Otetaan esimerkiksi laulu.
On täysin sama, mitä ala-asteelaiset tai ala-asteen tasolle mieleltään jääneet hokevat "kirkuvista ämmistä, jotka rikkovat ikkunan". Se on pelkkä rahvas klisee, jolla ei ole pohjaa ihmisten kokemuksissa - siis meidän, jotka kuuntelemme klassista laulua.
Fakta on se, että klassinen laulaja ei tarvitse mikrofonia. Hän on opetellut vuosi(kymment)en koulutuksen aikana tuottamaan itse tarpeeksi kovaa ääntä. Eikä kyse ole äänekkyydestä, vaan siitä että hyvässä akustiikassa klassinen laulaja hellii tyynesti ensimmäisessä rivissä istuvaa kuulijaa, mutta myös takarivissä olijat kuulevat kaiken mitä hän laulaa.
Kyse on täydellisestä laulutekniikasta jonka alle kätkeytyy suurta musikaalisuutta. Sen sijaan poppari ei osaa yleensä laulaa edes vireisesti, saati mitenkään ihailtavasti äänivaroja käyttäen. Beatlesit ovat erinomainen esimerkki: heidän laulunsa on aliarvoista ja usein epävireistä ulisemista.
Mikrofoniin laulavista ei ole mitään vastusta: he tarvitsevat sähköisen vahvistuksen jotta takarivi kuulisi. Samalla käy niin, että tilan akustisuudella ei ole enää merkitystä. Rock-keikkojen tilojen akustisuus on vitsi.
Rock ei ole musikaalisuuden temmellyskenttä, vaan keskinkertaisuuden. Rokkareille ja punkkareille on jopa eduksi, että he laulavat epäpuhtaasti ja väärin. Se on asennetta, sellaista oikeaa asennetta.
Klassinen kuorolaulu on taivaallista, aivan taivaallista korville.
On täysin sama, mitä ala-asteelaiset tai ala-asteen tasolle mieleltään jääneet hokevat "kirkuvista ämmistä, jotka rikkovat ikkunan". Se on pelkkä rahvas klisee, jolla ei ole pohjaa ihmisten kokemuksissa - siis meidän, jotka kuuntelemme klassista laulua.
Fakta on se, että klassinen laulaja ei tarvitse mikrofonia. Hän on opetellut vuosi(kymment)en koulutuksen aikana tuottamaan itse tarpeeksi kovaa ääntä. Eikä kyse ole äänekkyydestä, vaan siitä että hyvässä akustiikassa klassinen laulaja hellii tyynesti ensimmäisessä rivissä istuvaa kuulijaa, mutta myös takarivissä olijat kuulevat kaiken mitä hän laulaa.
Kyse on täydellisestä laulutekniikasta jonka alle kätkeytyy suurta musikaalisuutta. Sen sijaan poppari ei osaa yleensä laulaa edes vireisesti, saati mitenkään ihailtavasti äänivaroja käyttäen. Beatlesit ovat erinomainen esimerkki: heidän laulunsa on aliarvoista ja usein epävireistä ulisemista.
Mikrofoniin laulavista ei ole mitään vastusta: he tarvitsevat sähköisen vahvistuksen jotta takarivi kuulisi. Samalla käy niin, että tilan akustisuudella ei ole enää merkitystä. Rock-keikkojen tilojen akustisuus on vitsi.
Rock ei ole musikaalisuuden temmellyskenttä, vaan keskinkertaisuuden. Rokkareille ja punkkareille on jopa eduksi, että he laulavat epäpuhtaasti ja väärin. Se on asennetta, sellaista oikeaa asennetta.
Klassinen kuorolaulu on taivaallista, aivan taivaallista korville.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samaa soopaa kuin ennenkin. Dhommi, sä oot jumissa. Pidä tauko.
"Rock ei ole musikaalisuuden temmellyskenttä, vaan keskinkertaisuuden. Rokkareille ja punkkareille on jopa eduksi, että he laulavat epäpuhtaasti ja väärin. Se on asennetta, sellaista oikeaa asennetta."
Toisaalta, tää on ihan totta, hänkin on ymmärtäny jotain rokin syvimmästä olemuksesta!
"Mikrofoniin laulavista ei ole mitään vastusta: he tarvitsevat sähköisen vahvistuksen jotta takarivi kuulisi. Samalla käy niin, että tilan akustisuudella ei ole enää merkitystä. Rock-keikkojen tilojen akustisuus on vitsi."
Dhompsukka on myös akustiikan huippuasiantuntija :D
Aivan, olen asiantuntija.
Siis akustiikallahan ei ole väliä rokissa - eikä muullakaan tärkeällä,
Juurihan eilen korostit :
"Rock ei ole musikaalisuuden temmellyskenttä, vaan keskinkertaisuuden. Rokkareille ja punkkareille on jopa eduksi, että he laulavat epäpuhtaasti ja väärin. Se on asennetta, sellaista oikeaa asennetta."
Siinähän on jo tärkeä elementti : epäpuhtaus ja oikea asenne!
Hyvä, alat jo oppia!
Näin on! Kattokaa tämä!
https://www.youtube.com/watch?v=X2UVDrRoG7c