Laatokan ympäri

Vasta männäviikolla näytettin autuaan uneliaita kesäisiä karjalaiskyliä. Niin mahottoman idyllisiä, että haikeus tuli mieleen,,,meillä ei enää ole tuollaisia maisemia. Kuin aika olisi pysähtynyt menneille vuosisadoille.
Tutunoloinen Yle-toimittaja puhui venäjää, mutta karjalaisnaiset puhuivat myös ymmärrettävää suomea. Kuvaus oli jossain Uhtuanmaisemissa.

Mene vain, ota hyvä henkivakuutus. Siellä kukkii ihan muut kägöset kun kulta- semmoset. Ja ne torpat on kyllä päällekaatuvia rötisköjä. Meillä on nyt pitkät viisumit kun se pensa on tuossa likellä rajan takana paljon halvempaa ja mies ajaa paljon työkseen. Ekat kaksi reissua meni ihan hyvin mutta ne tehtiinkin päivänvalolla. Viimeisin, viime viikolla, yövyttiin sitten Sortavalassa. Käyttäydyttiin ihan kunnolla ja kotiin tuomisina minulla mukiloitu naama ja mustelmaiset käsivarret. Mihellä lähti melkein lompakko, mutta onneksi vikkelillä jaloilla päästiin karkuun hotellihuoneesen jossa portsari ei oisi voinut vähempi välittää tapahtuneesta. Jäätiin kaupungilta tullessa hetkeksi istumaan Ladogan kahvioon , oisko ollut klo 22 ja silloin oli jo paikallinen yölintuelämä liikentessä. Minua alettiin mukiloida ja samalla mies ryöstää. Eivät vaan sergeit ja ludmilat tienneet että itse harrastan fitnessiä , mies kehonrakennusta. Vastaan ei laitettu , muuten oltais varmaan itse paikallisessa putkassa. Niin että sinne vaan: jos haluaa päästä rahoistaan ja hengestään.

Käkisalmelta näin kuvauksen nyt sunnuntaina, kauniit kesäiset maisemat oli sydäntä lämmittävät, samoin koin rakennusten ja riukuaitojen muistoja,...KOnevitsan luostarin kellojen melodia tuttu kanteleellakin kuultuna viehättävä.

Kirkon rauniot taas kovin mahtavat ja ankeat, joskin historiasta kertovaa kuuntelin mielelläni.
Paljonhan siellä juuriaan käyvät katsomassa suom.turistit, en järjestetyllä opasmatkalla pelkäisi, mutta tuskin lähtisin yksin.

En ole koskaan kulkenut opastetuilla reiteillä matkoilla, on ollut hauskempaa itse voida valita kohteet ja seikkailut, joissa kävimme. Jokin spontaani ilo siinäkin oli:D

Karjalan kunnaat, talot ja tantereet, ovat edelleenkin samat kuin silloin luovutushetkellä.
Lahonneet autiotalot ovat nähtävissä, ja asumuksina olevat talot ovat niitä joita karjalaisilta sinne jäi, ei niitä ole kohennettu, ei ole tarvikkeita eikä ammattimiehiä.
Eikä sisätiloissa ol juuri kaappeja tai huonekaluja, elämä siellä on todellakin pysähtynyt -40 luvun vaihteeseen.
Kuvissa näytettiin vain ehjimmät ja asutut.
Kolhoosien aikana varmaankin nuo ihmiset saivat sen kansan palkkansa, mutta nythän se toimii jotenkin 'itsenäiseti' federaation sisällä, saamatta tukia tai avustuksia.
Miul on njiin haigie elo jotta en mie enembiä tätä luaduu.
Tämä Karjalan kieli unohtuu, mutta kun katsoin dokumenttiä puheen ymmärsin ja siitä olen hyvilläni.

