenmäki kaatui, eivät nämä takarivin taavit halunneet luopua paikoistaan, vaan hallituksen haluttiin jatkavan samalla kokoonpanolla ja samalla ohjelmalla. Tulos on nyt nähtävissä. Valitettavasti!

      • Timo T A Ristimäki

        "Olet oikeilla jäljillä" nimimerkki ei sitä sitten juuri olekaan. Kaikki alkoi toki mennä pieleen jo ennen hallitusneuvotteluja eli siinä vaiheessa, kun keskustan pienet ja suuret miehet (akselilla Pekkarinen - Vanhanen) seisoivat kuin hoomoilaset siinä vaiheessa, kun heidän ylivertaisia tietojaan (?) olisi tarvittu ajankohtaisissa väittelyissä sisä- ja ulkopolitiikan suunnasta.

        Ja hallitusneuvotteluissa tapahtui virhe siinä vaiheessa, kun Jäätteenmäki uskoi ja luotti nimenomaisesti juuri noihin pariin veijariin, joiden jäljiltä - Jäätteenmäen luottoneuvottelijoina - hallitusohjelmasta tuli kuin vaaleanpunainen toisinto demarien jo muutenkin vaaleanpunaisesta ohjelmasta.

        Jotta keskustelun taso pysyisi korkeana, siteeraan mahdollisimman usein itseäni.

        Tuolla tavalla kaskuiltiin UKK:n taannoin vierittäneen puheenpartta eteenpäin.

        Niinpä teen minäkin. Keskustan ylimääräisen puoluvaltuuston kesäkuisen (2003) kokouksen jälkimainingeissa kirjoitin jokuseenkin printti- kuin myös www-mediaan seuraavan jutun, jossa arvioin joita kuita keskustan miehiä.

        Edelleenkään ei ole minulle tullut tarvetta tarkistaa näkemyksiäni keskustan ainoastakaan johtavasta miespoliitikosta. Muuta kuin ehkä viime päivien valossa siltä osin, että jos Pekkarinen nyt on EU-peerustuslakikysymyksessä nousemassa kansanvallan kannattajaksi Vanhasen-Lipposen akselin kansanvallan häpäisyä vastaan, pääministeri Vanhasella ei ole Hämeenlinnan puoluekokouksen 120 kannattajastaan jäljellä enää kuin 119...

        Ja sitten 6.7.2003 - eli pitkälti yli vuosi sitten - kirjoittamaani arvioon, lähinnä Markku Laukkasesta, jonka Kouvolan Sanomissa ilmestyneen haastattelun johdosta seuraavan tekstin kirjoitin:

        "Keskustan pienillä suurilla miehillä näyttää olevan meneillään
        omanarvontunnonkohotusviikot: Markku Laukkanen heittäytyy (Kouvolan
        Sanomat 6.7.2003) niin sanotusti toisessa aallossa peliin, kun ensin on
        muitten munallisten mallien tapaan saanut Anneli Jäätteenmäen myötä
        keskustan saavuttaman vaalimenestyksen ansiosta tilaisuuden olla
        raivaamssa "omaa tietään" tunkion päälle. Mauri Pekkarinenhan näkyy
        Ilta-Sanomien (7.7.2003) Pihtiputaan keihäskarnevaalien yhteydessä
        herkistyneen kertoilemaan, että hän jo viimekesäisen keskustan
        puoluekokouksen yhteydessä olikin Matti Vanhasen tukimiehiä - siis kaiketi
        yksi niistä 120:stä. (Anneli Jäättenmäellähän heitä taisi olla liki
        puolitoisttuhatta.) Varsinaisia Pietareita, molemmat veijarit!

        Sillä kovin halpahintaista, tekopyhää ja myös totuudenvastaista, Hyvä
        Markku Laukkanen, on väitteesi siitä, että muka "Jäättenmäki oli
        ulkopuolisten projekti".

        Olin paikalla helmikuussa 2002 Ostrobotnialla, kun Markku Laukkasen
        mainostama Olli Rehn avasi puheenjohtajataistokampanjaansa. Havaitsin
        toki, että myös Markku Laukkanen oli läsnä, kuten oli kovin moni muukin
        keskustan silloisen eduskuntaryhmän jäsen. Oikeastaan siitä syystä
        meikäläinenkin, 60-luvun pienviljelijänpoika ja vanha pieru, aktivoitui
        vielä kerran puoluetoimintaan: vanha (Laukkasen kaltaisten miesten)
        valta oli keskustassa murrettava, jotta koko tasavallan ja Euroopan ja
        jopa maailmanmitassa jyllännyt sinipunavalta voitaisiin saada nurin.
        Rinkelinmäen sikakatsomon edessähän se sitten tapahtuikin - nyt
        julkilausutusti vastoin niin Pekkarisen kuin Laukkasenkin nimenomaissta
        tahtoa.

        Vaan kysynpä vain, Olli Rehnin - vaiko vaikkapa Matti Vanhasen - johdolla
        olisi eduskuntavaalitaistossa sinipuna ollut kaadettavissa. Heidän
        johdollaanko vaalitaisteluun mennen istuisivat nyt minkäänvärisessä
        hallituksessa herrat Pekkarinen, Vanhanen, Korkeaoja ja Kääriäinen?
        Rohkenenpa epäillä. Laukkanen - kuten myös Vanhanen ja jopa Pekkarinen ja
        Kääriäinekin - tietää aivan hyvin, että keskustalla ei olisi ollut
        pienintäkään saumaa hallitustunnustelujen ensimmäistä kierrosta
        pitemmälle, ellei se olisi puolueena saavuttanut niin hyvää vaalitulosta
        kuin sen Anneli Jäätteenmäen johdolla sai.

