Kuolinpesän jakamisesta neuvoja kaipaisin (lakiasiaa)

Olen pirullsessa tilanteessa.

Isäni kuoli 15 vuotta sitten, ja äitini jäi leskenä asumaan kotitaloomme. Kuolinpesä oli jakamaton siten, että äiti sai leskenä asua (hallintaoikeus) talossa ja omisti siitä puolet, ja minä veljeni kanssa molemmat yhden neljänneksen. Muutama vuosi isän kuoleman jälkeen veljeni tarvitsi osuutensa vakuudeksi asuntolainalleen, ja kävimme sekä minä että äiti pankissa allekirjoittamassa paperit asiasta. Veli hoiti lainaa ripeällä aikataululla, ja pantti vapautui jo joitakin vuosia sitten.

Äitini sitten myi kiinteistön ja osti pienemmän asunnon vanhuudenpäiviksi. Hän ilmoitti siinä yhteydessä minulle, että rahoja ei nyt jaeta koska niille ei nyt lapsilla ole tarvetta. Tosi hän ei kysellyt kylläkään olisiko minulla ollut tarvetta, mutta en pitänyt sitä merkittävänä asiana, koska opintoni olivat kesken eikä asunnonosto olisi ollut silloin vielä ajankohtaista kuitenkaan. Ja asunnonostoa ajatellenhan niitä rahoja sitten olen odotellut, tai siis sitä VAKUUTTA.

Nyt tuli valmistumisen ja työllistymisen jälkeen tilanne, että toivoisin myös osuuttani oman lainani vakuudeksi. Äitini kieltäytyi. Mitään syytä hän ei antanut paitsi sen, että ei enää näin vanhana halua rasitteita asuntoonsa!

Tuntuupa reilulta. Kuolinpesähän ei "kuoleennu" mitenkään vaikka alkuperäinen kiinteistö myytäisiinkin. Myös minun osuuteni on siis kiinni äitini uusissa seinissä, mutta en varmaankaan voi tehdä mitään saadakseni vakuuttani käyttöön jos äitini on sitä mieltä, että hän ei sitä anna? Myydessään kotitaloamme hän ei sanallakaan maininnut, että en tulisi vakuuttani saamaan käyttööni kuten veljeni. Olisiko silloin kiinteistön myyntivaiheessa pitänyt puhua rahojen jakamisesta ja vaatia niitä?

Äitini hokee, että "en lähde enää takaamaan kenenkään lainoja". Yritin selittää, että ei hän mitään takaa, vaan luovuttaa minun osuuteni isäni kuolinpesästä muutamaksi vuodeksi käyttööni. Ja rehellisyyden nimissä: vaikka jättäisin lainani maksamatta, äitini ei kyllä kuseen joutuisi sen muutaman kymppitonnin vuoksi. Hän peri juuri hetki sitten molemmat vanhempansa (eronneet), eli ei tarvitsisi kadulle lähteä vaikka en lainojani maksaisikaan. Mutta tämä ei ole olennasta, kunhan vaan totesin.

Veljeni olisi ehdottomasti allekirjoittanut minulle nyt vakuuspaperin jonka minäkin hänelle allekirjoitin aikanaan. Emme ymmärrä syytä äidin käytökselle.

Onko minulla mitään lakia puolellani?