Kyllä Suomessakin Kainuun aluella näkee näitä melkein autioita taloja, sieltä maantienpuoleisesta ikkunasta voi seurata kun kehitys ajaa vauhdilla ohi päivittäin.

elivät maakuopissaan siellä mailla ja metsäseuduilla pitempäänkin kuin Karjalassa, taloja karjalaiset rakensivat jo aikaisemmin kuin metsäruotsalaiset.
Suomessa rintamailla , Eteläsuomessa ja Pohjanmaalla , missä oli paljon ahkeruutta ja yritteliäisyyttä, ja missä maanviljelys sekä karjanhoito ihan erillisissä navettarakennuksissa oli kehittynyt jo , oltiin paljon edellä ruotsalaisista.

Susmorsiamelle!
Kiitoksie ylen äijjä guin zomasee minuu gaibuat.

Kirigöin ristaset giiltelöö,

Ei miekkaan tuppiin, vasta Uralissa.

Kuitenkin karjalan kannaksella ei eteen, soita myöten Uraliin.

Pieni vastaus susmorsiamelle koskien abstraktia maalaustapaa.
Kyllä se on ymmärrettävää kieltä visuaalisen viestinnän myötä,--- samoin kuin matematiikka oikaistaan/yksinkertaistetaan kaavoihin, se toimii selittämättömällä tavalla mennen perille.
Kaikki ei tietenkään ole mahdollista tulkitakaan, enkä edes tiedä onko kaikki tarkoituskaan,...konkretismi esim. ei sano paljoakaan minulle, mutta varmaa on, että joidenkin kuvakieli avautuu, riippuen kait vastaanottokyvystä tai aivojen visuaalikielen samakaltaisuudesta.
Sama pätee nähdäkseni tai kuullakseni musiikissakin.

Vielä jottain tuli mieleeni sanoo näin rauhallisen aamun mietteitä. Tuosta näkemisestä, vaikkapa matkoilla, jokainen eri asioita katsoo, kokee, näkee. Sama ajan pysähtyneisyyden tunne minullakin oli ohjelmaa katsoissa kuin varmaan monilla muillakin. Autuaan uneliaita maisemia, vanhat hirsitalot monesti jätetty paikoilleen, mutta ihan kuin henki niissä olisi vielä mukana. Eivät ne olleet sillä tavalla ´kuolleet´kuin esimerkiksi meillä Kainuun puolessa monet hyljätyt autiot talot ovat suruunsa vaipuneet, unohtuneina. Talo kun on minusta elävä olento, hyljättynä äkkiä rapistuu.

Laatokka vaarallisempi myrskyn aikoihin kuin oikea meri, aallot rajumpia ja pystympiä, koska Laatokka on syvä järvi.

Jos ihminen pelkää, ehkä hänelle helpommin sattuukin jotain. En minä yltiöpäissäin sano, etten mitään pelkää ainakaan etukäteen, vaan totta se on.
Matkoilla minäkin mieluiten yksin kuljeskelllut olen, aikoinaan kymmenillä Leningradin, Pietarin matkoilla, vaihdoin ratikkaa ja metrossa tykkäsin myös. Samoin Virossa...jotkut sanoivat, eikö pelota yksin kulkea. No ei.
Eipä sinne Karjalan maillekaan taida enää lähteä, oma auto pitäisi olla ja mukavuuksiinkin jo fysiikkakin kaipaa. Ei ole kuin ennen, kun telttamatkoja tehtiin, Pohjois-Norjassakin vaan teltta pystyyn, satoi tai paistoi.

Laatokan minäkin tahtoisin nähdä, tutkia kyliä kaikessa rauhassa omatoimimatkalaisena, mutta paras jättää haaveeksi. Kaikki kunnia ohjelmasarjan tekijöille tuon ainutlaatuisen luonnon ja elämänmuodon tallentamisesta.