        Laukkanen tietää myös varsin hyvin, ettei Anneli Jäätteenmäen nousu
        keskustan puheenjohtajaksi ollut mikään "ulkopuolisten" projekti, vaan
        keskustan kenttäväen ja aktiivien reipas ponnistus sen puolesta, että Esko
        Ahon komennossa kopeaksi ja korskeaksi ja myös ummehtuneen
        oikeistolaiseksi leimautunut keskusta tarvitsi keulakuvakseen henkilön,
        jolla oli aidosti sosiaali-radikaaleja alkiolais-kekkoslaisia näkemyksiä
        sisäpolitiikassa ja aktiiviseen rauhantahtoiseen
        liittoutumattomuuspolitiikkaan ja kestävään ihmisoikeuspolitiikkaan
        toimintansa perustavia näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Itse
        median - Ajankohtaisen kakkosen - kautta tapahtuneen imagonkohotuksen
        avituksella politiikkaan nousseella Laukkasella uskoisi olevan kovin vähän
        kanttia analysoida kansanedustajakollegansa poliittisia ansioita ja
        painoarvoja.

        Jäätteenmäen kohtaloksi nousivat pikemminkin liiat näkemykselliset
        linjaukset kuin Laukkasen niin kovasti tyrkyttämät imagokysymykset.

        Jäätteenmäki oli edustanut koko siihenastisen poliitikonuransa ajan
        selkeää yhteiskunnallista tasa-arvolinjaa, niin yhteiskuntapolitiikassa
        yleensä kuin eritoten miesten ja naisten suhteen. Jäätteenmäen tiedetään
        olleen keskustan eduskuntaryhmän keskeisin asiantuntija ja vaikuttaja, kun
        valtakuntaan oltiin värkkäämässä uutta perustuslakia, missä myös niin
        sanotut tss-oikeudet (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset
        oikeudet) nostettiin entisten vapaus- ja omistusoikeuksien rinnalle.

        Missäkähän Markku Laukkanen tuolloin oli korostamassa sisältö- ja
        poliittisen osaamisen kysymyksiään, Karjalan kunnailla vai ties missä?

        "Kokeilut on nyt tehty, ja on aika palata sisältölähtöiseen politiikkaan
        ja vakaaseen linjaan. - - Laukkasen mielestä politiikka ei voi koskaan
        perustua siihen, että missio on henkilö itse, vaan henkilöllä on oltava
        jokin linja." Voi, miten vastenmielistä isottelua, tekopyhyyttä ja
        valhetta, Hyvä Markku Laukkanen!

        Ollaan Takkulasta muista ajattelemattomista juudaista keskustassa mitä
        mieltä tahansa, Anneli Jäätteenmäen mukanaan tuoman - sisällyksettömänkö
        muka - vaalivoiton myötä myös ikuiseen kakkosketjuun kuuluvalle
        Laukkasellekin näyttää avautuvan mahdollisuuksia nousta politiikan
        parrasvaloihin. Monella muullakin - niin miehellä kuin naisellakin - on
        paljosta kiittäminen Anneli Jäätteenmäkeä siitä, että tilipussi ja
        tulevaisuudennäkymät kummasti kohentuivat maalisvaalien jälkeen!

        Energiapolitiikassa Laukkanen lienee jo vuosia sitten lyönyt hynttyyt
        yhteen Irak-vuotojupakan yhden primus motorin eli Metalliliiton
        viestintäpäällikkö Matti Putkosen (sd.) kanssa: ydinvoima oli jo tuolloin
        miehiä yhdistävä tekijä - ja keskustassa Laukkasen ikioma "ulkopuolisten
        tukema projekti"! Nyt näyttää onni ja auvo koittavan tälle keskustan
        revansistille Putkosen ekspertiisiin kuuluvan naistenkaadon myötä
        toistamiseen. Ties vaikka varapuheenjohtajuuden kautta vielä vaikka
        ministerintuoli? Ainakaan demarien nuoleskelulla ei nyt tunnu olevan äärtä
        eikä rajaa.

        Vaikka en jaksa Takkulallekaan enää enempiä siunauksia toivotella, toivon
        todella sydämestäni, että ainakin keskustan ahkerat naiset - ja fiksuimmat
        miehetkin - muistaisivat tulevassa ylimääräisessä puoluekokouksessa
        äitiensä opetukset: ei kannata munaa munaan vaihtaa..."

        Ja pääministeri Vanhasen EU-luottomiehestä Olli Rehnistä olen esittänyt arvioni mm. Etelä-Suomen Sanomien netlarissa:

        http://216.239.59.104/search?q=cache:UtwDaRE9oFAJ:netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=73364&sana= timo t a ristimäki&hl=fi&lr=lang_fi


      • ;-)
        Timo T A Ristimäki kirjoitti:

        "Olet oikeilla jäljillä" nimimerkki ei sitä sitten juuri olekaan. Kaikki alkoi toki mennä pieleen jo ennen hallitusneuvotteluja eli siinä vaiheessa, kun keskustan pienet ja suuret miehet (akselilla Pekkarinen - Vanhanen) seisoivat kuin hoomoilaset siinä vaiheessa, kun heidän ylivertaisia tietojaan (?) olisi tarvittu ajankohtaisissa väittelyissä sisä- ja ulkopolitiikan suunnasta.

        Ja hallitusneuvotteluissa tapahtui virhe siinä vaiheessa, kun Jäätteenmäki uskoi ja luotti nimenomaisesti juuri noihin pariin veijariin, joiden jäljiltä - Jäätteenmäen luottoneuvottelijoina - hallitusohjelmasta tuli kuin vaaleanpunainen toisinto demarien jo muutenkin vaaleanpunaisesta ohjelmasta.

        Jotta keskustelun taso pysyisi korkeana, siteeraan mahdollisimman usein itseäni.

