paniikkihäiriö?

Mitä ihmeen väliä on punastumisella?

Kunpa kärsisikin pelkästä naaman punastumisella..

punastuminen on yksi oire muiden ohella niinkuin tuossa luki että tulee myös huimausta jne.. ihmisillä on eri oireita mutta kunhan mietin, että voiko kyse olla paniikkihäiriöstä

Kyllähän toiki voi olla paniikkihäiriö.
Itellä siihen littyy kaikista eniten pyörtymisenpelkoo, huimausta ja sit siitä johtuen sellanen tunne että tilanteesta on pakko päästä välittömästi pois. Mut välillä mulla tulee myös hengenahdistusta, käsien puutumista, hikoilua, sydämmen tykytystä yms. Kyl niit oireit on paljon erilaisia ja vissiin punastuminen kuuluu useillakin ihmisillä just nimenomaan paniikkihäiriön oireisiin.

Kuulostaa selvästi paniikkihäiriöltä. punastuminen ei sinänsä liity paniikkihäiriöön vaan se jos pelkäät punastumista niin että menet paniikkiin ja alkaa huimata ym.. Muista että punastuminen ei ole vakava asia, eikä ole mikään suuri pelon aihe, vaikka joku sen huomaisi tai kommentoisi sitä, näytä vaikka keskaria jos joku niin suoraan uskaltaa kommentoida luonnollista ihonväriä.

Hei! Mielestäni on potilaan itsensä kannalta aivan sama mikä diagnoosi on kyseessä, siis ainakin tämän kuvauksen kaltaisessa pelkotilassa. Tärkeintä on, että tiedostaa mistä oireet aiheutuu (pelko eikä vakava sairaus), mitkä asiat ovat saaneet pelkotilan esille (traumat lapsuudessa, kiusaaminen tms) ja se, että alkaa itse taistella pelkoansa vastaan. Tämän kerron siis omakohtaisesta kokemuksesta. Mikäli pelolle antaa vallan, niin voi olla varma, että se sen myös ottaa totaalisesti haltuunsa. Minua on auttanut tuo taistelu, sinnittely. Lähde sinne kauppaan taistelemaan itseäsi vastaan. Etene vaiheittain. Käy ensin vaikka pihalla kääntymässä :) , sitten aulassa, kt-osastolla jne koko ajan edeten, kunnes lopulta huomaat, että selviät koko kauppakierroksesta "hengissä". Ihmisillä on tämän kaltaisia vaivoja yllättävän paljon ja et varmaankaan ole ainoa. Opettele ottamaan rennosti. Helppoa se ei taatusti ole, mutta vaivan arvoista. Mahdollinen lääkehoito tarvittaessa alkuun on hyvä, mutta ei välttämättä auta mitään, jos et silloinkin ala taistella pelkoasi vastaan. Terapiasta voi saada keinoja ja syitä irti jos uskaltaa siellä kertoa oikeista tunteistaan ja kokemuksistaan, muutoin siellä on liene täysin yhdentekevää käydä.

tarkoitin sillä mitä väliä punastumisella -kommnetilla, että jos pelkää punastumista, siitä kasvaa talon kokoinen ongelma ja se aiheuttaa muita oireita. Eli ihan toisarvoisesta asiasta tulee sellainen, joka niiden muiden oireiden myötä rajoittaa elämää. Siksi kannattaisi tehdä itdelleen selväksi, että punastumiset kuten monet muutkin pikkuasiat tulevat ja menevät.

Mulla alko nää kohtaukset joskus 2lk kesällä, silloin sain ekan kerran ja koko kesä kipee eikä tiedetty oikeen että mikä oli, no se sitte meni ohi ja oisko ollu 4 vai 5 luokalla ku tuli taas pahemmin koulun liikuntapäivänä, siinä oli sitte 3päivänä vähän enemmän huono olo ym. mutta sitte lääkärissä käytii ja lääkäri sano vaan että verensokeri varmaan alhaalla... Totuin sitte siihen ajatukseen ja meni ohi. Joskus oli semmosia oireita koulunruokalassa et rupes jotenki kauheesti jännittämää ja just punastu ja hikoiluttia ja tärisytti niin P**keleesti :D 6lk taas paheni ja en pystyny enää keväällä luokassa olemaan, mutta seki sitte meni pikkuhiljaa ohi, 7lk alussa oli vaikeeta ekat viikot mut sitte meni hyvi! :) 8lk olin erityisluokalla ku ei pystyny olemaan jossain luokissa.. No sitte 8lk keväällä sain mopo/traktori kortin ja sitte ajelin mopolla kesällä ja traktorillakin aika pitkiäki matkoja ja ei ollu huolen häivää! :) 9lk alko hyvin ja pystyin olemaan luokassa ja kaikki oli muutenki hyvin, kunnes sitte marraskuu lopulla olin maanantaina menossa mopolla kouluun aamulla klo. kaheksaks, meiltä kouluu on joku 4km ja ennen koulua/keskustaa o välissä pitkä joki silta, aina sen ylittämistä hiuka jännittäny ku pelkää että pettää alta muttaku päässy yli toiselle puolelle ni ei siinä sitte mitää.. Noh.. tuona aamuna olin jotenki väsyny ja oli aamupimeetä, sitte keskellä siltaa jotenki havahduin että mitä ihmettä nyt on "ilta" ja mää oon menossa kouluun ja siinä jotenki sitte aloin panikoimaa ja vieläku sillalla ja sitte se iski... kaameen huono olo ja jatkoin sillan toiselle puolelle mut sitte iski se että nyt on pakko päästä pois :( heitin ennen liikenneympyrää jakajan yli toiselle kaistalle ja niin nopeesti kotiin ku pääsin ja koko matka todella paha olo ja tuntuu että kuolee! No heti kun pääsin kotiin ni meni pahaolo pois.. sitte kuljin kyydillä loppuajan eikä siinä mitää, no sitte heti jouluaato jälkee se paheni... aina ku lähti kotoo vaikka ihan autonki kyydissä ni todella huono olo ja pakko päästä kotii... Nytte ei uskalla kotoo lähtee mihikää ja kotonaki tulee jo vähä huono olo ku aatteleeki, tuntuu et olis pakko päästä posi tästä maailmasta ku kaikki muuttuu epä-aidotuntuseks O_O Että mitä pitäs nyt tehdä :/ Lääkkeitä en oo koskaan syöny tähä vaivaa, mut nytten en yhtään tiä mitä pitäs tehdä!!!!!!!! tekis vaa mieli maata sängyssä ja nukkuu :(
En oo marraskuun jälkee käyny varmaa missää muualla kotoo ku koulussa...

kuules kun kyllä tiedän että punastumisen pelko on typerää mutta siitä ei niin vain pääse pois että yhtäkkiä ei pelkääkään.. niinkuin en pääse muistakaan paniikin pelko oireista