Eli nuo otsikon oireet syntyvät erilaisissa tilanteissa: kun kysyn neuvoa, kun minulta kysytään jotain (henkilökohtaista, kuten: miten voit tms.), tai kun pitäisi mennä hoitamaan paperi- ja muita asiota.
Olen 20-vuotias nainen, ja tätä samaa on jatkunut ihan ala-asteelta ekoilta luokilta lähtien. Tämä haittaa elämääni oikeastaan niin paljon, että en yhtään haluaisi hoitaa mitään virallisia asioita, enkä juurikaan enää puhu ihmisille. En vaan tajua, oon tosi hiljaa, jokin saa mut tosi hiljaseks. Sit ärsyttää, jos joku tulee siihen höösäämään kun ajattelee, että olen yksinäinen, mutta en mä enää tossa tilanteessa pysty puhumaan. Mikä on syy, mikä seuraus, se ei tossa tule ilmi, enkä tiedä itsekään. Siis yksinäisyys ja hiljaisuus. Hmmm?
Myös se, kun joku on vihainen, saa mut samalla tavalla levottomaks. Jos joku haastaa riitaa mun kanssa (tapahtuu harvoin, koska vältän niin monia tilanteita) niin kurkkua kuristaa enkä todellakaan pysty puolustamaan itseäni, muuten alkaisin itkemään holtittomasti. Koen myös ihan tavallisetkin kysymykset välillä hyökkäävinä ja ahdistun. Koulussa, kun opettaja jankkasi minulle että "vastaa nyt, no kyllähän sinä nyt tiedät, vastaa nyt" niin tollasissakin tilanteissa vaan pudistan päätäni enkä enää edes katso opettajaa päin, ja yritän vaan harhauttaa ajatukset pois. Itku on IHAN lähellä.
En myöskään pysty mennä terkkarille pyytämään yksinkertaisimpiakaan juttuja, enkä koskaan voisi kuvitella avautuvani edes pikku jutuistani hänelle tai ihan kenelle muullekaan ihmiselle. En luotettavalle aikuiselle, en hyville kavereille, en perheenjäsenille.
En myöskään koe olevani rakastettu, ja sattuu ajatella, että oikeasti alan uskoa siihen, ettei kukaan välitä minusta. Mua ahdistaa myös se ajatus, etten itse välittäisi kenestäkään. En osaa osoittaa rakkautta, enkä tiedä, mitä ihmiset minusta ajattelee, luulevatko he, etten pidä heistä tms.
Välillä reipastun ja pystyn oikeen rempseesti hoitamaan asioita. Sillon olen yllättynyt asiasta, ja siis myös todella iloinen. Mutta yleisimmin vaan ahdistaa. Kerran lukion lopussa kävin juttelemassa opon kanssa jatko-opinnoista. Olin suunnitellut kuinka selittäisin mitä olen ajatellut tehdä. Mutta kun hän kysyä päräytti suunnitelmistani, huomasin vaan kohauttavani olkiani ja sanovani, etten oikeastaan tiedä. Enkä sitten saanut koko aikana sanottua siitä, mikä minua kiinnostaa, sillä en pystynyt enää vakaalla äänellä sanomaan yhtään mitään muuta kuin "joo..." ja "ei..."
Toi, että sanon "en tiedä" on muuten tosi yleistä mulla. Ihan missä vaan, sanon aina vaan en tiedä. Ikään kuin välttelen ja pakenen tilanteita. Elämäni voisi olla oikeasti mielekästä ja nautittavaa, jos voisin vaan olla avoin ja normaali.
Tällä hetkellä, kun olen jo vuosia miettinyt, oon ajatellut, että pitäisköhän näitä asioita alkaa purkaa jonkun kanssa. En osaa, en kerta kaikkiaan kykene hakemaan apua, enkä tiedä mitä tehdä. En opiskele tällä hetkellä, lukion kautta olisi päässyt ilmaiseksi juttelemaan, mutta jätin tilaisuudet käyttämättä. Kukaan ei siis tiedä ongelmistani, kaikki luulevat vaan, että olen ujo.