        Tuolla tavalla kaskuiltiin UKK:n taannoin vierittäneen puheenpartta eteenpäin.

        Niinpä teen minäkin. Keskustan ylimääräisen puoluvaltuuston kesäkuisen (2003) kokouksen jälkimainingeissa kirjoitin jokuseenkin printti- kuin myös www-mediaan seuraavan jutun, jossa arvioin joita kuita keskustan miehiä.

        Edelleenkään ei ole minulle tullut tarvetta tarkistaa näkemyksiäni keskustan ainoastakaan johtavasta miespoliitikosta. Muuta kuin ehkä viime päivien valossa siltä osin, että jos Pekkarinen nyt on EU-peerustuslakikysymyksessä nousemassa kansanvallan kannattajaksi Vanhasen-Lipposen akselin kansanvallan häpäisyä vastaan, pääministeri Vanhasella ei ole Hämeenlinnan puoluekokouksen 120 kannattajastaan jäljellä enää kuin 119...

        Ja sitten 6.7.2003 - eli pitkälti yli vuosi sitten - kirjoittamaani arvioon, lähinnä Markku Laukkasesta, jonka Kouvolan Sanomissa ilmestyneen haastattelun johdosta seuraavan tekstin kirjoitin:

        "Keskustan pienillä suurilla miehillä näyttää olevan meneillään
        omanarvontunnonkohotusviikot: Markku Laukkanen heittäytyy (Kouvolan
        Sanomat 6.7.2003) niin sanotusti toisessa aallossa peliin, kun ensin on
        muitten munallisten mallien tapaan saanut Anneli Jäätteenmäen myötä
        keskustan saavuttaman vaalimenestyksen ansiosta tilaisuuden olla
        raivaamssa "omaa tietään" tunkion päälle. Mauri Pekkarinenhan näkyy
        Ilta-Sanomien (7.7.2003) Pihtiputaan keihäskarnevaalien yhteydessä
        herkistyneen kertoilemaan, että hän jo viimekesäisen keskustan
        puoluekokouksen yhteydessä olikin Matti Vanhasen tukimiehiä - siis kaiketi
        yksi niistä 120:stä. (Anneli Jäättenmäellähän heitä taisi olla liki
        puolitoisttuhatta.) Varsinaisia Pietareita, molemmat veijarit!

        Sillä kovin halpahintaista, tekopyhää ja myös totuudenvastaista, Hyvä
        Markku Laukkanen, on väitteesi siitä, että muka "Jäättenmäki oli
        ulkopuolisten projekti".

        Olin paikalla helmikuussa 2002 Ostrobotnialla, kun Markku Laukkasen
        mainostama Olli Rehn avasi puheenjohtajataistokampanjaansa. Havaitsin
        toki, että myös Markku Laukkanen oli läsnä, kuten oli kovin moni muukin
        keskustan silloisen eduskuntaryhmän jäsen. Oikeastaan siitä syystä
        meikäläinenkin, 60-luvun pienviljelijänpoika ja vanha pieru, aktivoitui
        vielä kerran puoluetoimintaan: vanha (Laukkasen kaltaisten miesten)
        valta oli keskustassa murrettava, jotta koko tasavallan ja Euroopan ja
        jopa maailmanmitassa jyllännyt sinipunavalta voitaisiin saada nurin.
        Rinkelinmäen sikakatsomon edessähän se sitten tapahtuikin - nyt
        julkilausutusti vastoin niin Pekkarisen kuin Laukkasenkin nimenomaissta
        tahtoa.

        Vaan kysynpä vain, Olli Rehnin - vaiko vaikkapa Matti Vanhasen - johdolla
        olisi eduskuntavaalitaistossa sinipuna ollut kaadettavissa. Heidän
        johdollaanko vaalitaisteluun mennen istuisivat nyt minkäänvärisessä
        hallituksessa herrat Pekkarinen, Vanhanen, Korkeaoja ja Kääriäinen?
        Rohkenenpa epäillä. Laukkanen - kuten myös Vanhanen ja jopa Pekkarinen ja
        Kääriäinekin - tietää aivan hyvin, että keskustalla ei olisi ollut
        pienintäkään saumaa hallitustunnustelujen ensimmäistä kierrosta
        pitemmälle, ellei se olisi puolueena saavuttanut niin hyvää vaalitulosta
        kuin sen Anneli Jäätteenmäen johdolla sai.

        Laukkanen tietää myös varsin hyvin, ettei Anneli Jäätteenmäen nousu
        keskustan puheenjohtajaksi ollut mikään "ulkopuolisten" projekti, vaan
        keskustan kenttäväen ja aktiivien reipas ponnistus sen puolesta, että Esko
        Ahon komennossa kopeaksi ja korskeaksi ja myös ummehtuneen
        oikeistolaiseksi leimautunut keskusta tarvitsi keulakuvakseen henkilön,
        jolla oli aidosti sosiaali-radikaaleja alkiolais-kekkoslaisia näkemyksiä
        sisäpolitiikassa ja aktiiviseen rauhantahtoiseen
        liittoutumattomuuspolitiikkaan ja kestävään ihmisoikeuspolitiikkaan
        toimintansa perustavia näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Itse
        median - Ajankohtaisen kakkosen - kautta tapahtuneen imagonkohotuksen
        avituksella politiikkaan nousseella Laukkasella uskoisi olevan kovin vähän
        kanttia analysoida kansanedustajakollegansa poliittisia ansioita ja
        painoarvoja.

        Jäätteenmäen kohtaloksi nousivat pikemminkin liiat näkemykselliset
        linjaukset kuin Laukkasen niin kovasti tyrkyttämät imagokysymykset.