Olen käynyt bussimatkalla Petroskoissa, josta ajettiin kantosiipialuksella Äänisellä sijäitsevalle Kizhin museosaarelle, joka on liitetty Unescon maailmanperintölistaan. Sinne on koottu Karjalan kylistä kirkkoja, tsasounia, perinteisiä karjalaistaloja, aittoja, tuulimyllyjä. Kizhin puukirkot ovat vertaansa vailla, hohtavan hopeanharmaine haapapaanukupoleineen huikaisevan kauniita. Alueella on myös asuttuja kyliä ja upeita luonnonpuistoalueita. Viipurissa poikettiin kerran Pietarin (oli vielä silloin Leningrad) matkalla, ja siitä jäi ahdistava mielikuva. Ystävättäreni on ollut mukana Vienanmeren maitovalaiden katsomismatkalla, sellainen kiehtoisi minuakin, alkaa vaan mukavuus olla matkoillakin tärkeä aisa.

Hienoa, että ketjussa saadaan Kukkahameelta esimerkkejä karjalan kielestä, joka on kolmanneksi suurin lähisukukieli, itämerensuomalaisiin kuuluva. Niistähän pienimmät ovat hyvin huonossa jamassa. Suomessa karjalan kieltä on viime vuosina alettu elvyttää, laitan tähän linkin.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Karjalan kieli ansaitsee elvytysohjelman/a1354666930264

Kiitos linkistä on asiaa perinteiden ja etenkin murteiden ja karjalan kielen käytön säilyttäminen ja opiskelu.

Helppo oli ymmärtää tekstiäkin joita linkistä löytyy, mutta sen kirjoittaminen onkin hankalaa, käytäntöjä kuten murrevivahteita kun on monia.
Helpottaa kuitenkin koska mitään pysyviä sääntöjä ei ole niinkuin puhutussa suomen kielessä, "makustelemalla" miltä kuulostaa ja paras vaihtoehto sitten kirjoitukseen.
Noin 30v jälkeen ei ole paljon muistissa suakkunoiden lukeminen virkistää muistia kieltämättä.

Nygöi riisuizen yöräzzinän,da bidtäähä uuten päivän tärgietä ruadua.
Kirjoitettuna on aivan erilainen kuin sanottuna, mutta niinhän se on useissa kielissä.

Sanoin tuon kirjoittamasi ääneen itteksein monta kertaa. Siinä on sitten puheessa varmasti oma rytminsä, tempo, painotukset, samoin kuin vironkielessäkin on omansa. Kovin hidaspuheisen on kaiketi vähän vaikeeta saada tuo elävästi sanottua. Niinkun sen erään alkuperäistamperelaistuttuni, joka hitaasti sanoja kuin miettien lisäsi vielä aina vähän väliä sen noin-sanan kertomaansa asiaan.

Onkos tämä oikein - ´ylen sankia priha´ = oikein komia mies ?

Naurahdin,,,,onhan se komeasta salskeasta nuoresta miehestä sanottu.
Mieleeni tuli "ztoma muscikka", yritin sitä väkästä jolla 'pehmennetään' kirjain en hallitse tätä näppäimistöä vielä,,,tai jos koskaan.

Omat painotukset keskusteluissa ja se tekee puhekielen

Olin Laatokan Karjalassa kiertomatkalla majoitus yksityiskodeissa, joka meillä oli opettaja perhe. Kotiin lähtiessä huomasimme kamppeissa hiipi arastikirppuja. Sen souvin jälkeen olen jättänyt sen alueen matkat
ikuisesti pois.

Eräs ystävättäreni oli joskus yli kymmenen vuotta sitten vastaavanlaisella matkalla syntymäkodissaan Impilahdella, matka oli bussikuljetus, loppumatka n 4 km oli käveltävä, sitä samaa polkua joka oli hänellä muistoissa lapsuudesta saakka.
Polku oli melkein umpeen kasvanut siellä täällä taiteltu oksia.
Yksinkertaiset olivat vierasvarat, mutta tämä matkalainen oli lähtenyt tietoisesti vierailemaan lapsuuden kotiin, ja löysi sen jota haki, muistot ja leikkipaikat.

