silti yksikään niistä ei ole vienyt ikävääni. Ei yksikään kirjoitukseni. Ei yksikään ajatukseni. Ei yksikään irrottautumisyritykseni todellisessa arjessani. Olet minussa, kuin tatuointi sydänlihassa. En sinua itsestäni irti saa. Joka kerta, kun kirjoitan nimeni, joka kerta kun lausun nimeni, joka kerta kun kuulen nimeni, joka kerta kun kuulen musiikkia, joka kerta kun hengitän, joka kerta kun katson itseäni peilistä, joka kerta, kun kosken itseäni, joka kerta, kun joku koskettaa minua, joka ikisessä asiassa elämässäni.......muistan sinut.
Et aloittanut mitään. Et lopettanut mitään.
Olen kiinni sinussa.
Irrota, ole kiltti. Tee selväksi vihdoin ja viimein minulle, olenko sinulle jotain muutakin kuin mitä nyt olen.
Haamu sinun nimessäsi.
Et aloittanut mitään. Et lopettanut mitään.
Olen kiinni sinussa.
Irrota, ole kiltti. Tee selväksi vihdoin ja viimein minulle, olenko sinulle jotain muutakin kuin mitä nyt olen.
Haamu sinun nimessäsi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tunnen myötätuntoa lukiessani - voi olla niin, että kaipaamasi ihminen pyörii samojen ongelmien kanssa yhtä ihmeissään. Ei vaan pääse irti . . . eikä tiedä, miten eteenpäin. Selvenee, uskon niin. Vähitellen tai saattaa aueta yhtäkkiä.
Olen kirjoittanut miljoonia sanoja minäkin. En tiedä onko se nainen, kenelle ne olen kirjoitttanut, koskaan täällä vieraillutkaan, saati kirjoittanut mitään, mutta se saa minut paremmalle mielelle kun saan kirjoitettua jonnekin. Vaikea on kenenkään kanssa jutella näistä asioista.
Aloittaja puhui ihan minun suullani. Miksi, oi miksi, pyörit jatkuvasti ajatuksissani? Vaikka ei ollutkaan tai tullutkaan muuta, kuin tavallista pidempiä ja syvempiä katseita.
Rakastan sinua mies. Öitä.
Vaikka tatuoit sydämeni, olet mennyt.
Aloittaja puhui ihan minun suullani.
Rakastan tänäänkin mies sinua.