masentunut märehtii menneisyyttä. Näinkös se menee, eikö totta?
Onko muita, jotka kärsivät molemmista?
Onko muita, jotka kärsivät molemmista?
Ahdistunut pelkää tulevaa, ja
new moon on Monday
7174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ahdistunut pelkää tulevaaa, älä yleistä. Ahdistunut on vain ahdistunut.
Minulla on molemmat ja minä kyllä tunnustan tuon, että ahdistus on minun osaltani aika lailla pelkoa. Eli tulevaisuuteen kohdistuvaa. Tosin masennus ei kyllä ole vain menneisyyteen suuntautuvaa vaan myös se masentaa, että tulevaisuus tuntuu toivottomalta.
Ahdistus tuli kuvioon vasta eron myötä kun jäin yksin viime kesänä. Masennus sen sijaan on kulkenut mukana jo ainakin 15 vuotta.
Minusta taas kummassakin on kyse hoitamattomasta menneisyydestä. Tulevat tilanteet voi pelottaa siksi, kun aiemmista on huonoja kokemuksia ja tunteita. Molemmissa on kyseessä taidottomuus käsitellä omia tunteita. Ei ole ehkä oppinut ottamaan vastuuta siitä mitä tuntee ja ottanut selvää mistä kaukaa ne tunteet nousevat pintaan. Kaikkien kannnattaisi lukea kirja tunnelukoista. Ne lyövät päälle tietyissä tilanteissa automaattisesti eikä enää edes tiedä miksi reagoi oudolla tavalla asioihin. Epäonnistumisen tunnelukkoa voi aina kompensoida vaatimalla itseltään täydellisyyttä ja tunnevajeen tunnelukossa tuntee aina jäävänsä jostakin paitsi ja sitä joatin etsii toisista ihmisistä, materiasta jne.
Höpölöpö. Menneiden vellonta pitää lopettaa jossain vaiheessa ja keskittyä nykyiseen ja tulevaan. Ja elämää ei opetella kirjoista.
Eikä kannata sotkea ihmissuhteita joka ikinseen ahdistusta koskevaan asiaan. Jos ihminen on ahdistunut jostain konkreettisésta, se voi olla jotain ihan muuta kuin ihmisiin liittyvää.
Tottaki pitää lopettaa, mutta on niitä jotak ei koskaan uskalla katsoa menneitä. On sitten vaan pakko yrittää sulkea menneet mielestään ja se aiheuttaa myös ahdistusta. Kyllä kirjoista voi paljon oppia. Aikalailla samanlaisia asioita ihmiset mielessään pyörittävät ja niistä on hyviä kirjoja olemassa.
Niin varmaan, mutta eiköhän se suhtautumistapa siihen konkreettiseen asiaan ole syy, miki toinen ahdistuu ja toinen ei. On opittava käsittelemään niitä vaikeitakin asioista, niin ei ahdistu. Tunteethan ne ahdistaa, ei mikään muu. Jos osaa tunnistaa tunteensa ja tietää mistä ne juontaa juurensa, käy ne läpi ja tietää että selviää, niin ei tule jatkuvaa ahdistusta. Se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta sitähän tässä maailmassa ei tunnu kellään riittävän. Kaikki mulle heti, vaikka lääkepurkista, että apha olo menee hetkeksi pois. Viinaa, viihdettä, työtä, liikuntaa.. ihan mitä vaan, jottei vain joudu kohtaamaan omaa pahaaoloaan ja tekemään sille oikeasti jotain.
Mä olen ahdistunut ja masentunut. Murehdin ja pelkään tulevaa sekä murehdin myös menneisyyttä.
Oon ahdistunu. Syön siihen lääkkeitäkii (mielialalääkkeitä, joopa joo) mutta ei mulla mitään masennusta oo todettu. Mut totta hemmetissä se vetää mielen alakuloseks ja toivottomaks ku tulevaisuus näyttää toivottomalta. Et vaikka lääkärin mielestä mulla ei oo masennusta, niin voin kyllä sanoo että välillä masentaa ja rajusti.
Menneisyys masentaa, mutta myös ahdistaa. Tulevaisuus ahdistaa, ja sitä kautta myös masentaa.