Toimitaloista

Mark. 11
15. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja Jesus meni templiin, rupesi ajamaan ulos kaupitsioita ja ostajia templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyhkyläisten myyjäin istuimet hän kukisti.
16. Ei hän myös sallinut jonkun kantaa astiaa templin lävitse.
17. Ja hän opetti, sanoen heille: eikö kirjoitettu ole: minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille kansoille? mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.
18. Ja kirjanoppineet ja pappein päämiehet kuulivat sen, ja etsivät, kuinka he olisivat hänen hukuttaneet; sillä he pelkäsivät häntä, että kaikki kansa hämmästyi hänen oppiansa.

Tuolloin Herran huonetta kutsuttiin synagogaksi. Nämä nimitykset ovat siis toissijaisia. Kiitos kuitenkin kommentista, muuttaisin asiaa jos se olisi vallassani.

Ehkä siellä toimitaan enemmän ja rukoillaan vähemmän? ;)

Vaikka eihän se rukoileminen oikeastaan ole el-rukoushuoneissakaan varsinaisesti se ensisijainen käyttötapa. Sen verran siinä kuitenkin itse asiassa voisi olla perää, että esikoislestadiolaisessa seurajärjestyksessä rukous itsenäisenä osana sekä seurojen alussa että lopussa. Vanhoillislestadiolaisessa perinteessä se taas käsittääkseni yleensä esiintyy vain tavallaan puheen johdantona puhujan usein vapaasti omin sanoin muotoiltuna. Vanhoillislestadiolaisissa seuroissa en ole käynyt kovinkaan paljon, mutta rauhansanalaisseuroissa ainakin käytäntö on juuri sellainen.

Norjassa muuten esikoislestadiolaiset kutsuvat rukoushuoneita "seurataloiksi" kun taas lyngenlestadiolaiset kutsuvat niitä "rukoushuoneiksi", joten siellä on tavallaan päinvastoin...