        Jäätteenmäki oli edustanut koko siihenastisen poliitikonuransa ajan
        selkeää yhteiskunnallista tasa-arvolinjaa, niin yhteiskuntapolitiikassa
        yleensä kuin eritoten miesten ja naisten suhteen. Jäätteenmäen tiedetään
        olleen keskustan eduskuntaryhmän keskeisin asiantuntija ja vaikuttaja, kun
        valtakuntaan oltiin värkkäämässä uutta perustuslakia, missä myös niin
        sanotut tss-oikeudet (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset
        oikeudet) nostettiin entisten vapaus- ja omistusoikeuksien rinnalle.

        Missäkähän Markku Laukkanen tuolloin oli korostamassa sisältö- ja
        poliittisen osaamisen kysymyksiään, Karjalan kunnailla vai ties missä?

        "Kokeilut on nyt tehty, ja on aika palata sisältölähtöiseen politiikkaan
        ja vakaaseen linjaan. - - Laukkasen mielestä politiikka ei voi koskaan
        perustua siihen, että missio on henkilö itse, vaan henkilöllä on oltava
        jokin linja." Voi, miten vastenmielistä isottelua, tekopyhyyttä ja
        valhetta, Hyvä Markku Laukkanen!

        Ollaan Takkulasta muista ajattelemattomista juudaista keskustassa mitä
        mieltä tahansa, Anneli Jäätteenmäen mukanaan tuoman - sisällyksettömänkö
        muka - vaalivoiton myötä myös ikuiseen kakkosketjuun kuuluvalle
        Laukkasellekin näyttää avautuvan mahdollisuuksia nousta politiikan
        parrasvaloihin. Monella muullakin - niin miehellä kuin naisellakin - on
        paljosta kiittäminen Anneli Jäätteenmäkeä siitä, että tilipussi ja
        tulevaisuudennäkymät kummasti kohentuivat maalisvaalien jälkeen!

        Energiapolitiikassa Laukkanen lienee jo vuosia sitten lyönyt hynttyyt
        yhteen Irak-vuotojupakan yhden primus motorin eli Metalliliiton
        viestintäpäällikkö Matti Putkosen (sd.) kanssa: ydinvoima oli jo tuolloin
        miehiä yhdistävä tekijä - ja keskustassa Laukkasen ikioma "ulkopuolisten
        tukema projekti"! Nyt näyttää onni ja auvo koittavan tälle keskustan
        revansistille Putkosen ekspertiisiin kuuluvan naistenkaadon myötä
        toistamiseen. Ties vaikka varapuheenjohtajuuden kautta vielä vaikka
        ministerintuoli? Ainakaan demarien nuoleskelulla ei nyt tunnu olevan äärtä
        eikä rajaa.

        Vaikka en jaksa Takkulallekaan enää enempiä siunauksia toivotella, toivon
        todella sydämestäni, että ainakin keskustan ahkerat naiset - ja fiksuimmat
        miehetkin - muistaisivat tulevassa ylimääräisessä puoluekokouksessa
        äitiensä opetukset: ei kannata munaa munaan vaihtaa..."

        Ja pääministeri Vanhasen EU-luottomiehestä Olli Rehnistä olen esittänyt arvioni mm. Etelä-Suomen Sanomien netlarissa:

        http://216.239.59.104/search?q=cache:UtwDaRE9oFAJ:netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=73364&sana= timo t a ristimäki&hl=fi&lr=lang_fi

        Timon kirjoittelu todista kepussa olevan sisäinen paha riita menossa niin ei sitten mikään. Eri tavalla ajattelevia ihmisiä toki on kaikissa puolueissa, mutta noin avointa riidanhaastamista harvemmin näkee.
        No, saahan olla Oivan demarit ja koklipit enemmän rauhassa Timolta, kun omassa puolueessakin on tekemistä.


      • Olet oikeillä jäljillä
        Timo T A Ristimäki kirjoitti:

        "Olet oikeilla jäljillä" nimimerkki ei sitä sitten juuri olekaan. Kaikki alkoi toki mennä pieleen jo ennen hallitusneuvotteluja eli siinä vaiheessa, kun keskustan pienet ja suuret miehet (akselilla Pekkarinen - Vanhanen) seisoivat kuin hoomoilaset siinä vaiheessa, kun heidän ylivertaisia tietojaan (?) olisi tarvittu ajankohtaisissa väittelyissä sisä- ja ulkopolitiikan suunnasta.

        Ja hallitusneuvotteluissa tapahtui virhe siinä vaiheessa, kun Jäätteenmäki uskoi ja luotti nimenomaisesti juuri noihin pariin veijariin, joiden jäljiltä - Jäätteenmäen luottoneuvottelijoina - hallitusohjelmasta tuli kuin vaaleanpunainen toisinto demarien jo muutenkin vaaleanpunaisesta ohjelmasta.

        Jotta keskustelun taso pysyisi korkeana, siteeraan mahdollisimman usein itseäni.

        Tuolla tavalla kaskuiltiin UKK:n taannoin vierittäneen puheenpartta eteenpäin.

        Niinpä teen minäkin. Keskustan ylimääräisen puoluvaltuuston kesäkuisen (2003) kokouksen jälkimainingeissa kirjoitin jokuseenkin printti- kuin myös www-mediaan seuraavan jutun, jossa arvioin joita kuita keskustan miehiä.

        Edelleenkään ei ole minulle tullut tarvetta tarkistaa näkemyksiäni keskustan ainoastakaan johtavasta miespoliitikosta. Muuta kuin ehkä viime päivien valossa siltä osin, että jos Pekkarinen nyt on EU-peerustuslakikysymyksessä nousemassa kansanvallan kannattajaksi Vanhasen-Lipposen akselin kansanvallan häpäisyä vastaan, pääministeri Vanhasella ei ole Hämeenlinnan puoluekokouksen 120 kannattajastaan jäljellä enää kuin 119...