Ja jos tää vaan on joku luonteenpiirre, niin jessus, ei oo kivaa sit. En tunne oloani kovinkaan normaaliksi, kun itkettää ja ahdistaa aina vaan.
Kurkkua kuristaa ja alkaa itkettää mitä oudoimmissa tilanteissa
13
734
Vastaukset
- itku ei ole pahasta
Jokin opittu lukkouma sinulla on. Onko perheessäsi ollut ykeisenä käytäntönä olla näyttämättä tunteita. Sinulle on käynyt joksu niin että et ole pystynyt tai osannut vastata ja olet alkanut itkeä. Vaikuttaa että nyt ongelmana onkin tuo itkun pelko. Kyllä sinun pitää vain alkaa opetella juttelemaan tuntemuksistasi jonkun kanssa. Sano ihan rreilusti että sinulla on itkuherkkyys tai voit mennä lukkoon. Kun tuosta ongemasta puhut ääneen niin sinä jo puoleksi hallitset sitä pelkoasi ja itkuasi eikä päin vastoin.
- ahd1stunut
Kun luin tuon tekstisi niin pystyn samaistumaan siihen hyvinkin paljon. Olen 22v mies.
"Myös se, kun joku on vihainen, saa mut samalla tavalla levottomaks"
Mulla käy myös näin. Nyt kun asiaa miettii niin onko tämä normaalia? Tiedän ainakin että koirat muuttuu levottomaksi jos joku on vihainen. (Tunnen koirat näköjään paremmin kuin ihmiset :D)
"Jos joku haastaa riitaa mun kanssa (tapahtuu harvoin, koska vältän niin monia tilanteita) niin kurkkua kuristaa enkä todellakaan pysty puolustamaan itseäni, muuten alkaisin itkemään holtittomasti. Koen myös ihan tavallisetkin kysymykset välillä hyökkäävinä ja ahdistun."
Kaikki kysymykset aiheuttaa mullekkin sen että olen heti "puolustuskannalla" kauheissa paineissa. Hatarasti on ehkä mielessä joku hyvä vastaus mutta yleensä vastaus jää maks. kahteen sanaan. Itselläni on noissa riita ym. epämieluisissa tilanteissa puolustuskeinona vaan paeta tilanteesta, ja silloin on todellakin sellainen ihme fiilis kurkussa.
Ihan varmasti sulla on läheisiä jotka sua rakastaa. Sä tiedostatkin sun ongelmas niin hyvin, että siitä on suunta vain parempaan kunhan vain uskaltaisit jollekkin avautua näistä asioista. - voimia molemmille
Kun joku kysyy henkilökohtaista, silloin sisimmästä äkkiä pulpahtlee huonoja muistoja. Kun niitä ei kukaan muistuta on helpompi paeta ja torjua. Kun toisen viha adistaa, se varmaan herättää musiton että sinulle on joskus karjuut, tai perheessä on ollut vihaa, olet joutnut pelkäämään ja olemaan näkymätön. Tai ei ole itselläsi ollut lupa tunea vihaa.
Nyt ei ole enää samat olosuhteet. Turvallisessa olosuhteessa aikuisen anuo muistot uskaltavatavat tulla esiin. Teille molemmille on erittäin parantavaa antaa noiden mennisyyden kätekttyjen tunteiden tulla asteittain esille. Kiirjoitelkaa, puhukaa, käykää lapsuuden aikaisissa paikoissa, katselkaa valokuvia. Asiat ja tunteet kannattaa käydä läpi. Sitten lopulta tehdä mielessään sovinto, antaa jopa anteeksi ja vapautua.- m Qx
Aloittajalla ja hänen kaltaisillaan kanssa eläjillä saattaa olla liian suojattu elämä. Niiden hurjien kokemusaineistoa kasvattavat irtiotot mielestäni puuttuvat. Toisaalta heillä on hyvin paljon sisäistä energiaa, mutta se suuntautuu väärin.
Sisäinen energiavirta tulisi kääntää vaikka toisten, huonompiosaisten auttamiseen.