En ole muidenkaan siellä käyneiden päässeen yksityismajoituksia kehumaan.
Minun kotini on sodan aikana pommitettu, ja vain riihi mäellä oli tunnisttavissa joka on lahonnut sekin.
Tämän olivat serkkuni käyneet toteamassa.
Olen tehnyt muutaman bussimatkan rajan taakse eikä niistäkään ole mitään kaunista mieleeni jäänyt, paitsi kerran majoituimme eräässä hotellissa jossa ei ollut lämmitystä, ruokailu oli pitkän kävelyhmatkan päässä, eikä sielläkään ollut mitään lämmintä, keskustellessa hengityskin höyrysi.

Sanotaanhan että matkailu avartaa ja sillä kertaa tuntuikin niin avaralta ainakin siellä Terijoella!

Voinko kysyä sinulta "kukkahame" mistäpäin Karjalaa olet kotoisin? minä olen Uudeltakirkolta.
Kovin erilaista tuntuu kieli olevan mitä meidän kylillä, ja Karjalaahan meidänkin paikkakuntamme oli, lähellä Pietaria.
En ole käynyt yhtään siellä välirauhan jalkeen, silloin kun pois lähdimme.

Olen aina kuvitellut sinua nuoremmaksi mitä minä olen, mutta ainakin paljon paremmin muistat noita paikkoja.
Johtuisikohan siitä kun en enää sinne kaivannut, sellaisen shokin sain niistä pommituksista ja muista kauheuksista.

Mutta muistan myös sen kaiken kauneuden sieltä lapsuuteni ajalta.

Toki saa kysyä, olen syntynyt Suistamolla.
Tämä karjalan kieli alkoi kiinnostamaan kun Suistamo illoissa kerrottiin suakkunoita joissa suorastaan vilisi outoja sanoja.
Olen syntynyt -38 ja olin pieni kun evakkotie alkoi, pyörimme ympäri maata ja oma murre ei minulle ollut mitenkään tuttu siksi kiinnostuin ja aloin sitä opettelemaan.
Toittapuhuen en ole varma onko se 'meidän omaa' murretta, kuitenkin mielenkiintoa riitti.
Vanhin sisareni käytti joskus näitä murresanontoja ja hänen kanssa oli mukavaa bagista, vaikka hän oli sitä mieltä että minä opin rajakarjalaa, väliäkö sillä se kun oli harrastus minulle.

Kuuntelen nykyisin Yma Sumacia, ääniala on laaja ja hän oli aikoinaan hyvin haluttu esiintyjä.

Gheorghe Zamfir , tässä on jotain ....en vaan tiedä mitä?
http://www.youtube.com/watch?v=c4fXTEh1Jjo

Kaunista, kaunista elektronimusiikkia, kuin enkelikuoron sointuja ja elektronihuilun rauhallinen huhuilu,...tämän saattamana on hyvä mennä nukkumaan :)
kiitos ja Hyvää yötä!

Olipa unohtunut Yma Sumac minultakin. Hyvin muistuu nyt mieleeni, miten kiinnostuneita vuosikymmeniä sitten oltiin Suomessakin hänen erikoislaatuisesta äänestään. Perulainen sopraano, itse sanonut polveutuvansa inkojen kuninkaasta Atahualpasta.
Kyllähän se meiltä käy....hypätään Luadogan mereltä vaan Peruun !!!

Huomenta!
Molemmat vastaukset löysivät palstalle, luulin että tein jotain väärin ja kirjoitin uuden, no näinkin mutkitellen molemmat palstalla.