        Ja sitten 6.7.2003 - eli pitkälti yli vuosi sitten - kirjoittamaani arvioon, lähinnä Markku Laukkasesta, jonka Kouvolan Sanomissa ilmestyneen haastattelun johdosta seuraavan tekstin kirjoitin:

        "Keskustan pienillä suurilla miehillä näyttää olevan meneillään
        omanarvontunnonkohotusviikot: Markku Laukkanen heittäytyy (Kouvolan
        Sanomat 6.7.2003) niin sanotusti toisessa aallossa peliin, kun ensin on
        muitten munallisten mallien tapaan saanut Anneli Jäätteenmäen myötä
        keskustan saavuttaman vaalimenestyksen ansiosta tilaisuuden olla
        raivaamssa "omaa tietään" tunkion päälle. Mauri Pekkarinenhan näkyy
        Ilta-Sanomien (7.7.2003) Pihtiputaan keihäskarnevaalien yhteydessä
        herkistyneen kertoilemaan, että hän jo viimekesäisen keskustan
        puoluekokouksen yhteydessä olikin Matti Vanhasen tukimiehiä - siis kaiketi
        yksi niistä 120:stä. (Anneli Jäättenmäellähän heitä taisi olla liki
        puolitoisttuhatta.) Varsinaisia Pietareita, molemmat veijarit!

        Sillä kovin halpahintaista, tekopyhää ja myös totuudenvastaista, Hyvä
        Markku Laukkanen, on väitteesi siitä, että muka "Jäättenmäki oli
        ulkopuolisten projekti".

        Olin paikalla helmikuussa 2002 Ostrobotnialla, kun Markku Laukkasen
        mainostama Olli Rehn avasi puheenjohtajataistokampanjaansa. Havaitsin
        toki, että myös Markku Laukkanen oli läsnä, kuten oli kovin moni muukin
        keskustan silloisen eduskuntaryhmän jäsen. Oikeastaan siitä syystä
        meikäläinenkin, 60-luvun pienviljelijänpoika ja vanha pieru, aktivoitui
        vielä kerran puoluetoimintaan: vanha (Laukkasen kaltaisten miesten)
        valta oli keskustassa murrettava, jotta koko tasavallan ja Euroopan ja
        jopa maailmanmitassa jyllännyt sinipunavalta voitaisiin saada nurin.
        Rinkelinmäen sikakatsomon edessähän se sitten tapahtuikin - nyt
        julkilausutusti vastoin niin Pekkarisen kuin Laukkasenkin nimenomaissta
        tahtoa.

        Vaan kysynpä vain, Olli Rehnin - vaiko vaikkapa Matti Vanhasen - johdolla
        olisi eduskuntavaalitaistossa sinipuna ollut kaadettavissa. Heidän
        johdollaanko vaalitaisteluun mennen istuisivat nyt minkäänvärisessä
        hallituksessa herrat Pekkarinen, Vanhanen, Korkeaoja ja Kääriäinen?
        Rohkenenpa epäillä. Laukkanen - kuten myös Vanhanen ja jopa Pekkarinen ja
        Kääriäinekin - tietää aivan hyvin, että keskustalla ei olisi ollut
        pienintäkään saumaa hallitustunnustelujen ensimmäistä kierrosta
        pitemmälle, ellei se olisi puolueena saavuttanut niin hyvää vaalitulosta
        kuin sen Anneli Jäätteenmäen johdolla sai.

        Laukkanen tietää myös varsin hyvin, ettei Anneli Jäätteenmäen nousu
        keskustan puheenjohtajaksi ollut mikään "ulkopuolisten" projekti, vaan
        keskustan kenttäväen ja aktiivien reipas ponnistus sen puolesta, että Esko
        Ahon komennossa kopeaksi ja korskeaksi ja myös ummehtuneen
        oikeistolaiseksi leimautunut keskusta tarvitsi keulakuvakseen henkilön,
        jolla oli aidosti sosiaali-radikaaleja alkiolais-kekkoslaisia näkemyksiä
        sisäpolitiikassa ja aktiiviseen rauhantahtoiseen
        liittoutumattomuuspolitiikkaan ja kestävään ihmisoikeuspolitiikkaan
        toimintansa perustavia näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Itse
        median - Ajankohtaisen kakkosen - kautta tapahtuneen imagonkohotuksen
        avituksella politiikkaan nousseella Laukkasella uskoisi olevan kovin vähän
        kanttia analysoida kansanedustajakollegansa poliittisia ansioita ja
        painoarvoja.

        Jäätteenmäen kohtaloksi nousivat pikemminkin liiat näkemykselliset
        linjaukset kuin Laukkasen niin kovasti tyrkyttämät imagokysymykset.

        Jäätteenmäki oli edustanut koko siihenastisen poliitikonuransa ajan
        selkeää yhteiskunnallista tasa-arvolinjaa, niin yhteiskuntapolitiikassa
        yleensä kuin eritoten miesten ja naisten suhteen. Jäätteenmäen tiedetään
        olleen keskustan eduskuntaryhmän keskeisin asiantuntija ja vaikuttaja, kun
        valtakuntaan oltiin värkkäämässä uutta perustuslakia, missä myös niin
        sanotut tss-oikeudet (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset
        oikeudet) nostettiin entisten vapaus- ja omistusoikeuksien rinnalle.

        Missäkähän Markku Laukkanen tuolloin oli korostamassa sisältö- ja
        poliittisen osaamisen kysymyksiään, Karjalan kunnailla vai ties missä?

        "Kokeilut on nyt tehty, ja on aika palata sisältölähtöiseen politiikkaan
        ja vakaaseen linjaan. - - Laukkasen mielestä politiikka ei voi koskaan
        perustua siihen, että missio on henkilö itse, vaan henkilöllä on oltava
        jokin linja." Voi, miten vastenmielistä isottelua, tekopyhyyttä ja
        valhetta, Hyvä Markku Laukkanen!

