Olen lukenut noita keskenmenoviestejä, ja omat muistot nousevat kyynelten kera pintaan. Meillä oli kuusi keskenmenoa vuosina 1998-2000. Olin todella hukassa silloin kun aloin Suloamme odottaa, mutta hän syntyi kuitenkin lokakuussa 2001. Lääkäri ei antanut toivoa useammasta, joten itkimme ja teimme surutyön. Lapsemme on tässä, eikä muita tule. Tuli kuitenkin. Niukan puolen vuoden odottamisen jälkeen saimme Toivon. Olin hyvin jo kolmannella kuulla kun ymmärsin, että vauvahan meille on tulossa ja kun Toivo syntyi kuukautta aiemmin, niin odotus oli henkisesti aika helppo.
Älkää menettäkö toivoanne. Meille ei enää valitettavasti vauvoja taida tulla, täytän kohta 46 v, mutta valtavan onnellinen olen näistä.
Älkää menettäkö toivoanne. Meille ei enää valitettavasti vauvoja taida tulla, täytän kohta 46 v, mutta valtavan onnellinen olen näistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulle/meille tehtiin ivf:hoitoja, ja alkioita siirrettiin kerrankin neljä. En halunnut, että niitä olisi tuhottu, halusimme antaa mahdollisuuden. Silloin ei kuitenkaan onnistanut, mutta sitten aloin odottaa kaksosia, joista toinen ei kuitenkaan jaksanut elää. Tästä raskaudesta saimme Sulon. Kaikkiaan näitä menetettyjä vauvoja meillä on seitsemän. Uskon, että jokaiselle olisi meillä ollut rakastava koti.
Raskaus alkoi aina helposti, mutta ei kestänyt. Kun odotin Suloa, olin henkisesti aika heikoilla, mutta nyt tuntuu ihanalle. Sulo ja Toivo. Maailmani,
Muistakaa, toivoa on
nimim. lähes saman kokenut