Kaikki me tarvitsemme kokeneiden ihmisten hyväksyntää ja myönteistä huomiota.
Kärsin itse nuorena poikkeavasta ulkonäöstä. Siitä tehtiin hyvin ikäviä vertauksia; >menisin hirteen tyylisiä - m Qx
Aloittajalla ja hänen kaltaisillaan kanssa eläjillä saattaa olla liian suojattu elämä. Niiden hurjien kokemusaineistoa kasvattavat irtiotot mielestäni puuttuvat. Toisaalta heillä on hyvin paljon sisäistä energiaa, mutta se suuntautuu väärin.
Sisäinen energiavirta tulisi kääntää vaikka toisten, huonompiosaisten auttamiseen.
Kaikki me tarvitsemme kokeneiden ihmisten hyväksyntää ja myönteistä huomiota.
Kärsin itse nuorena poikkeavasta ulkonäöstä. Siitä tehtiin hyvin ikäviä vertauksia; >menisin hirteen tyylisiä - m Qx
Aloittajalla ja hänen kaltaisillaan kanssa eläjillä saattaa olla liian suojattu elämä. Niiden hurjien kokemusaineistoa kasvattavat irtiotot mielestäni puuttuvat. Toisaalta heillä on hyvin paljon sisäistä energiaa, mutta se suuntautuu väärin.
Sisäinen energiavirta tulisi kääntää vaikka toisten, huonompiosaisten auttamiseen.
Kaikki me tarvitsemme kokeneiden ihmisten hyväksyntää ja myönteistä huomiota.
Kärsin itse nuorena poikkeavasta ulkonäöstä. Siitä tehtiin hyvin ikäviä vertauksia; >menisin hirteen tyylisiä
- tällanen juttu.
Hei,
Hyvällä ystävälläni ihan samantyyppisiä juttuja kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Hän menee esim. lukkoon kun on tapaaminen jossa tulee kertoa ajatuksiaan tai juurikin tuo opon kohtaaminen oli samankaltainen tilanne mitä hänelle on sattunut tai puhelinkeskustelussa asioidensa ja ajtuksiensa esittäminen ääneen.
Hän käyttää muistiinpano-tekniikkaa. Eli laittaa ranskalaisilla viivoilla alekkain asiat jotka hänen on puhuttuva tilanteessa (esim puhelimessakin). Joskus kokonaisia valmiita lauseita paperilla tyyliin mitäs minun pitikään kysyä , ai niin ....
Tämä on osoittautunut hyväksi systeemiksi. Eli auttaa vuorovaikutuslukkoihin. Ja asiat tulee hoidetuksi ja itse kokee tulevansa ymmärretyksi ennenkuin tilanne on ohi ja harmittaa ettei saanut sanottua. - adsgdsgrsfsggs
Olen ketjun alottaja.
Kiitos kaikille vastauksista.
Siskon kanssa olen aina ollut paljon tekemisissä, mutta etenkin hän on ollut minua kohtaan ihan kamala tässä kun olen asioita pohtinut. Ihan pienestä pitäen on ollut kaikkea käskemistä ja "vihan osoituksia", eli kun hänen lempipehmolelunsa halusi aina pussata kaikkia kavereita, niin mua se aina puri, se pehmolelu. Muistan miten toi oikeesti tuntu niin ikävältä. Kaikkia tällasia juttuja on aina ollut. Se ei koskaan puolustanut mua, enkä oo vielä tänäkään päivänä tottunut sellaseen. jos joku haluaa olla kiva mua kohtaan.
Myöhemmin teini-iällä, en koskaan voinut avautua hänelle mistään tärkeiksi kokemistani asioista, koska hänellä oli pari tapaa toimia: 1. Hän on hiljaa koko tarinani ajan, ja kun lopetan, tokaisee vähän ajan kuluttua "ai häh? luulitko että kuuntelisin sun juttujas" tai sitten 2. keksken puheitteni hän töksäyttää "turpa kiinni/ ei kiinnosta" tms.