        Ollaan Takkulasta muista ajattelemattomista juudaista keskustassa mitä
        mieltä tahansa, Anneli Jäätteenmäen mukanaan tuoman - sisällyksettömänkö
        muka - vaalivoiton myötä myös ikuiseen kakkosketjuun kuuluvalle
        Laukkasellekin näyttää avautuvan mahdollisuuksia nousta politiikan
        parrasvaloihin. Monella muullakin - niin miehellä kuin naisellakin - on
        paljosta kiittäminen Anneli Jäätteenmäkeä siitä, että tilipussi ja
        tulevaisuudennäkymät kummasti kohentuivat maalisvaalien jälkeen!

        Energiapolitiikassa Laukkanen lienee jo vuosia sitten lyönyt hynttyyt
        yhteen Irak-vuotojupakan yhden primus motorin eli Metalliliiton
        viestintäpäällikkö Matti Putkosen (sd.) kanssa: ydinvoima oli jo tuolloin
        miehiä yhdistävä tekijä - ja keskustassa Laukkasen ikioma "ulkopuolisten
        tukema projekti"! Nyt näyttää onni ja auvo koittavan tälle keskustan
        revansistille Putkosen ekspertiisiin kuuluvan naistenkaadon myötä
        toistamiseen. Ties vaikka varapuheenjohtajuuden kautta vielä vaikka
        ministerintuoli? Ainakaan demarien nuoleskelulla ei nyt tunnu olevan äärtä
        eikä rajaa.

        Vaikka en jaksa Takkulallekaan enää enempiä siunauksia toivotella, toivon
        todella sydämestäni, että ainakin keskustan ahkerat naiset - ja fiksuimmat
        miehetkin - muistaisivat tulevassa ylimääräisessä puoluekokouksessa
        äitiensä opetukset: ei kannata munaa munaan vaihtaa..."

        Ja pääministeri Vanhasen EU-luottomiehestä Olli Rehnistä olen esittänyt arvioni mm. Etelä-Suomen Sanomien netlarissa:

        http://216.239.59.104/search?q=cache:UtwDaRE9oFAJ:netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=73364&sana= timo t a ristimäki&hl=fi&lr=lang_fi

        Kiitoksia paljon. Sain juuri sen vastauksen, jota hainkin.


    • syy

      Demarit onnistuivat juonittelussaan täydellisesti. Anneli kaadettiin suunnitellusti, että saataisiin Lepsu-Matti toteuttamaan Lipposen politiikkaa.

    • rpu

      vaikkapa niin, että demarit oysyivät hallituksessa
      pelkojen ansiosta. pelätään ammattiliitoja, SAK:ta
      pelätään sairaalloisessti yleislakkoa.

      jo kauan on hra Ihalainen käyttänyt valtaa,
      johon hän ei ole saanut kansalta mitään mandaat-
      tia pelkojen vuoksi.

      olen joskus lukenut määritelmän elämästä:
      life is nothing but mixture of hopes and fears

      toivojen ja pelkojen sekamelskaa

      yrittäjänä (ent.) tiedän, että kun toiveet on
      pinnalla, investoidaan ja rekrytoidaan -kun
      pelot ovat vallalla, ei tehdä mitään

      Vanhanen kaipaa kolmen vuoden tupoa. tupoa koko
      lopuksi eduskuntakautta. ettei tarvitsisi
      enää kahta kertaa lähteä painimaanay-liikkeen
      kanssa, joka vähät välittää työttömistä vaan
      vannoo ostovoiman nimeen. kun nostat palkkoja,
      ostovoima kasvaa, ihmiset kuluttavat etc. höpö
      höpö - taloutemme ei ole kulutusvetoinen

      se vaatii yrittäjyyttä ja uusia innovaatioita

      oletteko joskus kokeneet ay-liikkeeltä lähteneen
      jonkin idean?

      Vanhanen on vakaa ja luotettava. Mutta löyttykö
      hänen apujoukoissaan luovuutta?

      ei muuten ole Paavollakaan luovuutta talousasioissa. Sain häneltä kerran 3-sivuisen kirjeen, joka oli tavanomaista virkamieslöpinää.

      taloutemme yksi suuri ongelma on myös, että
      vallan kahvassa ovat 70-luvulla koultetut kakunjakajat eikä jengissä ole kakuntekijöitä.
      ei muuten ole kokoomuksessakaan kakuntekijöitä
      siis puoluemixin muuttaminen ei muuttaisi mitään

      mutta - pitää luottaa nuorisoon

    • Timo T A Ristimäki

      Takavuosikymmenten vaaligallup-professorina itsensä läpi lyönyt Risto Sänkiaho (sd.) joskus 1980-luvun alun Tuottavuuden Päivillä Finlandiatalossa analysoi (kansan)vallan olemusta varsin sattuvasti eli otsikkoon kirjoittamaani tyyliin: "Valta on kansasta lähtöisin, mutta harvoin se sinne palaa..."

      Viime päivinä ovat niin pääministeri Matti Vanhanen kuin puhemies Paavo Lipponenkin kielteisellä EU-perustulakikansanäänestyskannallaan todistaneet "Sänkiahon opin" vallan hyvin ainakin vallan suhteen paikkansa pitäväksi edelleen ja varsinkin nykypäivän Suomessa.

      Siksi onkin jälleen lukusuosituksen paikka: tänäisessä (18.8.2004) Iltalehdessä on vallan kansasta ja kansan vallasta oiva kirjoitus - ja asialla on jälleen kerran Leif Salmen!