Asiuasta toiseen, miten minulla tökkii tuo jatkuva vastahankaisuus kaivostoimintaa kohtaan, Suomessa on kymmenkunta kaivosta joista suurin osa on ulkomaalaisten toimintaa.
Nyt kotimainen aloittaja ja hän ei osaa tehdä mitään oikein, jos osataan virkahuoneissa pöydän ääressä tehdä kaikki paremmin, miksi ei anneta neuvoja sinne missä sitä tarvitaan?
Taitaa olla niin että nuo kasvot halutaan näyttää TVssä ja saada aikaan hysteriaa, ja voi puhua viisauksia kravatti kaulassa
Paikan päälle ohjeet eikä mediaan.

Tämä pastahan on omille ajatuksille ja mielipiteille....!

Minua tökkii aikalailla nää uudet soittoäänet esimerkiks uutisten yhteydessä, jos kanava 1 päällä. Toisaalta tietysti huvituksen puolelle sit menee, kun aattelee, että kukahan nero on nää uudet pimputukset keksiny.

No nyt minun aamuvoimistelut täällä palstalla tehty, lähen sitte päivän valetessa liikkuttelemaan itteeni ulos.

Jatkanpa Laatokan kierrosta...nyt edettiin Syvärille. Syvärinjokihan yhdistää Laatokan ja Äänisen sekä on yhteys näinollen Vienanmereen ja Itämereen, käsittääkseni.
Aleksanteri Syvärisen luostariha koki kovia moneen kertaan, poltetuksi tuli ja sitten luostarista tuli vankila, kun Stalin perusti näitä vankileirejä, työleirejä. Syvärisen munkkeja teloitettiin ampumalla, kun Stalin sijoitteli näihin työleireihin pakkotyövoimaa 1930-luvun alusta lähtien. Stalinin järjestelmän vastustajia, siis bolshevikkien. Enimmäkseen he olivat korkeastikin koulutettuja henkilöitä, joista Stalinin mielestä oli uhkaa aatteelle, älykköjä, intellektualleja, taiteilijoita hävitettiin mielin määrin Stalinin oikkujen mukaan.
Hyvinkin raskaisiin töihin, Syvärille rakennettiin sähkölaitos mm.

Kun Venäjänkin kirjallisuuteen olen erittäin paljon perehtynyt, taas kerran mainitsen Aleksandr Solzenitsin´in, hänhän kertoo kirjoissaan näistä todella rankoista vanki - työleireistä. Itsekin joutui kahdeksaksi vuodeksi eräälle leirille vuonna 1945. Salassahan hänen oli pitänyt kirjojaan kirjoittaa, mutta sitten paljastuttuaan löytyi todiste kirjeestä koulutoverille, jonka perusteella hänkin leirille joutui. Kirjeessä ´puhuttiin epäkunnioittavasti Stalinista - mies, jolla on viikset´.
Joskus oon täällä palstalla muistaaksein Solzenitsin´sta puhunut ennenkin, kehottanut lukemaan esimerkiksi Ivan Denisovitsin päivä, Vankileirien saaristo, Ensimmäinen piiri ( 1 ja 2 -osat). Aluksihan ne olivat sensuurin kieltämiä.

Niin, siis Syväri on ennenkaikkea jäänyt historiaan työleirien takia.

Slaavilaismusiikkia ei voi kyllä useinkaan vastustaa...koko ohjelman läpi lulki jotenkin teemana niin miun maun mukkaan musiikkikappale, enkyllä saanut muistiinkirjoitettua esittäjiä. Jäi luitenkin mieleen sanat - " oveen kolkuttaa sumu tuskainen..."

Venäjän Karjala on todellista syrjäseutua.
Kyllä siellä käyty on, mutta eipä kiinnosta enää käydä.
Turvallisuuskaan ei ole kovin taattu.

Turvallisinta on tutustua Venäjän Karjalaan Suomessa kuvien perusteella.

Huogehel ostin ga kallehel myön

Oman valgien vällyön...

https://www.youtube.com/watch?v=UzbI0nvdG0I

https://www.youtube

Miksiköhän meiltä vietiin linkkien aukaisumahdollisuus? Neuvojen seuraamisesta huolimatta, ei mac air avaa muita kuin sinisellä.