No en kyllä sitten hyvin luultavasti noiden juttujen jälkeen ikinä oo puhunu juuri mistään asioista kenellekään, harvoin aloitin itse keskustelua kavereitten kanssa, tosta jäi päälle joku sellanen tunne, että luulin ettei ketään kiinnosta juttuni. Siis kouluaikoina kavereita tai ihan ketä vaan. Koulussa kohtasin myös jonkinmuotoista kiusaamista, mikä varmaan myös osaltaan vaikutti sulkeutuneisuuteeni.
Vasta ihan nyt viime aikoina oon alkanu tajuumaan, et kyllä mäkin SAAN sen suuni avata. Ei kukaan mulle esim. työharjottelussa oo kertaakaan sanonut mitään "turpa kiinni ei kiinnosta" -juttuja. Viihdyn siellä paikassa ja tänään jopa puhuin omasta kohtaamastani ongelmasta muiden kanssa...!! Kaikki siellä tekee tota, huomaan että tiedän heistä muista todella paljon, mutta he eivät tiedä minusta mitään. Sillä en puhu. Jossain mielen perukoilla se tapa siis yhäkin häämöttää, mutta tää on eka kerta kun puran tätä... Kiitos kaikille.
Itse asiassa tota muistiinpanotekniikkaa mä käytänkin esim. hammaslääkärille tms. soittaessa, mikä tuntuu vähän turhauttavalta... :d
ahd1stunut, joo, ihan samoja ajatuksia.... Mutta eiköhän tää pikku hiljaa selkene, etenkin puhua tästä pitää.. Vaikka en siinä olekaan hyvä. Vielä. :)- adsgdsgrsfsggs
Ja sanottakoon vielä, että tälläkin hetkellä olen ihan itkun partaalla... :D
- Ahdistunut mies
Ahdistus on kyllä aivan kamala tunne kun tuntuu ettei saa kunnolla henkeä ja yöllä ei saa nukuttua kun on niin ahdistunut ja pelkää tulevaisuutta.
- toivoa on
Tässä biisissä on just sellaset sanat, mitä haluaisin sulle sanoa,
jos osaisin.
http://youtu.be/OkQ8AEgWSpw
- mietteitä angsteista
Kun ihminen patoaa tarpeeksi asioita sisimpäänsä, juurikin turhautumisen tunteita tai epäoikeudenmukaisuuksista johtuvia kokemuksia joissa on tuntenut ettei saa oikeutta, tilanteita joissa on kokenut että on vaikea pitää puoliaan, on todennäköistä että ahdistuu.
Varsinkin jos ei löydä keinoja purkaa tunnetilojaan ulos, ne saattavat patoutua, johtaa sisäiseen dialogiin joka ei rakenna ja liian ankaraan ja kriittiseen suhtautumiseen omaa toimintaa kohtaan. Joku voi jopa kääntää vihantunteet itseään kohtaan, mikä on vihoviimeistä toimintaa.
Jokainen on oman itsensä paras kamu jonka tulee sanoa kyllä tämä selvitetään.
Suorituskeskeisyyskin saattaa ajaa ahdistuksen kokemiseen, ihminen voi ajatella että "pitäisi" olla sitä tai tätä että kelpaisi tai kokisi olevansa hyväksyttävämpi.
Kukaan ei ole vailla vikoja ja puutteita. Ei yksikään.
Yksikään meistä ei myöskään säästy ahdistavilta tunteilta tai tilanteilta. Toiset kokevat tunteet voimakkaampina, jotkut se lamauttaa, toiset löytävät keinon saada ahdistuksen hallintaan ja rakentavat ikään kuin henkiset tikapuut joilla kiipeävät ylös kun tunnetilaan tipahtaa.
Tärkeintä lienee sisäistää se, että ahdistunut tai ei, niin
Sinä olet hyvä juuri tuollaisena.
Sinä kelpaat. - Anonyymi
Onko ihmisten pakko kuolla
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta354592Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203185Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692331Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532197- 1642056
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670- 171653
Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601651Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131622M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151279