      Siihen ei ole mitään lisättävää eikä siitä ole mitään poistettavaa. Kerta kaikkiaan sattuvasti sanottu ja oivallisesti kirjoitettu: "Demokratian vastakohta ei ole vain diktatuuri vaan myös näennäisdemokratia"

      §§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

      Iltalehti 18.8.2004 / Leif Salmen: Kenen valta?

      Kun valta kuuluu kansalle, kenelle se kuuluu? Kysymys on vaivannut mieltä kun olen seurannut keskustelua EU:n perustuslaista. Nyt voin vastata siihen. Ainakaan Suomessa valta ei kuuluu kansalle, vaikka niin väitetään ja vaikka joku on lukenut Suomen perustuslakia niin, että siinä selvästi sanotaan, että "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle".

      Tämä kävi selväksi kun Matti Vanhanen vanhaan tsaristiseen ja bresjenviläiseen tapaan selitteli, ettei mitään kansanäänestystä uudesta EU:sta tarvita. Tarja Halosen tapaan "hänestä tuntui", ettei uusi perustuslaki merkittävästi muuta jäsenvaltioiden ja unionin vallanjakoa. Minä en välitä tippaakaan siitä, miltä Vanhasesta tai Halosesta tuntuu. En halua, että maan kohtaloista päätetään mutu-periaatteella. Tärkeämpää on tietää ja arvioida mitä todella tapahtuu.

      Akatemiatutkija Terhi Kiiskinen on tulkinnut Suomen perustuslakia niin, että kansalle kuuluva perustuslaillinen valta on luovuttamatonta. "Sekä vallan siirto että kansalaisten muuttaminen alamaisiksi ovat jyrkästi Suomen perustuslain vastaisia asioita." Jos tämä periaate halutaan kumota, on Suomen peruslakia muutettava.

      EU:n perustuslaki siirtää kiistatta lisää valtaa Suomen kansalta ylikansallisille elimille. Tärkeää ei ole, miten suuri siivu vallasta menetetään. Tärkeää on periaate. Jos siitä laistetaan ja vähätellään vallan menetystä, luisutaan äkkiä kaltevalle pinnalle: avataan portit kansanvallan jatkuvalle nakertamiselle.

      Vanhanen, Halonen ja muut myöntyväisyyspoliitikot luulevat, että kyse on tarkoituksenmukaisuudesta. He ovat vaarallisella tavalla väärässä. Kansan valta ja peruslain määräyksiä koskevat muutokset ovat periaatekysymyksiä. Halonen ja Vanhanen yrittävät kiemurrella irti näistä periaatteista. Se on säälittävää, surullista katseltavaa.

      Todistamme kummallista näytelmää. Valtiojohto vähättelee unionin perustuslakia vaikka vielä eilen koko hanketta luonnehdittiin "historialliseksi" ja "ratkaisevaksi" EU:n tulevaisuuden kannalta. Enemmistöpäätösten määrä lisääntyy ja vastaavasti veto-oikeutta rajoitetaan- eikö se vähennä suomalaisten valtaa? Toimielinten valtasuhteita muutetaan ja uusia perustetaan. Tämä ei ole sama unioni, johon Suomi liittyi vuoden 1994 kansanäänestyksen seurauksena.

      Luulevatko Halonen ja Vanhanen, että suomalaiset ovat tyhmiä? Että kansalaiset eivät huomaa, miten heitä höynäytetään? Luulevatko he, että suomalaiset suostuvat nöyriksi alamaisiksi?

      Unionin perustuslaki hyväksytään joka tapauksessa eduskunnassa. Se ei voi olla mikään läpihuutojuttu, jossa 2/3 enemmistö yksillä valtiopäivillä hyväksyy sen kuten minkä tahansa kansainvälisen sopimuksen. Vallan siirto unionille, josta tulee juridinen henkilö ja itsenäinen toimija, merkitsee viimeistään nyt muutosta Suomen poliittisen järjestelmään. Suomalaisista tulee yhä selvemmin EU:n alamaisia.

      Johtopäätös on itsestään selvä. Eduskunnan on tehtävä päätöksensä kaksilla valtiopäivillä tai vaikeutetun säätämisjärjestyksen kautta, 5/6 enemmistöllä. Kansanäänestys voi tukea eduskunnan päätöksentekoa ja suomalaisen kansanvallan kannalta se saattaisi olla hyvä asia.

      Mitä vanhaset ja haloset pelkäävät, kun he eivät uskalla antaa kansalaisille äänivaltaa asiassa? Sitäkö, että kansa äänestää väärin? Sitäkö, että Suomelta menisi maine EU:ssa? Sitäkö, että demokratialla on hintansa, että se sisältää riskinottoja?

      Mutta demokratia on aina riski. Eikä mikään vahingoita sitä niin kuin vallanpitäjien temppuilu kun he yrittävät tehdä siitä oman valtansa työrukkasen

      Demokratian vastakohta ei ole vain diktatuuri vaan myös näennäisdemokratia. Siihen suistutaan jos kaupanteko maan perustuslain kustannuksella onnistuu.

      Minä kannatan tässäkin asiassa tyrannien vastaisessa taistelussa kaatuneen Ciceron kantaa: olkaamme lain orjia ollaksemme vapaita!

      Linkki: http://www.iltalehti.fi/2004/08/18/kolumnistit/salmen.shtml

      • populisti

        Leif Salmén on näitä liukaskielisiä ja teräväsanaisia Tampereen puna-akatemiassa lehdistöoppinsa lukeneita vasemmistopopulisteja, jotka kääntävät vakuuttavan näköisesti asiat täysin päälaelleen ja saavat silkan valehtelun kuullostamaan vakavalta totuudelta.

        Ainahan kommunistit ovat parkuneet kansanvallan perään silloin, kun kommunistinen puolue ei ole ollut valtaa pitämässä.

        Salménin kolumni on tyypillinen esimerkki siitä, miten sanoilla manipuolidaan yleistä mielipidettä ja kansaa kiihotetaan barrikadeille.

        Tosiasia on nimittäin luettavissa Matti Vanhasen julkistamista perusteluista, joissa hän varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti käy läpi sen, mistä muutoksesta eu-perustuslaisa on kysymys ja mistä kaikista syistä johtuen kansanäänestys olisi täysin tarpeeton toimenpide.

        Kansanäänestyksen vaatijoiden olisi jo korkea aika antaa vaatimustensa tueksi muitakin perusteluja kuin populistinen jankutus siitä, että valta kuuluu kansalle ja kyllä kansan pitää saada itse päättää.

        Tuo höpinä on nimittäin täyttä paskaa sanon minä.


      • rpu
        populisti kirjoitti:

        Leif Salmén on näitä liukaskielisiä ja teräväsanaisia Tampereen puna-akatemiassa lehdistöoppinsa lukeneita vasemmistopopulisteja, jotka kääntävät vakuuttavan näköisesti asiat täysin päälaelleen ja saavat silkan valehtelun kuullostamaan vakavalta totuudelta.

        Ainahan kommunistit ovat parkuneet kansanvallan perään silloin, kun kommunistinen puolue ei ole ollut valtaa pitämässä.

        Salménin kolumni on tyypillinen esimerkki siitä, miten sanoilla manipuolidaan yleistä mielipidettä ja kansaa kiihotetaan barrikadeille.

        Tosiasia on nimittäin luettavissa Matti Vanhasen julkistamista perusteluista, joissa hän varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti käy läpi sen, mistä muutoksesta eu-perustuslaisa on kysymys ja mistä kaikista syistä johtuen kansanäänestys olisi täysin tarpeeton toimenpide.

        Kansanäänestyksen vaatijoiden olisi jo korkea aika antaa vaatimustensa tueksi muitakin perusteluja kuin populistinen jankutus siitä, että valta kuuluu kansalle ja kyllä kansan pitää saada itse päättää.

        Tuo höpinä on nimittäin täyttä paskaa sanon minä.

        arvostelin Salmenin eilistä kolumnia populistiseksi

        muuten pidän häntä älykkäimpänä kolumnistina

        harmi, että lopetti TV-1:n perjaitaisissa
        jälkiviisaissa, joissa punapää perusvanhoillinen
        päällepuhuja hallitsee nyt keskustelua


      • rpu

        mitä muutoin ajattelet Salmenista?


      • Timo T A Ristimäki
        populisti kirjoitti:

        Leif Salmén on näitä liukaskielisiä ja teräväsanaisia Tampereen puna-akatemiassa lehdistöoppinsa lukeneita vasemmistopopulisteja, jotka kääntävät vakuuttavan näköisesti asiat täysin päälaelleen ja saavat silkan valehtelun kuullostamaan vakavalta totuudelta.

        Ainahan kommunistit ovat parkuneet kansanvallan perään silloin, kun kommunistinen puolue ei ole ollut valtaa pitämässä.

        Salménin kolumni on tyypillinen esimerkki siitä, miten sanoilla manipuolidaan yleistä mielipidettä ja kansaa kiihotetaan barrikadeille.

        Tosiasia on nimittäin luettavissa Matti Vanhasen julkistamista perusteluista, joissa hän varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti käy läpi sen, mistä muutoksesta eu-perustuslaisa on kysymys ja mistä kaikista syistä johtuen kansanäänestys olisi täysin tarpeeton toimenpide.

        Kansanäänestyksen vaatijoiden olisi jo korkea aika antaa vaatimustensa tueksi muitakin perusteluja kuin populistinen jankutus siitä, että valta kuuluu kansalle ja kyllä kansan pitää saada itse päättää.

        Tuo höpinä on nimittäin täyttä paskaa sanon minä.

        "Salménin kolumni on tyypillinen esimerkki siitä, miten sanoilla manipuolidaan yleistä mielipidettä ja kansaa kiihotetaan barrikadeille.

        Tosiasia on nimittäin luettavissa Matti Vanhasen julkistamista perusteluista, joissa hän varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti käy läpi sen, mistä muutoksesta eu-perustuslaisa on kysymys ja mistä kaikista syistä johtuen kansanäänestys olisi täysin tarpeeton toimenpide.

        Kansanäänestyksen vaatijoiden olisi jo korkea aika antaa vaatimustensa tueksi muitakin perusteluja kuin populistinen jankutus siitä, että valta kuuluu kansalle ja kyllä kansan pitää saada itse päättää.

        Tuo höpinä on nimittäin täyttä paskaa sanon minä", julistaa "populisti" - ja hyvin populistisesti eli keskittyen vain iskemään ihmisiä leimakirveellä(än) sen sijaan että kirjoittaisi itse asiasta.

        Matti Vanhasen julkistamista perusteluista voi todella hyvin perustellusti olla aivan vastakkaistakin mieltä.

        Ja sitä ovat mielestäni hyvin perustellusti miltei kaikki keskeiset EU-perustuslaki- ja kansanäänestysasiaan vihkiytyneet valtio- ja oikeusoppineet.

        Pelkistetyimmin asiantuntevaa vastausta niin Vanhaselle ja Lipposelle ynnä Haloselle kuin myös maan valtamedian päätoimittaja- ja kolumnistikaartille löytyy viime sunnuntain Turun Sanomista (22.8.2004), missä on ilmestynyt niin Suomen eduskunnan kuin EU:nkin ex-oikeusasiamies Jacob Södermanin artikkeli "Kansaa kuultava Euroopan unionin perustuslaista".

        Linkki: http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,177158,2004-08-22


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9166
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7947
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      161
      5657
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2353
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2091
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1740
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1688
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1427
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1358
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1283
    Aihe